keskiviikko 17. joulukuuta 2014

joulukalenteri 17. luukku


Eipä tainnut eilen olla mitään sinistä hetkeä, mutta auringon näin työpaikan ikkunasta. Oli sekin näky. Hetken ainakin kesti elli peräti kaksi hetkosta. Tänään mennäänkin sitten punaisella. Mutta ei punaisia päin!!!!!


5. päivän kohdalla oli pieni arvauskilpailu ja AnjaK oli onnekas arvaaja. Tai mistä minä tiedän vaikka olisi ollut ihan puhdasta tietoa. Palkonnoksi Anjalle lähetin tämmöisen pitkän ja hoikan kukkaron. Siellä voi säilyttää mitä sattuu, vaikka silmälaseja. Ja jos ei ole silmälaseja, voi laittaa kaikki kynät hyvään talteen. Eikä löytäis niitä enää ikinä. Semmoisia on uudet hyvät tallet. Anja jo laittoi viestiä, että perille on tullut. Aika kamala kissa tuossakin, kun on mennyt koiran pään päälle istumaan. Siis ihan tavaton katti, eihän toisten pään päälle saa mennä kököttämään. Sitäpaitsi tuo kissa on tosi painava, koiralta saattaa murtua niskanikamat. Rekku-parka on  ihan muina miehinä, ehkä hieman hämmentynyt. Tikkauksina kansankukkia.


Kuvasta on vaikea päätellä työn kokoa ja siksipäs kerronkin, että tämä hömppä on noin 16 cm korkea ja ehkä noin 9 cm leveä. Sinne piti mahtua 15 x 8 cm kokoinen kännykkä. Tämän tein ihan mittatilaustyönä Marille. Mittojen lisäksi ohjeistus oli "ei sininen, mutta hauska". No ainakin yksi toive toteutui, ei ole sininen. Ihan pienesti kyllä täytyy olla sinistä, kun kerran kiellettiin : )
Tässä kappaleessa kissa on hyvin rakastunut koiraan.  Sydämiä on siellä täällä. Koiran ilme on sellainen hämmästynyt "onkohan tuo kissa tosissaan, lähettelee sydämiä, onko se minuun rakastunut". Sillä on näköjään perhosia vatsassa. Saa nähdä, miten romanssi etenee. Joulun alla voi tapahtua ihan mitää tahansa. Joku joulun suuri ihme vaikka. Ehkä menevät maistraatissa naimisiin. Aaton aattona.
Tikkauksena on kissanhäntä. Helppoutensa vuoksi se on hyvin suosittu tikkausmalli meillä päin. Kaikki kissan häntää muistuttavat kuviot ovat sallittuja, koska kissoilla on niin eri kokoisia häntiä ja voivat olla suoria tai käyriä. Joskus jopa ihan töpöjä.


Anjan kukkaro on hieman hoikempi, mutta pituutta taisi olla aika lailla saman verran.


Kukaan ei oikein tykkää takapuolikuvista, mutta nämä on ihan södejä siltäkin puolelta. Anjalle paljon palloja ja Marille lisää eläimiä. Takapuolellakin näyttää lymyävän kissa. Se katsoo etupuolelle päin. Onkohan se etupuolen kissan entinen heila vai ihastunut samaan koiraan? Mene ja tiedä. No kanalla ei ole mitään tekemistä noiden muiden kanssa. Ihan vaan ittekseen siinä seisoo ja varmaan alkaa kohta munimaan. Pöllö, vaikka onkin puolikas, on kova petolintu ja aikoo syödä kananmunan heti kun se on valmistunut eli syntynyt. Ei sitä kukaan sille pöllölle varsinaisesti valmista.

Kivaa keskiviikkoa kaikille!

8 kommenttia:

  1. Eipä uskoisi että parista pienestä pussukasta syntyy näin hauskoja satuja että saa ääneen nauraa. Täten nimitän sinut supersatuilijaksi tällä saralla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tosiaan kannattaa avata tämä kalenterin luukku oli sitten hyvällä tai huonolla tuulella. Hoito on välitön: huono tuuli kääntyy hyväksi ja hyvä tuuli vähintäänkin tuplaantuu :D Samaa mieltä hyvät tallet paikoistakin, sinne on moni asia kadonnut, jotkut ikiajoiksi...

    VastaaPoista
  3. Voi, sun ois pitänyt ommella vielä misteli mukaan, jotta romanssi ois taattu!

    VastaaPoista
  4. Usko teki sen! Reiän ankkapakettiin. Hyvin ennustit.

    VastaaPoista
  5. Tämän punaisen hetken tarina on taas niin hauskaa hupailua, että mieliala ponkaisee parhaimpaan tasoon. Samoin kuin eilinen sininen ja kaikki aikaisemmat. Kiitos sinulle näistä kalenterin tarinoista.

    VastaaPoista
  6. Nyt oli huipputekstit! Pussukatkin on kivat. Ihanaa, kun kissa ja koira ei olekaan kuin kissa ja koira.

    VastaaPoista
  7. Tulipa hyvälle tuulelle tätä lukiessa, olet sinä ihana tarinoija, kiitos mukavasta joulukalenterista:)

    VastaaPoista
  8. Tosi piristävät kotelot. Tulee kyllä hyvälle mielelle näistä sinun tarinoista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!