Helsinki

on aivan ihana kesäkaupunki! Niin kuin moni muukin, mutta eniten minulla on kokemusta ja hyviä fiiliksiä ja kivoja muistoja juuri Helsingistä. Kiertelimme yksi päivä Töölönlahden rantoja ja oli mielenkiintoista tarkkailla maisemmia lahden toiseltakin puolen. Musiikkitalon terassilla on hyvä istuskella kahvilla, samalla voi katsella mitä moninaisempia ohikulkijoita. Kävin ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa sisällä ja erityisesti portaikko ja useat katosta roikkuvat lamput olivat tyylikkäät, niissä oli hyvä rytmi ja osuivat jotenkin hienosti johonkin.

Kuvasta ei saa niin hienoa fiilistä kuin paikan päällä.

Mutta entäs nämä portaat! Tyylikkäät kuin mitkäkin.

Terassilla porukkaa istui ihan kahdessa kerroksessa.

Tämä tyyppi oli löytänyt erikoisen istuimen itselleen.

Helsinki-hurmiossa syntyi myös aiheeseen sopiva meikkipussi. Hieman jämäpaloja ja joskus kauan, kauan sitten jostain ostettu Helsinki-aiheinen painokangaspalanen. Laitoin sen kahtia ja merellinen osio koristaa pussukan toista puolta.

Tikkaukset tuommoisia ympyrämäisiä, täytyy sanoa, että Tilkunviilaajan samaiset tikkaukset ovat huomattavasti tyylikkäämpiä. Minua melkein alkoi pyörryttämään tuo ympyrän ajelu. Välissä on vanu ja kokoa 18 x 11 cm. Nyt taidan heittäytyä vaakatasoon lueskelemaan eilen tulleita Finnquiltin Tilkkulehteä ja ruotsalaista Fat Quarteria. 

valokuvan inspiroima

Sain Loontonreissulta muutamia valokuvia paikoista joissa maatuskat olivat käyneet. Erityisesti minua viehättivät kuvat Kaffe Fassetin töistä. 

Minulla oli pieni nippu Fassetin kankaita, joista en oikein ollut osannut tehdä mitään. Nyt panin ne palasiksi ja kokosin vauvan peiton. Koko 50 x 70 cm.

Täytyy tunnustaa, että jouduin käyttämään hieman muitakin kankaita saadakseni työn valmiiksi. 

Töölön tilkkupajan yski ihanimmista tikkauksista (tosin niitä ihania on aika kamalan paljon) on kiemuratikkaus, taisi olla joku kierrepulla tai korvapuusti. Yritin jäljitellä kuviota. Yleensä minun tikkaukset on liian tiheitä tai jotain ja nyt panostin kuvion kokoon.

Tässä taustakankaassa kuvio näkyy paremmin. Oli tosi kivaa pitkästä aikaa päästellä menemään vapaalla!

Minulla on tämä viikko talvilomaa ja tiistaina kävin siskon ja tyttären kanssa junamatkalla Lahdessa. Tapasimme äidin jälkiäitienpäivän puitteissa ja koska olin niin lähellä jotain sellaista, jota oli hehkutettu mm. Tilkkupajan ja Tilkunviilaajan blogeista, oli ihan pakko päästä itse tarkastamaan, ettei naiset vaan ole huijanneet. Muut porukastani eivät olleet kiinnostuneita lähtemään seuraksi, joten sain mennä ihan yksin. Kohde oli kangaskauppa Wexter. Valtavasti ihania tilkkukankaita. Äiti hieman epäili puuttuuko minulta muka jotain tilkkukangasta. Sanoin tarvitsevani jotain vaaleaa ja voit etsiä sitä vaaleaa näistä ostoksistani.

Täydensin myös metrivetskarivarastojani. Lukkoja otin ihan sattumanvaraisesti.

Olen muuten saanout sen oudon puseron valmiiksi. Kyselin ohjeen tekijältä sähköpostitse tarkennuksia ja selvennyksiä ohjeeseen, mutta en niitä ikinä saanut. Ja siksi päätin, etten ikinä osta ko. firman ainuttakaan ohjetta. Puseron värit ovat ihanat, lanka oli Rowan tweed. Kaulus on kamala ja napit ihan rumat. Uudet napit olenkin jo hankkinut, mutta tekis mieli katkaista kaulus ja tehdä sille jotain. Täytyy miettiä mitä teen, kun en ole lainkaan näppärä noissa neulonnoissa. Tai sitten annan sen olla tollanen röntsöke.

Jotenkin aika rajulta näyttää tuo minun kevyt päivämeikki ;D

Tänään kävin aamulla ostamassa mökille vietäväksi yrttien taimia. Ajatus oli ostaa kotiparvekkeelle kukkia, mutta en sitten saanut makua mihhinkään kukkaan. Siksi ostin vain ytrin taimia tännekin. Niihin sain hyvinkin makua.

Yhden yrtin nimi on stevia. Olin jossain ruoka- tai leivontaohjeessa törmännyt tuohon, mutta en tiennyt mitä sekin on. Nyt tiedän, kyseessä on kaloriton makeutusaine. On jotenkin valtavan makeeta olla stevian kasvattaja! 

Ja järkyttävän pitkän jutun loppukevennykseksi kännyllä napattu kuva sorsasta, joka istuskeli aamulla ihan muina miehinä parvekkeen kaiteella. Pitsi että näyttää olevan nais-sorsa. Yleensä olen tavannut niitä matalammilla paikoilla. 

Hyvää ja lämmintä loppuviikkoa!

palkintona kaakelia

En ole muistanut laittaa Salmen voittamaa palkintoa tänne ollenkaan. Korjataan tilanne välittömästi. Kaikki tietysti tietää tai on arvannut, että pussukanhan minä taas tein. Se on jotenkin mennyt veriin tuo pussukoiden teko.   No Salme sai kaakelipussukan. 

Yksi Salmen lempiväreistä oli sininen ja minulla oli sopivasti päiväpeitosta jääneitä kauniita sinisiä kankaita.

Vuorena on vaalea kangas ja välissä ohut huopa. Tikkaukset kulkevat kaakeleiden saumoja pitkin. Taisin ajella joka sauman pariin kertaan ja kun tuon vaalean saumauksen litistää tikkauksilla, nousee sininen osuus eli "kaakeli" hieman koholleen.

Vetskari on metriketjua ja valkea, vedin sininen. Laitoin tuon hauskan mittanauhaa esittävän nauhan päähän koristeeksi sini-turkoosin helmen. En muistanut mitata pussukkaa, mutta jotenkin muistelen, että yksi ruutu olisi ollut ehkä 2". En ole mitenkään varma. 

Terveiset Sloveniasta!

Kirsi-Katinka ja Mai olivat päätyneet reissullaan Sloveniaan. Tutustuivat Ljublianaan ja myös viehättävään Piran rantakaupunkiin. Siellä kelpasi levähtää auringossa. Maa on kaunis ja hintataso edullinen. Kyllä tekisi minunkin mieli lähteä hieman lomailemaan!

Sekakuoro Naamaiset valloittaa

Olin illansuussa kävelyllä ja näin jotain vilahtavan puun taakse. Luulin ensin, että siellä oli lapsia vaklaamassa, mutta eipä ollutkaan. Ihan oli rajun näköisiä aikuisia miehiä. 

Jatkoin matkaani. Kiertelin siellä ja täällä. Välillä istuin penkillä syömässä eväitäni. Kuljettuani jo hyvän matkaa kotiin päin, kuulin laulua. Ääni voimistui ja yhden mutkan takaa edessäni olikin ryhmä miehiä, jotka lauloivat. Jäin kuuntelemaan koska biisi kuulosti hyvältä.  

Aiemmin metsässä vilahtaneet jermutkin olivat kuorossa mukana. Kun kuoro alkoi laulaa Eppu Normaallin biisiä Urheiluhullu, hyppäsi raitapipoinen viiksivallu muiden eteen ja alkoi vetkuttaa itseään kuin joku hiivatin kiiltomato. Kappaleen kohdassa

 "Silloin minäkin päätin pakaroistani näistä

Tehdä niin isot että silmät putoilevat naisten päistä" 

kundi vallan riehaantui, vaikutti ihan joltain Hunkisilta. Oli siinäkin katselemista kerrakseen. 

 Kyseessä oli sekakuoro Naamaiset.He harjoittelivat uutta ohjelmistoa, jonka esittävät Vappuna Tähtitornin mäen alla. Kannattaa mennä kuuntelemaan (ja katselemaan), kyllä tässä oikein loistavasta kuorosta on kyse. Huomasin kuorossa olevan vanhan tutun, Reino Hakusen. Hän on kuulemma kuoron johtaja. Kyselin hieman noista kahdesta aiemmin näkemästäni tyypistä tarkemmin, koska he olivat  jotenkin eri kaliperia kuin muut. Noin niin kuin ulkonäöllisesti.

Hakunen kertoi, että kaverit olivat vaan tulleet idän suunnasta ja sanoneet osaavansa laulaa. Ennen  näitä kaverieta kuoro oli ollut mieskuoro, mutta nykyään sekakuoro. En kehdannut kysyä, onko kuoron asiat sekaisin vai onko uudet veikot sekakäyttäjiä.

Terveiset Lontoosta!

Sain postia Mailta ja Kirsi-Katinkalta Lontoosta. Neidot ovat viettäneet siellä lomaa shoppaillen ja kierrellen nähtävyyksiä katselemassa. Tämähän on molemmille ensimmäinen ulkomaan reissu ja aika pitkä sellainen.

Harrodsin tavarataloa olivat yrittäneet tyhjentää. Nämä pimut on niin hulluina uusiin vaatteisiin, että ei kukaan ole. Molemmat olivat ostaneet uudet matakalaukut, kun entisiin ei enää mahtunut.

Suloiset neitoset olivat hurmanneet yhden jos toisenkin herran. 

Pyysivät laittamaan kovasti terveisiä kaikille! 

Hyvät perät

Uusi tilkkuileva ystäväni Raita on tehnyt aivan ihania peittoja, laukkuja, rannekoruja ja ties mitä kaikkea. Ihastuin myös hänen tekemiin avaimenperiin. Omiin kokeiluihini tein kukkaset hieman eri tavalla kuin Raita. Laiskuuttani.

 

 

 

Ensin tein jojo-kukalliset perät. Jotenkin ne näytti mitalleilta. Hieman se näyttäminen laantui, kun koristelin niitä. Sitten löysin keraamisen kukkasen ja kiinnitin sen nauhaan siimalla ja kannallisella napilla. Siiman langanpäät solmin ja pujottelin piiloon. Solmuun laitoin vielä tipan liimaa. Oranssi kukkanen syntyi roskakopassa pyörineestä vetoketjun pätkästä. Näitä on hauska tehdä! Oikeasti minun pitää tehdä Salmelle palkinto, eikä kevätkukkasia.

 

Meillä oli Syyringin kiltailta torstaina ja teemana kankaanvaihto. Piti viedä kevät- ja joulukankaita. Kevätkankaita, jotka miellän nyt keltakukkaisiksi kankaiksi en löytänyt mistään. Tiedän, että jossain minulla jotain semmoista on. Joulukankaita löysin pieniä palasia. En oikeastaan pidä joulukankaista lainkaan. En yhtään. Etenkään sellaisista, joissa on jotain pukkeja ja ties mitä kamalaa. Onneksi pääsin niistä eroon. Mutta kuitenkin kotiin tuli mukana kaksi uutta joulukangasta. Ne on kauniita kuin mitkä. Näytän ne joskus tai niistä tehdyn tuotteen. Jos semmoinen syntyy.

 

Maatuskat maailmalla

\(^_^)/

 

Sain PappaRatsialta kuvaviestin, jossa Mai näyttää katselevan lähteviä lentoja. Hänenhän pitäisi olla Kirsi-Katinkan kanssa sen pingviinin kuumailmapallolla matkalla maailman ympäri! Ehkä saan tähän myöhemmin lisäselvitystä.

 

 

Voi näitä villejä tyttöjä!

 





näin nämä meni

Miss Maatuska-kisan palkinnot ovat perillä. Laitoin niihin liittyen pienen arvauskisan pystyyn ja se on nyt päättynyt. Paljastan ensin kuka minkäkin pussukan sai.

 

Ompeluaiheisen pussukan lähetin Raitalle. Jokaisen pussukan sisällä oli pieni muisto tästä Maatuskakisasta. Korttina kaikille voittajille oli Kajsa Wikmanin kortti.

 

 

Pöllö-kankaisen pussukan sai Päivi.

 

 

Ja Sude oli kissaihmisenä oikea henkilö saamaan kissamaisen pussukan.

 

 

Nämä minimaatuskat ovat avainkoteloita. Suden maatuska on ihan posketon tyyppi, vaikka siltä puuttuuvat punaiset posket. Se tuskin haittaa mitään.

 

Täysin oikein arvasi kolme kommentoijaa, kuka minkin palkinnon saa. Onnettarena toiminut tytär valitsi lappusen, jossa luki Salme. Hänellä ei taida olla blogia, mutta laitapa Salme osoitetietosi ja lempivärisi minulle osoitteeseen marletekee @ gmail.com (ilman välejä).

 

Miss Maatuskaksi valittu Lilja on hieman lepäillyt kisan jälkeen ja nyt häntä on viety vähän joka suuntaan. Lilja ei ole ehtinyt raportoida tekemisistään, mutta odototellaan rauhassa. Toisen perintöprinsessan tittelin jakaneet Kirsi-Katinka ja Mai pakkasivat laukkunsa ja lähtivät matkalleen. Odottelen ensiviikolla saavani heiltä jotain viestiä. Kolmas perintöprinsessa Isabella matkusti maaseudulle tekemään pr-keikkaa. Lehdistön ihannetyttö Jenna-Jasmin on nähty kaupungilla milloin minkäkin seurueen mukana. Hän on laittanut pikaisesti laadittuja epämääräisiä tekstareita tyyliin "tuuri". Nyt en tiedä onko hän mennyt Tuuriin vai kävikö hänelle hyvä tuuri jossain asiassa. Toisaalta, Jenna-Jasmin on hyvin sukkela ja varsin notkea tyttö, joten epäilen hänen lähteneen kyläkaupoille.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitokset kommenteistanne!

 

 





palkinnot matkaan

Vihdoin sain missikisan palkinnot matkaan. Minä vein ne postiin ja toivottavasti posti vie ne perille. Kaikille on "same but different" palkinnot. Päällinen, vuori ja välissä ohut tukihuopa. Yllimmän tikkaus vapaalla ja kaksi muuta koneen omalla lainetikkauksella. Kokoja en muistanut mittailla, mutta eiköhän ne ole tota mun peruskokoa eli noin 12 x 18 cm ja pohja ehkä 4 cm.

 

 

Joku saa tämän ompelija-kankaisen pussukan.

 

 

Jonkun toisen paketista paljastuu pöllö-kankainen pussukka.

 

 

Kolmas pussukka on kissa-kankaasta kuninkaallisen hiiren kera.

 

Tähän voikin virittää pienen arvausleikin. Yritä arvat kenelle menee mikäkin pussukka. Palkinnon saajathan ovat Sude, Päivi ja Raita. Oikein arvanneiden kesken arvon taas jonkun palkinnon. Arvailla voi perjantaihin asti. Lauantaina paljastetaan kuka, mitä, missä ja milloin.