lauantai 29. joulukuuta 2018

Kaapin kätköistä...

...voi löytyä mitä tahansa!
Etsin toissapäivänä taustakankaaksi sopivaa kangasta ja käteen osui vihreä kangas, jota tuntui olevan reilusti. Se ei ollut paras vaihtoehto taustaa vailla olevaan pintaan, mutta ajattelin nyt kuitenkin katsoa, paljonko sitä oikein on. Olen jo pitemmän aikaa puolisalaa inhonnut tätä vihreää kangasta ja ohittanut sen aina. Ja mitä ihmettä! Kun avasin vihreän kankaan viikkauksistaan, sisältä paljastui kauan kadoksissa ollut tilkkupinta. Suunnitelmat muuttuivat lennossa ja lisäsin valkoiset kaitaleet reunoihin, laitoin vanun väliin, neulasin pinnat ja aloin tikata.


Tästä on useampia vuosia, ehkä viisi, kun tein tätä tilkkupintaa. Sitten se vaan joutui unholaan ja katosi. Tai toisin päin. Luulin, että suuressa siivousaallossa se on joutunut roskiin. Vaan ei ollutkaan. Olin viikannut sen nätisti tulevan taustakankaan kanssa. 


Muistelin, että aikoinaan aika monessa blogissa tällä mallilla peittoja tehtiin. Harmikseni olen kadottanut ohjeen, olisi kiva kokeilla joillain toisilla väreillä. Sen muistan, että blokki syntyi nopeasti.


Nuo klipsut ovat käteviä, kun reunoja tikkaa. Nykyään olen tullut niin laiskaksi, että ompelen koneella kantit. Ennen vanhaan ahkerina aikoina ompelin etupuolelle koneella ja takapuolelle kiinnitin käsin. Nyt tässä velttouden aikakaudessa ei ole mitään väliä miten ne kiinnitän! Onneksi en sentään liimaa!


Tikkaus on koneen omaa mutka-ommelta. En ole sen suhteen yhtään tarkka, osuuko kurvit kohdilleen. Minulle parempi, jos eivät osu.


Tässä tämä nyt lämmittää ohutta lumihankea. 
Koko jäi oudoksi: 63,5" x 38,5" (161 cm x 98 cm). Ehkä olen ajatellut tehdä isomman, en tiedä. Ja mitään en siitä ohjeesta muista, enkä ala muistelemaan. Jotain siinä ommeltiin ja leikattiin ja taas kasattiin.

Torstaina kävin Kansallismuseossa katsomassa Heikki Orvolan kirjontatöitä. Kyllä oli upeita! Ja pidän aina pienestä humoristisesta otteesta, jos sitä töistä löytyy ja näistä löytyi.

Kuten nämä tuolin jalat


ja tämä veikeä koira.


Kävin samalla reissulla Hankasalmen huvilassa katsomassa vallatonta Helsinkiä 1920-luvun malliin. 


Viehkeä oli tämä naisten viettelysten pesä. Täällä lekoteltiin divaaneilla, kuunneltiin jazzia, siemailtiin viskiä, tarinoitiin ja saatettiin imaista ooppiumpiipusta haikuja. Siis ihan naisten kesken. Käsitöitä  täällä ei tietenkään värkätty.



Ja lopuksi nopea silmäys Oodiin. Kakkoskerros olisi kiinnostanut, mutta se ei ollut silloin vielä auki. Nyt on.


28 kommenttia:

  1. Hieno löytö! Malli sen sijaa ei ole piilossa, se löytyy täältä http://www.modabakeshop.com/2012/10/simply-woven-quilt.html
    Näyttely on kyllä niin hieno, samoin nuo muut käymäsi paikat, että tuli sekunnin kestävä kateushetki helsinkiläisille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! Sinulta löytyy aina kaikkea, mitä keksiikin kaivata. Tässä päättäväisyyden puuskassa teen k a i k k i keskeneräiset peitot valmiiksi ja sitten teenkin tuollaisen Simply Wovenin. Olen museo- ja kirjastoihminen, voisin asua kummissa tahansa.

      Poista
  2. Hieno löytö, tosiaan. Tässä tuli toeki sanonta, että aika tavaran kaupitsee.
    Kävin myös katsomassa Orvolan näyttelyn lauantaina, kun olin muutenkin tulossa Helsingin suuntaan, Vantaalle. Kannatti käydä. Oodin ohi kävelin I-junalle, löysinpä siten oikotien asemalta Kansallismuseolle - vastaisen varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein kiva yllätys tämä oli, etenkin kun luulin sen menneen roskiin. Paljon on kiinnostavia näyttelyjä ja paikkoja, joissa olisi ilo käydä. Täytyy oikein tehdä lista, että ehtii ennen kuin ne kiinnostavat näyttelyt loppuvat.

      Poista
  3. Hieno löytö! Ja valmis peitto on parempi kuin liru tilkkupinta. 👍 Siitä tulikin mieleeni, että pitää mennä ompelemaan pari taustakappaletta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Pintoja on enemmänkin, joten valmista saattaa syntyä nopeaan tahtiin.

      Poista
  4. Orvolan näyttely on aivan ihana. Voi, kun saisi näyttelyn töistä kuvakirjan ihasteltavaksi. Tuo kaaritikkaus alkaa koukuttaa minuakin. Kaapissa olisi ainakin kaksi tikkaamatonta tilkkutyötä. Pitänee koota taustakappale ja ryhtyä hommiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä idea, taidekirjat ovat hienoja teoksia ja kestävät aikaa. Sinä tikkaat vapaalla niin hienosti, että taidat kyllästyä valmiisiin kuvioihin nopeasti.

      Poista
  5. Vau mikä tilkkupeitto! Väriterapiaa tähän pimeyteen.

    Oodi on vielä käymättä, mutta hienoa että sellainen on rakennettu keskeiselle paikalle. Lehtijuttujen mukaan kirjoja ei ole paljon, mutta parempi vähän vähemmän kirjoja kuin ei ollenkaan kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka on useamman vuoden peiton pinta piileskelikin, ei ole värit muuttuneet rumiksi. Joskus voi käydä niinkin. Samaa mieltä kirjoista, kirjasto ilman yhtään kirjaa olisi hieman outo ollakseen kirjasto. Oodiin menen uudelleen, kunhan on sopivasti aikaa.

      Poista
  6. Ihana, raikkaanvärinen tilkkupeite. Eilen visiteerasin minäkin Odissa. Komea on pytinki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Väritys yllätti minutkin, positiivisesti.

      Poista
  7. Voi mikä löytö, täytyykin käydä tuo katselemassa miten tuota tehdään. Kiva kun olet muuttanut blogipohjasi lukuystävälliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään tykännyt siitä toisesta pohjasta yhtään. Yritin alkaa tykkäämään, mutta en vaan onnistunut. Sehän oli hieman outo.

      Poista
  8. Oih ja voih, mikä löytö ja mikä peitto!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parempi kuin muistinkaan. Elämä on täynnä yllätyksiä!

      Poista
  9. Wautsi mikä löytö, aivan superhieno peitto, tuo malli olisikin kiva tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiinatein kommentista löytyy linkki, joten ei kun ompelemaan vaan!

      Poista
  10. Olisit nyt näyttänyt sen inhovihreän taustakankaankin;)
    Tosi elävästi kirjoitit naistensalongista! Oon nähnyt tuon näyttelyn mutta meen uudestaan kun siellä on niin paljon yksityiskohtia katsottavana ja luettavana. Museokortti rules:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas vaan, hyvin olen sen osannut pitää piilossa! Museokortti on ihan huippu! Voi ihan hetken mielijohteesta mennä museoon.

      Poista
  11. Kaunis peitto! Olisi ollut sääli, jos tuo olisi jäänyt hukkaan ikuisiksi ajoiksi! Upeaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! En enää osannut kaivat tätä, joten yllätys oli suuri.

      Poista
  12. Olipas hieno löytö! Pirteä peitto, kyllä se lämmittää mieltä ja kehoa! Näppärä malli. Taidan kokeilla tässä kangasvarastonhävityskampanjassani. Kiitos vain vinkistä! Mukavia paikkoja teillä siellä kaupungissa!
    Reipasta alkanutta vuotta sinulle ja kotijoukoille!

    VastaaPoista
  13. Voi ihme, noin hieno peitto lojui kaapissasi, hyvä kun löytyi. Mikä ihme siinä on, kun en millään saa mentyä noihin näyttelyihin. Tämäkin olisi ollut niin hieno mutta vetkuttelin niin kauan että se ehti loppua!

    VastaaPoista
  14. Siisti peitto. Ohjetta katsoessani totesin, että meikä tarvitsisi ensin korkeamman matematiikan kurssin. Kääriydyn synttäripeittoon
    pakkasilla. Mukavaa arkea tänä vuonna!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!