ikioma tiilitalo

Jatketaan laukku/kassi-linjalla. Sain ystävältä hänelle tarpeettomia kankaanpaloja ja tästä kankaasta näin heti, että siitä teen laukun. Onneksi kangasta oli vain noin 25 cm korkea pala, sillä eihän yhtään isompaa tiilitaloa olisi jaksanut olallaan kantaa.

Olkalaukku on kooltaan 20 x 20 cm ja pohja 4 cm.  Etupuolelle tein vetoketjullisen taskun. 

Kangas on Finlaysonin "Panimo" ja panimot liittyvät jollain tavoin ravintolaan. Siksipä ulkotaskun vuori onkin kuin bistron pöytäliina. Tämä bistro on erinomainen paikka kännykälle.

Itse laukun vuori sopii teemaan kuin nenä päähän. Löysin varastoistani Marimekon "Kippis"-kangasta juuri sopivan palasen. Sisätaskun reunaan jätin tarkoituksella näkyviin kankaan tiedot. Prosentteja on vallan kamalasti, peräti 55!

Kankaassa on upeita, monen mallisia ja värisiä laseja.

En laittanut päällisen ja vuorin väliin mitään koviketta. Laukku on siis semmoinen välitön ; ) Takaapäin kankaassa on hieman toisenlaiset kuviot.

Ukko, vaikka vanhus jo onkin, on innokas leikkimään vetoleikkejä. Tässä hampaisiin on joutunut oma talutin.

Syksyn lähestymisen voi havaita kasveista, vaikka yllättävän lämmintä vielä onkin.

laukku vai kassi?

Kuin tilauksesta sain kassi/laukkutilauksen. Mallilla tai värillä eikä oikein millään ollut tarkkaa määritelmää, joten tein mitä huvitti. Ja kovasti huvittikin, tein kaksi vaihtoehtoa, joista ensimmäinen on olkalaukku.

Kauniin batikkikankaan olen jostain joskus ostanut ja lopulta sain sitäkin hieman käytettyä. Laukun koko on 24 x 24 cm. Hihnan pituutta voi säätää niin, että laukkua voi kantaa myös yliolan-tyylillä.

Ja vuori se vasta hienoa kangasta onkin! Laukun sisällä on yksi tasku ja tuo lähes vakiovarusteeksi kasseihini laittama nauha, jonka päässä on garbiinihaka.

Tein laukun kankaista pienen pussukan, 13 x 8 cm ja pohja 3 cm.

Vetoketjuun laitoin keikkumaan muutaman koristeen. Toiseksi vaihtoehdoksi tein kassin.

Tähän laitoin sen verran pitkät sangat, että sitä voi helposti kantaa myös olalla.

Kassin vuorikangas on beigen väristä ja pikkuruutuista. Kassin molemmilla sivuilla on taskut. Toinen vetoketjullinen.

Myös ulkopuolella on tasku upotettuna keskustan kukkakankaaseen. Kukkakangas jatkuu kassin takapuolelle.

Kukallisen kankaan vapaatikkasin niin, että tikkaukset jatkuu yksivärisen kankaan puolelle. Kassi on melkein neliö, 28 x 28 ja pohjan syvyys 7 cm. Saapas nähdä, kumpi näistä saa uuden kodin!

Edellisessä postauksessa oli kuva Kruunuvuoren rannan jättäneistä öljysäiliöistä ja tässä on sitten paikalle jäänyt öljysäiliö, joka hehkuu öisin punaisena. Tämä on Tapio Roseniuksen monesti palkittu valotaideteos 468. Säiliön pinnassa  on 2012 noin reilu kymmensenttistä pyöreää aukkoa, joissa on peilit. Ne hohtavat päivisin auringon valosta ja öisin ledvalosta. Kuvassa näkyy, miten muuten punaisena hehkuvassa silossa näkyy myös valkoiset led-valot .  Valkoiset valot loimuavat. Kuva on aikas huono. On vaikeaa kuvata yöllä ilman kunnollista tukea. Aina se kamera tahtoo hieman liikahtaa. 

koukun jälkiä

Onneksi tänään on virallinen viimeinen lomapäivä! Olisin ollut mielelläni jo tämän viikon töissä, sillä niin pahasti pieleen tämä viikko on mennyt, oikea pettymysten pettymys.

Olen yrittänyt tässä kotona tehdä keskeneräistä torkkupeittoa, mutta en ole  jaksanut keskittyä. Eilen oli Syyringin syksyn ensimmäinen kiltailta ja onneksi menin, vaikka lähtö oli takkuista. Sieltä tulin huomattavasti pirteämpänä takaisin. Kiitos naiset loistavasta seurasta!

Juju kerhosta annoin tulla tämän päälimmäisen neulatyynykirjan. Siinä on niin pieniä töitä, että jaksan ehkä keskittyä. Ja mustia päiviä piristämään voin selailla alempaa Värikäs maailma-kirjaa. Mökillä, silloin kun elämä oli aurinkoista, vaikka satoikin, tein pari patalappua virkkaillen.

Molempiin malleihin löytyy ohje Patalappuja-kirjasta. Kirjavaan otin pelkän tekniikan kirjasta. Kamalan ruman langan sain melkein kokonaan menemään tuohon hölmöön lappuun. Sen sijaan turkooseista olen oikein ylpeä. En olisi uskonut, että osaan tehdä vohvelivirkkausta! Ja en ensin osannutkaan, purin ja tein ties kuinka monta kertaa. Lopulta se sitten alkoi näyttää ohjeen mukaiselta. Vohvelivirkkaus on jotenkin nostalgista, tulee mieleen lapsuuden vohvelikankaiset pyyheliinat. Lanka on Novitan Bambua. En ole muistanut esitellä tästä langasta keväällää tekemääni puseroa lainkaan. Ehkä ensi kerralla. Vaatteet jotenkin jää esittelemättä. Minulla on myös yksi mekko tehtynä, jota en ole blogannut. Täytyy tehdä oiken vaatepostaus joku kerta, kun saan jonkun niitä kuvaaman.  

Tässä hinaajat, joita ei kuvassa näy, vievät Laajasalon viimeisiä öljysäiliöitä pois. Ehkä Viroon, en tiedä. Samaan aikaan, kun kuvasin näitä säiliöiden merimatkan alkutaipaletta, lauma hanhia ihmetteli viereisellä kalliolla samaa asiaa. Niillä oli se etu minuun nähden, että ne saattoivat laskeutua mereen ja mennä tutkimaan tapausta hieman lähempää.

Näiden hanhien myötä toivotan mukavaa viikonloppua kaikille hanhien ystäville ja muillekin!

lomailua tämäkin

 Lomaa on takana pari viikkoa ja edessä vielä saman verran. Mökillä olen heilutellut hieman puikkoja sillä seurauksella, että vuosi sitten aloitetuista sukanvarsista jo kolmet ovat saaneet terät ja toisen puoliskon. Jostain syystä tein vain erilaisista langoista yhden sukanvarren ja kyllästyin. Sitten tein toisenlaisesta langasta uuden yrityksen, joka sekin jäi kesken. 

Näistä tuli kamalan suuret. Nyt täytyy tarkkailla miespuolisten tuttujen jalkoja. Ehkäpä joku tutuistani on tarpeeksi isokenkäinen ; )

Suloisesta Nalle-langasta syntyi lapsen jalkaan sopiva pari. Näitä tehdessä katkesi bambuinen puikko. Onneksi sillä pidemmällä puoliskolla pystyi hyvin vielä neulomaan. Kolmannet valmiit sukat ovat jossain kateissa.

Minulla on se Patalappukirja ja olen lukenut sitä monena päivänä. Minusta siinä on annettu niin hauskat niemet  niille patalapuille, että tulee hyvälle tuulelle sitä selaillessa. Eipä ollut sopivia lankoja toteuttaa mitään kirjan lappusta, mutta peruspyörön tein ylijääneestä Nallesta. Oikein kaksipuoleisen, ei varmasti pala näpit.

Olen ostanut Tilkkutarhan Minnalta joskus muinoin tarvikepaketin tämmöistä pienokaista varten. Paketin kangas oli minun makuuni hieman hailakkaa ja käytinkin omista varastoista löytynyttä kangasta. Halkaisija on alle 4 cm. Mitä ihmettä tällä tehdään? 

Sisuksesta tuli aika kamala, mutta ei sitä kukaan näe.

Tänään olin onkikilpailuissa Lammassaaressa. En minä mitään onkinut, hengailin vaan. Sillä aikaa kun muut seisoi vavat tanassa, kiertelin siellä ja täällä. 

Pitkospuita pitkin taivaaseen.... ei, vaan Kuusiluotoon. Oli jännää kävellä parimetrisessä kaislikossa, kun ei tiennyt mitä mutkan takana tulee vastaan. Kuusiluodossa on lampaita, mutta näin helteisenä päivänä ne oli menneet jonnekin piiloon. Sen sijaan muita eläimiä oli paljon, mm. itikoita, paarmoja ja käpytikkoja. Tapasin myös pitkästä aikaa sisiliskon.

Mukava kaveri, kun malttoi odottaa, että vaihdoin sopivan linssin kameraan ja sain otetuksi muutaman kuvan. Tämä oli todella pieni, varmasti lapsi. Edellisen kerran olen tainnut nähdä sisiliskon lapsena : o

Niin lähellä stadia, mutta ihanan rauhallista ja hiljaista.

Lammassaaressa oleva Koiton talo on kovasti suosittu juhlien pitopaikka. Meidän saaren onkijoista yksi pariskunta on tavannut toisensa täällä tansseissa joskus nuoruudessaan. Nykyään täällä tanssitaan vain häissä, ei enää semmoisia lavatanssimeininkejä.

Tälläinen kauniisti ja arvokkaasti vanhettunut pariskunta ihastutti monia. 

Minulla oli todella mukava päivä.

tassun jälkiä meressä

Yhden mökkinaapurin (ja näitähän minulla riittää!) kännykkäkotelo oli käynyt pieneksi uuden kännyn myötä. Koska olin entisenkin hänelle tehnyt, niin täytyihän minun tehdä uudelle kapulalle sopiva suojus. Eläinystävälliselle miehelle valitsin sinisen tassukankaan. Edellinen oli jotain vihreää, enkä halunnut tehdä mitään samansuuntaista. Väri ja lainetikkaukset sopivat merelliseen ympäristöön.

Kaulanauhaan laitoin mustapohjaista tassukangasta takapuolelle. Se pilkistää myös oikealle puolelle. Nauha on tehty Syyrinkiläisen Martan mallilla. Näin syntyy hienot sangat kasseihin. Laitoin pussukkaan mustan vetskarin sinisellä vetimellä.

Vuorissa jatkui koiramainen meininki.

Muuten, nyt minulla alkoi kesäloma. Tunnelmaa ei latista yhtään silloin tällöin ja siellä sun täällä ryöpsähtelevät sadekuurot. Ne on tullut ihan tarpeeseen, luonto on kamalan kuivaa. Huomenna lähden möökille imemään keltaista siedätystä näistä ranta-alpeista, joita on jostain hiipinyt hillitön määrä ison kiven juureen. 

Elävä pehmoeläin

Mettäläinen

Syömään!

Tämän kuvan myötä toivottelen kaikille oikein mukavia kesäpäiviä!

Kannattaa katsoa omia kantoja, josko sieltä löytyisi näin veikeä ilmestys.

läheltä ja kaukaa

Yhdellä mökkinaapurilla on hauska isotaskuinen essu ja toinen naapuri tarvitsi samanlaisen ja minä lupauduin semmoisen tekemään.

Eipä sattunut kohdalle sopivaa ihmismallia, mutta puu oli ihan suostuvainen. Kun ei ole muotoja ja sitä lantion kaarta, niin näyttää siltä mitä on eli pölkyltä. Uskon, että on paljon paremman näköinen oikean omistajan yllä.

Essun koko kukallisesta kankaasta tehty osa on taskua. Tai oikeastaan kaksi taskua, koska keskellä menee ommel vyötäröltä helmaan jolla tasku on jaettu puoliksi. Kyllä näihin takuihin mahtuu puoli elämää. Oli ihan puolipakko tunkea tuota pietaryrttiä taskuun. Pidän sen tuoksusta, vaikka se on hieman pahanhyvä. Tulee lapsuus mieleen, pietaryrtillä oli suuri rooli ruokatarvikkeena kotileikeissä.

Terveiset Livingstonesta

Minä se vaan ompelen essuja ja käyn töissä sillä aikaa kun maatuskat huitelevat maailmalla. Nyt he ovat käyneet Zimbabwen ja Sambian rajalla Victorian putouksia ihastelemassa.

Alemmassa kuvassa on mukana tyttöjen uusi ihailija. Täältä ja täältä löytyy enemmän tietoa ja kuvia paikoista, missä nämä maailmanvalloittajat liikkuvat. Kävivät safarillakin. Ihmeen hyvin Mai ja Kirsi-Katinka ovat viihtyneet yhdessä, yhtään eivät ole riidelleet ja kaikki ihailijatkin he ovat jakaneet sopuisasti. Oikein hyviä tyttöj' molemmat.

jämäpaloista

Mökkinaapurini Anni toi viimeviikon sunnuntaina pienen pussillisen kankaita, joita hän ei enää tarvinnut. Hän aikoi heittää ne roskiin, mutta ajatteli kysäistä, josko sattuisin tarvitsemaan. No en varsinaisesti tarvinnut, mutta eihän hyviä kankaita voi heittää roskiin. 

Tuolla punaisella Anni on päälystänyt joskus heidän ruokapöydän tuolit. Niistä sain mukavasti kaksi pussia ja raitakankaasta tuli sopiva vuorikangas.

Toinen pariskunta syntyi kauniista raidallisesta kankaasta.

Tätä kangasta riitti vielä vetskaripussukkaan. Laitoin koristeeksi polvikenauhoja, jotka olin jo laitanut tarpeettomina kirppistavaroihin.

Vein nämä kaikki takaisin mökkisaareen ja palautin kankaat valmiina tuotteina Annille. Silloin tällöin on käyttöä tämmöisille pikku jutuille. Jos jollain on esim.nimpparit, voi pussukkaan laittaa kynttilöitä, kahvipaketin, keksejä tai mitä nyt sattuu olemaan.

Eilen pidettiin oli lettukestit.

Tässä kerran ajelin fillarilla ja päädyin heti kohta johonkin tapahtumaan. Se oli suunnattu lapsperheille, mutta pongasin sieltä heti pari mielenkiintoista juttua.

Tämmöiset satuaiheiset kengät ovat aivan ihanat!

Pidän pyöräilystä ja erilaisista fillareista. Siksipä toinen ihana juttu oli tämä fillari. Ja myös taustalla näkyvä musta fillari, jonka "lastenkuljetuskaatikko" oli muutettu kaupan tiskiksi.

Pyörä oli kauttaaltaan päällystetty postimerkeillä. 

Fillarin omistivat Jaana ja Jake, jotka tekevät mm. koruja fillarin osista. Ostin itselleni varaventtiilit! 

Nämä on siis niin ihanat korvikset. HienoStellassa myydään myös ketjuista tehtyjä koruja.

Paikalla oli myös uusi fillarikirjasto.

Mökkimatkalla otettuja muutamia kuvia. 

 Taivalla oli monenlaisia lintuja.

Tyylikkäät hattupäät.

Sympaattinen, hieman räjähtänyt kompassintarkistuspaikka.

Tässä on joka vuosi lokilla pesä.

Hyvää alkavaa viikkoa!