Tervehdys kesälomalaiselta!
Vihdoinkin, kun löysin kadonneet kassinkaavat, sain tehdyksi kaks söpöliiniä. Nyt on kateissa yksi tilkkupeiton päällinen. Punainen oli etukäteen tilattu ja se on niin samanlainen vuorta myöten kuin joskus aiemmin itselleni tekemä. No jaa, onhan tässä nyt se läppä, vaikka en ole läppäihmisiä ollenkaan.
Kangas Marimekkoa, sitä topakkaa. Pieni sydännappi läpässä on koriste, sillä läppä pysyy kovassakin menossa paikallaan magneettilukon avulla.
Samalla kaavalla ja läppäkin mukana. Puskissa ujosteleva laukku sai erilaiset kantohihnat kuin punaposkinen serkkunsa. Nämä sangat ovat ihan kiinteästi ommeltu ja sisällä on jonkinlaista pyöreää narua. Kangasta oli niin hintsusti, ettei yhtään pidempiä kantovempeleitä olisi saanut. Nämä ovat juuri sen mittaiset, että voi kivasti olalla kantaa.
Katsopas läpän sisäpuolta, sieltä löytyy salatasku. Ajattelin, että tänne sopii vaikka matkakortti, jonka voi heilauttaa lukijalle ilman sen esiin kaivamista. Ja kuvasta näkyykin, että myös tämä läppä pysyy paikallaan, kun juoksen siihen hiivatin bussiin täyttä ravia. No en kyllä ehkä pidä tätä itselläni, mutta joku toinen voi juosta.
Huijausnappi tai kaksikin. Vaaleanpunaisesta irroitin kiinnityslenksun ja liimasin mustan päälle.
Vuoren ja päällisen välissä on ohut, mutta napakka huopa. Tuon sydänrivin kohdalta voi pujottaa kätensä taskuun.
Ukkokin kuljeskelee puskia pitkin. Hän ei kovin ylpeänä esittele lenkkareitaan ja uutta korva/pääverkkoaan. Verikorva uusiutui heti. Furunkoloositassut ovat ehkä paranemaan päin.
Jossain kohdin käväisin halpajunalla (ennen oli halpalentoja, nykyään halpajunia) Wexlerissä Lahdessa. Tarve (?) oli vaaleapohjaisista kankaista ja jotain taustakangasta. Nämä kai täyttää vaatimukset.
Taito-kaupassa ihastuin näihin kanttikauhoihin. Käyttökohde on vielä hyvin, hyvin avoin.
Ilomantsin reissulla pysähdyttiin Savonlinnassa. Se on suloinen kesäkaupunki! Siellä pitsi silmään se, että ihmiset olivat hyvin pukeituneita. Oopperajuhlat tietenkin vaikuttaa pukeutumiseen ja näinkin yhdellä herralla ihanan, paikkaan ja aikaan sopivan solmion.
Kuvausluvan pyysin ja herra ihan mielellään poseerasi. Sanoin kyllä, että otan vain päättömän kuvan. Kaikin puolin hieno, kelpaisi varmaan monelle miehelle, tähän kun liittyi kiva ja mutta aivan liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.
Vaikea valita!
Mielelläni näkisin itseni tässä istuskelemassa jääkahvilla. Leivoksista en puhu mitään.
Yövyimme tässä Wanhan Apteekkarin talossa Kerimäellä. Ihanan kaunis paikka!
Krimäen uimarannan hiekassa oli paikallisten lapsosten taidetta.
Sukukokous pidettiin Ilomantsin Parppein pirtillä. Suvun juuret juontaa rajantakaiseen Karjalaan ja moni meistä on ortodoksi. Ennen varsinaista kokousta, joka ilokseni kesti vain tovin, pidettiin pieni hartaustilaisuus pirtin vieressä olevan pienen tsasounan pihalla.
Pirtissä meno oli iloista ja ihmiset innoissaan pitkästä aikaa tapaamistaan sukulaisista. Riehakas tunnelma pisti himmelitkin heilumaan!
Kaukaisimmat sukulaiset tulivat Siperiasta. He taittoivat 5703 km:n matkan autolla. Seurueessa oli isovanhemmat, heidän poika vaimoineen sekä pariskunnan juuri aikuistunut poika. Serkkuni on tämän nuoren Nikitan FB-kaveri ja Nikitan äiti antoi meidän pöytäseurueen naisille muistoksi kaulakorut. Olin tällaisessa sukujutussa mukana ensikertaa ja ensikertalainen myös Ilomantsissa.
Täälläkin yövyimme ja majoitus oli sen verran erikoinen, etten sano siitä yhtään mitään : /
Pirtillä oli karjalainen pitopöytä monine herkkuineen. Kun muut alkoivat pienten kisailujen jälkeen tanssimaan, minä ja tytär suunnattiin kameroiden kanssa kohti korkeuksia.
Minä en kiivennyt kumpiakaan portaita, vaan käytin hissiä.
Kaikenlaiset hauskat kuvat vilistivät ohi hissin seinässä sen noustessa ylös.
Maisemat olivat mielettömän upeita! Kamerat napsahtelivat aika tiuhaan. En ole tuollaisissa vaaramaisemissa ennen ollutkaan. Tämä oli Pappilanvaara.
Paikka oli Hermannin viinitilan Viinitorni.
Tämä, että olin tuolla tornissa, on hyvin merkityksellinen juttu ja siksi sitä täytyy hehkuttaa. Uskalsin ihan muina miehinä kuljeskella tuolla tornin ulkotiloissakin! Minulla on korkeanpaikan kammo ja ylensä en pysty menemään tuommoisiin paikkoihin ollenkaan. Nyt vaan päätin, että en välitä enkä ajattele missä olen ja onnistuin yli odotusten! Ja tosiaan, syy tähän huikeaan rohkeuteeni ei ole lasissa oleva kupliva, minä olin se kuski.
Nautitaan kesästä!
