Ilmottaudun!

Hieman on aikaa päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Monena iltana on ollut hyvät aikeet päivittyksen tekoon, mutta aikeiksi on jääneet. Nyt kun Kvilttaajakin jo kyseli, minne olen kadonnut, on ihan pakko ryhdistäytyä. On tähän hiljaiseloon hieman syytäkin ollut. Tytär muutti tammikuun lopulla meille ja sai käyttöönsä vanhan oman huoneensa. Siinä meni minun ompelimo uuteen uskoon. Pakkasin kaikki kankaat ja muut tilpehöörit pois. Pienen pintaremontin jälkeen tytär asetteli omat kalusteensa ja tavaransa paikoilleen. Ompeleminen vaatii nyt niin paljon enemmän "sivutyötä", kun täytyy kaivella sopivat kankaat jostain sängynaluslaatikoista. Kaikki langat, sakset, nauhat ja vetskarit ovat ties missä piilopaikassa. Apua! Pelkkään tarvikkeiden etsimiseen menee kamalasti aikaa ja hermoja. Jotain olen kyllä tuhertanut tässä keittiön pöydän ääressä.

 

 

Muutama patalappu ja samasta kankaasta säilytyspussukka.

 

Säilyttyspusseja olen ommellut enemmänkin, muutaman jo ehdin antaa pois ennen kuvaamista. Näihin ei tarvinnut mitään muita tarvikkeita kuin kankaat, liimakovike ja ompelulanka.

 

 

Hieman ovat eri kokoisia. Jos tarvitsee viedä tuliaisia jollekin, niin voi nakata tämmöiseen vaikkapa hyviä suklaakarkkeja (toiveajattelua, ei meiltä niitä löydy kuitenkaan) tai servetipakkaus ja värillisiä kynttiöitä tai tuikkuja. Kaiken kun laittaa vielä sellofaanipussiin ja kaunis nauha siihen niin syntyy ihan kelpo vieminen.

 

 Sari Kädentaitojen Ihmeet-blogista ja Sini Singeri soikoon-blogista antoivat minulle tällaisen ihanan tunnustuksen. Suuret kiitokset teille molemmille! Olen iloinen tästä, että blogiani luetaan, vaikka välillä on hävyttömän pitkiä postaustaukoja. Olen törkeän huono jakamaan näitä tunnustuksia eteenpäin. En siksi, ettenkö haluaisi ilahduttaa vaikka teitä kaikkia, vaan olen ihan yksinkertaisen laiska ja saamaton. Joten en tälläkään kertaa laita tätä erityisesti kenellekään, vaan jokainen jonka blogissa olen olen käynyt vaikka kerran kommentoimassa, on oikeutettu tämän hyvillä mielin nappaamaan mukaansa.

 

 

Ensi viikonloppuna aion kummipojan synttäreiden, korisjengimme matsin ja saunaillan ja muiden menojen ohella käydä Wanhan Sataman kädentaitomessuilla imemässä inspistä itseeni. Jospa alkaisi tuo kone surrata ahkerammin! 

pala palalta

 

Moni kyseli kaakelointitekniikkaani ja tein tänään pienen säilytysrasian ihan vaan tekniikkakuvia saadakseni. Päätin käyttää toisesta pussukasta ylijääneitä mosaiikkeja hyväkseni ja se määräsi värityksen ja mosaiikkien koon joka on 1,5 tuumaa x 1,5 tuumaa (3,8 cm) sisältäen saumavarat (1/4 "). Näiden palasten lisäksi leikkasin vaaleasta kankaasta 5/8 tuumaista nauhaa (noin 1,6 cm).

 

 

Näitä palasia ompelin tuohon nauhaan peräjälkeen.

 

 

Tämän jälkeen leikkasin palat irralleen ja mietin hieman järjestystä miten haluan ne liittää toisiinsa, siis värityksensä puolesta. Kun jonkunlainen mielikuva syntyi, aloin ommella lappusia toisiinsa. Olin aikeissa tehdä pintaa jossa on 4 x 4 palasta ja niinpä ompelin näitä paloja neljän setteihin. Huomaa, että reunimmaisissa paloissa näissä neljän seteissä, ei ole tuota valkoista nauhaa!

 

 

Saumavarat silitän, kuten yläpuolen kuvasta näkyy, värillisten palojen eli mosaiikkien puolelle. Näin ne nousevat taustasta ylös ja tulee enemmän kolmiulotteisuutta.

 

 

Seuraavaksi ompelin valkeaa nauhaa neljän mosaiikin jonon toiseen pitkään reunaan ja taas saumavarat silitetään mosaiikin puolelle.

 

 

Kun liitin neljän jonoja toisiinsa, olisin voinut olla tarkempi ja saada täydellisiä saumoja. En ollut, koska se on ihan hirveää ompele-pura puuhaa ja tyydyin hieman heilahteleviin saumoihin.

 

 

Silittämällä voi hieman venyttää, jos joku pala on jäänyt liian pieneksi, mutta ei raudallakaan voi ihan kaikkea korjata. Tässä minulla nyt on ne neljä tarvitsemaani 4 x 4 palan pintaa. Olisin tietysti voinut kuvata loppuun asti koko työn valmistumisen. Jotenkin vaan unohdin ja ompelin kipon valmiiksi. Lisää syvyyttä saumoihin eli noihin vaaleisiin nauhoihin saa tikkaamalla. Leikkasin tähän työhön saumavarojen verran pienemmät vanuneliöt, jotka tikkasin muutamaan kertaan vaaleita nauhoja pitkin. Paikoitellen tämä "saumausaine" oli niin kapeaa, että meinasi tikkaukset karata mosaiikin puolelle.

 

 

Tuolla hyllyssä tuo Kuutio nyt on.

 

 

 

Ylärivin yksi mosaiikki on rikki. Halusin kokeilla, näyttääkö se kivalta, mutta ei oikeastaan.

 

 

Pohjaa en jaksanut tehdä paloista, eihän se mihinkään edes näy.

 

Sitten haluan kiittää vinkeistä, joita sain metriketju- ja kangaskysymyksiini. Hannele oli oikeassa, Kangastukusta olisin saanut ainakin yhtä kaipaamaani kangasta. Minä tarvitsin kankaita vain vähän eli 20 cm kutakin olisi riittänyt. Kangastukun minimiostos on 30 euroa, joten se sai jäädä. Kävin kaupungilla ja Matan tekstiilissä. Yllätyksekseni sieltä löysin yhtä tasan oikeaa kangasta ja muutamaa muuta, jotka pistän sopimaan työhöni. Nämä on ne kankaat, joita metsästän. Otan ostovinkkejä vastaan mielelläni. Oikeanpuoleista vaaleaa kiemuraa en tarvitse, sitä onnistuin löytämään.

 

 

Sitten vielä tuosta metriketjusta. Sain monta hyvää vinkkiä ostopaikoista. Päädyin tilaamaan ketjua vetimineen Päivin vinkkaamasta Tampereen Vaahtomuovista enkä vain siksi, että pidän niin kovasti Tampereesta ; = )   Samalla tilasin myös kristallimuovia, jota en ole onnistunut aiemmin mistään ostamaan. Aina on ollut loppu, kun sitä olen kysellyt. Jossain paikassa oli ketjun hinta halvempaa ja jossain sitä piti ostaa kelakaupalla. Vaahtomuovissa oli ystävällistä palvelua ja he laittavat vetimet paikalleen valmiiksi. Tosin haluan käyttää niitä sikin sokin, joten osan vetimistä halusin irrallisina. Aion kyllä mennä kysymään Ohlssonilta semmoista Tilkkurepun mainitsemaan laitetta, jolla vetimet saa paikoilleen. Tampereen Vaahtomuovin nainen sanoi, että niitä on hankala laittaa ihan käsipelillä itse. Metriketjua myydään ainakin Helsingin Tikatassa ja sieltä sitä olisi saanut heti mukaansa. Värejä ei vaan juuri ollut ja siellä se maksoi yli puolet enemmän kuin missään muussa löytämässäni nettimyymälässä. Myös vetimet siellä maksoivat reilusti enemmän.

Rattoisaa lauantaiehtoota!

 



kaakelointia

 

Joskus aikaa sitten kirjoitin Tunisian matkan jälkihuumassa, että haluaisin tehdä kaakelipeiton. Joku kommentoi, että se olisi varmaan aika kova. No en tietenkään tekisi sitä kaakeleista, vain saman tyylisesti kuin kaakelit on seinälle laitettu. Olisi niitä kaakeleita ja niiden väleissä saumat. Nyt on tällainen peitto tekeillä. Oikeastaan pinta on melkolailla valmis. Paitsi että jos teen peitteen meidän sänkyä varten, se vaatisi muutaman rivin "kaakeleita" lisää. Ja ongelma on se, että ostin kankaat Tampereen kädentaito-messuilta, mutta en tiedä keneltä. Paikka oli sellainen, jossa ei voinut maksaa kortilla. Harmi, sillä muuten voisin katsoa tiliotteesta ketkä kaikki on tiliäni tuolloin veloittaneet ja sitä kautta ottaa sitten yhteyttä kauppaan ja hankkia puuttuvia kankaita. Mutta jos en pikapuoliin onnistu saamaan niitä kankaita, teen sen valmiiksi tuohon kokoon ja se menee osastolle "aika tavaran nauttii". En nyt sentään viitsi ostaa kapeampia sänkyjä yhden peiton takia.

Ison peiton kanssa menee aina paljon aikaa ja se vaatii välitöitä. Semmoiseksi muodostui mosaiikkikokeilu. Ensin tein vain pinkeistä, eri sävyisistä punaisista ja muutamasta oranssista neliöstä pelkkää pintaa. En ollut suunnitellut mikä olisi lopputulos. Ehkä tyyyny tai seinätekstiili. Ei tullut kumapaakaan vaan tuli pussukka. Työstä jäi jäljelle vielä hieman ylimääräistä pintaa johonkin toiseen pieneen työhön. Tämän työn nimi on Tuumailtu

Hieman on ollut laatoittajalla huono sihti paikoittain, kun saumat menee vinksin vonksin. Täytyy sanoa, että tämän tekeminen oli aikamoista nysväämistä. Jouduin purkamaan muutamaan kertaan pohjakulmien saumat ennen kuin sain ne osumaan kohdilleen. Eikä ne olleet ainoat puretut.

 



 

No voi, voi, kuvassahan näyttää, että kulman sauma on ihan kateissa! Oikeasti sauma näkyy hyvin tuossa alakulmassa. Meikkipussin koko on 22 x 12 cm. Yksi ruutu on noin tuuman kokoinen.

Tähän pussukkaan kokeilin MarLilta saamaani metrivetoketjua. Täytyy sanoa, että on kätevää! Nyt on otettava selvää mistä sitä saa hankittua ja tilata. Ruotsissa ainakin on ja monissa väreissä. Koska minua kiehtoi tuo kaakelointitekniikka ja ihastuttava vetoketju, tein toisenkin pinnan pussukkaa varten. Tähän pintaan "kaakelit" oli pitkulaisia. Aika hauskan näköistä niistäkin syntyi.

 

 

 

Tämä Kirkkaasti on oikeastaan kukkaro, kokoa vain 14 x 9 cm. Molemmissa töissä on vuoren ja päällisen välissä vanu ja ne on tikattu noita vaaleita saumoja pitkin. Auriko on haalistanut värejä jotka ovat oikeasti kirkkaat.

 

Tuosta meidän kirjastosta saa lainata kaikenlaisia urheiluvälineitä kävelysauvoista luistimiin ja tyttären kanssa lainasimme lumikengät. Aika rankkaa tarpomista se oli. En tullut katsoneeksi kauanko kuljimme, mutta alaselkä, pakarat ja takareidet ainakin tekivät kunnolla töitä, joten tänään on vielä syytä venytellä hyvin. Huomasimme, että lumikengät herättävät mielenkiintoa. Ihmiset kyselivät onko rankkaa kävellä ja muuta kenkiin liittyvää.  Ja selvitykseksi sanon, että vastaantulijat olivat hiihtäjiä eli ei me sentään kaduilla näillä kävelty.

 

 

Remmit tahtoivat löystyä ja niitä sitten kiristeltiin.

 

 

Kauniita jälkiä.

 



Outo päärynä

 

Hello ystävät! Ja hyvää alkanutta vuotta.

Sain viime vuoden viimeisenä päivänä postipaketin ystävältäni Marlilta. Me tapasimme  Tampereen messuilla ja jo siellä Marli antoi minulle nyssäkän, joka sisälsi sadetakki kangasta, nyöriä ja ties mitä. Nyt tuli jatkolähetys tuohon edelliseen liittyen.

 

Tällaisia tarvikkeita paketeista löytyi. Nuo siniset sadetakkipalat ovat valmiiksi leikattuja rukkasen paloja. Nyöri on hyvää kassien sankoihin. Paketissa oli myös metriketjua, jollaista en ole ennen käyttänyt.

 

 

Paketista löytyi myös lasten sydvestin kupuja.  Kaikki on roskiskamaa, jota MarLi  on ystävällisesti dyykkaillut. Hän sanoi, että kyllä sinä jotain käyttöä näille keksit ja keksinhän minä.

Sadetakkikangas on oikein hyvä materiaali esimerkiksi uimahallipussukkaan. Tilkunviilaaja antaa aina kaikille töilleen nimen ja minä annan nyt tälle pussukalle nimeksi Outo päärynä.

 

 

Yläosan päällinen on Marimekon päärynäkangasta ja alaosana sadetakkikankainen sydvestin kupu. Vuori, josta en sitten ottanut kuvaa, on alaosastaan samanlainen kupu ja yläosa on tuota ensimmäinen kuvan etanakangasta, siis sadetakkia sekin. Tähän pussukkaan voi paiskata vaikka litimärät simpparit ja muut tarvikkeet, ei tule vesi läpi. Muuten, tuota mustaa nyöriä, jolla pussukka suljetaan, löytyi myös Marlin paketista ja vielä jotain muutakin, jota en nyt muista. Kiitos paljon, MarLi!

 

Nyt on jo kevättä ilmassa!

 

Sammakko se kurkistelee hangesta.

 

 

 





vuoden viimeinen

 

Kohta on tämäkin vuosi pulkassa ja uusi odottaa jo nurkan takana. Nyt on monessa paikassa alennusmyynnit ja minäkin kävin alessa. Tietenkin semmoisessa minulle tärkeässä kaupassa eli Marimekon Herttoniemen myymälässä. Kävin siellä oikeastaan kahtena päivänä. Ensin ostin yhden tunikan, sinistä Kiveä kilolaatikosta ja muutamaa muuta kangasta. Kivestä ajattelin ihan muuta, mutta kotona viritin sen makuuhuoneen verhotankoon ja hyvältä näytti. Ompelin sen verhoksi. Oli juuri sopivan pitkä, muistaakseni 2,20 ja leveä, 150 cm. Tarvitsin toisenkin palan ja sitä lähdin seuraavana päivänä ostamaan. Verhot tuli maksamaan alle 20 €. Keittiön verhoksi ostin Isolan naisten Tulipunaisen. Ihanan energinen väritys.

 

 

Kuvan värit eivät ole ihan täydelliset.

 

 

Ostin sitten uudella kierroksella myös punaista Kiveä. Senkin hinta oli 22 €/kilo. Muut kankaat maksoivat 22 €/m. Kuvasta puuttuu vihreä Pidot. Siitä tein pienen liinasen olkkariin.

 

 

Ja ihan hirveä pussukkahimo iski ja oli pakko tehdä pieni kukkaro tästä kankaasta ihan vaan nähdäkseni miltä se tästä kuosista näyttää. Koko 15 x 10 cm.

 

 

Olen pyöritellyt sinisiä kankaitani ajatuksena tehdä torkkupeitto. Jotain oli saatava aikaiseksi pelkän pyörittelyn ja pähkäilyn jälkeen ja tällaiseen tuskaan auttaa aina pienen pussukan ompelu. Valmista tuli ja mieli rauhottui. Tikkaukset vapaata koneompelua.

 

 

Minsakässä eli nopeasti valmistunut kynäpurkki syntyi tyhjästä kookosmaitopurkista, pätkästä Raanu-kangasta ja palasesta vanua.

 

 

Tänään monessa blogissa on mainittu kummalinen sää. Semmoista sekamelskaista ilmaa täälläkin on pidellyt. Eilen oli kovasti pakkasta ja tänään sitten satoi päivällä vettä ja tuulta ja ties mitä. Aamulla kaikki oli jäässä. Kadut ja puut ja pensaat. Kiva rahina kuului, kun tuuli heilutteli jäisiä koivun oskia.

 

 

 

Erinomaisen hyvää, antoisaa, virikkeellistä, lämmintä, turvallista, onnellista ja ihan parasta

Uutta Vuotta 2013!

 

 



joulukalenterin 23.luukku

 

Jatketaan keittiössä, sehän on Jouluna kodin sydän. Helsingin messuilla Tilkkutarhan Minnalla oli ihanaa keittiöaiheista paneelikangasta myynnissä. Päätin heti ostaa sitä, jälleen ilman ajatusta mihin se lopulta päätyy. No Minna esitteli paneeleihin liittyvän keittiöaiheisen kankaan ja sitäkin oitis ostin. Aika nopeasti päätin tehdä pöytätabletteja näistä kankaista. Meidän kodin väreihin ne ie oikein sovi, mutta tiedän perheen jonne oikeastaan ihan kuuluvat. Joten lahjapakettiin meni nämä neljä tablettia.

 

 

Alemmassa kuvassa näkyy nuo erilaiset paneelin palaset. Leikkasin ne irrallisiksi ja ompelin takaisin yhteen. Näin sain niistä sopivamman kokoiisia ja pystyin valitsemaan ne kappaleet joita haluan käyttää. Kankaita jäi vielä hieman, joten ehkä patalappuja tai jotain muuta.

 

 

Kuten viime vuonnakin tämä kalenteri loppui tähän 23. päivään, niin nytkin.

 

Toivotan teile kaikille lukijoilleni oikein rentouttavaa Joulunaikaa ja uusin ideoin kohti Uutta Vuotta 2013!

 

Tässä Ukko-koira näyttää mallia siitä kuinka riehakkaasti hän aikoo Joulunajan viettää.

 

 Pientä leikkimistä

 kaikenlaista mutustelua

ja lopulta riepasta menoa umpihangessa!



joulukalenterin 22. luukku

 

Kun nyt lähdettiin tuonne kyökinpuolelle, niin jatketaan samalla teemalla. Ostin syksymmällä Marimekon retrokankaiset astiapyyhkeet. Ne toivat mieleen mummolan ja mummon virkkaamat patalaput. Kaivelin lankavarastojani ja löysin aika sopivat langat ja virkkasin pyyhkeen seuraksi siihen sopivan patalapun. Toinen on vielä vaiheessa  : )

 

 

Pyöreästä patalapusta tuli mieleen kokeilla tämmöistä, vaikka jollekin paljon levyttäneelle laulajalle sopivaa patalappua. Lapun päällä on hieman lunta. Tästä tulee mieleen myös perushellan keittolevy.

 

 

Ihmeellistä kyllä, olen saanut yhdet sukatkin neulottua.

 

 

Lanka on Novitan nostalgiaa.

Hyvää viikonloppua!