sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Tavattiin Karhuset

Sulon kanssa kulkiessa voi tapahtua mitä vaan!
Tänään oltiin aamulenkillä ja kuten muinakin vapaapäivinä, Sulo saa päättää, minne mennään. Joskus näillä retkillä menee pitkälle kolmatta tuntia, joskus vähemmän.


Tänään kuljeskeltiin metsikössä ja yllättäen siellä oli muutakin porukkaa!
Minua tietysti pelotti ihan kamalasti, mutta Sulo on rohkea poika, tuijotti kuusikossa lymyileviä karhuja.
Yksi karhuista oli albiino tai saattoi se olla jääkarhukin. Ne on kuulemma lähteneet perinteisiltä alueiltaan ilmaston lämpenemisen myötä lähemmäs ihmisasumuksia.


Kuusikosta putkahti lisää karhuja. Luulen, että Sulo on karhukuiskaaja ja sai nämä karhut tulemaan esiin pesästään. Olivat varmaan jo menneet talviunille.


Koko porukka, paitsi valkoinen karhu, kiipesivät kalliolle.


Sulo halusi mennä leikkimään karhujen kanssa. Olin sitä mieltä, että parempi ottaa hieman etäisyyttä, saattavat vielä huitaista käpälällä. Ja se kyllä sattuisi.



Pieni karhunpallero tuli Sulon kanssa leikkimään. Se oli turvallista, koska tämä oli niin pikkuinen eikä yhtään nälkäinen. 

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx



Karhun päät ovat Elizabeth Hartmanin vihkosta Bjorn Bear.
Karhuntassu-blokki ikiaikainen, ties mistä alkunsa saanut.


Kuuset ovat kokeilemalla valmistuneet eli ei ollut ohjetta.


Peiton ala- ja yläreunassa on hanhien parvi. Ylhäällä ovat niitä lentäviä hanhia, mutta alareunan joukko ei ole päässyt lentoon, tallustelevat maassa. Ovat niitä Leenan syöttämiä lihavia hanhia, jotka mahtuivat sentään jonoon, mutta eivät jaksaneet nousta siivilleen.



Taustaan ajautui kaikenmaailman kankaanloppuja. Jotka ei sitten kuitenkaan ihan kokonaan loppuneet. Vasemmalla oleva iso pala turkoosin ja ruskean sävyistä kangasta tuo mieleen venäläiset kansansadut. Ja niihin liittyy (minun mielessä) aina karhuja. Sen oikealla puolella oleva kukkakangas kuuluu hieman samaan kastiin ja alareunan turkoosi taas sopii väriensä puolesta. Kaikille yhteistä on, että ne on ostettu Tallinnan reissulla joskus muutamia vuosia sitten.
Ruskealla pohjalla olevat valkoiset pallot ovat lumisadetta ruskeaan, kuivuneita neulasia peittävään metsään.


Tähdet tein omille kurssilaisille malleiksi ja ajattelin tekeväni niistä tyynyn. Onneksi vain ajattelin, tässä taustassa ne on paremmat kuin tyynynä. Yläosan beigellä pohjalla olevat pallot kuvastavat lumisadetta ylöspäin katsottuna. Todella tiheää sadetta, ei näy edes taivasta. Ihan ylhäällä on vielä samansävyinen tähtikangas ja sehän on tietenkin tähtitaivas lumisateessa.


Työn nimeksi tuli kuin itsestään Karhuset.
Koko 57" x 79" eli 145cm x 200 cm.


Hankin 14.11.2016 Kimmo Ohtosen kirjan Karhu - voimaeläin. Mistäkö muistan päivämäärän? No Kimmo kirjoitti sen alkulehdelle toivottaen samalla minulle kaikkea hyvää ja kaunista. Ja onhan sitä ollutkin, kiitos vaan Kimmo! Suosittelen tarinan ja kauniiden luontokuvien vuoksi. Jos ei jaksa lukea, niin kuvat jo sinänsä ovat huikaisevan kauniita ja ihmeellisiä.
Kirjan luettuani aloin miettiä, että olisi kiva tehdä karhupeitto, sellainen turvapaikka, jonka alle voisi käpertyä ja peiton karhut suojaisivat kaikelta pahalta ja ikävältä. Tässä se nyt on, se turvallinen peitto. Ei ihan semmoinen kuin ensimmäiset mielikuvat olivat, mutta oikein hyvä suoja maailman myrskyjä vastaan. 

Kohta on tämä vuosi kuitattu ja uusi odottaa ihan nurkan takana.
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tulevaa vuotta. Semmoista, jossa on iloa, surua, onnistumisia, epäonnistumisia, aurinkoa, pilvisiä päiviä ja kaikkea sitä sopivassa määrässä, mitä ihmisen elämään kuuluu.

Tervetuloa vuosi 2020!

32 kommenttia:

  1. Hurmaava karhuseikkailu! Peitto on hieno.

    VastaaPoista
  2. Sulla on kyllä mahtava mielikuvitus:) Taaskin niin osuva tuohon peiton kuvitukseen ja kerrontaan! Hyvät värit peitossa sekä edessä että takana.
    Saattoi olla ihan hyvä että et päästänyt Suloa peitolle syystä ja toisesta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Ruskeita koitin tuhota ja vihreää ja sinistä laitoin, ettei näyttäisi niin synkältä.

      Poista
  3. Mulla oli karhu, joka käveli neljällä jalalla. Sen pitkä häntä tosin paljasti, että se oli koirarekisterissä. Muru-karhua on edelleen ikävä. Valitettavasti täällä ei voi laittaa kommentteihin kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Murusi olikin ihan karhun näköinen, sellaisen pitkähäntäisen. Olen joskus nähnyt hänestä kuvan.

      Poista
  4. Voi hirvistys ja karhustus, ihan pelästyin - onneksi olivat kuitenkin voimaannuttavaa sorttia!
    Riemukasta loppuvuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkeinpä kesyjä olivat, onneksi. Kiitos, kiitos!

      Poista
  5. Hienosti toteutettu - sekä tarina että peitto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tilkkutyö tarinan kuvitukseksi tai toisin päin.

      Poista
  6. Lystikäs karhu-seikkailu tuo mieleeni nyt jo yli 100-vuotiaan tätini, jonka kanssa teimme vielä muutamia vuosia sitten kolmen tunnin kävelyitä hautausmaalle. Tätini osasi kertoa hautojen asukkaista tositarinoita, mutta tunnustan, että minä kyllä olin aika väsynyt noiden kävelyretkien jälkeen.
    Karhupeittoosi on jäänyt myös muutamia karhuntassun jälkiä. Mukava kokonaisuus.
    Antoisaa uutta vuotta vaikka Karhuset-peiton alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät, kiireettömät kävelylenkit ovat mukavia, kunhan voimia riittää kotiin palaamiseenkin! Taisi karhuntassujen lisäksi tulla muutama koirantassunkin jälki.

      Poista
  7. Onpa teillä ollut Sulon kanssa jännittävä kävelyretki, mutta onneksi kohtasitte lempeitä karhuja. Mukavia vuoden viimeisiä päiviä sinulle ja Sulolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvillä mielin kuljeskeltiin ja kaikki olivat kilttejä.

      Poista
  8. Hieno peitto ja hieno tarina! Meidän Tipsa lähettää Sulolle terveisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,kiitos! Sulo innostui Tipsan terveisistä kovasti ha heiluttaa hänelle iloisesti häntäänsä.

      Poista
  9. Mainio tarina ja mukava karhupeitto! Sen alla on hyvä turvassa nukuskella kunnes kevään valo ja lämpö herättää. Sellaista sopivaa koktailia sinullekin ensi vuodeksi!
    (Taustan rakentamiseenkin olet oikein paneutunut, ihan toista kuin oma väritön maailmani.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilkkuilo! Täytyy peitto panna heti pesuun. Tuli muutama tassunjälki ja pienet vesipisarat jo kantin ompelussa. Kyllä ne minunkin taustat yleensä melko värittömiä ovat, tämä on poikkeus.

      Poista
  10. Ihana karhupeitto metsän siimeksessä. Kuuset ja hanhet sopii tähän niin hyvin. Hyvää uutta vuotta myös sinulle ja rohkealle Sulolle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija. Pelkät karhut eivät näyttäneet kovin hyviltä ja halusin hieman väriä ruskeiden lisäksi.

      Poista
  11. Ihana karhutarina ja kaunis peitto. Just hyvä pesä talven iltoihin. Sä sit osaat tän tarinoinnin, ja sen kuvituksen
    Oikein, oikeinn hyvää uutta vuotta sulle ja läheisillesi. Sulolle tietysti runsaasti mielenkiintoisia retkiä hajuineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina! Olisi mahtavaa, jos olisi aikaa kuljeskella aamuisin kiireettömästi sinne minne koiran nenä vie. Tai kirsu.

      Poista
  12. Hieno peitto! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
  13. Ihana karhupeitto ja hauska tarina! Teillä olikin kiva retki luonnossa Sulon kanssa:)
    Samoin sinulle hyvää tulevaa Uutta vuotta 2020!

    VastaaPoista
  14. Jo kerran lähetin kommenttini, mutta eipä ole tullut perille. Ihastuin niin karhupeittoon. Samalla toivottelen myös hyvää tätä vuotta teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä taitaa olla hieman kiusaileva tämä kommenttilaatikkoon. Olen itsekin huomannut, että joskus kommentointi ei onnistu. Kiitos, pidän itsekin tuosta peitosta.

      Poista
  15. Karhusista tuli mieleen Heli Pukin kortit ja muukin taide. Hänellä kun on Karhuset ja Kettuset. Helin Karhunen on vaan aika hoikka karhuksi, lienee piirretty keväällä heti talviunien jälkeen. Onneksi Sulo ei pelkää karhusia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, hänen karhut ja ketut ovat hyvin, hyvin hoikkia.

      Poista
  16. Aivan upea peitto! Sun työn jälki on kyllä ihailtavan viimeisteltyä :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!