Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikkaa ja parsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paikkaa ja parsi. Näytä kaikki tekstit

torstai 9. heinäkuuta 2026

vaatteita itselle, parsintaa ja Tallinnan tuliaisia



 Minulla on ollut mustaa puntoa jo ehkä vuoden päivät ja vihdoinkin kangaspala muuttui housuiksi! Malli on Suuri Käsityölehden numerosta 3/2023. Mallilla ei ollut mitään muuta nimeä kuin housut, mutta nämä ovat minulle Mukavuus-housut. Ihan kuin verkkarit, mutta siistimmät versiot.


Punto on mukava materiaali, ei juuri rypisty ja laskeutuu mukavasti. Housut näyttävät jalassa siisteiltä suorilta housuilta. Todellisuudessa vyötäröllä on kuminauha ja vetoketjuhalkio on huijausta. Nappikin olisi pitänyt laittaa, mutta en laittanut.


Minulla on ompelukoneen ja saumurin lisäksi peitetikkikone, peittari, mutta vasta nyt otin sen käyttöön! Aivan ihana masiina, niin hiljainen äänikin.


Puseron kankaan ostin tämän kesän ommel-tapahtumasta Hyvinkäältä kaupasta nimeltään Tiny Bird´s Fabrirics. Kaavat ovat Suuri Käsityö lehdestä numero 8/2024. Tosin hihat hieman muokattuna, samoin helmasta en tehnyt niin leveää. 


Ihastuin malliin niin, että tein kolme likimain samanlaista! Hihojen pituuteen vaikutti kankaan määrä. Kahden vasemmanpuoleisen puseron kankaat olen ostanut muutamia vuosia sitten Salapakasta, silloin kun se oli vielä Katariinankadulla.


Alla olevasta kuvasta näkyy paremmin kankaiden kuosit ja värit. Nehän on ihanat!


Ja sitä ei koskaan tiedä, koska lapasia tarvitaan! Tytär on ostanut nämä tumput Tallinnan joulutorilta ehkä parikymmentä vuotta sitten. Rakkaat tumput on moneen kertaan parsittu ja nyt oli reikä, jollaista en ole ennen lapasessa nähnyt. Vasemman puoleinen kämmen oli ihan auki, ns avokämmen. Tumput ovat kaksinkertaiset ja sisusta oli vielä ehjä. Nyt on taas reiät ummessa, ainakin toistaiseksi.


Samainen tytär oli jokin aika sitten Tallinnassa ja toi minulle sieltä tämän ihanan vihreän keraamisen talon. Keräilen pieniä taloja, ne on niin söpöjä.


Pyysin häntä tuomaan jonkun käsityö- tai sisustuslehden. Sain molempia ja käsityölehtiä kaksin kappalein. Toisessa on neuleohjeita ja toisessa vaateompelua. Kiinnostavaa!


Oikein leppoisia kesäpäiviä!
Sunnuntaina lähden viikoksi eteläiseen naapurimaahamme ja siellä Saarenmaan Kuressaaseen.













perjantai 30. tammikuuta 2026

talven lintu, kyynärpääkaktus, pakkaslapaset ja taidenäyttely

 Kirjonta on inspiroinut minua jo pitkään ja näin talven keskellä suosikkilintuni on punatulkku.


Tausta on epämääräinen, mutta lintu on ihan tunnistettavissa.


Työ on takapuolelta hauskan näköinen lankasotku.


Langanloppuja on varmasti jokaisella, joka neuloo enemmän kuin yhden kerran elämässään. Olen tehnyt näitä jämälankalapasia useampia ja eilen pidin lapastekniikasta Kädentaitomartoille kurssin. Samalla opeteltiin italialainen silmukoiden luonti ja intialainen peukalo.



Idea on se, että kun yksi nöttönen loppuu, liitetään työhön uusi lanka. Työssä neulotaan koko ajan kahta tai kolmea lankaa yhdessä paksuudesta riippuen. Nämä lapaset on melkolailla samannäköiset, koska tein niitä yhtäaikaa ja tarkkailin, että molempiin riitti samaa lankaa noin saman verran. Ehkä näille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin jämälankalapaset. Voisivat olla vaikka taidelapaset! Etenkin, jos käyttää aikaa ja vaivaa värien sommitteluun kunnolla. Mutta toisaalta on hauska ottaa seuraavaksi se lanka, joka sieltä laatikosta sattuu tulemaan!


Kurssilaiset pääsivät hyvin vauhtiin. Muutama vaihtoi lapasen pipoon. Erityisesti avantouimarin piposta tulee tarpeellinen, oikein paksu ja lämmin.



Vanha paitapusero sai kyynärpäähänäsä kaktuksen. Ei tule enää pidettyä kyynärpäitä pöydällä, muuten piikit pistää!


Kaktus ja ruukku on applikoitu ohuista puuvillakankaista ja somistettu kirjomalla piikit ja muotoa korostavat kuviot.



Jos olet pääkaupunkiseudulla viikonloppuna, suosittelen pistäytymään Galleria Duetossa, Kalevankatu 15, Hki. Siellä on taitavan taiteilija Aino Kajaniemen kuvakudoksia. Ne on ihanmielettömän upeita. Sunnuntaina hän on itse paikalla, joten jos tekniikka ei ole tuttu, saatat saada siitä tarkemman selonteon.


Tämä työ on aivan uskomattoman kaunis!



Aurinkoista viikonloppua!




lauantai 23. marraskuuta 2024

pussukoita, korjausompleua ja keskeneräisiä neuleita



Nyt olen ehtinyt ompelukoneellekin ja mitäpä sieltä muuta syntyi kuin pussukoita!
Aika tavanomaista, mutta kankaat on oikein hienoja. 


Tuo takana oleva ison pussukkan kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta ja nyt se on jo päässyt käyttöön. 



Hupsis! Kuva on väärin päin, mutta nyt en jaksa sitä alkaa veivata. Kyllä kuvasta näkyy, että vuori on raidallinen ja siinä. on tasku. Oranssikankaisen pussukan olen nimennyt pullukaksi. Pinkin kangas on softshelliä ja siinäkin on vuori, koska kangas on nurjalta puolen ihanan pehmoinen, mutta musta.



Tein muutaman projektipussukan, niin voin aloittaa lisää neuleita!
Talokankaan olen joskus ihastuksissani ostanut Eurokankaasta ja se on hiaman paksumpaa canvasta. Kummassakaan pussissa ei ole vuoria, surautin ne saumurilla.


Tässäpä Milo-pojan toppaliivi, jolle kävi kalpaten, kun Veikko tarttui rinnuksiin. Ompelin muutaman paikan palkeenkielien päälle ja liivistä tuli ihan hyvä.


Keskeneräisiä neulomuksia. Kynsikkäistä pitäisi tehdä vielä lapaset eli neuloa sellaiset lapasosat, jotka saa tarvittaessa käännettyä pois ja pystyy vaikkapa  räpläämään kännykkää tai mitä nyyt sitten tekeekään.





Ja tässä on se raikulipoika, toppiksen repijä Veikko! Syötävän suloinen, mutta varustettu naskalihampailla, joiden käyttämisen kohteita hän ei oikein osaa vielä valita oikein. Tästä tapauksesta opittiin, että Veikko ei lähesty pukeutuneita kollegojaan, kunnes ei käy heti kiinni rinnuksiin. Milo on australian terrieri, söpö hänkin.