Näyttelyt

perjantai 29. tammikuuta 2016

mun maatuskat

Keskiviikon tilkkukrssilla joku viikko sitten ope esitteli kaitaleista tehdyn peiton, jossa oli piristyksenä maatuskoja eli maatuskapeiton. Pidin siitä.


Peitto on ollut jo viikon valmiina, mutta en saanut kuvatuksi aiemmin. Oli niin paljon kaikkea parempaa tekemistä, kuten hiihtämistä, siivoilua, ruokien tekoa ja leipomista. Ihme, että olen nyt niin innostunut kokkaamisesta, että ilmottauduin Marttojen intialaisen kokkailun kurssillekin. Ja ensimmäinen näytös laskiaispullistakin onnistui hyvin. No, tänään heitin peiton hangenlopuille ja siinä se nyt sitten on.


Raitaa raidan jälkeen ja välillä maatuska. Aika vieraita värejä minulle. Tikkauksen kanssa ei ollut miettimistä, raitojen väliin yritin osua ja pääasiassa onnistuin. Sen verran lipsahti välillä, että käsityön leima näkyy.


Ope oli valottanut seulan ja painanut omat maatuksansa, mutta minulta ei semmoiset hommat onnistu. Siksipä piirsin kuvat tekstiilitusseilla ja hieman väritin.


Eikä nämä maatuskat ihan niitä perinteisiä ole. Minulle sopii koiramaatuskat paremmin. Silloin aikanaan järjestin "miss maatuska"-kilpailun ja se melkein riitti tavismaatuskoista.


Paitsi yhden tavallisen piirsin ja laitoin takapuolelle. Siihen tussilla pistin vuosiluvun ja oman nimen. Se on tuolla piilossa. Vuori on kahdesta kappaleesta. Noin puolet tuota pikkukukkaista ruskeaa ja puolet turkoosipohjaista kasvikangasta. Koko työ sai alkunsa  tuosta raidallisesta reunuksesta. Vanuna on muuten sitä hömppää, polyesteriä vai mitä se nyt on. Ei ainakaan uretaania. Tekokuitua kuitenkin. On semmoinen pulleamman oloinen. Yleensä käytän puuvillaa, bambua tai villaa, mutta halusin päästä tuosta pullukasta eroon ja sillä se nyt on, piilossa.


Tämä kuuluu modernien tilkkupeitteiden lohkoon. Niissä on usein tekstikangasta ja minulla oli tuollaista kivaa koirien sanomalehti-kangasta. Siinä on paljon mielenkiintoisia uutisia, niin kuin tämän Fifi´n uudesta parfyymistä kertova pikkuinen juttu. 


Peitto on jotain pari metriä pitkä ja 120 cm leveä. En ole ihan varma, mutta niillä main, enkä jaksa mennä mittaamaan.


Äitini on innokas neuloja, nykyään reumasormilla vain lapasia ja sukkia, mutta ennen vanhaan villapaitoja vaikka miten hienoja. Häneltä puuttui puikkopussukka, joten siitä sain idean kivaan pikku yllärilahjaan. Kuvan puikot on minun omia, vain kuvausrekvisiittaa.  Kuten hienommissakin esittelyissä käytetään.


Äitikin pitää sinisetä väristä ja nappi kuvastaa hänen mainettaan "neuloja ässänä".


Kiinnitysvaihtoehtoja on useita; joku ruma kuminauha, kaunis nyöri tai sopiva nappi. Laitoin napin ja lenksun. Lenkin päät oikein huolellisesti piilottelin kangaspalan alle.


Aiheeseen sopiva kortti löytyi pohjattomista korttivarastoistani ja 
postimerkit kävin vartavasten ostamassa. Siinä se mummo neuloo sukkaa. Äiti on oikeasti juuri aloittamassa tuollaisten ruususukkien neulomisen. Laitoin hänelle ohjeen joku aika sitten ja hieman lankoja. Samoja, jotka olen häneltä saanut. Mutta kivahan se oli lankojen käydä Helsingissä visiitillä ja palata takaisin Hollolaan. Voin paljastaa, että olen itsekin alkanut tehdä noita ruususukkia ja yksi on jo valmis. Hieman taitaa tulla kurtturuusut, kun kirjoneuleessa on minulle niin paljon ja niin monenlaista haastetta. Jos pystyn seuraamaan oikeaa riviä oikeilla väreillä, en muista katsoa, ettei tule kiskottua sitä mukana raahattavaa lankaa turhan tiukkaan. Mutta kurtturuusut on oikeastaan aika kauniita.

Aurinkoa viikonloppuusi!

maanantai 18. tammikuuta 2016

first aid

Tilkkukurssilla toiset tekivät jo viimevuoden puolella ensiapupussukan. Semmoisen pienen, jonka voi ottaa matkalle mukaan. Sytyin ajatukselle hitaasti. Tai en oikeastaan, vaan toteutuksen ja innostuksen välimatka vaan venyi hieman pidemmäksi, vuodesta toiseen. Tyttären nimpparit sai minuun vauhtia. Hän on sulhonsa kanssa lähdössä keväällä pidemmälle matkalle ja kauas. Ajttelin tuollaisen ensiapupussukan olevan hyvä nimpparilahja. 



Ihan yksinkertainen vetoketjupussukka. Vuori on, mutta ei mitään tukihuopia tai -vanuja välissä. Sisäpuolelle tein yhden taskun.


Eihän pelkkä pussukka olisi ollut mitään! Kaikkialle ja joka paikkaan vaaditaan sisältöä ja niin minä kipaisin apteekissa hankkimassa tuikitärkeitä tarvaroita. Lääkkeitä hieman joka lähtöön, desipyyhkeitä, laastaria, pienet sakset, ompelutarvikkeet, jos vaikka mekko repeää ja Apteekkarin salmiakkia koti-ikävään. 
Annaoin lahjan jo eilen, vaikka Lauran nimpparit on tänään. Kun aamulla laitoin vielä onnitteluviestin, sain kiitosviestin lahjasta ja tiedon, että salmiakit oli jo päässeet käyttöön. Se siitä koti-ikävästä ja sen torjunnasta. Tosin olin enemmän kuin varma, että ne ei matkalle lähde mukaan. Sen verran hyvin tyttäreni tunnen. Meillä on aina ollut sellainen varma tieto, että salmiakki auttaa kaikkiin sairauksiin. Ihan siitä asti, kun Laura oli lapsi. Ja kyllä se on toiminut. Kannattaa kokeilla. Etenkin noi Apteekkarin salmarit.

Aurinkoista viikkoa!

lauantai 16. tammikuuta 2016

Quilty 365

Seikkaillessani blogista toiseen tässä viime vuoden lopulla löysin Nero`s Post blogista linkin Quilty Folk-blogiin. Päätin liittyä mukaan. Ideana on tehdä joka päivä yksi pieni blokki. Se voi olla minkälainen tahansa. Useat, kuten minäkin, on valinnut ympyrän. Ensin ajattelin jotain tähteä, mutta ei se sitten sytyttänyt. Kuukausittain voi omat aikaansaannokset linkittää tuonne Quilty Folk-blogiin. Näin muut  pääsevät katsomaan toisten blokkeja. 



I started 1.1.2016 and here you can see my very first circles lying on the snow!

Aloitin 1.1.2016 ja tässä ihan ensimmäiset ympyräni!


My squares are smaller only 4" and circles 2" . I sew by hand and I enjoy it very much! It was a big suprise that handsewing is so great. I haven´t applique very much before. And I can´t stop wondering how joyful this can be! 
Each fabric has been selected from the mood of the day.  For example bottom row at the right is blue-white fabric. They are also colors of Finnish flag and I made this circel at the day when Finnish young icehocky players won the world cahmpionship! I haven´t any golden fabric. 

Minun blokit ovat vain 4" kokoiset ja ympyrät 2". Päätin ommella ne käsin pinillä pistoilla, koska mökillä ei ole mahdollista ommella koneella. Ja sanoisinko, että tämä on meditatiivista. Istua paikallaan ja ommella yksi ympyrä. Wau! En olisi uskonut, että innostun tällaisesta niin paljon. Aplikointia en ole kovin paljoa tehnyt aiemmin, paitsi siihen hyväntekeväisyyspeittoon. 
Valitsen päivän kankaan fiiliksen mukaan. Marimekon sininen Puketti oikealla alhaalla on valittu Suomen pikkuleijonien maailmanmestaruuden kunniaksi. Ja sulkaa sen vieressä tuli valituksi päivänä jolloin tein karkkipaperipussukoita. Varmaan löuulit, että söin silloin itseni turvoksiin suklaasta, mutta ei ei. En nyt syö karkkia, ainakaan toistaiseksi.


Hyvää viikonloppua!
Have a nice weekend!


keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Räsymatot rullalla!

Mutta en minä mattoja ulosvientiä varten rullaillut, ihan muuten vaan.



Varmaan ainakin 10 vuotta sitten ajattelin, että tarvitsen puikkokotelon. Se olisi paikka, josta puikot aina löytyisivät. Ihan heti ei puikot kotia saaneet. Mutta kun ystäväni tarvitsi pitkille puikoilleen kotelon, tai kaksikin, innostuin tekemään samantein kotelon myös omille pitkille puikoille ja sukkapuikoille omansa.



En vielä tiedä, mikä näistä on minun, koska ystävä saa ensin valita mieleiset ja minä otan sen ylijääneen. 


Sisustus on simppeli, eihän näissä kummoisia juttuja tavritse olla. Kolot puikoille ja tietenkin olisi voinut kirjoittaa kolon kohdalle, minkä numeroiset puikot kussakin osastossa kuuluu olla. Mutta kun ei ole numerointia, voi vaihdella paikkoja. Kolmoset ei välttämättä halua olla kasien vieressä ja silloin ne voi siirtää vaikka kakkosten viereen. Nuo minun mallina olevat puikot on kaikki jotenkin vinoja ja yhdeltä puuttuu puoliso. He ovat ns kasvaneet erilleen. Poismuuttaneesta ei ole mitään tietoa. Voi olla jopa katkennut.


Lampaat pääsi koristamaan yhtä puikkokotia. Voihan niistä yrittää nyhtää villaa ja alkaa kehrätä, jos oma lanka loppuu. Vuorin ja päällisen välissä on ohut laukkuhuopa.




Omien pikkupuikkojen koti on nyt tässä!
Kankaan sain nimpparikangasvaihdossa Tilkkuilolta ja tämä pötkylä löytyy varmasti lankakorista vaivatta. Ja tässähän on melkein kuin palloja!  Kiinnitys hoituu napilla, kun sopivan väristä nyöriä ei ollut tarpeeksi, enkä jaksanut semmoista kankaasta alkaa tehdä.


Sisustus hieman turkoosiin heilahtava. Oikeassa reunassa on yhdet laihaakin laihemmat kepit. Ne on kokoa 1,5 ja lyhyet. Olen ostanut muutamat lyhyet puikot ja ne on tosi käteviä juuri siinä mitä yleensä neulon eli sukkia tehdessä. Lyhyinä heppuina ne olisi uponnut omaan koloonsa, mutta lyhensin niiden koloa ompelemalla kolmen oikeanpuoleisen kolon alaosaan poikittaisen ompeleen. Ja eikä tässä vielä kaikki! Kuvasta puuttuu yksi erityisen loistokas päähänpisto.


Pieni neuletilkku, johon olen laittanut silmukkamerkit! Siitä sitten vaan ottamaan, kun tarve iskee. Täytyy sanoa, ettei kovin usein ole iskenyt. Mutta nyt ajattelin niitä ripustella sukanvarteen ihan huvikseen. Olis niin pro! Ompelin tilkun kepein pistoin kiinni ja tietenkin ensin neuloin sen. Siinä on mm. oikeita silmukoita eniten ja sitten nurjia. Ne Marttojen hyväntekeväisyyssukat vein tänään pois, siis ne oli valmiit. Ei niistä tullut kuvia otetuksi. Olen jo tehnyt yhdet toiset sukat ja vauvan sukat ja koko ajan täytyy tehdä sukkia, kun on kiva ottaa noita puikkoja ja laittaa paikalleen. Vauvan sukat on parhaita, kun valmista syntyy nopeasti ja taas voi asetella puikot kotiin päättelyn ajaksi ja sitten ottaa ne uudestaan esiin. Oikein mukavaa. Oikeat tosineuloosissa olevat kanssasisaret varmaan haluaisi puikkokoteloon myös osaston kierroslukumittarille, langanohjaimelle ja puikkomittarille. Minä en niitä tarvitse ja ne vain rumentaisi minun puikkojen asuntolan sisustusta.


Eikö ole ihana sikamainen vuorikangas tässä DaCapo-tuotteessa!  "Salkku" suljetaan magneettinapilla. Sen piti olla iPadin koti, mutta onkin liian pieni, tehdään iPadille uusi paikka ja tämä säilöö tärkeitä papereita. Kamala kuvata näitä karkkipaperituotteita, kun valo heijastuu ikävästi. Se on tosin vain taidottomuutta, mutta silti. Vaikka luonnonvalossa kuvaa, niin sama juttu. En jaksa kuvankäsitellä.


Pistin kukat paleltumaan kanervien kanssa.


Moni jo huokailee kevään perään, hyppäsin sen yli suoraan kesään ja kakkarapellolle. Farkun lahkeisiin liimaharsolla ja suoralla väärällä ompeleella aplikoidut päivänkakkaroiden serkut kukkivat aina. Toinen on mansikkakakkara ja toinen joku muu. 


Pussukoiden toinen puoli oli aika ankea ja sinne kuvittelin taskut ja kun toiseen löytyi kiva merkki, täytyi toiseenkin etsiä jotain sopivaa. Onnksi löysin tuon silitettävän postimerkin. Se on noin 25 vuotta vanha. Tein silloin tyttärelle lähes kaikki vaatteet ja muistan laittaneeni yhden merimiesvärityksellisen collegepaidan rintamukseen samanlaisen merkin. En ollut aikeissa lähettää lasta minnekään, mutta merkin laitoin varmuudeksi, jos kuitenkin. Toisessa merkissä lukee The Good Life is Right Here!
Täytyy uskoa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

ilmeelliset ilmiöt taivaalla

Eilen oli päivällä upea halo-ilmiö. Sitä minäkin ihastelin, kun kaupoilta kotiin kuljin. Ei ollut kameraa, edes kännykkää mukana, joten jos et sitä nähnyt, kannattaa mielikuvitella se. Aurinko keskellä ja sen molemmin puolin ylöspäin suuntautuvat värivalot (sateenkaaren värejä). Oikein hieno.
Mutta entäpä viimeyönä!
Ihan mieletön tähtitaivas. Sitä oli asettunut ihmettelemään paljon porukkaa. Otin kameran mukaan ja menin mukaan pakkasyöhön.


Keskellä tähtitaivasta patsasteli avaruuskissa. Oikeasti se on tähti. Lumiukkoja se ihmetytti kovasti. Avaruuskissa näkyy hyvin, hyvin harvoin. Tiedemiehet epäilevät, että ehkä ei enää koskaan. Se räjähtää pikapuolin, on jo aika turvoksissa. Toivottavasti se vaan tippuu alas, tohon meidän pihalle ja kävelee sitten sisälle. Laitan sen dietille ja pidän lemmikkinä. Siitähän ei lähde eläinhilsettä, vain avaruustomua. Ei allergisoiva.


Hetken kuluttua pilviharson takaa näkyi kirkkaana myös Pluto, Jänis ja Valkoinen Karhu! Ei ole ennen näkynytkään nämä kaikki tähdet näin lähekkäin. Tämä oli kyllä paljon jännittävämpi näky kuin päivän halo-ilmiö. Ja halolla päähän sitä, joka muuta väittää.


Onnistuin mahtavalla kaukoputkikameralla saamaan näin hyvän lähikuvan tähdistä. Kannattaa mennä ensi yönä pihalle odottamaan, mitä kaikkea siellä taivaalla liikkuu!


Lumiukot ryhmittyivät ihan vieriviereen poseeraamaan, mutta muutama kuitenkin jatkoi taivaalle tuijottelua. Ei niitä saanut katsomaan kameraan päin millään.


Tämä lumiukkojengi oli iloisella tuulella. Lisää lunta! Ja sitähän sataa heille (koko ajan. Nenätkin ovat jo lumen pilkuttamat. 
(Nämä lasinalustat sopii hyvin annettavaksi Lumiukko-sopan kanssa.)
Levollista Loppiaista!

lauantai 2. tammikuuta 2016

vieläkin näkyy tähtiä!

En ole koskaan ostanut enkä ampunut yhtään rakettia, kaikki nähdyt tähtisateet on olleet muiden aikaan saamia. Päätin korjata tilanteen ja ehdin tehdä muutamia tähtiä ennen vuoden vaihtumista.


Tummalla taivaalla tähdet loistavat kirkkaissa väreissä. Niinhän ne muidenkin rakettien pikkutähtöset toistaa kaikkia sateenkaaren värejä.


Tässä tähdet ovat järjestäytyneet paremmin. Tähden keskusneliö on 2" x 2", joten valmis blokki tulee olemaan 6" x 6". Sakarat on todella vapaamielisiä, jotkut pitkiä ja hoikkia, toiset hieman tukevampia. Tähtiin käytän jämäpaloja. Tosin tähän työhön en halua upottaa niitä murrettuja, hieman sameita värejä. Nyt pitää olla kirkasta! Tulossa on vähintään torkkupeiton kokoinen. Unelmissa on unet tähtitaivaan alla.

Uusi vuosi toi tarpeen uudelle kalenterille. Keittiön seinällä roikkuu perinteinen iso seinäkalenteri, mutta semmoisen oman henkilökohtaisen taskukalenterin olen jo monena vuonna tehnyt itse. Oikean kokoista tyhjää kirjaa on vain ollut vaikea löytää. Yksi minulla oli, mutta tein siihen tyttärelle kalenterin joululahjaksi. Onneksi poikkesin Kampin Marimekossa ja siellä niitä oikean kokoisia kirjoja oli vielä kaksi kappaletta. Ostin molemmat. Toinen on varastossa vaikka ensi vuodeksi.


Kirjan omat kannet olisi olleet tavallaan ihan kivat, mutta olen tehnyt aikaisemminkin aina omat päälliset kirjoille ja halusin semmoisen pehmeämmän tunnun tähänkin kirjaan. Farkkukangas on tarpeeksi paksua ilman tukihuopaa tai vanua. Kirja on kooltaan noin 
16  x 12 cm. Eihän se mihinkään taskuun sovi tietenkään!


Kun etupuolella on etutasku, täytyy takapuolella olla vastaavasti takatasku. Ainakin lähes puolikas. Sinne voi laittaa vaikka kynän tai jotain muuta. 


Etutaskusta kurkistaa Muumipapan miete. Ompelin sen tuohon, että itse muistaisin läpi vuoden opppia näkemään ihmeitä. Ihan joka päivä. Tuon kangaslappusen olen ostanut joiltain messuilta joskus ja nyt sille löytyi ihan paras paikka. Oikeassa reunassa näkyvästä poikittaisesta vyönlenkistä tulee sinivalkoinen nyöri. Sen kun kiepsauttaa muutaman kerran ommellun metallinapin ympäri, pysyy kirja kiinni. Vyönlenkki lähtee takakannesta ja sen alla on hyvä paikka kynälle. Taskussa voi pitää kaikkea pientä ja kivaa, mutta ei suklaata eikä karkkeja, koska en enää syö niitä. Toistaiseksi. Ehkä Vappuna sitten.


Ruuduttelen kuukaudelle yhden sivun, johon voin sitten merkkailla menoja. Yksi ruutu on 3/4". Kirjassa on useita tyhjiä sivuja jokaisen kuukauden jälkeen. Niihin  kirjoittelen ja piirtelen mitä milloinkin; uusia ideoita, hyviä ajatuksia, ohjeita, linkkejä jne.

Eilen olin kävelyllä tuossa lähellä olevassa Pakilan siirtolapuutarhassa. Siellä on monenlaisia pieniä mökkejä pikkuruisilla puutarhatonteilla. Katselin kapeita hiekkakujia kulkiessani, mitä kaikkea kivaa ihmiset ovat laittaneet pihoilleen. Talvella siellä ei asuta, mutta jotkut käyvät ja saattavat yöpyäkin. Alueella on monenlaista asukkaita, joukossa taiteilijoita, joiden pihoilla on mitä ihmeellisimpiä juttuja. Yhden mökin pihalla jäin tujoittamaan peuran takalistoa. Ajattelin, että no jo on koriste, mutta makunsa kullakin. Ja sitten siitä takapuolesta  taittui esiin pää. Juuri niin kuin vain eläimet voi olla, samaan suuntaan näkyy takamus ja pää. Oho! On niin taipuisa se niiden vartalo. En vieläkään olisi uskonut sitä oikeaksi, ellei se olisi lähtenyt pitkillä koivillaan loikkien aitojen yli. Tässä oli sitten se minun tämän vuoden ensimmäinen ihme. Ja sekin olisi jäänyt näkemättä, jos olisin vain painanut menemään kovaa vauhtia. Jos näkee peuran vuoden ensimmäisenä päivänä, se tietää paljon kaikkea hyvää. Tämä on niin uusi sananlasku, että et ehkä ole vielä kuullut sitä aiemmin.
Mitähän sitten tänään näkisi!
No just näin, kunka nuori, pitkä ja hoikka mies käveli vastapäätä asuvien vanhusten ovelle ja sisälle. Hänellä oli tumma, hyvin istuva villakangastakki, suorat kapeat housut, silinterihattu ja kaunis puinen kävelykeppi. Kävelytyyli reipas ja kepeä, tuli hieman mieleen Johnny Depp siinä leffassa Jali ja suklaatehdas. Poikkesi kovasti vanhusten lastenlasten farkku/verkkari-tyylistä.
Hyvää viikonloppua!