Nyt en ole ehtinyt saada mitään valmiiksi asti, kun olen kuljeskellut siellä ja täällä.
Pikkujuttuja on valmiina, mutta ne on jääneet kuvaamatta.
Muutamissa blogeissa on jo ollut esillä brittiläis-suomalaisen kangasvaihdon tuotoksia. En jaksa tämän vaihdon sääntöjä ja muita selittää, mutta osa töistä päätyi Birminghamin näyttelyyn. Sinne tämä minun kakkaratyökin pääsi.
Jossain kepeässä mielenhäiriössä lähdin mukaan tuohon vaihtoon ja se oli kyllä ihan väärä teko. Ikinä en enää luultavasti tee niin. Minä lähetin Britanniaan omasta mielestäni kauniita sinisävyisiä Marimekon kankaita ja sain sieltä sitä ja tätä. Etenkin vaaleasta miesten paidasta ratkottu pala suorastaan huvitti. Se olikin ainoa mikä huvitti.
Muutamissa blogeissa on jo ollut esillä brittiläis-suomalaisen kangasvaihdon tuotoksia. En jaksa tämän vaihdon sääntöjä ja muita selittää, mutta osa töistä päätyi Birminghamin näyttelyyn. Sinne tämä minun kakkaratyökin pääsi.
Jossain kepeässä mielenhäiriössä lähdin mukaan tuohon vaihtoon ja se oli kyllä ihan väärä teko. Ikinä en enää luultavasti tee niin. Minä lähetin Britanniaan omasta mielestäni kauniita sinisävyisiä Marimekon kankaita ja sain sieltä sitä ja tätä. Etenkin vaaleasta miesten paidasta ratkottu pala suorastaan huvitti. Se olikin ainoa mikä huvitti.
Taustassa osa on Britanniasta tulleita kankaita. Myös vaaleat kakkarat ja keskustat ovat vaihtotavaraa. Omia kankaita ovat mansikkakangas, vaaleanpunaiset kakkarat, kukkien varret ja reunus. En muistanut kuvata lähettämiäni enkä saamiani kankaita. Ja taustakankaastakaan en muista mitään. : )
Joten kuten pystyin kiukultani kasaamaan pinkin pohjan. Silloin ei ollut vielä mitään ajatusta siitä, miten työtä jatkan. Hädissäni aloin tikkaamaan kerroksia yhteen. Olin jotenkin niin toivottomassa tilassa, että tikkauskuviostakaan en osannut tehdä päätöstä ja aloin vapaalla konekirjonnalla kirjoittamaan kaikenlaista, mitä mieleen tulee. Lähinnä tuli semmoista, että on tyhmää ryhtyä tällaisiin vaihtoihin ja lupauksia siitä, etten enää tällaiseen ryhdy. Kun olin saanut purettua kiukkuni tuohon tekstiin, syntyivät kakkarat sitten ilman sen suurempaa ähkymistä.
Jotain kirjoitusta voi tästä kuvasta nähdäkin, mutta aika kivasti ne raivoisat tekstit jäävät kakkaroiden alle. Kukat on kiinnitetty kaksipuolisella liimakankaalla ja lopuksi tikattu vapaasti kappaleiden ympäri.Työllä piti tietenkin olla nimi ja tämä on If he really loves me... En ole laskenut, kannattaako terälehtien repiminen aloittaa "rakastaa" vai "ei rakasta".
Lopputulos on pirteä ja kai tämäkin sitten jonkun paikan tästä maailmasta löytää, kun kotiin palaa. Ensin työ lähtee muiden 29 Briteissä keikkuneen työn kanssa matkalaukkumatkoille. Minustakin olisi kiva lähteä ihan matkalaukkumatkalle, mutta ei laukussa vaan sen kanssa. Ja minä haluaisin mennä ulkomaille, mutta hätätapauksessa kotimaakin kelpaisi.
Mukavaa loppuviikkoa!
Mielestäni työsi on kiva! Huonommastakin materiaalista saa hyvää jälkeä kun vaan osaa ja on mielikuvitusta, ja sitä sinulla on, ehkä voisit jakaa sitä vähän tähänkin suuntaan;)
VastaaPoistaSait aikaan hienon työn, tuskasta pusertui timantti.. no ainakin rubiini.
VastaaPoistaTuskalla tehty,mutta kaunis on ja upea työ! Pohjapinta on todella kaunis ja kukat täydentävät pintaa.
VastaaPoistaOnpa todella kaunis työ, vaikka se teko tuskaa olikin.
VastaaPoistaPidän työstäsi kovasti, tekemisen tuska ei siitä millään tavoin katsojalle asti välity :)
VastaaPoistaOi miten ihana työ! Kauniit värit ja ihanat kukkaset, niin kesäinen. Olet hyvin saanut aikaiseksi kekseliäisyytesi ansiosta vaikka moititkin saamiasi kankaita.
VastaaPoistaUpeasti puserrettu työ! Olis tosi mielenkiintoista löytää englantilaisten kommentteja kankaista ja töistä. He ovat ilmeisesti todella lähteneet Haaste-pohjalta.
VastaaPoistaLopputulos on hieno ja upeaa, miten aina saat mielenkiintoisen tarinan aikaan. Tikkauksesi ovat huippua.
VastaaPoistaKiitos, Ehkä alankin tarinankertojaksi, semmoiseksi tarinatädiksi. Oikeasti elämässä on koko ajan niin paljon mielenkiintoista ja hauskaa tapahtumaa ja nähtävää, kunhan vaan muistaisi kaiken!
PoistaKerran jo kommentoin, minnehän katosi?
VastaaPoistaNo, uudestaan: Hieno työ ja hyvin on kankaat paikkansa löytäneet.
Minulla oli myös kankaana hihapala/polyesteripuuvillaa( jossa myös silitysraudan pohjan kuva) ja siitä tein työlle ripustuskujan. Sehän ei sitten matkustanut minnekkään ja pääsi pöytäliinahommaan.
Kaunis pirteä työ, kesäinenkin :D
VastaaPoistaTykkään! Raikkaat värit!
VastaaPoistaUpea työ! Ihanat värit! En tiedä millaisen kangasnyssäkän sait, mutta jos siellä oli yhtään näitä aniliineja pinkkejä, niin minulle olisi kyllä kelvannut! Toisen romu on toisen aarre. Eikä haastetyö mikään haaste olisi, jos se olisi liian helppo. Varmaan mietit, että vähempikin vaikeus olisi riittänyt.
VastaaPoistaMinusta tää työ on kaunis ja taidolla tehty. Sinä hallitset niin hienosti nää tilkkujutut.
VastaaPoistaEi näy tuska iloisessa työssäsi sitten ollenkaan!
VastaaPoistaJos saamasi paidan hiha huvitti ja tuotti tuskaa, niin lopputulos on kaunis ja värikäs.
VastaaPoistaOnpa taas kaunis työ! Tuota katsellessa tulee väkisinkin hymy huulille!
VastaaPoistaOnneksi olkoon, ymmärrän hyvin että sinun työsi pääsi mukaan maailmalle, siitä loistaa elämän iloa vaikka synnytystuskat oli hirmuiset. Kun työsi palaa takaisin Marle-maahan voit haastatella sitä ja kertoa meillekin mitä on sattunut ja tapahtunut matkan varrella :o)
VastaaPoistaAivan ihana työ, todella kaunis ja hieman erilainen. Onnea.
VastaaPoistaVaikka vaihtokankaat keljuttaisikin, tuosta työstäsi sait todella kauniin =) aivan ihanat värit ♡♡♡♡♡♡♡♡
VastaaPoistaTodella kaunis tilkkutyö!
VastaaPoista