kissamainen juttu

Tilkkukurssilla joitain viikkoja sitten saimme tehtäväksi kissablokin paper piecing-tekniikalla. Yleensä meidän kuukausiblokit ovat kooltaan 22,8 x 22,8 cm, mutta tämä blokki oli suurempi eikä olisi sopinut sampletyöhön. Tosin en ole sellaista näistä blokeista tekemässä. Kissablokki on 43 x 43 cm. Tein niitä kaksi ilman mitään ajatusta mihin ne käyttäisin. Sitten tuli ajatus, mutta taustakankaana oleva vaalea kangas ei tämän ajatuksen toteuttamiseen riittäisi. Nämä jäivät tähän vaiheeseen.

Taustakangas näkyy alakuvassa paremmin ja jos satut tietämään, mistä tätä saisi lisää, vinkkaa minulle. Olisi kiva saada tämäkin työ valmiiksi. Kokeilin kangaskaupassa vaikka mitä kankaita blokin vierelle, mutta kaikki saivat tuon pohjakankaan näyttämään likaiselta tai muuten kamalan rumalta.

Ostin uuden pohjakankaan ja tein kaksi uutta blokkia. Monien suunitelmien jälkeen päädyin kissojen lisäksi laittamaan sydämiä. Hylätyksi tuli hiiret, toisenlaiset kissat ja kuviot.  Näistää sydämistä olen erityisen ylpeä, koska mittailin ja piirsin kaavat sydämiin ihan ite. Hieman yllätyin, kun olin sydänrivin kasannut ja se oli täsmälleen saman mittainen kuin kissablokki!

Kissojen ja sydänten tekeminen oli hidasta, joten melkein pyörrytti se vauhti, millä työn loppupuoli edistyi.

Tikkasin peiton kissojen, sydänten ja rosan reunuksen ympäri koneella. Lisäksi kissojen vieressä oleviin tyhjiin blokkeihin tikkasin  samanmalliset sydämet.

Kovin näyttää kiemuralta koko työ, johtuu epätasaisesta kuvausalustasta. Pikkuisen peiton koko on 74 x 104 cm. Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen. Peitossa on kauniit värit ja se on joteinkin tasapainoisen oloinen.

soitellaan...

Ystäväni toivoi kännykkäpussin työpuhelinta varten. Väritoiveena oli musta ja oranssi ja pitkä hihna, jonka voi laittaa pään yli niin, että kännykkä keikkuisi lantion tietämissä. Valmistui musta pienillä oransseilla neliöillä, joiden ympäri tein tikkaukset. Hihnan pituus ei ollut riittävä, mutta kelpasi kuitenkin.

Sovimme, että teen toisen hieman pidemmällä hihnalla. Sen väritoive oli musta/ruskea.

Kun alkaa tekemään, niin samalla niitä voi tehdä useammankin. Kirjavasta mustaruskeasta kankaasta syntyi vaihtoehto edelliselle. Tähän ompelin koneen omista kuvioista kolme kukkariviä pystyyn. Eivät kummoisesti erotu kankaasta.

Villiinnyin vielä pariin kännypussiin, kun tuli kiva ajatus mieleen.

Heti kun menen töihin, otan tämän alemman version käyttöön. Pussin alareunaan kiinnitin lenksun työavaimia varten. Laitoin myös tarrakiinnityksen, muuten kännykkä tippuisi ovia avatessa. Oranssi pallukka pitää sisällään tavallisen napin ja on ihan vaan koriste.

Ja luontokuva lopuksi. Ikkunassa oli aamulla yksinäinen lumihiutale.

lunta ilmassa, kevättä mielessä

Lunta on satanut koko päivän, joten tunnelma OOK:n keväisen haastetyön tekemiseen ei ehkä ollut kovin inspiroiva. Työssä piti käyttää kahta kirjavaa ja kahta yksiväristä kangasta. Kun luin ohjeet ensikertaa, ajattelin, ettei neljä kangasta minun kevääseen riitä. Mutta kyllä se oikein hyvin riitti. Seinätekstiili on pitkä ja laiha ku Nissilän kissa; 47 x 13 cm. Tämä tietää tosi pitkää kevättä!

Yritin ensin kuvata ulkona ja heitin työn hangelle, mutta lunta satoi liikaa. Kuva olisi ollut tavallaan hauska. Kevät hangella. Kirjavia ovat taustan huonekalukangas ja reunakaitale. Yksivärisiä ovat sifonkiset maljakko sekä jojo-kukat. Tikkaukset vapaata konetikkausta, jolla kiinnitin myös kukat paikalleen.

Ricils-tyttö

Edellisessä postauksessa mainitsin vanhanajan Ricils´in kakkumaskaran ja monelle se oli tuttu juttu nuoruudesta. Ripsiväri sai muistelemaan, minkälaiset räpsyttimet sillä sai aikaan ja niistä mielikuvista syntyi pieni Ricils-tyttö. Työtä aloittaessa oli selvää vain silmien muoto ja se, että ripset pitää olla! Kaikki muu syntyi työpöydällä olevista kankaanpaloista. Värikkäistä neliöistä sopivasti taitellen ripsi-friidu sai riehakkaat kolmiohiukset. Kunniallisesta neidosta kun on kysymys, täytyi laittaa jokin pieni tuohon suuntaan viittaava merkki ja se on polvikenauha. Silmät sillä on molemmin puolin päätä, vaikka pieni keskonen onkin, vain 9 cm  ja 37 g. Täytyy antaa velliä, että kasvaa.

Viikonlopun aikana tuli ommeltua, neulottua ja luettua. Ulkoilu oli aika heikkoa, kun oli ihan liian paljon pakkasta ja kovaa tuulta. Finn Quiltin Tilkkulehdessä oli paljon mielenkiintoista, mm. postikorttien tekemisestä ja paljon kuvia eri näyttelyissä olleista upeista töistä eri. Juhlalehteä en ole vielä edes avannut, mutta tänään otan sen saunalukemiseksi. Ja tänään tuli postissa Fat Quarter, joten sen sortin lukemista ja tutkimista riittää. Iltasatuna olen lukenut Hotakaisen Ihmisen osaa.

Oikein mukavaa talvilomaa niille joilla se on ja muuten mukavia päiviä kaikille muille!

aplikaatioita ja kömpelökirjailua

En ole aikoihin tehnyt yhtään pussukkaa. Nykyään hyvinkin nuoret tarvitsevat oman toilette-pussukan. En yhtään muista, minkä ikäisenä itse sain ensimmäisen meikkipussin. Enkä muista minkälainen se mahtoi olla. Ricilsin kakkumaskara, tuo tärkein meikkitavarani taisi keikkua jonkun hyllyn kulmalla ilman sen kummempaa säilytyspaikkaa. No tämän saaja ei ihan lähiaikoina ripsiväriä tarvitse, luulisin.

Yllätyin itsekin, kun huomasin aplikoivani herttaisia kuvia, onko tämä nyt Sue vai Sally, hieman itselleni vieraalle kankaalle.

Toiselle puolen samaa teemaa. Koska kuviot tulivat huonon suunnittelun (vai oliko sitä lainkaan?) takia liian ylös, jouduin parantelemaan kokonaisuutta kömpelökirjonnalla. Laittelin hieman kukkia ja maisemaviivaa. Ainoita pistoja, jotka hallitsen.

Kuvat ovat japanilaisesta laukkukirjasta.

Oho, taustaan on syystä tai toisesta tullut hieman kansion tekstitietoja, vaan ei haittaa. Hankin ensimmäiseen toilettepussiin myös hieman sisältöä, josta voi päätellä kyseessä olevan hyvin nuoren henkilön. Sivulla näkyvät lankarullat on kyllä mun, eikä kuulu näihin tarvikkeisiin!

Tämän 1,5 kk vanhan neidin vanhemmille tein kortin. Ensin mielessä pyöri vauvanvaunut tai pyykkiä narulla, mutta päädyin kuitenkin kukkakorttiin. Kukassa näkyvät pienet täplät ovat oikeasti hopealankaa, samoin kukan reunalla kulkevat ompelukset. Eli luonnossa kukka on paljon kauniimpi hopealankoineen! ; ) niin kuin kaikki aina on ; )

hieman väriä lumen keskelle

Jos teen jotain säntillistä työtä, niin välillä on pakko tehdä ihan mitä vaan. Ja tällainen ihan mitä vaan työ syntyi hulpiolaatikon sotkuisista suikalekasoista. Vuoron perään värillistä ja valkoista hulpiota ja lopputuloksena maisema. Päällisen ja taustakankaan välissä on niin tomakka liimahuopa, että pikkutaulu pysyy pystyssä. Kokoa on 24 x 24,5 cm.

Tätä tehdessä mietin samalla OOK:n tekelettä. Siinä pitää valita kaksi kuviollista ja kaksi yksiväristä kangasta ja rustata niistä kevät. Ei syntynyt vielä mitään ideaa, mutta aikaahan on. Lupauduin myös Dotee Doll-haasteeseen. Aiheena on keiju. Aika vaikee.

hopsula hei sula hopsansaa tai sinne päin

Tänään menin töistä melkein suoraan bileisiin. Ukon kävin kotona ulkoiluttamassa ja sitten juhlimaan! Olin tehnyt sankarille mekon synttärilahjaksi. Hän on aikamoinen Peppi-fani ja leikkii keppihevosensa kanssa Peppiä. Tuollainen tyttö tarvitsee tietenki kunnollisen Peppimekkon. Etupuolelle ompelin taskut ja aplikoin Pepin hevosen, häntä ja hulmuava harja ovat puuvillalankaa. Tällä Pepillä ei ole marakattia, vaan hänellä on lintunen, jonka voi laittaa keikkumaan mihin tahansa nappiin. Olkanapit ovat myös ihan koristeita. Mekon kaava on aikalailla sama kuin uusimmassa Suuressa käsityölehdessä 2/2010 oleva liivihame.

Takapuolelle laitoin pari taskua ja vapaalla koneompelulla "piirretyn" Pepin niskalappuun. Näihin takataskuihin en laittanut kuin toiseen pienen napin ja toiseen pari pientä perhosta. Isot napit olisivat saattaneet jäädä istuttaessa painamaan peppua.

Alla hieman yksityiskohtia tarkemmin.

Tämä 3-vuotias tahtoi heti kokeilla mekkoa ja katseli uudessa mekossaan itseään tyytyväisenä peilistä todeten, että en olisi ikinä uskonut, että minusta tulee oikea Peppi. Se kuulosti hyvin kauniilta ja aidolta kiitokselta. Koko illan hän keikkui Peppinä. On hyvin palkitsevaa, kun lahjan saaja on onnellinen ja tyytyväinen lahjaansa. Tein hänelle myös synttärikortin, Peppiaiheisen tietenkin. Pikku-Ukon piirsin ensin paperille ja siitä kankaalle. Kiinnitin liimaharsolla ja ompelin reunasta vapaallla koneompelulla. Täplät on tekstiilitussilla piirrettyjä. Peppi on pelkkää vapaata ompelua, samoin teksti. Ja pikkuystävälle pieni Ystävänpäiväkortin sopivasta kangaspalasta.