mökkejä, lankaa ja kangasta

Maalaismysteerin toisena blokkina oli hirsimökki. Pienempiä mökkejä täytyi tehdä 16 kappaletta ja niistä koottiin neljän "huoneen" isoja mökkejä. Pikkumökkejä oli kahta sorttia, toisessa valoisa puoli idässä, toisissa lännessä. Ymmärtääkseni onnistuin saamaan oikeanlaiset kokonaisuudet heti ensi yrittämällä.

Siinä ne nyt ovat kaikki päälekkäin. Täytyy olla tyytyväinen ja iloinen siitä, että sain nämä valmiiksi ennen seuraavan blokin ohjetta.

Työmatkalla olen neulonut sukkia, ne kun ovat sopivan pieniä mukana kuljetettaviksi. Lankana näissä sukissa on Supersocke-lanka. 

Pidän sukkien värityksestä ja kaikkien sukkien nimi on Syksy. Jämälangoista tein nuo pienokaiset ja ylimmistä lapsosista tuli hieman eripariset. Yht´äkkiä lankakerästä alkoi vaan tulla tuota punertavaa eikä ruskeapilkkuista ollenkaan. Ei haittaa, sukista tuli vain hieman erilaisia. Tästä oiva aasinsilta jämälankoihin. 

Minulle oli kerääntynyt aivan liikaa kaiken maailman lankoja. Tietäen oman aktiivisuuteni puikkojen parissa, lankamäärät olivat ihan käsittämättömiä. Eipä hätää, tilkkuileva ystäväni Lea Neula & Puikko-blogista tekee paljon hyväntekeväisyyteen sukkaa, pipoa ja huivia. Tällaiseen tarkoitukseen lankakassista löytyy varmaan sopivaa lankaa. 

Viimeviikkoisessa Tilkkukilta Syyringin kokouksessa Lealla oli mukana minulle pussillinen kankaita. Suurin osa on Marimekkoa (ehkä suunnittelijoiden ihan ikiomia kuoseja). 

Jotain kangasta pieni palanen, jotain toista taas oikein reilusti. Olen tosi iloinen näistä kankaista. Kuten jokainen tilkkuilija tietää, uudet kankaat ovat aina tarpeeseen. Tuon vahtarina toimineen lankapussini vein tänään Lealle ja kiitokseksi ompelin eilen pienen koiramaisen pussukan.

Oikeastaan tämä on ihan kukkarokokoa. Vuoreksi laitoin Muijan, jota oli tuossa saamissani kankaissa. Äkkinäisesti katsottuna se muistuttaa koiran tassunjälkiä. Ulkopuolella on erilaiset koirat molemmin puolin.

En oikein tiennyt, olisiko Lean koira tämän näköinen vai sittenkin 

tällainen? 

No ei ollut kummankaan näköinen. Sancha on semmoinen söpö ja kauniin värinen kiharapää.

Jälkilisäys

Seinäjoki on nyt tapetilla! 

On kädentaitomessut ja SJK nousee fudisliigaan. Lauantaina hyppään Seinäjoen junaan ja koko päivän aion kuljeskella messuilla. Käsityöjuna tosin menee jo perjantaina. Minun perjantaiaamun juna menee kohti työpaikkaa, eikä siinä junassa ole iloisia ihmisiä höpöttämässä ja käsitöitä touhuamassa. 

Odotan tuota Seinäjoen reissua ihan kuin jotain ulkomaan matkaa! 

sitä samaa

Lähdin mukaan Marittan blogissa olevaan maalaismysteeriin. Silloin kauan sitten, kun OOK oli vireässä toiminnassa, olin mukana jossain mysteerissä, mutta se oli ihan erilainen. Siinä muut ehdotti, miten minun piti jatkaa aplikaatiotyötä. Kivaa senkin tekemine oli ja työ valmistui.  Tämä on nyt sitten ensimmäinen toisen antamien tarkkojen ohjeiden mukaan tehtävä mysteeri, jossa olen mukana. Ensimmäisten ohjeiden mukaiset neljä ruutublokkia valmistuivat jo jokin aika sitten ja seuraaviin neljään hirsimökkitekniikalla tehtäviin blokkeihin on jo suikaleet leikattuna.

Ensin ajattelin tehdä työn mustavalkoisena, sitten sinisenä ja lopulta päädyin kuitenkin tähän värimaailmaan. Perinteistä ja ei yhtään omintakeista.

Pienistä kankaanjämistä olen tuhrannut muutaman kukkaron.

Tässä alimmassa kukkarossa on oikein kaksi osastoa rahoille. 

Malli on nimeltään varakas

Tätä koiramaailman uutis-kangasta minulla on ihan reilusti eli se ei ole mitään jämävarastoa. Kultaisennoutajan kuvalla varustettu kukkaro lähti jo eilen uuteen kotiin.

Lähdin tänään ruskakuvauskävelylle, mutta hauskassa seurassa kuvaaminen unohtui. Värikkäiden vaahteroiden sijaan laitan eilisten syntymäpäivieni kukkaloistoa.

Värikästä viikkoa!

kansallispuvun hame

Tässä postauksessa esittelin kaksi kantokapinetta, laukun ja kassin. Tein ne vaihtoehdoiksi, kun minulta tilattiin lahjaksi menevä laukku/kassi/pussukka. Tein vielä kolmannenkin, jonka tässä nyt muistaessani laitan näytille.

Kankaan olen ostanut taas joiltain messuilta, mutta en muista miltä ja keneltä. Tämä oli semmoinen pala vanhaa kangasta. Ei käytettyä, mutta muuten vanhaa. Minulle tästä tulee mieleen joku kansallispuku.  Olkalaukku on kooltaan 20 x 24 cm ja pohja 5,5 cm. Tuo tumma osuus kankaasta saattaa näyttää mustalta, mutta eipäs olekaan. Se on oikein tummansinistä.

Malli on simppeli tai ehkä sitä ei ole lainkaan. Leikkasin sopivanoloisen suikaleen kangasta, taitoin kakinkerroin ja surautin sivusaumat. Pohjan nurkkia taitoin sopivasti ja sain laukulle 5,5 cm leveän pohjan. Vuori samalla mallilla, paitsi siihen tekaisin taskun  tärkeille tavaroille. Olkahihnat laitoin laukussa kohtiin joista ne ikään kuin näyttäisivät jatkuvan suoraan kassin kuviosta. Kassia voi sulkea naruja kiristämällä. Tällaisen olen joskus vuosia sitten johonkin veskaan tehnyt. Nyt näin Fat Quarter lehdessä tuon systeemin ja sehän sopi tähän hyvin. Laukku näyttää hyvinkin hameelta, kun nyörejä kiristelee. Voi vetää oikein kireälle, niin näyttää hoikkauumaisen polkkahameelta. Jos ei jaksa kiristellä nyörejä eli vatsa on aivan täynnä, voi laittaa vain napin kiinni.

"Alushame" on aikas leikkisä verrattuna päälliseen.

Kaikenkarvaisia elukoiden päitä ja tasku reilua raitaa.

No arvaappas kuinka tässä valinnassa kävi. Et ehdi arvuutella, koska vastaus tulee jo tässä. Tämä herra valitsi vaimolleen kaksi laukkua, tämän kansallispukuhameen ja sen batiikkikankaisen . Kukkakassi jäi odottamaan uutta omistajaa keräilykoppaan. Siellä se leppäilee muiden aiemmin kotiin jääneiden kaverina. 

Eilen illalla suunnittelin, että rynnistän kaupungille heti aamusta. Sunnuntaisin harvemmin tulee näin tehtyä, kun mikään ei ole auki ennen puolta päivää, mutta eipä tullut tehtyä nytkään. Tarkoitus oli mennä Wanhan Sataman Kädentaito messuille ja tutustumaan . MadeBy Helsinkiin. Sitten tuli yllättävä muu meno ja messut sai jäädä. Messuilta olisin hankkinut kankaita Marittan Maalaismysteeriin, jossa olen mukana ja samalla olisin tavannut blogituttuja. Yritän tehdä työn jo olemassa olevista kankaista ja ystäviä tapaan ehkä sitten Seinäjoella tai Tampereella. Vielä en tiedä kumpaan lähden. Seinäjoki houkuttaa, koska niillä messuilla en ole ikinä käynyt. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

ikioma tiilitalo

Jatketaan laukku/kassi-linjalla. Sain ystävältä hänelle tarpeettomia kankaanpaloja ja tästä kankaasta näin heti, että siitä teen laukun. Onneksi kangasta oli vain noin 25 cm korkea pala, sillä eihän yhtään isompaa tiilitaloa olisi jaksanut olallaan kantaa.

Olkalaukku on kooltaan 20 x 20 cm ja pohja 4 cm.  Etupuolelle tein vetoketjullisen taskun. 

Kangas on Finlaysonin "Panimo" ja panimot liittyvät jollain tavoin ravintolaan. Siksipä ulkotaskun vuori onkin kuin bistron pöytäliina. Tämä bistro on erinomainen paikka kännykälle.

Itse laukun vuori sopii teemaan kuin nenä päähän. Löysin varastoistani Marimekon "Kippis"-kangasta juuri sopivan palasen. Sisätaskun reunaan jätin tarkoituksella näkyviin kankaan tiedot. Prosentteja on vallan kamalasti, peräti 55!

Kankaassa on upeita, monen mallisia ja värisiä laseja.

En laittanut päällisen ja vuorin väliin mitään koviketta. Laukku on siis semmoinen välitön ; ) Takaapäin kankaassa on hieman toisenlaiset kuviot.

Ukko, vaikka vanhus jo onkin, on innokas leikkimään vetoleikkejä. Tässä hampaisiin on joutunut oma talutin.

Syksyn lähestymisen voi havaita kasveista, vaikka yllättävän lämmintä vielä onkin.

laukku vai kassi?

Kuin tilauksesta sain kassi/laukkutilauksen. Mallilla tai värillä eikä oikein millään ollut tarkkaa määritelmää, joten tein mitä huvitti. Ja kovasti huvittikin, tein kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on olkalaukku.

Kauniin batikkikankaan olen jostain joskus ostanut ja lopulta sain sitäkin hieman käytettyä. Laukun koko on 24 x 24 cm. Hihnan pituutta voi säätää niin, että laukkua voi kantaa myös yliolan-tyylillä.

Ja vuori se vasta hienoa kangasta onkin! Laukun sisällä on yksi tasku ja tuo lähes vakiovarusteeksi kasseihini laittama nauha, jonka päässä on garbiinihaka.

Tein laukun kankaista pienen pussukan, 13 x 8 cm ja pohja 3 cm.

Vetoketjuun laitoin keikkumaan muutaman koristeen. Toiseksi vaihtoehdoksi tein kassin.

Tähän laitoin sen verran pitkät sangat, että sitä voi helposti kantaa myös olalla.

Kassin vuorikangas on beigen väristä ja pikkuruutuista. Kassin molemmilla sivuilla on taskut. Toinen vetoketjullinen.

Myös ulkopuolella on tasku upotettuna keskustan kukkakankaaseen. Kukkakangas jatkuu kassin takapuolelle.

Kukallisen kankaan vapaatikkasin niin, että tikkaukset jatkuu yksivärisen kankaan puolelle. Kassi on melkein neliö, 28 x 28 ja pohjan syvyys 7 cm. Saapas nähdä, kumpi näistä saa uuden kodin!

Edellisessä postauksessa oli kuva Kruunuvuoren rannan jättäneistä öljysäiliöistä ja tässä on sitten paikalle jäänyt öljysäiliö, joka hehkuu öisin punaisena. Tämä on Tapio Roseniuksen monesti palkittu valotaideteos 468. Säiliön pinnassa  on 2012 noin reilu kymmensenttistä pyöreää aukkoa, joissa on peilit. Ne hohtavat päivisin auringon valosta ja öisin ledvalosta. Kuvassa näkyy, miten muuten punaisena hehkuvassa silossa näkyy myös valkoiset led-valot .  Valkoiset valot loimuavat. Kuva on aikas huono. On vaikeaa kuvata yöllä ilman kunnollista tukea. Aina se kamera tahtoo hieman liikahtaa. 

koukun jälkiä

Onneksi tänään on virallinen viimeinen lomapäivä! Olisin ollut mielelläni jo tämän viikon töissä, sillä niin pahasti pieleen tämä viikko on mennyt, oikea pettymysten pettymys.

Olen yrittänyt tässä kotona tehdä keskeneräistä torkkupeittoa, mutta en ole  jaksanut keskittyä. Eilen oli Syyringin syksyn ensimmäinen kiltailta ja onneksi menin, vaikka lähtö oli takkuista. Sieltä tulin huomattavasti pirteämpänä takaisin. Kiitos naiset loistavasta seurasta!

Juju kerhosta annoin tulla tämän päälimmäisen neulatyynykirjan. Siinä on niin pieniä töitä, että jaksan ehkä keskittyä. Ja mustia päiviä piristämään voin selailla alempaa Värikäs maailma-kirjaa. Mökillä, silloin kun elämä oli aurinkoista, vaikka satoikin, tein pari patalappua virkkaillen.

Molempiin malleihin löytyy ohje Patalappuja-kirjasta. Kirjavaan otin pelkän tekniikan kirjasta. Kamalan ruman langan sain melkein kokonaan menemään tuohon hölmöön lappuun. Sen sijaan turkooseista olen oikein ylpeä. En olisi uskonut, että osaan tehdä vohvelivirkkausta! Ja en ensin osannutkaan, purin ja tein ties kuinka monta kertaa. Lopulta se sitten alkoi näyttää ohjeen mukaiselta. Vohvelivirkkaus on jotenkin nostalgista, tulee mieleen lapsuuden vohvelikankaiset pyyheliinat. Lanka on Novitan Bambua. En ole muistanut esitellä tästä langasta keväällää tekemääni puseroa lainkaan. Ehkä ensi kerralla. Vaatteet jotenkin jää esittelemättä. Minulla on myös yksi mekko tehtynä, jota en ole blogannut. Täytyy tehdä oiken vaatepostaus joku kerta, kun saan jonkun niitä kuvaaman.  

Tässä hinaajat, joita ei kuvassa näy, vievät Laajasalon viimeisiä öljysäiliöitä pois. Ehkä Viroon, en tiedä. Samaan aikaan, kun kuvasin näitä säiliöiden merimatkan alkutaipaletta, lauma hanhia ihmetteli viereisellä kalliolla samaa asiaa. Niillä oli se etu minuun nähden, että ne saattoivat laskeutua mereen ja mennä tutkimaan tapausta hieman lähempää.

Näiden hanhien myötä toivotan mukavaa viikonloppua kaikille hanhien ystäville ja muillekin!

lomailua tämäkin

 Lomaa on takana pari viikkoa ja edessä vielä saman verran. Mökillä olen heilutellut hieman puikkoja sillä seurauksella, että vuosi sitten aloitetuista sukanvarsista jo kolmet ovat saaneet terät ja toisen puoliskon. Jostain syystä tein vain erilaisista langoista yhden sukanvarren ja kyllästyin. Sitten tein toisenlaisesta langasta uuden yrityksen, joka sekin jäi kesken. 

Näistä tuli kamalan suuret. Nyt täytyy tarkkailla miespuolisten tuttujen jalkoja. Ehkäpä joku tutuistani on tarpeeksi isokenkäinen ; )

Suloisesta Nalle-langasta syntyi lapsen jalkaan sopiva pari. Näitä tehdessä katkesi bambuinen puikko. Onneksi sillä pidemmällä puoliskolla pystyi hyvin vielä neulomaan. Kolmannet valmiit sukat ovat jossain kateissa.

Minulla on se Patalappukirja ja olen lukenut sitä monena päivänä. Minusta siinä on annettu niin hauskat niemet  niille patalapuille, että tulee hyvälle tuulelle sitä selaillessa. Eipä ollut sopivia lankoja toteuttaa mitään kirjan lappusta, mutta peruspyörön tein ylijääneestä Nallesta. Oikein kaksipuoleisen, ei varmasti pala näpit.

Olen ostanut Tilkkutarhan Minnalta joskus muinoin tarvikepaketin tämmöistä pienokaista varten. Paketin kangas oli minun makuuni hieman hailakkaa ja käytinkin omista varastoista löytynyttä kangasta. Halkaisija on alle 4 cm. Mitä ihmettä tällä tehdään? 

Sisuksesta tuli aika kamala, mutta ei sitä kukaan näe.

Tänään olin onkikilpailuissa Lammassaaressa. En minä mitään onkinut, hengailin vaan. Sillä aikaa kun muut seisoi vavat tanassa, kiertelin siellä ja täällä. 

Pitkospuita pitkin taivaaseen.... ei, vaan Kuusiluotoon. Oli jännää kävellä parimetrisessä kaislikossa, kun ei tiennyt mitä mutkan takana tulee vastaan. Kuusiluodossa on lampaita, mutta näin helteisenä päivänä ne oli menneet jonnekin piiloon. Sen sijaan muita eläimiä oli paljon, mm. itikoita, paarmoja ja käpytikkoja. Tapasin myös pitkästä aikaa sisiliskon.

Mukava kaveri, kun malttoi odottaa, että vaihdoin sopivan linssin kameraan ja sain otetuksi muutaman kuvan. Tämä oli todella pieni, varmasti lapsi. Edellisen kerran olen tainnut nähdä sisiliskon lapsena : o

Niin lähellä stadia, mutta ihanan rauhallista ja hiljaista.

Lammassaaressa oleva Koiton talo on kovasti suosittu juhlien pitopaikka. Meidän saaren onkijoista yksi pariskunta on tavannut toisensa täällä tansseissa joskus nuoruudessaan. Nykyään täällä tanssitaan vain häissä, ei enää semmoisia lavatanssimeininkejä.

Tälläinen kauniisti ja arvokkaasti vanhettunut pariskunta ihastutti monia. 

Minulla oli todella mukava päivä.