Nyt kukkii!

 Ilmat sääukkojen mukaan lämpenee ja minäkin voin vaihtaa toppatakin suoraan farkkutakkiin! 

Etupuolella on pientä vapputunnelmaa, napista roikkuu mini-vappuviuhka.

Selkäpuolta koristaa uusi iso mosaiikkikirjonnalla tehty nalle. Malli on Tomomi Mimuran kirjasta. Kirjomalla voi tuunata ja personoida vaatteitaan miten lystää.

Nalle on käynyt keräämässä kukkakimpun ja ojentaa sen jollekin, joka seisoo minun selän takana. Hieman on jäänyt kukkia muillekin poimittavaksi.

Tätä mosaiikkikirjontaa ja muita kirjonnan lajeja pääsee oppimaan heinäkuun kurssillani Saarenmaan Kuressaaressa! Tutustu: https://www.kurssille.com/courses/kirjontakurssi-kuressaaressa/

Myös instan tililtäni löytyy lisää kuvia kurssin sisältöihin liittyen.

https://www.instagram.com/marja_karlin/

Tässä vasta kirjon kukkasia.

 

Virkkasin puuvillalangoista kukkasia tehdäkseni ovikranssin ystävälle.

Kovin monia erilaisia kukkia en virkannut, mutta värikkyys korvaa.

Kranssista tuli oikein sievä. Halkaisijalta noi 22 cm.

Hieman tuli himo virkata lisää kukkia eli tulossa on ovikranssi myös itselle.

Näiden kukkien myötä toivotan kaikille hauskaa Vappua!

 

Villaa ja intian puuvillaa

 

Tervehdys!

Pieniä kukkaroita ihan tilaustyönä. Nämä ovat kooltaan sellaisia, joihin mahtuu useita kortteja. Tuo alemman kukkaron kangas on niin ihanaa ja sitä oli vain pieni pala. Olen sitä säilönyt johonkin tärkeään ja tässä se tärkeä nyt on.

Tämä Hailuotolainen Tikkurineule eli luotolainen on ollut ikuisuusprojekti, mutta vihdoin sain sen valmiiksi. 

Paidassa on kiinnostavia yksityiskohtia kuten selkäpuolen levennykset ja nämä kuvassa näkyvät hihojen kavennukset kyynärpäiden kohdilla.

Olalla on nappirivistö. Niiden alla olan kohdalla oli myös mielenkiintoisesti virkattava osuus. Se sujui helposti, jos osasi virkata myös vasemmalla kädellä. On todella lämmin paita, tein sen Pirtin kehrääämön karstalangasta.

Ja heti perään kesäkolttu! 

Kankaan, intianpuuvillaa,  ostin Tampereen reissulta Taitojamit nimisestä kaupasta. Olen tämän mekon myötä hieman ihastunut punaiseen, joten odotan innolla sopivia kelejä. Mekossa on taskut sivusaumoissa. Taskuton mekko on ihan turha vaate.

Malli on vuoden 2024 Suuresta Käsityölehdestä numerosta 6-7. Siinä on erikoisuutena tuo, että takakappale tulee sivuilta eteen ja vain takakappaleessa on rimpsuhelma. En ole koskaan ollut mikään rimpsumekkotyttö, mutta ajat muuttuvat ja nyt yritän olla kuin kotonani tuossa mekossa.

Hauskan mallinen pussukka vaati kyllä ajatustyötä! 

Kankaat ovat kaikki Marimekkoa. Tämä pussukka paljastuu todella suurisuiseksi! Yhdellä silmäyksellä näkee sisällön. Kiva pussukka pienien neule- tai kirjontatöiden säilyttämiseen.

Kissaihmiselle sopiva läpyskä vetoketjun päässä.

Myös tämä pussukka on tehty Marimekon kankaista.

Kesäinen pikkuliina vaikkapa pihapöydälle. Sitten, kun siellää tarkenee istua.

Serkkuni äidin edesmenneen siskon kansallipuvun hame oli jo melko kulunut, mutta serkkuni pyysi minua tekemään siitä äidilleen olkalaukun. Laukku on muisto rakkaasta siskosta. Tuin kangasta ohuella lakkuhuovalla, jota tikkasin pystyraitojen mukaisesti tukemaan vanhuskangasta.

 Asuun kuuluneista taskuista toinen pääsi laukun kylkeen.

Ompelin sen kiinni niin, että taskun tausta toimii taskuna.  Alkuperäinen tasku on niin matala, ettei siinä oikein voi nenäliinaa kummempaa säilyttää. 

Sisäpuolella on yksi sivutasku vaikka kukkarolle ja kännykälle. 

Ostin uudet farkut, vaikka ne olivat minulle lyhyet. Ajattelin, että kyllä minä jotain keksin. Ja keksinkin. Kotona leikkasin miehen farkkujen lahkeista sopivat pätkät ja ompelin ne jatkoiksi omiini. Selvennykseksi, mieheni ei nyt kulje pohjemittaisissa farkuissa, vaan olin saanut nämä häneltä "omiin hommiini".

Mukavaa kevään odotusta! Minä lähden huomenna hulmuttelemaan mekkojen helmoja Italiaan! Siellä on kuulemma ihan mekkokelit!

mitään ei kannata heittää pois!

Edellisessä postauksessa taisinkin vilauttaa, mitä kirjontapuolella on tekeillä.

 

Tätä työtä kirjoessa tapahtui oikea kunnon moka, jota ei ole mahdollista korjata. Hetken se harmitti, mutta mitäpä tuosta, tekevälle sattuu. PunaPaula blogissaan kertoi omasta mokastaan ja kaikillehan niitä sattuu.

Yläpuolisessa kuvassa näkyy kehyksessä oleva tukikangas, jonka oletin olevan veteen liukenevaa. Mutta olin epähuomiossa ottanut väärästä rullasta ja tämä ei todellakaan liuennut veteen. Tämä on pois revittävää tukimateriaalia. Käsin kirjonnassa se repiminen ei onnistu. 

Ja miten se ylimääräinen tukimateriaali lopputulokseen vaikuttaa?

Tukikankaan alla on erivärisiä kankaita, joiden päälle olen kirjonut eri väreillä. Nyt tukikangas haalentaa taustan värit. Lopputuloksesta ei välttämättä tiedä, että on tällainen moka sattunut.

 Arvaatko, mistä materiaalista nämä pussukat on tehty?

No et varmaankaan, siksipä kerronkin.

Kyseessä on yli 40 vuotta vanhat kurahousut, joita on käyttäneet serkukset. Ensin vanhempi ja nuorempi peri ne sen jälkeen. Kurahousut ovat oikein hyvää materiaalia vaikka pussukkaan. 

Sain ystävältä nämä kurahousut, joista lupasin tehdä hänelle pari pussukkaa. Toisen hän antaa serkulleen ja toinen jää hänelle itselleen. Kurahousuja jäi vielä sen verran, että sain pienen pussukan ylimääräisenä. Hauskat muistot lapsuudesta.

Halusin käyttää kurahousujen olkaimen jotenkin mukaan työhön ja toiseen pussukkaan tein ulkopuolelle pienen taskun ja olkain sulkee taskun.

Molemmissa isoissa pussukoissa on sivutaskut sisäpuolella. Toisessa on vuorena kivaa retkeilyyn liittyvää kangasta. Siinä on polkupyöriä, telttoja ja matkailuvaunu. Uskon, että serkukset ovat joskus retkeilleet yhdessä.

Toisessa pussukassa on taskussa kissakangasta, koska serkku pitää kissoista.

Viimeviikolla pidin Kädentaitomartoille Oodissa Hexagon illan. Ompelimme käsin mallineiden avulla näitä kuusikulmioita.

Lopputuloksena syntyi neulatyyny! Niitähän pitää olla monta joka naisella.

Tänään marttojen kanssa valmistauduttiin viikonlopun Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Marttojen pöydässä voi tutustua ryijyn solmimiseen ja esillä on pieniä ryijyjä sekä vuoden käsityötekniikalla eli tilkkutöinä tehtyjä töitä.

Tämä minun ryijy ei ole perinteinen kaunis ja harmonin teos. Tässä on käytetty monenlaisia materiaaleja aina mummoni suruadressien nauhoista alkaen.

Tervetuloa moikaaamaan, itse olen paikalla lauantaina puoli kahdesta alkaen. Messuilla on varmasti paljon kiinnostavaa nähtävää! 

Väreissä ei ole säästelty!

Käsinpistelytöitä olen tehnyt. Ensin syntyi pieni liina ja heti perään jonkinlainen säilytin. Eli tämä on Kawandi työ ja se tehdään käsinommellen pienistä tilkuista. Tässä työssä pohjakankaan ja päällisen välissä villavatiini.

 

Minulla on yhdestä lahjapeitosta jääneitä Kaffe Fassetin punavoittoisia kukkakankaita ja niistä syntyi pieni Kawandi liina. Kokoa on 28 x 23 cm. Tilkkuja jäi vielä, joten taidan jossain kohdassa tehdä toisenkin.

Farkkurouva on palannut!

Boro tyyliin tilkkua vieriviereen farkkukankaalle. Tässä kohtaa en ollut ihan varma, tuleeko peruspussukka vai pyöreäpohjainen pussukka.

Tuli pyöreäpohjainen säilytin. Ei oikeasti ole näin vino, mutta ei tuo Pisan tornin matkiminen paha juttu ole. 

Säilyttimen sisältä näyttäisi pursuavan mitä sattuu, mutta ei se sellaista ole, ei!

Sieltä tuleva kaksinkertainen kangas on ommeltu vuoriin kiinni ja näin siihen mahtuu enemmänkin tavaraa ja sen saa suljetuksi nauhoilla. Työn korkeus on 15 cm ja halkaisija 14 cm.

On ehkä hieman hankala saada tolkkua tästä kuvasta, mutta siinä onsäilyttimen sisus. Kiltailloissa meillä tulee olla omat kahvi/teemukit ja kaikilla on hienot kuljetuspussukat niitä varten. Minä olen aika vähän käynyt killassa ja nyt oli ensimmäinen kerta kun minullakin on kuljetuskalusto kahvimukille ja leipälautaselle.  Koska kilta on aika harvoin ja minä vielä harvemmin paikalla, tälle oli ensisijainen tehtävä olla kirjontatyön säilytyspaikka.

 Kiltalaisilta kuulin, että Martta lehdessä on samalla tekniikalle tehty samanlainen työ. Posti ei ole vielä tuonut meille tätä lehteä, joten odotan innolla! Olenkohan oikein tosi Martta, kun olen samanlaisen törpön osannut tehdä kuin lehdessä on! 

Pieni kurkistus valmistumassa olevaan kirjontatyöhön.

Sulon kanssa päiväkävelyllä jokirannassa. Joella oli porukkaa suksilla ja ilman. Yksi pikkukaveri makasi mahallaan jäällä ja isä otti kuvia. Kysyin, uitko sinä, kun poika ikään kuin polski. Hän vastasi uivansa, vaikka ei oikeasti osaakaan. Sanoin, että nyt voit kuitenkin kertoa, että olet uinut keskellä jokea. 

Ihan melkein liian kaunista, kun kaikenmaailman varvut ja talventörröttäjät ovat kepeän lumen peittäminä.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!

talven lintu, kyynärpääkaktus, pakkaslapaset ja taidenäyttely

 Kirjonta on inspiroinut minua jo pitkään ja näin talven keskellä suosikkilintuni on punatulkku.

Tausta on epämääräinen, mutta lintu on ihan tunnistettavissa.

Työ on takapuolelta hauskan näköinen lankasotku.

Langanloppuja on varmasti jokaisella, joka neuloo enemmän kuin yhden kerran elämässään. Olen tehnyt näitä jämälankalapasia useampia ja eilen pidin lapastekniikasta Kädentaitomartoille kurssin. Samalla opeteltiin italialainen silmukoiden luonti ja intialainen peukalo.

Idea on se, että kun yksi nöttönen loppuu, liitetään työhön uusi lanka. Työssä neulotaan koko ajan kahta tai kolmea lankaa yhdessä paksuudesta riippuen. Nämä lapaset on melkolailla samannäköiset, koska tein niitä yhtäaikaa ja tarkkailin, että molempiin riitti samaa lankaa noin saman verran. Ehkä näille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin jämälankalapaset. Voisivat olla vaikka taidelapaset! Etenkin, jos käyttää aikaa ja vaivaa värien sommitteluun kunnolla. Mutta toisaalta on hauska ottaa seuraavaksi se lanka, joka sieltä laatikosta sattuu tulemaan!

Kurssilaiset pääsivät hyvin vauhtiin. Muutama vaihtoi lapasen pipoon. Erityisesti avantouimarin piposta tulee tarpeellinen, oikein paksu ja lämmin.

Vanha paitapusero sai kyynärpäähänäsä kaktuksen. Ei tule enää pidettyä kyynärpäitä pöydällä, muuten piikit pistää!

Kaktus ja ruukku on applikoitu ohuista puuvillakankaista ja somistettu kirjomalla piikit ja muotoa korostavat kuviot.

Jos olet pääkaupunkiseudulla viikonloppuna, suosittelen pistäytymään Galleria Duetossa, Kalevankatu 15, Hki. Siellä on taitavan taiteilija Aino Kajaniemen kuvakudoksia. Ne on ihanmielettömän upeita. Sunnuntaina hän on itse paikalla, joten jos tekniikka ei ole tuttu, saatat saada siitä tarkemman selonteon.

Tämä työ on aivan uskomattoman kaunis!

Aurinkoista viikonloppua!