hiippalakkeja ja arvonnan voittaja

 Kauppakassin saaja on arvottu ja onnettarena toiminut Sulo-koira löi tassunsa Tytin lapun päälle. Laitathan Tytti sähköpostia marletekee at gmail.com

Kovin ei ole joulufiilistä, jos ulos katsoo. Joku säätieteilijä lupaili pikkuruisesti lunta ja sitä minä nyt sitten odotan.  Lahjoja emme erityisesti osta, vain muutama paketti on hankittu.

Instagramista löytyi kiva hiippalakin ohje ja tartuin heti puikkoihin. Hiippa valmistui melko nopeasti, mutta jouduin leikkaamaan reunuksen pois ja neulomaan uuden, hieman tiukemman. Alkuun ei silmukoimalla osien kiinnittäminen meinannut onnistua, mutta lopulta hoksasin systeemin ja yhdistyskohdasta tuli ihan siisti. Alunperin koko työ tehtiin nelosen puikoilla, mutta uuden reunuksen tein vallan kolmosilla. Lannkana reunuksessa on Novitan Nalle ja Tuuli mohair. Itse hiippa on Novitan 7-veljestä ja mukana myös mohair. Luonnossa mohairin huomaakin pörröisyytenä. Tämä on metsätontun lakki.

Seuraava hiippalakki lähti puikoille melkein heti edellisen valmistuttua ja perinteisemmin värein.

Punaiseen laittelin varastoista kainkenlaisia punaisia 7-veikkoja ja mukana kulkee koko ajan punainen mohair, ehkä hieman pinkkinen. Reunus on myös 7-veljestä ja Tuuli mohairia.

Siinä ovat vierekkäin metsätontun ja joulutontun hiippalakit. En ole oikein punaisen ystävä, mutta vihreä on minulla käytössä.

Joulutonttu on mennyt metsään. Samaan metsikköön meni eilen illalla komea kettu. Oli niin hieno häntäkin, että! Eikä se pahemmin minusta tai Sulo-koirasta piitannut. Parhaimmillaan oli ihan parin metrin päässä.

Melkein aina, kun nämä pojat ovat rauhallisina, niin ovat sitten vierekkäin.

Ja tarkkailevat samaan suuntaan. Veikko oli meillä melkein viikon ja niin totuin hänen tapoihin, että kun tulin suihkusta, ihmettelin, miksei. Veikko jo ollut oven takana!

Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa!

joulukalenterin viimeiset laatikot

Aaton aattona laatikossa oli ja on yhä edelleen chenille leikkuri. Eihän tällaista kukaan arvannut, en minäkään olisi.

Sitkeys palkitaan! Helena tarjosi sormustimia monta kertaa ja kyllähän minulla niitä on, vaikka harvoin käytän. Olen tosi surkea sormustimien kanssa. 

Tässä on minun hieno kirjanpito joulukalenterin arvauskisasta.

11 laatikon sisältöä ei arvannut kukaan ja oikeita arvauksia tuli 14. Yhtenä päivänä oli kaksi oikein arvannutta. 7 eri ihmistä onnistui ainakin kerran arvaamaan oikein ja Helena jopa 5 kertaa! Pirkko, Tilkkuilo ja Irma osuivat  kahdesti oikeaan ja Kristiina, AnniK ja  Salme kerran. Muutama arvailija jäi harmillisesti ilman osumaa, mutta sellaista elämä on.

Kiitokset kaikille arvaajille! 

Tämä oli minulle kiva kalenteri toteuttaa. Oli oikein hauskaa lukea kaikkia arvauksia ja muita kommentointeja! Yleensä lähes aina vastaan kommentteihin, mutta nyt päätin olla sanomatta mitään. Paitsi muutamaan kommenttiin vastasin, mutta vastaukset eivät koskeneet arvauksia. 

Nyt alan hikoilemaan palkintojen kanssa!

Minulta puuttuu vielä Pirkon ja Salmen osoitteet.

Laittakaapa yhteystietonne: marletekee at gmail.com 

Palkinnot postitan lähitulevaisuudessa. Voi olla, että vasta ensi vuonna!

Minulla on useampia joulukalenterin kaltaisia, pieniä puisia laatikostoja, joiden etupuolen olen päällystänyt. Tämän laatikoston olen maalannut valkoiseksi, hieman kulahtaneeksi ja laatikoiden etupuoleen liimasin FQ-kangasta. Tämä kangas on FinnQuiltin (Suomen tilkkuyhdistys) omaa kuosia ja tarkasti katsottuna Q-kirjaimen sisällä on Suomen kartta. Näistä kankaista tein ruskeana sisätossut ja mustavalkoisesta espadrillokset. Niistä ei tullut oikein hyvät, mutta tossut ovat mainiot, jalassa nytkin. Malli on Tone Finnngerin kirjasta Tildan tapaan.

Päälisen ja flanellivuorin välissä on ohut puuvillavanu, pohjassa laukkuhuopa. Ulkopohja on aitoa nahkaa, eikä ole yhtään liukas. Tossuja voi tehdä vierastossuiksi tai omalle porukalle. Kankaita vaihtelemalla saa jokainen mieleisensä ja söpöyttä saa laittamalla koristeeksi rusetit tai vaikkapa vanutäytteiset sydämet.

Ja ne uudet linnut. Kokomustissa (no onhan sillä lehtikuvio kyljessä) oleva on suolapurkki ja pallokuvioinen pippuripurkki.

kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!

Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 

 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Anonyymi5. maaliskuuta 2018 klo 15.12

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 

marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.

Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.

Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?

Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.

Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 

Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.

Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!

Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.

Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kassi-alman kertomuksia

Edellisen postauksen arvuutus oli aika mahdoton, kun silppu ei ollut oikeastaan syötävää, vaikka kokkailusta puhuinkin. Sulo-koira kyllä söi, mutta sitä ei kai lasketa. Kukaan ei arvannut oikein, mutta Irma arveli, ettei kyseessä ole syötävä ollenkaan. Irma ei tosin arvannut mitään, mutta kuitenkin ajattelin hänen olevan voittaja. Semmoinen pakkovoittaja, joka ei edes osallistunut arvailuun. Palkinnon postitan sitten kun keksin mikä se on.

 

Silppu oli taikinabatiikin taikinamuruja, jotka olin rapsutellut kankaasta. 

Ensimmäiset taikinat Sulo kävi osin pilaamassa, kun laitoin kankaan kuivumaan ompeluhuoneen sängyn päällä olevalle levylle. Hän oli hiippaillut sinne ja nuoli kiihkeästi taikinakuvioita. 

Tein uudet taikinat ja kuviot ja tällä kertaa huoneen ovi meni tiukasti kiinni.

Kankaasta tein kauppakassin. Yksinkertainen malli, jonka voi taitella käsilaukkuun mukaan niitä hetkiä varten, kun on ajautunut ostoksille ilman tarkoitusta eli vahingossa. Siinä kohdin, kun myyjä kysyy, haluatko ostaa muovikassin, vastaan: "No way!" ja tempaisen oman salakassin käsilaukusta. Kaikilla näin säästyneillä muovikassirahoilla ostan uusia kankaita.

Lisää kasseja! Mallin idea on samansuuntainen kuin Marimekon matkuri-kassi. Tämä kasvaa sen verran isoksi, että mahtuu hyvin useat yllätysostokset.

Sivussa on toisella puolella tasku kantohihnojen välissä. Koko "matalana" korkeus 29 cm, "korkeana" 36 cm. Leveys 40 cm ja pohja 12 cm. Materiaali on Etolasta ostettua pöytäliinaa, sellaista hieman muovista, jota voi pyyhkiä kostealla. 

Tässä kuvassa lisätilaa antava yläosa on taitettu alas ja kassi on näppärän kokoinen ihan vaikka kaupungille mennessä. Edellisessä kuvassa yläosa on nostettu ylös ja kassi on korkea.

Sisällä on puuvillavuori ja päällyskankaasta tehty vetoketjullinen tasku. Laitoin pohjaan tarroilla kiinni olevan tuen. Istuinalustasta leikattu palanen, jonka päälystin kassikankaalla.

Marimekon raitakankaasta samalla systeemillä tehty kassi. Korkeus suurimmillaan 50 cm, matalampana 42 cm. Leveys pohjasta mitattuna 26 cm ja pohjan syvyys 14,5 cm. Pitkä ja hoikka, kuten me kaikki ollaan! ; D

Ulkopuolella tasku kuten edellisessä kassissa.

Tämä on merellisen raikas kassi! Punainen vetskari ja valkoinen narunpätkä vetimessä on hyvät piristykset.

Sisäpuolella valkoinen vuori, jossa avoin tasku ja pohjassa irroitettava tuki. 

Hii- ohoi! Lahden merille!

Sitten hieman romattisempia tunnelmia. Lähden tämän kassin kanssa syreenimajaan virkkaamaan jotain hempukkaa työtä. Sitten kesällä, kun on lämmin ja syreenit kukkii. Kassin korkeus keskikohdalta on 30 cm ja leveys ylhäällä 38 cm, pohjassa n. 25 cm ja pohjakappale on 10 cm leveä.

Tarkkasilmäinen huomaa, että kassissa on käytetty kahta eri kukkakangasta. Myös takapuolella on vielä kahta eri kangasta! Eli neljästä näytepalasta koottu päällinen. Kiinnistyksenä tavallinen nappi. Tosin se on kaunis. Sulo söi eilen yhden napin, mutta se olikin ihan perusnappi, sellainen miestenpaitanappi.

Kassissa on vuoren ja päällisen välissä tukea antamassa ohut laukkuhuopa, jonka tikkasin vinolla ruututikkauksella.

Sisällä avoin, kaksilokeroinen tasku ja tärkeä avainnauha. Voihan siihen nauhan päässä olevaan lukkoon kiinnittää vaikka lompakon, jos siinä sattuu olemaan joku kiinnitykseen sopiva juttu. 

Pohjapala on kivan muotoinen, nousee sivuilta kolmionmallisesti ylös.

Ihan söpö kassi kesämenoihin.

Sulo on oppinut tarkkailemaan ohikulkijoita parvekkeen reunalla notkuen.

Mökillä tarkoitukseni oli kuvata saniaispuskaa, mutta Sulon mielestä siitä puuttui se jokin. 

Mukavaa viikonloppua ja onnittelut kaikille valmistuneille! 

(Enkä nyt tarkoita valmistuneita käsitöitä, tai vähän niitäkin.)

viimeisiä viedään!

Ja monellakin saralla! Kohta alkaa vuoden viimeinen vuorokausi ja Quilty 365- haaste on vielä kesken! Ihan loppusuoralla palojen kiinnittämisessä olen, mutta vielä niissä on aikamoinen homma.

Sitten kun kaikki palaset on koottu yhteen, alkaa tikkaaminen. Mietin jopa sellaista, että tikkaisin käsin joka päivä yhden blokin verran, mutta en taida kuitenkaan. Koneella pistelen menemään.

Eilen illalla, kun ompelin noita ympyröitä nojatuolissa istuen, tuli Sulo siihen viereen ja tyhjensi lelukopan sisällön lattialle, laittoi oman päänsä koppaan ja nukahti siihen. Kai se halusi fiilistellä, miltä vaikkapa pehmo-possusta tuntuu olla kopassa.

Tänään olin illalla siskon kanssa kahvilla Lönkalla sijaitsevassa turkkilaisessa Tulips Cafessa. Tilasimme turkkilaiset kahvit ja ystävällinen isäntä kiehautti ne hiekassa.

Sisko lähtee kuukaudeksi Espanjan residenssiinsä ja vietettiin hänen loman alkamisen kunniaksi kahvittelutapaaminen. 

Serviisi oli hyvin sievä ja kahvi erinomaista, jos pitää turkkilaisesta kahvista.

Paikka on sisustettu turkkilaiseen (ja ottomaanien) tapaan ja on viihtyisä. Musiikki soi sopivalla volyymillä ja henkilökunta oikein mukavaa. Kuvan seinä on hyvin kolmiulotteisen näköinen. Harha syntyy taitavasta kuvioinnista.

Suosittelen paikkaa.

Söin siellä aikamoisen herkun ja siksi olikin hyvä ehdottaa tyttärelle lakkopapereiden tekemistä.

Hänen kanssaan on perinteisesti silloin tällöin tehty mitä erilaisempia sopimuksia. Nyt tytär laati Herkkulakko-sopimuksen. Ihan itse valitsin tuon, ettei mitään herkkuja ennen Vappua. Olisin voinut valita toisinkin, mutta mennään nyt näin. Jäde hieman mietitytti, mutta en ottanut sitäkään. Vappuna sitten oikein överit!

Laura keksi kivan palkinnon tähän "kisaan". Tuo "ääretön häpeä ja lisää läskiä" kyllä motivoi!

Siinäpä sitä on suunnitelmaa ensi vuodelle. Tiukkaa kurinalaisuutta syömingeissä, lenkkeilyä ja kuntoilua. No on jotain kivaakin tulossa! Tilkkupäiville olen ilmoittautunut, hankkinut majoituksen, hyvän seuran ja matkat! Ja olen ihan varma, että jokaisena päivänä tapahtuu jotain mielenkiintoista! Niin käy aina, kun vaan pitää silmät auki ja havainnoi ympärillä tapahtuvia juttuja.

Heti kun ympyrät ovat kasassa, jatkan näiden eläinten parissa.

Päällimmäisenä on onnen hevonen ja se antaa teille kaikille onnenpotkun ensi vuodelle!

Saattaa näyttää, että sillä on laihat ja tikkusuorat koivet eikä ne mihinkään onnenpotkuun taivu, mutta kyllä vaan taipuu!

joten:

Onnellista Uutta Vuotta 2017 teille ihan kaikille ihanille ystäville!

kupolit hukassa

Kyllä tuli laitettua liian vaikea kuva-arvoitus!

Arvauksia oli useita, mutta ei yhtään oikeaa ja ymmärrän sen hyvin, sillä kyseinen Kotikirkko on hieman erikoisessa paikassa eli kerrostalon 4. kerroksessa Liisankatu 29:ssä Helsingissä. Vaikka kirkko on kerrostalossa hieman piilossa, siellä pidetään ihan normi palveluksia, esim. kaikki Helsingin ruotsin, englannin, kreikan ja romaniankieliset palvelukset pidetään siellä. No siinä pieni tietoiksu.

Koska kukaan ei arvannut oikein, vaihdoin kisan tyyliä. Kaikki, jotka laittoivat jonkun arvauksen, saivat yhden arpalapun. Olin ihan hämmentynyt, miten olitte jaksaneet kaivella netin syövereitä ja pähkäillä eri vaihtoehtoja!

Voittajalapussa luki AnniK.

Onnittelut AnniK:lle ja palkinto onkin yllätyksellisesti valmiina!

Postitan sen heti kun AnniK laittaa osoitetiedot.

Palkintoa en vielä paljasta.

Kiitos kaikille osallistujille, arvauksianne oli kiva lukea.

Joskus jostain olen ostanut tuollaista silmälasikissa- kangasta. En keksinyt sille nyt muuta käyttöä kuin pieni kassi. Tosin olisi voinut olla isompikin, koska kangasta jäi.

Kassissa on vetskari. Ei kaikki kansa pääse kurkistelemaan mitä siellä kassissa on.

Kassiin en laittanut mitää tukimateriaaleja, vaan on hieman velttoilevaa sorttia. Vuorissa on toisella puolella sivutasku. Kassi on 30 (korkeus) x 28 cm ja pohja 8 cm.

En olisi ikinä uskonut, että osaan ominpäin, tosin ohjeesta, tehdä edes jonkin tasoisen himmelin! No tässä ensimmäinen versio. Ohjeen keskellä oleviin "timantteihin" löysin 

täältä.

Kovin tarkkaa syynäystä tämä ei kestä, mutta hyvä alku tulevalle himmelintekijän uralleni.

Ohjeen timantit on tehty neliskanttisiksi, mutta tuo alin pikkuinen timantti on viisikulmainen ja sen osasin kehitellä ihan ite. Ja tuohon isoon, jonka sisällä on pienempi kaveri, keksin mitat. En vaan oikein tiedä, minkälaista lankaa noiden ohuiden muovipillien kanssa olisi syytä käyttää. Ajattelin mennä lankakauppaan kysymään vinkkejä. Ainakin ompelulanka on liian laihaa ja vaikeasti käsiteltävää, mutta ehkä ohuempi kalalanka tai joku vastaava. Pitää saada tehtyä vahvoja solmuja oikeisiin paikkoihin.

Mukavaa viikkoa, siskot!

Minun nimi on....

Sulo!

..."hän hymyilee kuin lapsi ja hänen hampaansa helminauhan muodostaa"... (J. Leskinen)

Oikeasti hyvin viilatun pistinrivin.

Paljon hyviä nimiä oli tarjolla, mutta vain yksi osui oikeaan! Koska Unelmaullakko -blogin Maarit oli ainoa Suloa arvannut, ei tarvinnut sen kummenmmin voittajaa oikein arvanneiden joukosta arpoa. Joku kyllä sanoi suloiseksi, mutta se ei riittänyt.

Olin luvannut myös väärin arvanneiden keksen arpoa palkinnon ja värkkäsin pieniä lappusia nimineen ja taittelin ne. Sekoittelin ja levitin Sulon eteen lattialle. Aikansa niitä haisteltuaan, hän nappasi suuhunsa yhden. 

Kaivoin sen hammasviidakosta ja

hieman kostuneessa lapussa luki Neulanviemää ja nimiarvaus Aksu.

Parhaimmat onnittelut Maaritille ja Neulanviemää-blogin Minnalle. Laitattehan sähköpostitse nimi- ja osoitetiedot osoitteeseen marletekee @ gmail.com

Ei mitään paniikkia, palkinnot vielä leijuvat ajatuksen tasolla.

Jokunen aika sitten tein Sulolle pienen peiton. Joku blokkihan tämän pohjana on, mutta en muista mistä sen nappasin. Värit valkkaantui suikalekopasta onkimalla, joten ei mikään harmooninen kokonaisuus. Ehkä ei kovin pitkäikäinenkään. Jotenkin tuo Sulo on kamalan toiminnallinen hereillä ollessaan (= riiviö). Jos ei pure meidän nilkkoja, tuolin jalkoja tai omia jalkojaan, niin aina siellä hamapaiden välissä jotain on. No itsehän toivoin aktiivista koiraa, en mitään perässä hinattavaa.

Peiton tikkasin vapaalla konetikkauksella.

Jotenkin tuntuu, että oleko minä tämän peiton jo esitellyt? No jos olen, niin tämä on sitten toinen näyttö. Ei sen kummempaa.

Lauantaina mentiin mökille oikein vuorobaatilla, kun oli sen verran myrskyisää eikä haluttu Suloa heti ensimmäisellä venematkalla pelästyttää. Kasvimaa kukoistaa!

Salaatin lehtiä kerättiin tyttären kanssa jo kotiin vietäväksi. Ihan taimmaiset on perunoita ja seuraavana näkyy retiisit. Niiden väliin jää porkkanat. Ehkä kempit ei löydä porkkanoita, kun ovat hieman piilossa. Olen oikeasti jopa harventanut porkkanat. Vieläkin ne saattaa olla liian tiheässä eikä mahdu kasvamaan kuin hammastikkuporkkanoiksi. Ei haittaa, kunhan ovat oransseja.

Olen aika tuhma, kun annan näiden lupiinien rehottaa. Kaupungilta on jonain vuonna tullut kirje, että lupiinit ja kurtturuusut pitää koko saaresta poistaa. Naapurin Anni ei poista kurttujaan ja minä pidän nämä lupsut. Ollaan ihan pahiksia. Kuvan punainen tupa on tyttären ja ruskea meidän. 

Tuhannet kiitokset teille kaikille ihanaisille kivoista kommenteista ja erinomaisista arvauksista!