hieman väriä lumen keskelle

Jos teen jotain säntillistä työtä, niin välillä on pakko tehdä ihan mitä vaan. Ja tällainen ihan mitä vaan työ syntyi hulpiolaatikon sotkuisista suikalekasoista. Vuoron perään värillistä ja valkoista hulpiota ja lopputuloksena maisema. Päällisen ja taustakankaan välissä on niin tomakka liimahuopa, että pikkutaulu pysyy pystyssä. Kokoa on 24 x 24,5 cm.

Tätä tehdessä mietin samalla OOK:n tekelettä. Siinä pitää valita kaksi kuviollista ja kaksi yksiväristä kangasta ja rustata niistä kevät. Ei syntynyt vielä mitään ideaa, mutta aikaahan on. Lupauduin myös Dotee Doll-haasteeseen. Aiheena on keiju. Aika vaikee.

hopsula hei sula hopsansaa tai sinne päin

Tänään menin töistä melkein suoraan bileisiin. Ukon kävin kotona ulkoiluttamassa ja sitten juhlimaan! Olin tehnyt sankarille mekon synttärilahjaksi. Hän on aikamoinen Peppi-fani ja leikkii keppihevosensa kanssa Peppiä. Tuollainen tyttö tarvitsee tietenki kunnollisen Peppimekkon. Etupuolelle ompelin taskut ja aplikoin Pepin hevosen, häntä ja hulmuava harja ovat puuvillalankaa. Tällä Pepillä ei ole marakattia, vaan hänellä on lintunen, jonka voi laittaa keikkumaan mihin tahansa nappiin. Olkanapit ovat myös ihan koristeita. Mekon kaava on aikalailla sama kuin uusimmassa Suuressa käsityölehdessä 2/2010 oleva liivihame.

Takapuolelle laitoin pari taskua ja vapaalla koneompelulla "piirretyn" Pepin niskalappuun. Näihin takataskuihin en laittanut kuin toiseen pienen napin ja toiseen pari pientä perhosta. Isot napit olisivat saattaneet jäädä istuttaessa painamaan peppua.

Alla hieman yksityiskohtia tarkemmin.

Tämä 3-vuotias tahtoi heti kokeilla mekkoa ja katseli uudessa mekossaan itseään tyytyväisenä peilistä todeten, että en olisi ikinä uskonut, että minusta tulee oikea Peppi. Se kuulosti hyvin kauniilta ja aidolta kiitokselta. Koko illan hän keikkui Peppinä. On hyvin palkitsevaa, kun lahjan saaja on onnellinen ja tyytyväinen lahjaansa. Tein hänelle myös synttärikortin, Peppiaiheisen tietenkin. Pikku-Ukon piirsin ensin paperille ja siitä kankaalle. Kiinnitin liimaharsolla ja ompelin reunasta vapaallla koneompelulla. Täplät on tekstiilitussilla piirrettyjä. Peppi on pelkkää vapaata ompelua, samoin teksti. Ja pikkuystävälle pieni Ystävänpäiväkortin sopivasta kangaspalasta.

kangaskortteja

Muutaman kangaskortin ystävänpäiväksi sain tehtyä niiden pienten atc-korttien lisäksi. Niihinkin ompelin vielä siksakin reunoihhin ja heti tuli kortit paremman näköisiksi.

Nämä kolme korttia tein tilkkukurssilla. Meillä olisi ollut vuorossa kissablokki, mutta teen sen joskus myöhemmin. Se on isompi kooltaan kuin muut kuukausiblokit.

Hyvää Ystävänpäivää!

Olen voittaja!

Osallistuin jokin aika sitten Kikkailua-blogissa olleisiin arpajaisiin ja yllättäen olin palkintoa saamassa! Tänään sain paketin. Edellisessä postauksessa mainitsin, että liima ja paperi ei sovi minulle. Paketista paljastui skräppäyspaperia, kiiltokortteja kuuorineen, kukkaniittejä ja paperikukkia, toisenlaisia kukkia ja heijastinnauhaa.

Paperit ovat hienoja ja koirapaperista tein yhden kortin. Ei mikään mestarityö, mutta kokeilu kuitenkin. En käyttänyt liimaa, vaan kiinnitin liimaharsolla.

Heijastinlanka tuli tositarpeeseen. Lintuja on valmiina useampi ja niistä kaikista on tulossa heijastimia. Pujotan lankaa valmiiseen työhön, kun sen suoraan virkkaaminen on minusta hankalaa. 

Kikalle oikein kovasti kiitoksia mukavista tarvikkeista!

atc-kortteja ja näyttelytunnelmia

Noita paperisia atc-kortteja olen ihaillut monessa blogissa, mutta en ole niitä itse alkanut värkkäämään. Syynä on liima-paperi ja pikkutilpehöörit. Ne vaan ei ole mun juttuja. Tilkkukurssilla kuitenkin innokkaana kortintekijänä sellaisten atc-korttien tekoon, joiden päämateliaali on kangas. Meillä oli aiheena ystävänpäivä. Hieman riepoi tuo tarkka koko, minä kun olen tottunut tekemään hieman sen kokoisia kun sattuu tulemaan. Kunhan mahtuvat kirjekuoreen. Muuten, Inga-opemme oli perehtynyt muutamiin blogeihin, joissa on näitä atc-kortteja ja esitteli niiden blogien sivuja meille. Yksi niistä oli Marlin Neuliksen maailma.

En ehtinyt reunoja siksakata, mutta kyllä ne kasassa pysyvät tuolla suorallakin ompeleella. Kuten kuvasta huomaa, kortit on tehty yhtenä levynä ja jälkeenpäin leikelty niihin sairaan tarkkoihhin mittoihin. Suunnilleen.

Viikko sitten kävin Kustaankartanon vanhustentalolla katsomassa Syyringin talvisen tilkkutyönäyttelyn. Paljon upeita töitä pienistä suuriin peittoihin. Laitan tähän kuvia kahden tilkkuilijan töistä ihan luvan kanssa. Molemmat ovat samalla tilkkutyökurssilla.

Syyringissä oli ollut Maija Brummer pitämässä kurssin ja tuon kurssin tuotokset olivat todella upeita. Työt oli ripustettu ikkunaan ja aurinko paistoi vinosti saaden värit hehkumaan. Tämä on Silja Laamasen työ Jääkukkia. Pohjana tylli.

Maijan Talvipuutarhassa seikkailevat kukkien keskellä kirahvi ja perhonen.

Perinteistä tilkkuilua edustaa Maijan lapsenlapselleen tekemä Leikkimökin talvipeitto. Peitossa on kaunis, heleä väritys ja kiva rytmi.

Ehkä kaikkein poikkeavin työ osui silmiini ensimmäisenä. Työ on Silja Laamasen Tallukkaat. Silja kertoi, että työn lähtökohtana oli olleet vanhat tupsut. Ne onkin säästämisen arvoiset, muhkeat pullukat ja oivallinen tapa saada niille näkyvä käyttö, oli laittaa ne seinätekstiiliin. Minusta tämä on hyvin hauska ja "lämmin" työ.

Näyttelyssä oli aivan ihania pikkutöitä, joiden aihe oli 15. Samasta aiheesta oli syntynyt eri tekijöiden käsistä aivan erilaisia töitä. Pidin näistä pikkuisista kovin paljon. Niistä oikein loisti naisten luovuus. Jos suinkin mahdollista, kannattaa käydä katsomassa näyttely. Se on Kustaankartanon ruokalassa, samalla voi vaikka syödä. Näyttely on auki arkisin klo 8-15 ja viikonloppuisin 10-15. Osoite on Kivalterintie 16, K talo. 

No mitä jäi käteen näyttelystä? Iloinen mieli, ihastelua tekijöiden kädentaidoista, mielikuvituksesta ja taiteellisuudesta. Innostusta itselle, halu kokeilla Maija Brummerin oppien kaltaista tekniikkaa ja paljon uusia ideoita. Henkistä hyvinvointia, koska kauniiden asioiden katselu on niin voimaannuttavaa. Kiitos kaikille töiden tekijöille näistä hyvistä fiiliksistä!

neljäs albuumi ja neljäs kuva

 Sain Eijan tikut, pehmot...-blogin Eijalta kuvahaasteen.

Haasteen ohjeet:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Hylkäsin paperialbumit ja otin digi-albuumeistani neljännen ja siitä neljännen kuvan.

Matkoilla tulee kuvailtua pääasiassa talojen yksityiskohtia, viemärikaivojen kansia ja ylipäätään hieman erikoisia juttuja. Kauniit tai muuten erikoiset talot ja asuinalueet ovat aina kiinnostavia. Tämä kuva on Malmöstä, läheltä merenrantaa, ehkä jotain vanhaa satama-aluetta. Alueella oli varsin erikoisia taloja ja pieniä kanavia. alue ei ollut perinteinen skandinaavinen lähiö, ennemmän se vaikutti japanilaiselta. Mielenkiintoinen paikka.

Nyt pitäisi haastaa 4 bloggaajaa kaivelemaan albuumeitaan, mutta en minä sitä tee. En kertakaikkiaan jaksa miettiä kenet haastaisin ja haaste on jo varsin monessa blogissa ollutkin.

nappia napin päälle

Heti tuon risaisen laukun jälkeen oli ihan välttämätöntä tehdä normaali "siisti" työ. Ostin torstain kaupunkireissulla mm. nappikangasta ja siitä tein pussukan. En tosiaan tiedä, mitä kaikilla tekemilläni  pussukoilla ja nyssäköillä teen, mutta niitä on kiva ja nopea tehdä.

Kokoa on 19 x 13 cm ja vuoressa on sivutasku. Ompelin muutaman napin koristeeksi ja vetoketjun vetelyä helpottamaan tarkoitettuun kangassuikaleeseen laitoin myös napin koristeeksi. Kangas on mielestäni hauskaa.

Tytär oli käynyt Panduron outletissä ja posti toi minulle perjantaina pirteän vihreän paketin. Sieltä löytyi kangasta, satiininauhaa, silitettävää strassinauhaa, peilin paloja, nappeja ja pyöreät sangat kassiin. Ne puuttuvat kuvasta. Kangasta on pari metriä ja siitä suunnitteilin tekeväni ainakin jonkinmoisen kesäisen hihattoman tunikan tai mekon.

Tänään posti toi juju-kerhon kirjan. Kun nyt olen tuon virkkuukoukun kanssa tullut tutuksi ja innostunut virkkaamaan kaikenmaailman kirjavia, niin lisäinspiraation lähteeksi otin tuon kirjan.

Värittömyydestä ei tätä teosta voi moittia.

Ihan heti en kuitenkaan lankoihin koske. Minulla on ollut jo jonkin aikaa kesken (taisin aloittaa melkein tarkalleen vuosi sitten!) tilkkupeite. Innostus tekemiseen katosi jostain syystä, mutta nyt olen jo monena vapaahetkenä sitä kasaillut. Reunakaitaleita kokoilen seuraavaksi. Oikeastaan kyllästyin peiton väreihin. Aloittaessa aioin käyttää kaikki kummalliset kankaani ja käytinkin. Lopulta peite näytti jo ihan liian kummalliselta ja rupesi ärsyttämään. Nyt kun kaikkialla on vain valkoista ja kaipaan väriä elämään, voin ikäänkuin väriterapiana tehdä tuota riemunkirjavaa riepua. Voi siitä tulla hyväkin. En tiedä vielä, riippuu paljon tikkauksistakin ja niistä en tiedä vielä yhtään mitään.

Huomenna aukeaa Kustaan kartanon vanhustentalossa helsinkiläisen Syyrinki-killan näyttely. Ajattelin mennä heti huomisna katsomaan, mitä kaikkea kaunista on näytillä. Muutaman syyrinkiläisen tunnen tilkkukurssien kautta ja ainakin kaikki heidän työt, mitkä olen nähnyt, ovat olleet vallan upeita. Oikein odotan huomista, ja innolla.