torstai 17. heinäkuuta 2014

Hei söpöliini!

Tervehdys kesälomalaiselta! 
Vihdoinkin, kun löysin kadonneet kassinkaavat, sain tehdyksi kaks söpöliiniä. Nyt on kateissa yksi tilkkupeiton päällinen. Punainen oli etukäteen tilattu ja se on niin samanlainen vuorta myöten kuin joskus aiemmin itselleni tekemä. No jaa, onhan tässä nyt se läppä, vaikka en ole läppäihmisiä ollenkaan.


Kangas Marimekkoa, sitä topakkaa. Pieni sydännappi läpässä on koriste, sillä läppä pysyy kovassakin menossa paikallaan magneettilukon avulla.


Samalla kaavalla ja läppäkin mukana. Puskissa ujosteleva laukku sai erilaiset kantohihnat kuin punaposkinen serkkunsa. Nämä sangat ovat ihan kiinteästi ommeltu ja sisällä on jonkinlaista pyöreää narua. Kangasta oli niin hintsusti, ettei yhtään pidempiä kantovempeleitä olisi saanut. Nämä ovat juuri sen mittaiset, että voi kivasti olalla kantaa.


Katsopas läpän sisäpuolta, sieltä löytyy salatasku. Ajattelin, että tänne sopii vaikka matkakortti, jonka voi heilauttaa lukijalle ilman sen esiin kaivamista. Ja kuvasta näkyykin, että myös tämä läppä pysyy paikallaan, kun juoksen siihen hiivatin bussiin täyttä ravia. No en kyllä ehkä pidä tätä itselläni, mutta joku toinen voi juosta. 



Huijausnappi tai kaksikin. Vaaleanpunaisesta irroitin kiinnityslenksun ja liimasin mustan päälle.


Vuoren ja päällisen välissä on ohut, mutta napakka huopa. Tuon sydänrivin kohdalta voi pujottaa kätensä taskuun.



Ukkokin kuljeskelee puskia pitkin. Hän ei kovin ylpeänä esittele lenkkareitaan ja uutta korva/pääverkkoaan. Verikorva uusiutui heti. Furunkoloositassut ovat ehkä paranemaan päin.


Jossain kohdin käväisin halpajunalla (ennen oli halpalentoja, nykyään halpajunia)  Wexlerissä Lahdessa. Tarve (?) oli vaaleapohjaisista kankaista ja jotain taustakangasta. Nämä kai täyttää vaatimukset.


Taito-kaupassa ihastuin näihin kanttikauhoihin. Käyttökohde on vielä hyvin, hyvin avoin.

Ilomantsin reissulla pysähdyttiin Savonlinnassa. Se on suloinen kesäkaupunki! Siellä pitsi silmään se, että ihmiset olivat hyvin pukeituneita. Oopperajuhlat tietenkin vaikuttaa pukeutumiseen ja näinkin yhdellä herralla ihanan,  paikkaan ja aikaan sopivan solmion.


Kuvausluvan pyysin ja herra ihan mielellään poseerasi. Sanoin kyllä, että otan vain päättömän kuvan. Kaikin puolin hieno, kelpaisi varmaan monelle miehelle, tähän kun liittyi kiva ja mutta aivan liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.


Vaikea valita!




Mielelläni näkisin itseni tässä istuskelemassa jääkahvilla. Leivoksista en puhu mitään.


Yövyimme tässä Wanhan Apteekkarin talossa Kerimäellä. Ihanan kaunis paikka!


Krimäen uimarannan hiekassa oli paikallisten lapsosten taidetta.


Sukukokous pidettiin Ilomantsin Parppein pirtillä. Suvun juuret juontaa rajantakaiseen Karjalaan ja moni meistä on ortodoksi. Ennen varsinaista kokousta, joka ilokseni kesti vain tovin, pidettiin pieni hartaustilaisuus pirtin vieressä olevan pienen tsasounan pihalla.


Pirtissä meno oli iloista ja ihmiset innoissaan pitkästä aikaa tapaamistaan sukulaisista. Riehakas tunnelma pisti himmelitkin heilumaan! 


Kaukaisimmat sukulaiset tulivat Siperiasta. He taittoivat 5703 km:n matkan autolla. Seurueessa oli isovanhemmat, heidän poika vaimoineen sekä pariskunnan juuri aikuistunut poika. Serkkuni on tämän nuoren Nikitan FB-kaveri ja Nikitan äiti antoi meidän pöytäseurueen naisille muistoksi kaulakorut. Olin tällaisessa sukujutussa mukana ensikertaa ja ensikertalainen myös Ilomantsissa. 

Täälläkin yövyimme ja majoitus oli sen verran erikoinen, etten sano siitä yhtään mitään : / 

Pirtillä oli karjalainen pitopöytä monine herkkuineen. Kun muut alkoivat pienten kisailujen jälkeen tanssimaan, minä ja tytär suunnattiin kameroiden kanssa kohti korkeuksia.




Minä en kiivennyt kumpiakaan portaita, vaan käytin hissiä.



Kaikenlaiset hauskat kuvat vilistivät ohi hissin seinässä sen noustessa ylös.



Maisemat olivat mielettömän upeita! Kamerat napsahtelivat aika tiuhaan. En ole tuollaisissa vaaramaisemissa ennen ollutkaan. Tämä oli Pappilanvaara.


Paikka oli Hermannin viinitilan Viinitorni.


Tämä, että olin tuolla tornissa, on hyvin merkityksellinen juttu ja siksi sitä täytyy hehkuttaa. Uskalsin ihan muina miehinä kuljeskella tuolla tornin ulkotiloissakin! Minulla on korkeanpaikan kammo ja ylensä en pysty menemään tuommoisiin paikkoihin ollenkaan. Nyt vaan päätin, että en välitä enkä ajattele missä olen ja onnistuin yli odotusten! Ja tosiaan, syy tähän huikeaan rohkeuteeni ei ole lasissa oleva kupliva, minä olin se kuski.


Nautitaan kesästä!














18 kommenttia:

  1. Laukkujen muoto on kerrassaan herkullinen! Ja herkullisia ovat kaikki kuvasikin - pikaista paranemista Ukolle, terveisiä lähettää myös hyvin kotiutunut Wauxhall :)

    VastaaPoista
  2. Laukku malli taitaa olla sama mitä teimme Päivölässä. Magneetilla minäkin läpän kiinnitin.

    VastaaPoista
  3. On se hyvä, että et ole läppäihmisiä, ettei tuo juttu kasvanut ihan loputtomaksi. Hienoa, kun korkeanpaikan kammosi helpottaa ja voit vastaisuudessa kiivetä mihin tahansa torniin. Laukkumallisi on tuttu viime talven tilkkukurssilta, mutta en saanut sellaista aikaan.

    VastaaPoista
  4. Ihastuttavia laukkuja ja kivan värisiä! Malli on oikein mukavan näköinen.
    Kiva kun uskalsit mennä torniin ja näit hienot maisemat!

    VastaaPoista
  5. Upeat ja tyylikkäät kassit ja huikea reissu! Mukavaa loman jatkoa :)

    VastaaPoista
  6. Hah, melkein naapurissa olet kuljeksinut kun täältä mökkipaikalta katselee.
    On varmaan ollut mainio sukutapaaminen ja jännä torniseikkailu.
    Kiva että löysit kaavasi jemmasta ja sait uusia laukkuja aikaiseksi. Kangasostoksesi on kyllä hienot ja tulleet varmasti suureen tarpeeseen.

    VastaaPoista
  7. Ihnat laukut ja niiden napit!! Mukava reissu näyttää teillä olleen. Ja ne vaaramaisemat....olen syntynyt ja vietänyt lapsuuteni Kainuussa, joten vaarat on jokseenkin tuttuja.


    VastaaPoista
  8. Upeita laukkuja olet näprännyt!! Voi Ukkoa... Tosin lenkkarit on ihan sporttisen näköiset. Sukukokoustaminen kaikkine lisukkeineen kuulostaa ja näyttää oikein tapahtumarikkaalta. Ensi vuonna uusiksi?

    VastaaPoista
  9. Paljon tuli varmaan sinunki autosi mittariin kilometrejä, mutta ne 5703 km, jotka sukulaisesi ajoivat päästäkseen juhliin, kuulostaa hurjalta. Himmelin vauhdista päätellen, juhlissa on viihdytty. Kassisi ovat hienoja ja lisävarustelut nokkelia.

    VastaaPoista
  10. Hienot laukut, olisiko ohje ollut joskus Patchwork-lehdessä. Matka kertomukseksi kuvineen oli mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
  11. Reissusi vaikutti mielenkiintoiselta - monenlaista perillä ja matkan varrella :) Laukut ovat edelleen hienoja. Näppärän korttitaskun keksit läppään. Minullakin on läpällinen versio mutta en ole osannut keksiä siihen mitään lisukkeita :(

    VastaaPoista
  12. Parppeinvaara on ihana paikka ja ruoka aivan älyttömän hyvää.

    VastaaPoista
  13. Kauniit kassit. Kiva matkakertomus kuvineen :)

    VastaaPoista
  14. Huh-huh, nyt tuli kyllä sellaista tietoa että enää en sano sitä sanaa josta joutuu sinne pimeään.........
    Kivoja sun kassit, tekisin samanlaisen jos osaisin:)

    VastaaPoista
  15. Todella söpöiset Söpöliinit ja yksityiskohdilla ei ole nirsailtu :o) Teillä on näköjään tyttären kanssa ollut upea reissu, kiva että jaat tarinan ja kuvat meidän kanssa. Olin muuten reilu viikko sitten Torniossa ja treffasin sinun kasvattama koira Demin siellä, rapsutin sitä korvan takana ja se oli niin hyvällä tuulella, halusi vaan syliin koko ajan. Deminin uusi emäntä on hoitanut sitä niin hyvin ja herkkuja on tarjolla päivittäin, kohta käy niin kuin Ukolle, joutuu dieetille :o)

    VastaaPoista
  16. Voi miten hauska kuulla, että Demin voi hyvin. Hän on kyllä semmoinen herkkupeppu, että helposti heilahtaa ahmimisen puolelle.

    VastaaPoista
  17. Kyllä ihana postaus,kaikkea kivaa. Kiva reissukin ollut sukujuhliin ja upeat laukut olet ommellut. Voi ukko-parkaa. Sindillä on tassuissa ollut se furunkoloosi koko kesän. Kolme lääkekluuria syönyt,ei ole parantunut. Miten ne ukolla parantui? Verikorvakin oli joulun jälkeen ja meille elukkalekuri sanoi,että se ei parane ilman leikkausta,vaan uusii koko ajan. Sindillä leikattiin ja se pääsi ssitä verikorvasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!