Kevät kukkaroita

Olin luvannut kiltalaisille kertoa kuinka onnistutaan kehyskukkaron tekemisessä. Olin suunnitellut, että teen valmiiksi eri vaiheissa olevia kukkaroita, joiden avulla on helppo kertoa eri työvaiheista, mutta kuinkas sitten kävikään!

Ajatuksissani tein valmiiksi asti tuon vihreävalkoisen. Vasta, kun sain laitetuksi kukkaro-osan kehykseen hyvin, tajusin, että tämähän piti jättää vaiheeseen!

Olin leikannut valmiiksi tuon vihreän lisäksi ketun ja korkkiset. Seuraavaksi otin ommeltavaksi isomman korkkisen ja sitä tehdessä ajattelin vain, että miltähän tämä näyttää valmiina ja saanko kukkaron tungetuksi kehyksen väliin. Niissä aatoksissa sitten tuli sekin tehtyä valmiiksi saakka ja kyllä se sinne kehykseen mahtui. Siniraitainen, joka on tosi tukevaa marimekkoa,  saa vielä olkahihnan. Tuo nappi ja nauha on koristeita. Myös punaraita ja oikealla oleva "patalappu"-kankainen ovat marimekkoa. Vihreävaloista en muista, taisi sekin olla samaa porukkaa. Minusta nämä kaikki on tosi keväisiä. Raidalliset merellisiä ja muutkin tuo kevään ellei jopa kesän mieleen! 

Vahingossa valmiiksi tuli myös kettukukkaro.

Onneksi ei materiaalit tältä tytöltä lopu kesken! 

Leikkasin lisää eri kankaista ja nyt olin todella tarkkana, että valmista ei syntyisi vahingossakaan!

Onnistuin jättämään eri vaiheisiin neljä kukkaroa, joista yksi puuttuu kuvasta.

Minusta on kiva valita vuorikangas niin, että se sopii päällisen kanssa. Ja vuorin pitää ehdottomasti olla melko vaalea. Korkkisessa kukkarossa on hieman liian tumma vuori, mutta halusin laittaa juuri tuon kankaan vuoriksi, koska se sopii teemaan. Edellisestä kuvasta sen näkee paremmin eli se on kangasta, jossa on viinipullon korkkeja. Olen saanut sen yhdeltä ystävältäni.

Pieniä kolikko- tai korttikukkaroita on kiva tehdä. Ja jos onnistuu tekemään sellaisen jostain ihan vihin viimeisestä kangaspalasta, on fiilis tosi hyvä. Etenkin, jos kukkaro onnistuu. Päälimmäisenö oleva japanilaisesta hieman paksummasta puuvillasta tehty kaksiväriseen kukkaroon taisi mennä viimeinen pala tuota valeaa kangasta.

Seuravalla ostoslistalla, kun kunnon kaupoille pääsen, 

on metriketjua ja monissa väreissä!

Matkakortille oma pikkuinen kukkaro. Toisella puolella on junan kuva ja 

kaksi heijastinanuhaa. 

Nämä kukkarot lähtivät palkinnoiksi joulukalenteriarvonnoissa voittaneille. Kaikkia palkintoja en muistanut edes kuvata.

Näitä neulonta-aiheisia pussukoita tein kaksi ja ovat reilumman kokoisia, mahtuu joku pieni neuletyö vaikka neuletapamiseen. Tykkään kovasti tästä neuleaiheisesta kankaasta. Nämä olivat myös palkintoja.

Ja joskus on vaan tehtävä jotain ihan hömppää!

Iloinen ratsu.

Iloisia päivä!

nopeita kukkaroita

Usein käy niin, että kun ensimmäistä tekee, niin siinä jo samalla seuraavaa suunnittelee. Ja näinhän siinä taas kävi. Ruusukukkaroa tehdessä ajattelin, että tarvitsen hihnallisen kehyskukkaron, johon mahtuu kännykkä ja kotiavaimet. Niin syntyi tämä Anna-Maija Isolan Marimekolle suunnittelemasta tukevasta kankaasta. Olisko ollut Kompotti tämä kankaan nimi.

Seuraava mieliteko oli kätevä kehyskukkaro kännykälle. Näin jo vuosi sitten Leenan laneissa tällaisen. @anuxms oli tehnyt itselleen ja esitteli sitä. Jos kännykkä on latauksessa tai kuulokkeet käytössä, niin johdot tulevat näppärästi kukkaron pohjan ja saranoiden väliin jäävistä aukoista. Tämä kangas on niin kaunista! Ja vuori myös.

Jossain onnistumisen huumassa syntyi vielä toinen Aino-Maija Isolan kankaasta tehty tavallinen kukkaro sekä vanhasta roosasta Unikko-kankaasta pieni kukkaro. Sekin on hyvin paksua ja tönkköä, oikein sopivaa tähän hommaan.

Vuorikangas on niin söpöä, että se voisi olla päällinen. Näitä tekee tosi nopeasti, kun on ensin tehnyt kaikki mahdolliset virheet ja oppinut niistä. Muutamaan on jo kankaat leikattu, valmistuu ehkä huomenna. 

Valkea vuorikangas on myös Marimekkoa, muistaakseni nimeltään Usva.

Seuraavaksi valmistuu mustavalkoinen pitkulainen, jonne sopii sujauttaa vaikka aurinko- tai silmälasit. Täytyy käydä ostamassa muutamat kehykset huomenna.

Aurinkoisia päiviä!

Nasu ja se kaverit

Sain ystävältäni Kvilttaajalta paljon pieniä kangaspaloja ja lisääksi yhden ihanan Marimekon Nasu-kankaan. Tai Ihaa-kankaan. 

Aikaisemmin olen tehnyt siitä yhden pussukan, kukkaron ja aurinkolasikotelon.

Kankaasta riitti vielä pieneen olkalaukkuun

ja korttikukkaroon! Laukussa on etupuolella tasku ja olkahihna on kiinnitetty hakasilla purjerenkaisiin. 

Talvella kursseilla teimme kolmeosastoisen pussukan. Minulla oli tämä puolivalmiina mallina josta näki, miten vuoret ommellaan. Nyt ompelin sen valmiiksi.

Laukku on tosi ihana, koska tuo kangas on niin kivaa.

Minulla on mielenkiintoinen projektin yhden Ninnin kanssa ja sain häneltä pienen palasen tätä söpöä kangasta. Sain siitä juuri ja juuri pienen kukkaron, kun yhdistin kaksi palasta molemmilla puolilla yhteen.

Kukkaron toinen puoli on se metsä, minne tuo pupu on loikkimassa.

Sulo onkin parhaillaan mökillä ja siellä tämä kuva on otettu, mutta pari viikkoa sitten.

Kun vielä on kukkia raekuuron ja ukonilman jälkeen voimissaan, täytyy niitä kuvata. 

Läksiäislahja ts. rehtorille. Kassissa on vuori ja siinä tasku. Ihan on hänen toivomusten mukainen. Luulisin.

Kauppakassi, josta hänelle tulee me opiston kolme naista mieleen.

Varmaan sinun on vaikea arvata, mitä mikäkin oikein kuvaa ja miksi. Melkein jo laitoin arvauskilpailun pystyyn, mutta taidan nyt kuitenkin jättää arvuuttelematta.

Huomenna on vielä työpäivä, osittain virkistyksen merkeissä, sitten alkaa loma.

Muuten, ihan pakko kertoa, kun tuli tuosta Sulon kielestä mieleen. Yhtenä iltana Sulo oli omalla paikallaan ja katseli minua, kun olin keittiössä. Menin hänen luokseen ja sanoin, että onpas sinulla kieli söpösti. Suusta pilkotti hieman punaista ja koskin siihen. Tuntui oudon kuivalta. Otin ihan sormieni väliin ja aloin vetää. Sulo oli ihan paikallaan ja minä vedin hitaasti minun punaisen sukan esiin. Se oli kuin joku taikatemppu! Sukka oli Sulon kitalaessa, ei siis nieltynä. Vaikka sekin varmaan häneltä onnistuisi.

Toivottavasti on lämmintä muuallakin kuin kokon vieressä. Siinä saattaa heiluvat helmat kärventyä, jos liian lähelle menee. No joo, kyllä ne toppahousutkin voi kärtsätä!

Erittäin hauskaa ja lämmintä Juhannusta!

  

Joulukalenteri on myöhässä

Mutta ei se mitään haittaa!

Myöhäiset jutut on ihan kivoja, vähän niin kuin yllätyksiä.

Minulla ei nyt varsinaisesti ole ollut ajatusta pitää joulukalenteria, mutta muutama lukija sitä toivoi, niin yritetään ainakin.

Siispä täyttä laukkaa eteenpäin! 

Nämä heppehullun pikkulaukut olkoot ensimmäisen luukun juttuja. Nuorille neitosille passeleita pikkulaukkuja, joihin mahtuu kännykkä, kukkaro ja avaimet.

Kuvioihin on päässyt paljon erivärisiä ratsuja.

Vuoreen on jäänyt vain kavion jäljet.

Päällisen ja vuorin välissä jälleen .... ja tikkasin vaihtuvanvärisellä langalla ruudutusta. Muistelen nähneeni, että ratsastajilla on sellaisia vinoruutuisia ratsastustakkeja.

2. ja 3. päivän luukuista tupsahti molemmista kuusi! 

Tämä kaksikko tulee yhteen isompaan kokonaisuuteen, johon tulee useampia erilaisia blokkeja. Nämä kuuset on paperiompeluna tehtyjä ja toistensa vastakohtia. Aika levoton olo, kun en nyt oikein tiedä mitä hittoa ne muut blokit on! Täytynee mennä tuonne ompelusalongin puolelle pyörittelemään ideoita ja kankaita.

En varmaan jaksa enkä ehdi jokaiselle päivälle lurittelemaan, mutta kalenteri aukeaa aina kun on jotain sisältöä syntynyt. Täytyis tavata sitä Farkku-rouvaakin. Ei olla nähty pitkään aikaan. Hän on ollut Lontoossa, enkä ole varma, onko jo kotiutunut.

Sulo sanoi, että hänellä on joulukalenteri, jossa on joka päivä tällainen ämpärillinen herkkuja! No annetaan Sulonkin esitellä jotain tässä joulukalenterissa, mutta ei sillä voi joka päivä mitään herkkuja olla!

ympäri stadia

Viime viikolla Tilkkuilo pyörähti Helsingissä ja kahteen naiseen sitten vietettiin päivä keskustassa. Käytiin katsomassa Venetsialaiset palatsit, Taito shopin tarjonta ja Sky Wheel! Me molemmat ollaan kauhuissaan korkeissa paikoissa. Melkein totuin. Ainakin aion mennä uudestaan kitumaan jonain päivänä. Ja Taito shopissa kannattaa käydä, siellä on kaiken muun lisäksi lasten maalaamia lautasia näytillä. Ja paljon muutakin, mutta ne lautaset, ne on hienoja.

Tilkkuilo ei tullut tyhjin käsin, vaan mukana oli paljon ihania tilkkuja.

Sellaisia iloisia! Hillitön nippu tilkkuiloa. 

Ja iki-ihanat villasukat. Malli oli joku Trippentrap tai sinne päin. Sukat on todella hyvät jalassa, siis malliltaankin ja väri on aina hyvä, jos se on sininen. Silmukatkin niin hienosti järjestyksessä ja saman kokoisia. Minulta aina syntyy monen kokoista silmukkaa. Sain myös Aloe Veraa sisältävää sukkalankaa. Tuoksuukin niin hyvälle! Ja tuntuu käsissä niin pehmeälle.

Niin ikään viime viikolla olin Juha Laaksosen matkassa lintuja kiikaroimassa Lauttasaaressa. Retki oli kiva ja paljon nähtiin ja kuultiin. Lopuksi Juha jakoi nimmareita kirjoihinsa, joita sai ostaa edullisesti. Suomalainen Kirjakauppa tarjosi tämän retken.

Minulla on mökillä muutamia lintu- ja luontokirjoja, mutta ostin itselleni Tarkka Haukka ja muita lintuja. Siinä on 1000 mielenkiintoista ilmiötä Suomen linnuista ja luonnosta. Ja Murha Lintusaaressa -kirjoja oli myös tarjolla. Onnistuin nappaamaan itselleni ainoan numeroidun keräilykappaleen! Kirjan kertomus tapahtuu Utössä.

Serkku oli ostanut uuden kännykän, joka ei enää mahtunut hänen entiseen pikkulaukkuun. Samantien, kun kangasvalinta oli tehty, ompelin hieman isomman pikkuisen. Kivasti kankaassa on teksti museum. Ehkä laukku pääsi johonkin museoon, kun joutui heti lähtemään Skotlantiin. Joutui ja joutui. Ehkä kuitenkin pääsi!

Siskolle olen ommellut kesäkarderobia. Nyt on jo reilut 10 asua valmiina ja vielä puuttuu muutama pusero. 

Välityönä ompelin itselleni puutarhapuseron. Jos kylvää siemeniä tämä paita päällä, on kasvu taattua. Kankaan ostin joltain messuilta keväällä. Ostin pari muutakin, mutta ehkä tässä kesän aikana ehdin nekin muuttaa vaatteiksi. Kesävaatteiksi.

Pieni farkkukankainen pussukka, jossa kiltit piltit ovat olleet Taaperoiden värikylvyssä.

Oikeasti semmoisiakin on. Ainakin Toimelassa. Siellä ne lapset, myös ihan vauvat, taiteilevat väreillä. Värejä kyllä voi syödäkin, ne on ihan turvallisia elintarvikkeita, vaikka mustikkaa. 

Pussukan toisella puolella hiipii kissa. Ja ällkää unohtako, meille tulee kohta koira!

Siis perjantaina! Apua! Onkohan kaikki jo valmiina pentua varten!

Tänään fillaroin täältä kotikulmilta Munkkiniemeen ja poikkesin mennessä Toimelan palstapuutarhalla katselemassa hieman mallia oikeiden puutarhureiden meiningeistä! Siellä oli mukavia ihmisiä ja kauniita palstoja. Minusta ei olisi sellaisen pitäjäksi. Kunhan esittelen oman "pikkupalstan", ymmärrät. Valtavan hieno paikka tämä puutarha-alue ja niin lähellä keskustaa.

Ja koska olin hieman retkifiiliksellä ja päivä tolkuttoman kaunis, fillaroin kotiin päin tullessa Haagan Alppiruusupuistoon. Laitoin heppani parkkiin ja kiva siellä oli kulkea pitkospuita pitkin valtavien Alppiruusujen katveessa. Hieman viidakkotunnelmassa.

Toisella puolella suurta puistoa oli atsaleeoja ja suopursuja. Paikka on ollut ennen suota. Olipas siellä huumaavat tuoksut! Ei olisi huvittanut yhtään lähteä pois. En oikein tiedä noiden alppiruusujen ja atsleojen eroa, mutta ei se haittaa. Hienoja kukkia ja puita kaikki. Kannattaa kohtapuoleen mennä, jos haluaa nähdä todellista loistoa. Alppiruusut eivät vielä olleet ihan täydessä iskussa, mutta sitä kohti ovat menossa. Ja keitä kahvit ja tee eväät mukaan, siellä on oikein kivoja paikkoja eväsretkeilijöille.

Aurinkoisia päivä!

17. joulukuuta

Tallinnassa käydessä on useana kertana ollut tarkoitus hankkia virolaista kansallispukukangasta. Jotenkin se on aina unohtunut, mutta nyt muistin. Sitä kangasta, jota olisin halunnut ostaa liivihametta varten, ei ollut kuin mallinuken päällä ja eivät suostuneet sitä myymään. Edelleen jäin ilman liivihamekangasta, mutta ostin pussin, jossa oli pieniä paloja neljästä muusta kankaasta.

Yhdestä raitakankaasta tein jo pienen laukun. Korkeus 16 cm, leveys 21 cm ja pohja 5 cm. Tästä tuli aivan ihana villakangaslaukku! Muut kankaat näkyvät taustalla.

Kangaskaapistani löytyi tummansinistä kangasta juuri sen verran, että sain olkahihnan tehtyä. Tosin neljästä palasta, mutta eipä ne saumat juurikaan näy, kun jatkot tein kuten kuuluukin eli täysvino-jatkoilla. Eli ihan täyskenossa jatkoilla?

Vuori ei ole paras mahdollinen väreiltään, mutta ei vaan osunut silmiin parempaakaan. Laukussa on yksi tasku ja avainnauha. Taskukin piti tehdä eri kankaasta, kun vuorikangas loppui ja niin loppui taskukangaskin.

Löysin yhden pronssin värisen karbiinihakasen, mutta en sopivan väristä D-rengasta. Pyöreä saman värinen O-rengas on pyörinyt pöydällä pitkän aikaa. Olen sitä siirrellyt purkista toiseen. Nyt löytyi sillekin onnettomalle ja yksinäiselle hyvä tehtävä. Hän sai hakasesta itselleen puolison, onnea vaan teille molemmille. Uskon heidän pysyvän yhdessä todella pitkään <3 <3 Haka mahtuu juuri ja juuri renkaaseen.  Karnaluksista etsin noita pronssin värisä hakoja, mutta oli vain ihan kamalan suuria, eikä niille mitään vastakappaletta. 

Hyvää torstaita sinulle!