sunnuntai 31. joulukuuta 2017

kiihkeä raportti



 Makeimmat jutut ensin, eli kaunis ja ihan liian hyvä suklaa! Tämän paksun ja melkein A4 kokoisen levyn saimme työpaikalle. Siinä ne vuoden viimeiset päivät menikin mukavasti suunseutu suklaassa. 




Useana vuonna minulla on ollut täällä blogissa joulukalenteri, jossa joinain vuosina luukku aukesi jokaisena aamuna, toisina taas harvemmin. Nyt ei auennut ollenkaan, ei ollut yhtään sellaista fiilistä, että hip-hei, nyt kalenteria tekemään! 


Sen sijaan sain aikaiseksi seinälle ripustettavan kalenterin, jonka jokaiseen lahjapakettiin voi laittaa pienen yllätyksen. Tosin itse hieman enemmän toiminnan ihmisenä laittaisin paperille vihjeen, mistä kannattaa yllätystä etsiä. Pienelle lapselle voisi piirtää asunnon pohjapiirustuksen ja siihen jalanjälkiä, joita pitäisi seurata. Ei tietenkään suorinta tietä, vaan hieman kierrellen vaikka saunan kautta! Kalenterin monesta lahjasta jäi puuttumaan numero, kun ei ollut käyttötarvetta. Kalenteri on 50 x 50 cm.


Teen varmaan kaksi kertaa vuodessa näitä hengenpelastajia! Kivoja pieniä juttuja, joita voi laitella vaikka kirjekuoreen tai tunkea naapurin postilaatikkoon. Ellei sitten halua itse olla kuin joulukuusi täysissä valoissa tuolla pimeydessä.
Ehkäpä alan laittamaan niitä salaa ihmisten takkeihin! Junassa, bussissa, kaupan jonossa ja ties missä! 


Sulo sai joululahjaksi uuden, entistä isomman pallon. Vanha on taas pesukonetta vailla. Uudesta en tiedä, mahtuuko edes koneeseen.



Joulun olinkin oikein hyvässä flunssassa eikä jouluruoat maistuneet miltään. Ihan sama, oliko suussa kinkkua vai bataattilaatikkoa, maku oli sama eli mauton. Suutuntuma antoi hieman vihjeitä siitä, mitä sinne höpöttimeen oli joutunut. Mutta tavallaan kivaa sekin, siis kipeily. Heräsin ja vähän ihmettelin, sitten menin jo nukkumaan herätäkseni taas hieman haahuilemaan. Ainoa jouluruoka, jonka tein, oli kylmäsavulohikääryleet. Olen jo vuosia sitten päättänyt, että se on se jouluruoka, joka pitää aina olla. Ilman lohirullia ei joulu ole joulu. Leivoin itsellekin yllätyksenä aattoiltana joulutorttuja. Teki mieli kahvin kanssa jotain. No olisi voinut jäädä leipomatta, maistuivat pahvilta. Olisi minulla ollut parikin kaunista pientä pahvilaatikkoa, tortut ei olleet edes kauniita.


Jonain päivänä virkosin ja ompelin pienen koiratyynyn ihan vaan siitä ilosta, että olin pystyssä ja tein mitä huvitti. En esim. pahasti kesken olevaa mysteerityötä.



Ennen joulua tein ystävän toiveesta avainkoteloita. Näyttävät nukkien kahvipannujen myssyiltä.


Joululahjoiksi ompelin muutamia pussukoita. Vihaan edelleen tuota sanaa, mutta ei ole parempaakaan. Kukkaro on pieni, kuten kuvasta näkyy, sisälle sopii kortit ja jokunen kymppi. Jos sattuu olemaan. Isompi oli muistaakseni noin kaksikymmentäviisi senttiä leveä ja alle kaksikymmentä korkea.



Imatran reissulta mukaan pääsi pieni punainen hippo. Aika kaukaa haettu, kun olisin sen ihan tuosta naapuristakin voinut hankkia. Filantropiaa tuettu kympillä. Vihreä jouluhirvi on omien kätten töitä. Vähän niinkuin vahtii tuota Keniasta asti matkannutta hippoa, ettei vaan karkaa karsinastaan.


Olen varautunut hyvin tulevaan.
Tiedän mihin mennä ja milloin.
Tosin vielä en ole mitään tähän ihanaan
seinäkalenteriin laittanut, on niin tuore vielä.
Mira Malliuksen piirtämä.
Tuo villisika on aika raju aloitus vuodelle, mutta eiköhän se siitä 
kevättä kohden kevene.

Ai missä se kiihkeys? No ei sitten niin missään! : D

Erinomaista vuotta 2018!




30 kommenttia:

  1. Tunnollinen työntekijä sairastaa juhlapyhinä ja muina vapaapäivinä. Toivottavasti tauti on jo häipynyt kokonaan. Että osaatkin tehdä ilmeikkäitä töitä kuten tuo tilkkukoira. Kiva, kun bloggasit. Oma blogini on ihan hunningolla. Hyvää uutta vuotta 2018.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämän vaihtelevan flunssaisuuden tilan kestää, kun tietää sen olevan väliaikaista. Kiitos, ilmeiden teko onkin se hauskin osuus. Ja nopein, valitettavasti. Kuten laulussa sanotaan, hunningolla on kiva olla! Ainakin välillä.

      Poista
  2. Minusta suklaa näytti todella kiihkeältä :)
    Olipa setti viihdyttäviä kuvia ja juttuja.
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiihkeää oli suklaan kuoriminen sellofaanista! Kiitos Tarja mieltä lämmittävästä kommentista!

      Poista
  3. Paljon olet ommellut kuitenkin vaikka tautikin on varmasti verottanut osan kiihkeydestä;)
    Kaikki on niin mahdottoman kivoja. Noita heijastimia voisi ripustaa itseensä vaikka kuinka monta (no, ei kai sentään vaikka hauskoja ovatkin). Anopille aikoinaan, kun oli jo vähän höpsähtänyt, sanottiin että pitää käyttää heijastinta kun kulkee ulkona pimeällä -hän tosiaan käytti, ei taida riittää tuo määrä joka sinulla on kuvassasi:(. Avainkoteloita tykkään käyttää, yhden sinulta saadun olen käyttänyt puhki ja tein itse uuden mutta eihän se niin kiva ole kuin saatu;)
    Sulon pallo on todella käytetyn näköinen;) hyvä kun sai uuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heijastimia on hyvä olla useampi, koska niitä koko ajan putoilee kuin neulaset kuusesta. En ole osannut tehdä itselleni täysin miellyttävää avainkoteloa, joten avaimet on nyt aika alastomina taskunpohjalla. Voi, voi niiden kanssa. Kai täytyy joku koto heillekin tehdä.

      Poista
  4. Sairastelu on niin syvältä. Minutkin meinasi flunssa ennen joulua kaataa ja samalla laittaa kaikki matkasuunnitelmat uusiksi. Onneksi tauti ei kuitenkaan sänkyyn kaatanut. Kivoja ompeluksia kuten tekemäsi aina ja Sulo on melko ylpeä uudesta pallostaan. Mukavaa vuotta 2018 sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen olin hyvässä kunnossa, mutta tänään ihan tukossa ja silmät kipeät ja kaulalla olevat pallerot turvoksissa ja hieman arat. Pallo on ollut suosikkilelu joulusta asti.

      Poista
  5. Sairastaminen ei ole kovin mukavaa, mutta usein seon vain väliaikaista. Koiratyyny on hellyttävä. Eka vilkaisulla luulin "pannumyssyjä" oikeiksi pannumyssyiksi! Kivoja. Kyllä heijastimia pitää olla tähän vuodenaikaan. Ompelun täyttämää vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Helena, toivon itsekin ehtiväni enemmän ompelukoneen ääreen kuin menneenä vuonna. No, kohtuudella kaikkea lienee paras.

      Poista
  6. Nyt oli loistava klikkiotsikko! Ja voisihan sitä ajatella, että kalenterin VILLIsika on lievästi kiihkeä. Ei mennyt ihan aiheen vierestä
    Siis. Hyvä ja polveileva raportti!

    VastaaPoista
  7. Tykäsin noista heijastimista. Jatkuvasti autolla liikkuvana kehittelen aina välillä mielessäni laitetta, jolla voisi "ampua" heijastimia ilman niitä kulkeviin jalankulkijoihin. ;) On meinaan pelottavan paljon mustissa kulkevia heijastimettomia ihmisiä liikenteessä. Joka kerta pelästyn, kun sellainen onkin yllättäen edessä, ja pitää kiinni jalankulkijan oikeudesta pompata suojatielle. Auton ajajalle ei anneta mitään mahdollisuutta havaita näitä mustia mörköjä, joten henkensä uhalla pomppivat. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aivan totta! Ja lisänä voelä koira, joka hölkyttelee siinä edellä. Ja sekin tietysti musta.

      Poista
  8. Ihanan näköinen suklaa, kyllä tuot voi kiihkeästi syödä:) Kivat heijastimet, pitäsi tehdä itsekin, niitä ei ole koskaan liikaa.
    Pkaista paranemista ja Hyvää Uutta Vuotta 2018!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää oli ja sitä vielä jäi yli puolet. Heijastimet on nopeita tehdä.

      Poista
  9. Erinomaista tätä vuotta sinullekin!
    Ei sen väliä vaikket joka päivä kirjoittaisikaan, kunhan joskus saadaan lukea hupaisia tekstejäsi! Näistä kaikista ideoistasi pitäisi tehdä listaa, että muistaa kopioida kun tulee tarve!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tilkkuilo! Täytyisi oikeastaan tehdä itselle johonkin kirjaan (se muistikirja!) lista siitä, mitä on tullut tehtyä. Voisi sitten vuoden lopussa katsoa loppusaldoa.

      Poista
  10. Tsekkaan kyllä takkisi tarkkaan kun taas tapaamme, ja vertailen sitä mielessäni kiiltelevään kuuseen heijastinkilluttimineen 😆

    VastaaPoista
  11. Hyvää alkanutt vuotta myös teille Sulon kansss.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki, ihan kivasti on lähtenyt tämä vuosi käyntiin.

      Poista
  12. Voi harmi että sinun joulu meni flunssaisena.
    Kyllä taas on niin paljon kivaa täällä näytillä, jouluhirvi on söpöistä söpöin ♥ ♥ ♥ Hengenpelastajaryhmässä kaikilla hymy herkässä, mainio porukka :o)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No olihan se erilainen joulu, mutta sellaista sattuu. Voisikohan sitä käyttää, jos tekisi vaikka irvistävän pupu-heijastimen?

      Poista
  13. Kiihkeästi olet ainakin tulosta saanut aikaan. Toivottavasti uudenvuoden flussa alkaa hellittää!

    VastaaPoista
  14. Kiitos, monenlaista pientä on kertynyt, kun en niin innokkaasti ole bloggaillut. Tänään on ollut hyvä päivä ja toivottavasti jatkossakin nuha ja pään-, korvien ja kurkunkivut pysyvät poissa.

    VastaaPoista
  15. Vaikka jos mitä olet tehnyt! Hauskat nuo heijastimet, etenkin tuo, jota mietin mikä hahmo se on...pussi päässä vai mikä ihme?! Minustakin pussukka on tyhmä sana. Toivottavasti joku keksii joskus uuden :)

    VastaaPoista
  16. Voi täällä on vaikka mitä. Aah tuota isoa suklaata!Hienoja töitä kaikki mitä olet tehnyt.Aivan hurmaava koiratyyny ja veikeitä heijastimia. olet varmaan jo täysin parantunut. Sulo tietenkin on aina yhtä suloinen ja ihana.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!