torstai 25. marraskuuta 2021

tähtiä ja tuftausta

 Kankaat on nyt olleet hieman sivuroolissa kaikkien muiden materiaalien vietyä aikaani. Muutaman mekon olen tehnyt ja yhden pipon. Tampereen käsityömessujen paluumatkalla oli reissukaverillani kiva neulatyyny ja sellaista minäkin sitten aloin tehdä. Käsinompelu on kivaa ja rauhoittavaa. Sellaista hidastelua. 

Tykkään hidastelusta.


Näppärän kokoiset heksagon-neulatyynyt!  


Ihanaa kangasta nuo tähdet. Ja molemmissa keskikoristeena helmet. Jos olisi pieniä helmiä, voisi niitä laittaa sakaroiden kärkiin myös. 


Toisesta neulatyynystä tein rannemallin. Vuosia sitten, kun olimme Syyrinki-killan kanssa käymässä Virossa tilkkutaiteilija Marja Matisseenin luona, ostin häneltä vastaavanlaisen neuliksen. Tykkäsin siitä kovasti ja käytin ahkerasti. Sitten kuminauha löpsähti kokonaan. Kuitenkin ommellessa tikin tieltä napatut neulat iskin ranteeseen. Oli jäänyt niin lihasmuistiin, että neula pois työstä ja ranteeseen. Aikani rei'itettyä vasenta rannetta, alkoi viesti mennä aivoihin ja neulat pöydälllä olevaan neulatyynyyn. 

x o x o x o x o x

Villalankojen kanssa olen puuhannut, mutta puikoilta ei ole valmista syntynyt. Sen sijaan olen purkanut kirjoneuleisen villapaidan. No ei se ihan valmis ollut, helmaa ja hihoja vailla. Kalina Malina ei sitten tuntunutkaan omalta. En ole koskaan purkanut niin paljoa. Nyt on kasa suttuista lankaa.


Tähän härveliin tutustuin Taito kässäkoulussa. Ehkäpä hankin "Sirkan sääret", sillä olisi paljon kätevämpää vyyhdiltä keriä lankoja ja kai se toimisi toisinkin päin.


Kerijälaite olisi tietenkin hyvä pari Sirkalle. Tulisi nättejä keriä.
 

Kässäkoulussa olisi pitänyt olla suunnitelma piirrettynä paperille ensimäiselle tuftaus-tunnille tullessa. Minun suunnitelma oli hieman hatara lyijykynähahmotelma, mutta piirsin suoraan kankaalle uudet kuviot ja tässä kuvassa olen kuviot jo tuftannut. Lanka on grafiitin harmaata, melkein mustaa.


Kuvioiden jälkeen aloin tehdä taustaa. Sen olin suunnitellut hieman tilkkutyön tapaiseksi.


Neuloina käytimme Oxfordin Punch Needeleitä. Numero 8 oli minulle sopiva. Siinä oli hyvä tuo päässä oleva metallirengas, jonka läpi lanka laitetaan. Se pitää langan paikallaan eikä se pääse pois neulan varren halkiosta.


Tuftauskehikon saimme lainaksi joksikin aikaa, mutta en ehtinyt saada työtä valmiiksi siinä ajassa ja soitinkin Toikalle (valmistaja) ja pyysin heitä tuomaan kehikon Tampereen kädentaitomessuille. Kotona kasasin sen heti ja siirsin keskeneräisen työn siihen odottamaan työn jatkumista. 


Ja ahkeroinnin jälkeen sain irrottaa valmiin työn kehikosta.



Minun työssä tämä lenkkipuoli on nurja eli takapuoli. Usein tätä puolta käytetään paraatipuolena.



Tämmöinen tästä nyt tuli. Olen ihan tyytyväinen. Valokuva on rajattu turhan tiukasti. Työ on kooltaan noin 50 x 50 cm ja ehkä hankin kehykset ja laitan seinälle tai sitten siitä tulee jättityyny. 
Seuraavaksi suunnittelen tekeväni semmoisen työn, jossa paraatipuolella olisi molempia, sekä nukkalenkkejä että pistoja. Jotain kivoja kuviota nukkalenkeillä ja tausta pistoilla. Lenkkejä olisi eri lorkuisia. Täytyisi vaan ensin keksiä se "kiva kuvio". 


Moni katsoo areenasta pentuliveä, minäkin. Mutta enemmän tulee katsottua tätä meidän Sulo-liveä pehmojen kanssa.







 

lauantai 9. lokakuuta 2021

puuta, betonia, tilkkuja ja mosaiikkia

 






Pitkästä aikaa pussukkahommia. Löytyi kivaa maatuska kangasta Marimekon Muija kankaan pariksi ja siitä syntyi Tosi muija -pussukka.


Takapuolella on vain yksi maatuska. Tästä kuvasta näkeekin tikkauksen hyvin.
Jaa, että mikä tuo mosaiikki pussukan alla on?


Kässäkoulussa oli vuorossa mosaiikki. Tämä on ollut semmoinen "olis joskus kiva kokeilla" -juttu ja nyt on kokeiltu. Ystävän kirppikseltä löytämä Ikean iso tarjotin oli juuri sopiva tähän. Halusin tehdä glögitarjoittimen ja siihen sommittelin sopivan kuvan. Tässä vaiheessa mosaiikit on liimattu paikoilleen ja saumausaine on levitetty työhön.


Ylimääräinen saumausaine on pyyhitty pois ja mosaiikit kiillotettu.
Maalasin tarjoitttimen valkoiseksi, tuli raikkaamman näköiseksi. Tervetuloa glögille, kun on sen aika. Tässä kuvassa tarjotin on pallin päällä ja hätätapauksessa sitä voi käyttää pikkupöytänä.




Päällystin myös kukkaruukun. Tilkkuilijana kuvioksi tuli perinteinen tilkkutyökuvio eli tähti. Kohtuullisen hyvin se onnistuin mosaiikeistakin.



Putsattuna ja kiillotettuna. Ei ehkä juuri kanervan väreihin sopiva, mutta en pelkkää ruukkua halunnut kuvaan.


Ennen mosaiikkihommia meillä oli betonitöitä. Tein betonilähiön. Viisi eri kokoista kerrostaloa muodostaa Lintulan. Ja nimen mukaisesti useimmissa taloissa on lintu-aiheinen muraali.



Talot on maalattu akryyliväreillä, ikkunan piirretty tussilla ja muraalit on serveteistä lakalla seinille kiinnitetty. Lopuksi koko talot on lakattu.


Talojen toisella kapealla seinällä on hieman erilaiset muraalit.


Tänään päästiin työstämään vanerille puupiirros laattaa.
Taltta ei ole ihan omin työkalu, kerran olen kokeillut mökillä ihan oikeita talttoja, kun yritin kaadetun koivun runkoon koristeita tehdä. Taltta hajosi melkein heti ja siihen se homma jäi. Vanerilevy oli huomattavasti pehmeämpää ja homma sujui halpistaltoillakin. Linolevylle tarkoitetun talttasarjan olin ostanut mökille, tarkoituksena, että olisin tehnyt jonkun linokuvion, mutta värjäsin vain niitä villalankoja ja linolevyt jäi kaivertamatta. Taloja syntyi jälleen. 



Kotona testasin eilen kaivertamalla tuon pienen puukuvioisen laatan. Koska siinä ei ollut pinnalla väriä, en osannut nähdä, että osa laatasta oli liian kohollaan ja niihin kohtiin tuli myös väriä näihin ensimmäisiin kokeiluihin.
Huomenna olisi sitten vuorossa itse painamistyö. Vähän kyllä jännittää, miten saan värit onnistumaan. Ehkä olisi pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi kaiverrus. Pelkkiä viivoja, vaikka # merkki.












maanantai 23. elokuuta 2021

kun kerran vauhtiin pääsee, ...

..niin kaikenlaista pussukkaa syntyy!


Pieniä kirjekuorien mallisia pussukoita.


Nämä suljetaan vain nyöriä napin ympäri kieputtaen.


Marimekkoa! Olen varmaan ihan syntymästä asti imenyt marimekkoa itseeni. Mummon sisko oli marimekon tehtaalla töissä ja sieltä he saivat ostaa edullisesti hieman epäkurantteja kankaita. Niistä mummo ompeli minulle ja siskolle mekkoja. Unikko on alunperin Maija Isolan vuonna 1965 suunnittelema, mutta Kristiina Isolan 2007 päivittämä printti ja nimikin uusiutui "mini-unikoksi". Aika söpö ja raikas.


Tämä pieni sinisävyinen on kasattu resursseista. Nämä molemmat lähtevät Japaniin ja siksi tähän pieneen laitoin keskelle japanilaisen Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa "lepo" kangasta. Ishimoto on suunnitellut marimekolle yli 300 eri kuosia!


Siinä molemmat odottavat matkaan pääsyä.

Aikaisemmin esittelin Kierrätyskeskuksesta ostamistani mattojen näytepaloista pehmusteen eteisen penkille. Samalla reissulla ostin pitkänukkaisia mattojen mallipaloja olevan kansion. Kovan kansiosta repimisen jälkeen kasasin niistä seinälle pienen ryijyn. Tämä on makkarissa ja katselen sitä usein. Pidän tuosta, miten olen nuo palat asetellut. Asettelussa ei ole mitään järkeä.


Tilasin alennusmyynnistä kasvivärjäyskirjan ja sitä noutaessani sattui silmiin erilainen marimekko-opus ja ostin senkin. 



Taito -lehti on ihan minun suosikki! Siinä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja eri kädentaitojen aloilta. Ja kivoja ohjeita. Ja olipas hauska huomata, että tytär oli kuvannut mm. nämä kolttien käsityöperinteestä kertovan jutun kuvat.


Jotenkin elämä muuttuu jännittävämmäksi, kun illat pimenee ja myrsky riuhtoo nurkissa. Kynttilät ovat syttyneet ja muitakin valoja olen jo viritellyt. 
Olen kyllä syksyn lapsi, vaikkakin aika vanha lapsi. Ehkä se on tuo hämäryys ja se, kun iänkaikkinen kesän kirkkaus vihdoinkin himmenee. Olin jo hieman kyllästynyt kesään. Syyssateita en kaipaa päiväsaikaan, mutta satakoon yöllä, jos on tarpeen. 


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Lomatekemisiä

 Kesäloma meni ja hyvä niin. En olisi jaksanut yhtään enempää lomailla. Ompelurintamalla eikovin paljoa tapahtunut, paitsi vaateompelussa. Kolme mekkoa,  paitapusero ja hattuja/lippiksiä.



Meillä oli pienellä porukalla ompelupäivä ja siellä ompelin mekkoa, mutta kotiin tultua tuli tarve ommella pieni pussukka. Tähän innosti tilkkuystävien resurssilaatikoista löytyneet palat.


Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. Tikkaus on puoliympyrä, jonka tikkasin niin, että ensin ompelin pussukan etusaumat yhteen ja näin sain yhden kappaleen, jota tikata. Leveyttä löytyy pohjasta 18 sentin verran ja korkeutta 12 cm, pohjan leveys on 5 cm.


Pieni tasku pienille tavaroille.


Hellemekko siskon Intiasta tuomasta kankaasta. Näitä indigo-värjättyjä kankaita sain jo muutamia vuosia sitten, mutta vain yhden hihattoman paidan olin tätä ennen tehnyt. Huomaa mökkiläisen helle-look: villasukat ja crocsit!


Niin ikään intialaisesta puuvillasta paitapusero. Tämä on kyllä ollut napinläpiä vailla valmiina. Ompelukoneen ohjekirja oli hukassa enkä ollut tällä Pfaffin koneella aiemmin napinläpiä tehnyt ja tarvitsin ohjeet kummallista napinläpihärveliä varten. Sitten yhtenä yönä, en tiedä nukuinko vai olinko valveilla, tajuntaan kuitenkin tuli koordinaatit, mistä ohjekirjan löytäisin. Aamulla sitten kävelin ensimmäisenä työhuoneeseen ja siellähän se oli, työpöydän alla olevan tulostimen päällä. Taas yksi kotoinen "geokätkö" selvitetty. 


Pidän tästä kaulusmallista ja taidan tehdä toisenkin puseron samalla kaavalla, joka on Ottobre vuodelta 2016.


Tämä paitamekko on Suuri käsityölehden 4/2021 ja kaava on Lumoan kaava, kangas Sakapakasta ostettua Nuppua. Kuvaamattomat mekot ovat Salapakan trikoota ja toinen pellavaa, jonka ostin joskus Tampereen kädentaitomessuilta.


Innostuin lomalla lankojen värjäyksestä kasveilla. Ihan olin kuin ison talon emäntä porisevien patojen äärellä! Varmaan jotkut naapurit ajattelivat, että nyt se on alkanut laittaa ruokaa ulkona, kun heti aamusta seisoin tuntikaupalla pihalla kattilan äärellä. No etikkaa kun kävin lainaamassa, parissa mökissä rouvat kysyivät heti, että mitä väriä siitä saa? Kysyin toiselta, eikö tullut mieleen, että ruokaan sitä tarvitsisin, niin ei ollut käynytkään mielessä. Värjäyshommiin minä sitä tarvitsin, että oikeassa olivat. Kauniita värejä kaikki. Kuvasta puuttuu näköjään ainakin yksi vihreä. Liemiä keittelin koivun ja haavan lehdistä, puna- ja keltasipulin kuorista, jäviruo'on röyhyistä, lupiinin kukista, avokadon kuorista ja siemenistä sekä mustapavuista. Saattoi olla muutakin, jota en nyt muistanut.


Pitkästä aikaa tein kehyskukkaro laukun. Tämä meni naapurin rouvalle. 


Vuorina Marimekkoa.


Mökillä voi vain haaveilla jäätelöstä ja lähemmäs haavetta yritin päästä tekemällä tällaisia lankatötteröitä.

Aurinkoista elokuuta!


tiistai 22. kesäkuuta 2021

Farkut päässä ja jalkojen alla

Juuri ennen lomalle lähtöä iski ompeluinnostus! 

Farkkuja on ollut esillä jo pidempään, mutta kun en oikein osannut päättää, teenkö mekon vai mitä, niin keksin tehdä maton. Sitä ei voi tietenkään pukea päälle, mutta sen päällä voi tallustella.


Heti aamutuimaan kävin puistelemassa maton ulkona. Se oli hyvin pölyinen, vaikka oli ihan uusi! Muutoin tuli vaakaraitaa paitsi molempiin päihin laitoin pienistä palasista kootun reunuksen. Hapsujakin ajattelin, mutta hylkäsin aika nopeasti.




Matosta tuli oikein kiva, minulla on nyt sininen kausi menossa. Johtuu varmaan siitä, että tekisi mieli uimaan ja melomaan tai mihin tahansa viileiden vesien äärellä tapahtuvaan. Muutama entisten mustien farkkujen lahje pääsi mukaan. Ei enää pikimustina, vaan hienosti harmaantuneina. En ole koskaan ajatellut, että jotkut farkutkin harmaantuu vanhetessaan samoin kuin joidenkin hiukset. 
Matto on 60 cm leveä ja 130 cm pitkä, erittäin sopiva siihen mihin sen suunnittelin. No tietenkin. Olisihan se ollut typerää tehdä liian iso tai pieni, kun paikan tietää.


Yritin saada enemmän räsymattofiilistä ompelemalla vaaleita siksak-raitoja sinne ja tänne. Jonkun lahkeen käytin nurja puoli ylöspäin saadakseni vaaleampaa raitaa.


Päällisen taustaksi mietin vaikka mitä. Päädyin kuitenkin tähän ikivanhaan Portugalin lomalta noin 30 vuotta sitten ostamaani pyyhkeeseen. Tuli täydellinen kierrätysmatto! Jos kaipaat ideoita isolle farkkukasalle, tee retkipeite. Farkku on vahvaa ja kestää rajujakin retkiä. Seuraavaksi taidan tehdä retkipeiton, vaikka en retkelle menisikään. Aina on kuitenkin hyvä olla varautunut.


Kenen lienee farkut pääsivät  minun päähän. Fidassa oli yhtenä päivänä eurolla monellaisia farkkuja ja ihastuin tähän kuivoon.


Tässä näkyy väri ja paisley-kuvio paremmin.




Tänään tein työpäivän melkein kokonaan parvekkeella. Kun lämpötila kohosi liikaa, siirryin sisälle. Kun pidin nuo verhot alhaalla, pysyi lämpötila kohtuullisena. Viiniköynnös on venynyt pituutta kovasti. En tiedä, pitäisikö se leikata. Muraatti pyrkii vankilastaan ulos.


Tämän pelargonian kukka on kaunis.



Tämmöiset naruamppelit oli muodissa joskus nuoruudessa ja itsekin sellaista yritin värkätä. Tämä on ihan ostotuote, mutta jotenkin olen hieman kiinnostunut makramee tekniikalla tehtävästä Saaristo-valaisimesta. Sellainen kurssikin olisi Taito Etelä-Suomessa.

Ja se loma alkaa juhannuksesta. 

Oikein ihanaa juhannusaikaa ja loma-aikaa ja työaikaa ja vapaa-aikaa ja kaikkia muitakin aikoja!