joulukalenterin 1. luukku

Ensimmäisestä laatikko-

luukusta paljastui ompelijan klipsejä, ihan niin kuinHelena arvasi! Onnittelut täältä pääarvaamosta!

Mikäs se sellainen arvauskilpailu olisi, jossa ei olisi jotain palkintoa? Minä laitan muistiin yhteen pieneen vihkoon kaikki oikeat arvaukset ja sitten joulun jälkeen teen jälkijoulupaketteja, joita postittelen voittajille.

Eli heti kun olet arvannut oikein, voit laittaa jo valmiiksi sähköpostissa osoitteesi ja nimesi. Osoite löytyy blogin oikeassa laidassa olevasta palkista, kohdasta Marle. No voin sen tähänkin laittaa: marletekee at gmail.com

Niin, nuo klipsit ovat mahdottoman käteviä. Miten olen pärjännyt ilman niitä? Erityisesti kanttaushommissa nuo ovat oikein näppäriä. Joskus, ennen kuin olin nähnytkään tuollaisista, käytin ihan tavallisia pyykkipoikia apujoukkoina. Ne vaan on hieman kömpelöitä kokonsa vuoksi.

Pyykkipojista tuli mieleen yksi lapsuusmuisto. Olimme siskon kanssa viettäämässä talvilomaa sukulaispariskunnan luona Kalliossa ja heillä oli kylpyamme. Se oli meille maalaistytöille niin ihana juttu, että halusimme istua siellä joka ilta. Minulla oli silloin yksi tosi vakava ulkonäköongelma. Nenäni oli aivan liian leveä. Sisko tiesi tästä harmistani, mutta muille en siitä ollut puhunut. Toki kaikki sen näki, kun keskellä päätä levittäytyi poskelta toiselle. Täällä suloisessa, lämpimässä kylvyssä sitten sain ajatuksen, että nappaan yhden ammeen yläpuolella pyykkinarussa roikkuvista vaaleanpunaisista pyykkipojista ja nipistän sillä nenän litteäksi. Jos pitäisin sitä joka ilta kylvyn ajan, tuloksia syntyisi varmasti. En ehtinyt kauaakaan kaunistua, kun setä tuli meitä sieltä kylvystä jo kutsumaan pois ja näki pyykkipojan nenässäni. Toisaalta se oli helpotus, koska pyykkipojan pitäminen nenässä oli aika tuskallista. Siskon mielestä nenä oli jo heti kaventunut ja itsestänikin se näytti hieman kapeammalta. Ainakin punaisemmalta. seuraavana iltana pyykkipojat olivat poissa, joten tämä kauneuskikan kokeilu jäi yhteen kertaan.

Kakkoslaatikko on tässä jo houkuttavasti auki.

Mitä ihmettä siellä on?

Arvaa huviksesi ja kirjoita se kommentteihin. Saatat voittaa ties mitä!

Elämme jännittäviä aikoja.

joulukalenteri

 En ollut vähääkään ajatellut joulukalenterin tekoa, mutta kun kaupassa oli puoleen hintaa oivallinen kalenterin runko, niin mikä ettei?

Töihin mennessä piipahdin yhtenä päivänä Granit-liikkeeseen ja näin siellä puisen lokerikon. Kysyin hintaa ja myyjä sanoi, että kun on enää muutama, niin ovat puoleen hintaan. Sopi minulle hyvin. Myyjä kysyi, tiedänkö jo mitä laitan latikoihin. Sanoin, että en, mutta tiedän mitä teen laatikoille.

Maalaan sen valkoiseksi ja laatikoiden etupaneelit päällystän kankailla.

No siitähän tuli ihan kelpo kalenteri kuitenkin. Laatikot toimivat luukkuina ja ne on täytetty kaikenlaisella ompeluun ja käsitöihin liittyvillä pienillä tarvikkeilla.

Näin syntyi Tilpehöörikalenteri.

Ensimmäinen luukku on sininen kukka. 

Laatikon koko on 7 x 7 cm ja syvyys 10 cm. Ei ihan suuria juttuja mahdu, mutta käsityötarvikkeissa löytyy paljon pientä ja tärkeää tilpehööriä.

Arvaatko, mitä ekassa laatikossa on?

sshhh, täällä nukutaan vielä!

Syysväsymys on iskenyt Pinkku-pingviiniin ja hänen ystäväänsä Kalaan.

Hyvät on unenlahjat kaveruksilla; vaikka ompelukone hurisi ja neula taisi osua heihinkin, ei uni keskeytynyt. Miten olenkaan mieltynyt tällaisiin nukkuviin tyyppeihin. Jokunen aika sitten tein nukkuvan karhutyynyn ja nyt tämä. Voisiko se kuvastaa omaa väsymyksen tilaa? No en oikeesti ole noin poikki, vaikka välillä hieman väsyttää, yleensä aamuisin. Karhulle tein silmälasit, että sain sille avonaiset silmät, mutta Pinkku saa luvan nukkua.

Kaikenlaisia väsymyksiä niitä onkin. Kevätväsymys, syysväsymys ja kaamosväsymys. Välissä on kesä ja silloin ei kai ole mitään erityisväsymystä, ihan vaan tavallista perusväsymystä. Aika kamalaa. Koko vuosi pelkkää väsyä, jos huonosti sattuisi. 

Uusimmassa Love Patchwork & Quilting lehdessä oli ohjeet mm. tähän pieneen työhön. Lehdessä se oli seinävaate, minulta syntyi vauvanpeitto. Laitoin tilkkutäkkiin molempiin suuntiin yhden rivin lisää. Ja levitin myös lakanaa hieman. Työstä tuli tällä tavalla suurennettuna melkein 18" x 21" (46 x 53 cm). Lehden työn koko on 14" x 17". Ja nyt siellä jo jollain laskukone raksuttaa, että minkäs kokonen yksi neliö on? Kyllä, se on valmiina 3,5".

Laittelin kaikkia ihania kangaspaloja, omia ja saatuja tilkkutäkkiin. Taustakankaasi flanellia ja välissä puuvillavanu. 

Tikkasin peitto-osuuden ruutujen kulmasta kulmaan ja Piknkun aluslakanan vapaalla konetikkauksella. Sydämiä pyörittelin, kun kerran kangaskin on niin sydämellinen. Aika suoria noista tikkauksita tuli, vaikka en malttanut käyttää apuvälineitä enkä piirtää liidulla suoria.

Nyt on tämä hulpiopussukoiden teko tehty niin helpoksi! Ei tarvitse etsiä kankaista sopivia hulpioita, kun on keksitty valmistaa kangasta, joka on pelkkää hulpiota! Väripallukoiden väleihin on laitettu mukavia lauseita. Tykkään tästä kankaasta melkein yhtä paljon kuin tuosta Pinkusta.

Nyt on kello jo niin niin paljon, että pitäisi kömpiä itsekin peiton alle ja panna silmät kiinni.

Huomenna Kaapelitehtaalle Martin markkinoille. Tuossa peitossa on muuten nimenomaan Martinpäivän hanhi oikeassa alakulmassa. 

Iloista viikonloppua!

ylle, alle ja viereen

Lumesta ei ole tietoakaan, mutta siitä huolimatta minä väsään lumiukkoja.

Tiedän hyvin, mitä puurolautaselle jouluaattona laitetaan, mutta mitä sen lautasen alle? Sitä mietin ja tässäpä ratkaisu. Lumiukko-aiheiset "mug rugit" tietenkin. Kivat ukkelit, koska eivät sula vaikka lautanen olisi miten kuuma.

Kolmea erilaista ja neljäskin tekeillä. Päälimmäisessä on keskellä printtikangas, keskimmäinen netistä ostettu Amanda Weatherillin malli ja alinna ihan kamalasta lumiukkokankaasta vuosien takaa. Yritin saada siitä siedettävän, mutta en onnistunut. Toisaalta, on hyvä olla yksi ruma. Se saa muut näyttämään oikein kauniilta.

Minulla on paha tapa innostua jostain ja tehdä niitä sitten kymmenen. Onneksi en ole tämän kanssa ainoa. Kehyskukkaroita on syksyn mittaan syntynyt iso pino, enkä kaikkia suinkaan ole täällä esitellyt! Nyt kuitenkin kaksi eri syistä kivaa yksilöä. Tämä on tehty naapurin artekin nojatuolien vanhoista kankaista. No ei mennyt koko nojatuolin kankaat tähän, ainoastaan pala niskatyynyn taustasta. Se oli kohtuullisen kulumatonta. Olin aiemmin ostanut muutamia mieleisiä hihamerkkejä Soma-putiikista ilman mitään kohdetta. Aina se kohde sitten putkahtaa ja tähän kukkaroon juuri tämä merkki sopi hyvin.

Kukkaron olisi merkillinen ilman merkkiäkin. Onnistuin ilman suurta mielenmasennusta tekemään kaksiosaisen kukkaron! Haastetta oli, mutta kasassa pysyy ja mekanismi toimii. Reissukukkaro tuon merkin tekstin vuoksi ja reissussa tarvitaan onnea. Sitä tuo vuoren hevosenkenkäkangas. 

Tämä pussukka syntyi, kun ystävälle väkersin kännykkäpussukkaa. Se meni ihan huonoksi, enkä ole sitä sen koommin edes katsonut. Kai sen voisi korjata, mutta helpompi on tehdä uusi. Kokeilumielessä tein kehyskukkaron, vaikka vetskarillista tilattiin. Olen yhä niin uskomaton, en meinaa uskoa mitä sanotaan. Minusta tästä tuli oikein söpö, jos hän ei olisi huolinut, olisin pitänyt mielihyvin itse. Toinen puoli on tuollaista viherruutua, välissä ohut laukkuhuopa.

Perjantaina olin muutamien kiltalaisten kanssa Tampereen kädentaitomessuilla. Ostetut kankaat on pestyt ja jotkut jo ompeluksessa. Ostin myös Ehta-kaavat, joilla eilen saunan jälkeen päräytin koti/yömekon. Siis ei mikään paituli, vaan mekko.  En tykkää tuosta paituli-sanasta yhtään, se on ällöttävä. Tämä kangas on ostettu jo marimekon ystävämyynnistä, mutta koska on hieman outoa minulle, siis tämä kangas, tein siitä kotikäyttöisen vaatteen. Kuvassa minulla on tavanomainen huoliteltu aamulook. Sehän on aika sekava tilanne, kun on just herännyt ja alkaa napsimaan kuvia ennen kuin on kunnolla tajuissaan.

Kaavassa oli kivat sivutaskut, joita harjoituksena tähänkin tein. Tikkasin kaksoisneulalla, tulee hieman huolitellumpi meiniki.

Miehelle ompelin t-paidan sillä aikaa, kun hän oli Sulo-koiran kanssa ulkona. Kangas on joskus kesällä ostettu ties mistä ja ties mitä varten.

Ei tullut lottovoitto ja sitä kautta makeaa elämää, joten oli ihan pakko imellyttää tätä päivää jätksi-t-paidalla. En voi millään voittaa lotossa, koska en sitä juuri koskaan pelaa, mutta silti. 

Kankaan ostin perjantaina messuilta. Vaikka tästä tuli t-paita, laitoin siihenkin taskut. Kesällä, kun on kovin kuuma, voin muina naisina tallustella viileät jätskit sulamattomina iholla. Nautin jo pelkästä ajatuksesta. Ja jos joku edes ajattelee, että nämä olisi mehujäitä, niin ei ole. Nämä ovat ihania italialaisia herkkujäätelöitä! Sitruunaa, kirsikkaa, mustaa viinimarjaa ja omenaa. Kaikki mielettömän hyviä.

Face Bookissa laitoin profiilikuvaksi yhdet kasvot ja tässä nyt toiset. Tilkkumaalausta, kivaa pitkästä aikaa. Minun oppilaat ei kyllä näistä innostunut, ei sitten yhtään. 

aina kateissa

Vaikka minulla on kuinka monet sakset ja purkajat, niin aina onnistun tipauttamaan ne käsistäni jonnekin muualle kuin niiden oikeaan paikkaan. Siksipä ajattelin, että tämä kurssille tekemäni sälytyslokerikko pitäisi tarvikkeet paikoillaan. 

No totuushan on se, että minä niitä saksia ja ratkojia raahailen ympäri kämppää, kun keittiössä on paras paikka tämän hetken hommille. Ei tämmöinen säilytyslokerikko auta, jos itse on niin löysäsorminen ja jättää kaikki huiskin haiskin. 

Tausta on kasattu 2,5" neliöistä (valmiina 2"), jotka tikkasin laukkuhuopaan ja taustana olevaan tukevaan huonekalupuuvillaan.

Korkeus 28" (71 cm) ja leveys 10,5" (n. 26 cm).

Siinä nyt ovat niin sievästi muutamat sakset ja ratkoja, mutta katsotaan kuinka kauan! Tässä etutaskusta tehdyssä taskussa on itse asiassa kolme taskua samassa. Tein tähän taskuun vuoren, joten isommat sakset menee vyötärönauhasta paikalleen, pienessä pennitaskussa ei nyt ole mitään, mutta voishan sinne jonkun pikkujutun laittaa, vaikka sormustimen. Itse taskunsuusta on sujahtanut lankasakset ja ratkoja. Tein tästäkin takataskun mallisen. Laitoin yhden karbiinihakasen vyönlenkkiin roikkumaan ja ajattelin laittaa siihen ketjulla kiinni nuo lankasakset! Tosin sitten minun pitäisi saada tämä hökötys ompelukoneen viereen, ettei ketjua tarvitsisi olla ihan metritolkulla.

Jää haaveeksi.

Varastoista löytyi mustavalkoista vinonauhaa juuri sopiva määrä reunustamaan työtä.

Kiva oli laittaa kaikenlaisia kangastilkkuja vierekkäin pahemmin väreistä välittämättä. On pöllöä, kanaa, nuppineulaa, kissaa kukkaa, lintua ja lehmää sulassa sovussa. Yksi muumi-tyyppikin on mahtunut mukaan. Kuvasta hieman pilkistää, että takataskut on leikattu niin, että housua on mukana eli taskuja ei purettu irti vaan leikattu reilun sentin verran ympäri itse taskua. Tasku on ommeltu ensin yläreunasta oikea puoli taustan oikeaa puolta vasten, taitettu paikalleen ja sen jälkeen käännetty samuavarat nurjalle niin, että näkyy tikkaamisen verran oikealla puolella. Voihan sen taskun toki kiinnittää taskun omia tikkauksia pitkin, mutta halusin tehdä tämän näin.

Tässä vielä minun uusi ihana, jonkun ikivanha, piironki! 

Vasemman puolen ylälaatikosta tuleekin peili, joka laskeutuu tuohon tasolle. Ja tasossa on toinenkin kerros, jonka voi vetää ikään kuin työpöydäksi. 

Tämä on niin ihana!

Leppoisaa loppupäivää ja rytmikästä työviikkoa!

reputus

Olen reputtanut! Ja kahdesti. 

 Musta reppu on tehty kangasnäytteestä ja pala riitti hienosti tähän reppuun. Ostin kerran venemessuilta ihan kannatuksen vuoksi Pidä saaristo siistinä-astiapyyhkeen. En sitä koskaan siihen virkaan ajatellut ja nyt tuli idea tehdä siitä kevyt reppu.

Aika hauska, sanon minä. Kangas on melko napakkaa ja sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tämmöisen repun voi viikata vaikka kauppakassiin varakassiksi tai fillaroimaan lähtiessä sinne voi laittaa sadetakin ja pipon. Suklaata ja muitakin eväitä.

Kulmiin laitoin purje- tai sirkkarenkaat nyörejä varten. Kullanvärinen on pieni, mutta juuri ja juuri sain kaksi nyöriä siitä läpi. Nyöriä meneekin yllättävän paljon, noin 3,5 metriä.

Salamatkustaja repussa! Saaristossa retkeillessä tämä reppu on ihan must!

Ostin kesällä kangasta, joka koostui tällaisista paloista.

Yhden palan ympärille löytyi hyvin sopivaa kangasta juuri sen verran, että sain koottua etupuolesta ja takapuolesta yhtä suuret. Kässäpusseja ei voi olla liikaa, joten ompelin yhden lisää. Tuli aika söpö. Ja jos säilytyspusseja on tyhjänä, voi nopsasti aloittaa jonkun uuden projektin ja laittaa sen sitten pussiin hautumaan.

Pussissa on aivan ohut vuori, mutta ei mitään tukea antavaa. Eli ihan on veltto. Sisälle kun piilottaa jonkun keskeneräisitä, siitä tulee ihan topakan oloinen.

Sukkien lanka on ostettu melkein vuosi sitten Tampereen kädentaito messuilta. Hyvä, että sain valmiiksi ennen tämän vuoden messuja. Voin taas iloisin mielin tarttua tulevilla messuilla johonkin kerään sillä fiiliksellä, että viimevuotisesta ostoksesta on sukat tehty. Varmaan unohdan siinä ostohetkellä, että ostin näitä keriä kaksi, joten kepeästi niistä vanhoista saisi toisetkin sukat.

Oletko ajatellut lähteä Tampereelle? Minä en muuta ajattelekaan!

kuin pommin jäljiltä

Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 

Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.

No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.

Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 

Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 

Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.

Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!