huiveja, humpuukia ja herkkuja

Tein tuossa jokin aika sitten ystävälle tämmöisen kukkakranssin oveen ja innoissani tein vielä itsellekin. Mielikuvittelin, että virkkaan kauniita perhosia liitelemään kukkiin, mutta niistä tuli niin kömpelöitä ja rumia, ettei niitä missään nimessä olisi voinut laittaa kransseihin. Aivan kauheita.

Vaan kävipä tuuri! Eilen illansuussa polkaisin vauhdilla Pukinmäkeen Weisteen pop up myyntiin ja siellä oli tuollaisia söpöjä eri värisiä perhosia. Virittelin niitä kranssiin lisäkoristeiksi.

 

Edelleen jokin aika sitten olin Malmitalolla katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan kakkosen ja siellä oli myös Taito shop lankoineen ja Hertta-huivin ohjeineen. Ohje kuului leffan hintaan, langat olin ostanut ennakkoon Lankamaailmasta. Katsopa tarkkaan tuota reunaa, siinä on icordia muistuttava reunus. Siisti ja nätti.

Hertta-huivia oli kiva neuloa, sopivan pieni työ. 

Alkuun oli haastetta tuon piparkakkureunan kanssa, mutta tarpeeksi kun teki virheitä, niin alkoi sekin sujua.

Tein sitten innostuksen vallassa toisenkin huivin. 

Huivin levein- eli keksikohta asetetaan kaulalle ja päät kietaistaan niskan takaa eteen solmittavaksi. Neulottu kahdella langalla, toinen jotain mohairia ja tuossa vedenvärisessä toisena lankana on Hjertegarnin lana cottonia, 50% merinoa, 50% puuvillaa. Toisen lankaa en muista, se löytyi omasta kopasta.

Weisteellä oli vaikka mitä ihanaa! Olin siis polkupyörällä, joten ostokset jäivät pieniksi. Vai jäivätkö sittenkään?

Sieviä kaappeja ja hyllykköjä ja hyvin edulliseen hintaan.

Tänään käytiin saaressakin. Minulla ja Sulolla eka kerta mökillä tänä kesänä ja molemmat nautittiin!

Sulo hieman riehakkaammin kuin minä, joka heilutteli haravaa ja välillä heittelin Sulolle palloja ja frisbeetä.

Fillarilla pääsee sukkelasti paikasta toiseen. Kun tultiin kotiin, polkaisin radan toiselle puolen Raparperitaivaaseen!  Tähän pieneen kioskiin maksetaan se, mitä aikoo nautiskella.

Heti portin pielestä olisi saanut ottaa lainaksi hevosen, mutta en arvannut lähteä ratsaille, kun mielessä oli ottaa hieman juotavaa ja syötävää. Moni siellä ratsasti, myös aikuiset.

Ja jos ollaan Raparperitaivaassa, on itsestään selvää ottaa raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta sekä kupponen kahvia. Tämä on siis sellainen ihana kahvila, avoinna kaksi kertaa vuodessa, omakotitalon pihalla. Tarjolla on vaikka mitä herkkuja omatekemästä limonaadista muurikkalettujen kautta kakkuihin ja piirakoihin. Ja kahvit juodaan posliineista, kuin myös herkut. Taustalla soi nauhalta elävä musiikki eli se on nauhoitettu paikalla aikaisemmin. Kivaa kotimaista iskelmää kiratalla säestettynä ja hauskoja peiniä lisäyksiä sanoituksissa.

Aurinkoisia ja tuomentuoksuisia päiviä!

Väreissä ei ole säästelty!

Käsinpistelytöitä olen tehnyt. Ensin syntyi pieni liina ja heti perään jonkinlainen säilytin. Eli tämä on Kawandi työ ja se tehdään käsinommellen pienistä tilkuista. Tässä työssä pohjakankaan ja päällisen välissä villavatiini.

 

Minulla on yhdestä lahjapeitosta jääneitä Kaffe Fassetin punavoittoisia kukkakankaita ja niistä syntyi pieni Kawandi liina. Kokoa on 28 x 23 cm. Tilkkuja jäi vielä, joten taidan jossain kohdassa tehdä toisenkin.

Farkkurouva on palannut!

Boro tyyliin tilkkua vieriviereen farkkukankaalle. Tässä kohtaa en ollut ihan varma, tuleeko peruspussukka vai pyöreäpohjainen pussukka.

Tuli pyöreäpohjainen säilytin. Ei oikeasti ole näin vino, mutta ei tuo Pisan tornin matkiminen paha juttu ole. 

Säilyttimen sisältä näyttäisi pursuavan mitä sattuu, mutta ei se sellaista ole, ei!

Sieltä tuleva kaksinkertainen kangas on ommeltu vuoriin kiinni ja näin siihen mahtuu enemmänkin tavaraa ja sen saa suljetuksi nauhoilla. Työn korkeus on 15 cm ja halkaisija 14 cm.

On ehkä hieman hankala saada tolkkua tästä kuvasta, mutta siinä onsäilyttimen sisus. Kiltailloissa meillä tulee olla omat kahvi/teemukit ja kaikilla on hienot kuljetuspussukat niitä varten. Minä olen aika vähän käynyt killassa ja nyt oli ensimmäinen kerta kun minullakin on kuljetuskalusto kahvimukille ja leipälautaselle.  Koska kilta on aika harvoin ja minä vielä harvemmin paikalla, tälle oli ensisijainen tehtävä olla kirjontatyön säilytyspaikka.

 Kiltalaisilta kuulin, että Martta lehdessä on samalla tekniikalle tehty samanlainen työ. Posti ei ole vielä tuonut meille tätä lehteä, joten odotan innolla! Olenkohan oikein tosi Martta, kun olen samanlaisen törpön osannut tehdä kuin lehdessä on! 

Pieni kurkistus valmistumassa olevaan kirjontatyöhön.

Sulon kanssa päiväkävelyllä jokirannassa. Joella oli porukkaa suksilla ja ilman. Yksi pikkukaveri makasi mahallaan jäällä ja isä otti kuvia. Kysyin, uitko sinä, kun poika ikään kuin polski. Hän vastasi uivansa, vaikka ei oikeasti osaakaan. Sanoin, että nyt voit kuitenkin kertoa, että olet uinut keskellä jokea. 

Ihan melkein liian kaunista, kun kaikenmaailman varvut ja talventörröttäjät ovat kepeän lumen peittäminä.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!

se on taas pipon paikka, nyt lipalla!

 

Tilasin joku aika sitten Oulun Taito shopista Luotolaisen lippapipon tuotepaketin. Vasta nyt ehdin tarttua siihen, kun ensin piti saada valmiiksi jo kauan sitten tyttärelle aloittamani Petit Knit Maggie gardigan, jollaisen tein viime keväänä/kesänä itselleni. Tosin kummastakaan ei tullut takkia vaan pusero.

Arvaatko, mistä tämä söpö malli koostuu?

Ohjeen kanssa hieman tuli epäuskoa, mutta selvisin ongelmista. Luulisin.

Alkuperäisen mallin mukaan päälakea kuuluisi koristaa tuppilosta (icord) tehty lenksu, mutta heti kun näin mallin, tiesin käyttäväni siihen pientä mustaa tupsua, joka on minulle merkityksellinen. Siihen liittyy tarina Kädentaitomessuilta. Tapasin siellä töissä olevan ystäväni Katin. Hän halusi esitellä minut äidilleen, joka oli siellä hänen mukanaan. Naiset olivat purkaneet osin Katin neuloman villapaidan, joka oli tullut käyttäjälleen liian isoksi ( : = O ) ja nyt äiti teki purkulangasta tupsuja. Ne olivat aivan ihania! Pullukoita ja pehmeitä kuin mitkä, johtui tietenkin purkulangan kikkaruudesta. Sain kaikki 4 valmistunutta tupsua. Katin äiti on aivan yhtä sympaattinen ja iloinen kuin tyttärensä. Siksi minulle oli tärkeää saada tupsuille käyttöä. Ja nyt on ensimmäin päässyt korkealle paikalle (koska olen melko pitkä!).

Sulolla on tärkeä tehtävä vahtia, kun korjaan hänen tai Veikon leluja. Vaikka Sulo ei koko aikaa istu ja katso minua, niin hän on oppinut kuulemaan, mitä tarkoittaa, kun  kuulee saksien katkaisevan langan. Silloin viimeistään hän nousee ja olettaa työn olevan valmis.

Onhan tämä rotta saanut aika monta paikkaa kylkiinsä, kuono on vino, kaikki tassut riekaleina tai puuttuvat kokonaan, samoin korvat. Hännästä ei ole jälkeäkään, mutta hyvin tärkeä omistajalleen, ja Sulollekin. Tämä on siis Veikon lelu.

Veikko oli eilen osan päivää hoidossa, kun emäntä on kuumeessa. Pääsivät pojat vähän riehumaan, tässä tosin kytätään makkarin sängyllä istuen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Toisen rapun Milo-koira menikin ohi ja Veikko juoksi vauhdilla ovelle, jos vaikka Milo olisi ollut meille tulossa. Sulo suhtautuu meidän nurkilla pyöriviin kettuihinkin rauhallisesti, mutta Veikkoon ne saavat vipinää! Hyvä ettei vetänyt minua syvään ojaan, kun ketun jäljet veti puoleensa.

Inhokista tuli ihastus!

Olen yrittänyt edistää tätä neliöpeittoa, mutta Sulo asettuu heti sen päälle, kun levitän sitä vähääkään lattialle. En raaski kieltää Sulolta minun ompeluhuoneeseen tuloa ja vapaata lattiapintaa ei ole kovin paljoa, minne sopuisasti mahtuisi minun työt ja Sulo. Paitsi näin päällekäin.

Kesän ensimmäiset kasvivärjäykset tein lepän viimevuotisilla kävyillä, niillä ruskeilla, joita on yhä oksilla uusien vihreiden kera. Ensin liotin käpyjä vuorokauden ja sen jälkeen kuumensin muutaman tunnin ajaksi noin 80 asteeseen. Annoin liemen jäähtyä käpyineen seuraavaan päivään. Käytin saman väriliemen kolmeen sadan gramman vyyhdin värjäämiseen. Tummin on tietenkin ensimmäisestä kylvystä ja se sai olla yön yli jäähtymässä. Samoin tein kahdelle muullekin vyyhdille yksi kerrallaan. Tuli kauniit värit, vaikka ruskeaa olen vältellyt sitten 80-luvun. Oikeastaan se on ollut koko elämän aikainen inhotus, mutta ei enää.

Kävimme kotona ja tuolla kadun reunassa kasvoi ja kasvaa edelleenkin, tarhakäenkaalia. Sillä sain aikaan tuon kauniin turkoosin eli sinivihreän. Olin ihan onnen kukkuloilla, kun onnistuin noin hyvin! Vihreä ja keltavihreä ovat järviröyhystä. Odotin tummempaa, mutta taisivat olla jo hieman ylikypsiä. Röyhyt eivät olleen niin kauniin violetteja, kuin olisin toivonut.

Olen haaveillut villatakista ja näistä langoista halusin tehdä sen. En löytänyt langalle sopivaa mallia, joten neuloin mallitilkun ja yritin parhaani mukaan laskea ja suunnitella millä silmukkamäärällä saisin mahdollisimman sopivan nutun itselleni.

Vihreistä langoista tuon keltaisemman värjäsin uudelleen, mutta jätin vihreät kuitenkin pois työstä.

Tämä pata oli täynnä samettiruusuja, mutta kävimme lauantaina saaren areenalla petanque peliä varten talkoissa, oli peurat käyneet ruokailemassa. Sentään 5 kukkaa olivat jättäneet. Olin ajatellut, että kuihtuneet kukat päätyisivät purkkiväärjäykseen. Onneksi nuppuja on vielä runsaasti ja pata hieman vaikeammin saavutettavissa. Laitoin myös muutaman siemenen mittuja kasvavaan pataan ja siellä ne kukat ovat saaneet olla rauhassa. Ehkä voimakkaan mintun tuoksu ei ole näiden peurojen/kauriiden mieleen.

 

Heinäkuussa käväisin Hakaniemen hallissa ja siellä oli yllätyksenä pop up kangaskauppa (ja vaatekorjaamo) ja ostin muutamia tilkkuja.

Isoäidin neliöistä saa aikaiseksi vaikka pelin.

Nappuloihin voisin vielä kirjoa ristit ja nollat vaikka toimii myäs erivärisillä "nappuloillakin".

painetaan villaisella

Juvan Tilkkubiennaaliin mennessä vietettiin ystävän kanssa yksi päivä ja yö Lahdessa, jotta oltiin heti aamusta paikalla Juvan bussia odottamassa. Käveltiin sinne ja tänne ja osuipa matkalle yksi käsityöliike. 

Sieltä ostin puserolankojen lisäksi näiden sukkien langan, joka on Opalin Vincent van Gogh. Oikein kiva lanka neuloa, luisti hyvin puikoilla. Sukat on aloitettu kärjestä ja tiimalasikantapäät onnistui melko hyvin.

Että tämmöset tällä kertaa! Käsityömarttojen tapaamisessa yksi martta neuloi tällaista oudon näköistä juttua. En kyllä osannut arvata, mikä siinä oli tulossa.

Aika hauskat kämmekkäät niistä tuli. Yksi martoista näytti kuvia samanlaisista kämmekkäistä, jotka hän on koristellut kirjoen. Todella hienoja olivatkin. Saattaa olla, että minäkin vielä jotain kirjon tuohon päällispuolelle. Tässä kuvassa väri on oikea, yläpuolella liian hailakka.

Sulo nappasi toisen kämmekkään, hänellä on tapana napata kaikki sukat ja lapaset, jos niitä on saatavilla.

 

Vuoden viimeiset

Moikka,

Tapaninpäivä ja nyt on just hyvä hetki tehdä vuoden viimeinen postaus tänne.

Isoja taloja rakensin entisten pienten mökkien lisäksi paper piecing tekniikalla. Vasemman alanurkan talot on kirjasta Playful little paper pieced projects. Kiva kirja, mutta kenellä on vielä cd asema koneessaan? Olisi aikanaan pitänyt tulostaa kaikki mallit, jotka kirjan mukana tulleessa cd:ssä on.

Kun taloja aloin tehdä, niin pannumyssystäkin tuli talo.

Mitoitus on Moccamasterin lasipannulle, mutta ei meille.

Hieman kukkia penkkiin ja ikkunalaudalle.

Kettu hiippailee talon nurkalla.

Korisharrastajalle pieni kukkaro korteille.

Käyttämättömästä kehyksestä syntyi rautalangan avulla oivallinen korvisten koti. Tytär on tehnyt vastaavan polkupyörän vanteesta. Se vasta hieno onkin!

Talvipeittoon muutamia uusia blokkeja.

Onneksi olen kurssitöiksi valinnut myös tällaisia pieniä blokkeja. Näistä saa kätevästi mukin/lasin alustoja! Minulla on kasapäin kaiken maailman blokkeja, joita olen tehnyt kurssilaisille malleiksi tai muuten vaan halusta kokeilla miltä jokin malli valmiina näyttää. Täytyisi ottaa kerran kaikki esille ja kyhätä niistä jotain. Vaikka koiralle peitto, hänelle kun kelpaa kaikki. 

Paper piecing-kurssi siirtyi ensi vuoden puolelle ja silloin ei kynttilät välttämättä ole  kovin ajankohtaisia.

 Tein näistä pienistä blokeista mukinalustoja. Pysyy glögi tai kahvi kuumana, kun tuli palaa mukin alla. Ehkä pitäisi tehdä pannumyssy samalla ajatuksella. Ja istuintyyny!

Sinisävyisiä ihania batiikkeja olen säästellyt ja vihdoin niille tuli hyvä kohde. Tässä ensimmäinen kirjekuoren mallinen pussukka. Päälle tulee aina saajien etunimien kirjaimet, mutta tuossa on malliksi omat nimikirjaimet nuppineuloilla kiinnitettynä. Ne ompelin korkkikankaalle. Ompelukoneeni tekee tuollaisia suuria monogrammeja.

Kuori suljetaan tarralla ja vuorista voi päätellä, että romanttisiin tunnelmiin kuoret tulevat. Voit joutessasi arvailla mihin käyttöön tulevat.

Sulo sai joululahjaksi aika ison pehmon. Arkana poikana ei ensin meinannut uskaltaa avata pakettia. Kyllä siitä lopulta riemu repesi, kun oli ihan vaaraton sisältö.

Leikit on leikitty ja siinä ne kaverukset nyt nukkuu kuonot vastakkain. Pehmolla on myös kieli, mutta sen saa kätevästi taiteltua suuhun ja suun tarroilla kiinni. Kielestä Sulo pehmoa veteli pitikin poikin, siksi on parempi, että pehmon suu on kiinni. Pysyy kieli ehjänä.

Kiitos ihanista joulukorteista ja muista muistamisista. Sukkia olen neulonut välityönä ja itsevärjättyä sukkalankaa sain lahjaksi, joten sama homma jatkuu!

Nyt tosin taidan mennä hieman ompelukonetta moikkaamaan, se onkin saanut olla yksin jo monta päivää. Varmasti ikävöi kovasti.

Vähän ne on saman näköiset, kuin kaksi marjaa.

Hyvää loppuvuotta ja todella tervettä tulevaa vuotta 2021!