Kalat pallomeressä

 Olin toukokuussa Espoon Omniassa jännällä Kasviprinttausta ja kirjontaa -kurssilla. Jokainen keräsi kasveja, prässäsi ne ja kurssilla niiden avulla printattiin kankaalle. Lopuksi laitettiin foliota, jos halusi, ja sen jälkeen kirjottiin.

Vasemmanpuoleinen mansikka on painettu, johon lisäsin kirjontaa. Oikeanpuoleinen on pelkkää kirjontaa.

Minulla ei ole ollut viikonloppulaukkua, vaan olen kulkenut urheilukassi kainalossa pienillä matkoilla. Mutta nyt on!

Kalakangas on Eurokankaasta ja kassi on Amy Butlerin Weekender Travel Bag.

Molemmilla sivuilla on isot taskut ja toiseen päätyyn tein ohjeiden mukaisesti päätytaskun. Toiseen ei oikein kangasta riittänyt. Kokoa tällä ihanuudella on:

korkeus 37 cm (14,5")

leveys ylhäällä37 cm (14,5")

ja alhaalla43 cm (17")

syvyys alhaalla 18 cm, ylhäällä 11 cm (7" ja 4,5")

Tereitä en ole ommellut kymmeniin vuosiin, joten mutkissa oli hieman haastetta! Ostin Eurokankaasta valmista vinonauhaa, niitä kivoja iloisen värisiä sekä nyöriä joista askartelin tereet.

Vuorikangas löytyi omasta kaapista. Näin kalat pääsivät pallomereen polskimaan.

En ehkä tehnyt tätä vaihetta ohjeiden mukaan, mutta valmista tuli näinkin. Tälle puolelle tein vuorikankaasta vinokantin, mutta toiselle puolelle olin laittanut kaupasta ostettua. Ostin tyhmyyksissäni vain yhden paketin ja se olikin sitten ollut viimeinen. Eikä siinä edes ollut luvattua kahta metriä, hätäisesti puolitoista metriä. 

Nuo klipsit ovvat tavattoman käteviä! Niitä kun yleensä käytän, olin aika huoleton kohdissa, joissa nuppineulat olivat tarpeen. Sen näköiset oli kädet. Naarmuja ja pieniä reikiä siellä täällä.

Kangasta ei juuri jäänyt ylimääräistä, mutta pienen kukkaron verran kuitenkin.

huiveja, humpuukia ja herkkuja

Tein tuossa jokin aika sitten ystävälle tämmöisen kukkakranssin oveen ja innoissani tein vielä itsellekin. Mielikuvittelin, että virkkaan kauniita perhosia liitelemään kukkiin, mutta niistä tuli niin kömpelöitä ja rumia, ettei niitä missään nimessä olisi voinut laittaa kransseihin. Aivan kauheita.

Vaan kävipä tuuri! Eilen illansuussa polkaisin vauhdilla Pukinmäkeen Weisteen pop up myyntiin ja siellä oli tuollaisia söpöjä eri värisiä perhosia. Virittelin niitä kranssiin lisäkoristeiksi.

 

Edelleen jokin aika sitten olin Malmitalolla katsomassa Paholainen pukeutuu Pradaan kakkosen ja siellä oli myös Taito shop lankoineen ja Hertta-huivin ohjeineen. Ohje kuului leffan hintaan, langat olin ostanut ennakkoon Lankamaailmasta. Katsopa tarkkaan tuota reunaa, siinä on icordia muistuttava reunus. Siisti ja nätti.

Hertta-huivia oli kiva neuloa, sopivan pieni työ. 

Alkuun oli haastetta tuon piparkakkureunan kanssa, mutta tarpeeksi kun teki virheitä, niin alkoi sekin sujua.

Tein sitten innostuksen vallassa toisenkin huivin. 

Huivin levein- eli keksikohta asetetaan kaulalle ja päät kietaistaan niskan takaa eteen solmittavaksi. Neulottu kahdella langalla, toinen jotain mohairia ja tuossa vedenvärisessä toisena lankana on Hjertegarnin lana cottonia, 50% merinoa, 50% puuvillaa. Toisen lankaa en muista, se löytyi omasta kopasta.

Weisteellä oli vaikka mitä ihanaa! Olin siis polkupyörällä, joten ostokset jäivät pieniksi. Vai jäivätkö sittenkään?

Sieviä kaappeja ja hyllykköjä ja hyvin edulliseen hintaan.

Tänään käytiin saaressakin. Minulla ja Sulolla eka kerta mökillä tänä kesänä ja molemmat nautittiin!

Sulo hieman riehakkaammin kuin minä, joka heilutteli haravaa ja välillä heittelin Sulolle palloja ja frisbeetä.

Fillarilla pääsee sukkelasti paikasta toiseen. Kun tultiin kotiin, polkaisin radan toiselle puolen Raparperitaivaaseen!  Tähän pieneen kioskiin maksetaan se, mitä aikoo nautiskella.

Heti portin pielestä olisi saanut ottaa lainaksi hevosen, mutta en arvannut lähteä ratsaille, kun mielessä oli ottaa hieman juotavaa ja syötävää. Moni siellä ratsasti, myös aikuiset.

Ja jos ollaan Raparperitaivaassa, on itsestään selvää ottaa raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta sekä kupponen kahvia. Tämä on siis sellainen ihana kahvila, avoinna kaksi kertaa vuodessa, omakotitalon pihalla. Tarjolla on vaikka mitä herkkuja omatekemästä limonaadista muurikkalettujen kautta kakkuihin ja piirakoihin. Ja kahvit juodaan posliineista, kuin myös herkut. Taustalla soi nauhalta elävä musiikki eli se on nauhoitettu paikalla aikaisemmin. Kivaa kotimaista iskelmää kiratalla säestettynä ja hauskoja peiniä lisäyksiä sanoituksissa.

Aurinkoisia ja tuomentuoksuisia päiviä!

Nyt kukkii!

 Ilmat sääukkojen mukaan lämpenee ja minäkin voin vaihtaa toppatakin suoraan farkkutakkiin! 

Etupuolella on pientä vapputunnelmaa, napista roikkuu mini-vappuviuhka.

Selkäpuolta koristaa uusi iso mosaiikkikirjonnalla tehty nalle. Malli on Tomomi Mimuran kirjasta. Kirjomalla voi tuunata ja personoida vaatteitaan miten lystää.

Nalle on käynyt keräämässä kukkakimpun ja ojentaa sen jollekin, joka seisoo minun selän takana. Hieman on jäänyt kukkia muillekin poimittavaksi.

Tätä mosaiikkikirjontaa ja muita kirjonnan lajeja pääsee oppimaan heinäkuun kurssillani Saarenmaan Kuressaaressa! Tutustu: https://www.kurssille.com/courses/kirjontakurssi-kuressaaressa/

Myös instan tililtäni löytyy lisää kuvia kurssin sisältöihin liittyen.

https://www.instagram.com/marja_karlin/

Tässä vasta kirjon kukkasia.

 

Virkkasin puuvillalangoista kukkasia tehdäkseni ovikranssin ystävälle.

Kovin monia erilaisia kukkia en virkannut, mutta värikkyys korvaa.

Kranssista tuli oikein sievä. Halkaisijalta noi 22 cm.

Hieman tuli himo virkata lisää kukkia eli tulossa on ovikranssi myös itselle.

Näiden kukkien myötä toivotan kaikille hauskaa Vappua!

 

Villaa ja intian puuvillaa

 

Tervehdys!

Pieniä kukkaroita ihan tilaustyönä. Nämä ovat kooltaan sellaisia, joihin mahtuu useita kortteja. Tuo alemman kukkaron kangas on niin ihanaa ja sitä oli vain pieni pala. Olen sitä säilönyt johonkin tärkeään ja tässä se tärkeä nyt on.

Tämä Hailuotolainen Tikkurineule eli luotolainen on ollut ikuisuusprojekti, mutta vihdoin sain sen valmiiksi. 

Paidassa on kiinnostavia yksityiskohtia kuten selkäpuolen levennykset ja nämä kuvassa näkyvät hihojen kavennukset kyynärpäiden kohdilla.

Olalla on nappirivistö. Niiden alla olan kohdalla oli myös mielenkiintoisesti virkattava osuus. Se sujui helposti, jos osasi virkata myös vasemmalla kädellä. On todella lämmin paita, tein sen Pirtin kehrääämön karstalangasta.

Ja heti perään kesäkolttu! 

Kankaan, intianpuuvillaa,  ostin Tampereen reissulta Taitojamit nimisestä kaupasta. Olen tämän mekon myötä hieman ihastunut punaiseen, joten odotan innolla sopivia kelejä. Mekossa on taskut sivusaumoissa. Taskuton mekko on ihan turha vaate.

Malli on vuoden 2024 Suuresta Käsityölehdestä numerosta 6-7. Siinä on erikoisuutena tuo, että takakappale tulee sivuilta eteen ja vain takakappaleessa on rimpsuhelma. En ole koskaan ollut mikään rimpsumekkotyttö, mutta ajat muuttuvat ja nyt yritän olla kuin kotonani tuossa mekossa.

Hauskan mallinen pussukka vaati kyllä ajatustyötä! 

Kankaat ovat kaikki Marimekkoa. Tämä pussukka paljastuu todella suurisuiseksi! Yhdellä silmäyksellä näkee sisällön. Kiva pussukka pienien neule- tai kirjontatöiden säilyttämiseen.

Kissaihmiselle sopiva läpyskä vetoketjun päässä.

Myös tämä pussukka on tehty Marimekon kankaista.

Kesäinen pikkuliina vaikkapa pihapöydälle. Sitten, kun siellää tarkenee istua.

Serkkuni äidin edesmenneen siskon kansallipuvun hame oli jo melko kulunut, mutta serkkuni pyysi minua tekemään siitä äidilleen olkalaukun. Laukku on muisto rakkaasta siskosta. Tuin kangasta ohuella lakkuhuovalla, jota tikkasin pystyraitojen mukaisesti tukemaan vanhuskangasta.

 Asuun kuuluneista taskuista toinen pääsi laukun kylkeen.

Ompelin sen kiinni niin, että taskun tausta toimii taskuna.  Alkuperäinen tasku on niin matala, ettei siinä oikein voi nenäliinaa kummempaa säilyttää. 

Sisäpuolella on yksi sivutasku vaikka kukkarolle ja kännykälle. 

Ostin uudet farkut, vaikka ne olivat minulle lyhyet. Ajattelin, että kyllä minä jotain keksin. Ja keksinkin. Kotona leikkasin miehen farkkujen lahkeista sopivat pätkät ja ompelin ne jatkoiksi omiini. Selvennykseksi, mieheni ei nyt kulje pohjemittaisissa farkuissa, vaan olin saanut nämä häneltä "omiin hommiini".

Mukavaa kevään odotusta! Minä lähden huomenna hulmuttelemaan mekkojen helmoja Italiaan! Siellä on kuulemma ihan mekkokelit!

mitään ei kannata heittää pois!

Edellisessä postauksessa taisinkin vilauttaa, mitä kirjontapuolella on tekeillä.

 

Tätä työtä kirjoessa tapahtui oikea kunnon moka, jota ei ole mahdollista korjata. Hetken se harmitti, mutta mitäpä tuosta, tekevälle sattuu. PunaPaula blogissaan kertoi omasta mokastaan ja kaikillehan niitä sattuu.

Yläpuolisessa kuvassa näkyy kehyksessä oleva tukikangas, jonka oletin olevan veteen liukenevaa. Mutta olin epähuomiossa ottanut väärästä rullasta ja tämä ei todellakaan liuennut veteen. Tämä on pois revittävää tukimateriaalia. Käsin kirjonnassa se repiminen ei onnistu. 

Ja miten se ylimääräinen tukimateriaali lopputulokseen vaikuttaa?

Tukikankaan alla on erivärisiä kankaita, joiden päälle olen kirjonut eri väreillä. Nyt tukikangas haalentaa taustan värit. Lopputuloksesta ei välttämättä tiedä, että on tällainen moka sattunut.

 Arvaatko, mistä materiaalista nämä pussukat on tehty?

No et varmaankaan, siksipä kerronkin.

Kyseessä on yli 40 vuotta vanhat kurahousut, joita on käyttäneet serkukset. Ensin vanhempi ja nuorempi peri ne sen jälkeen. Kurahousut ovat oikein hyvää materiaalia vaikka pussukkaan. 

Sain ystävältä nämä kurahousut, joista lupasin tehdä hänelle pari pussukkaa. Toisen hän antaa serkulleen ja toinen jää hänelle itselleen. Kurahousuja jäi vielä sen verran, että sain pienen pussukan ylimääräisenä. Hauskat muistot lapsuudesta.

Halusin käyttää kurahousujen olkaimen jotenkin mukaan työhön ja toiseen pussukkaan tein ulkopuolelle pienen taskun ja olkain sulkee taskun.

Molemmissa isoissa pussukoissa on sivutaskut sisäpuolella. Toisessa on vuorena kivaa retkeilyyn liittyvää kangasta. Siinä on polkupyöriä, telttoja ja matkailuvaunu. Uskon, että serkukset ovat joskus retkeilleet yhdessä.

Toisessa pussukassa on taskussa kissakangasta, koska serkku pitää kissoista.

Viimeviikolla pidin Kädentaitomartoille Oodissa Hexagon illan. Ompelimme käsin mallineiden avulla näitä kuusikulmioita.

Lopputuloksena syntyi neulatyyny! Niitähän pitää olla monta joka naisella.

Tänään marttojen kanssa valmistauduttiin viikonlopun Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Marttojen pöydässä voi tutustua ryijyn solmimiseen ja esillä on pieniä ryijyjä sekä vuoden käsityötekniikalla eli tilkkutöinä tehtyjä töitä.

Tämä minun ryijy ei ole perinteinen kaunis ja harmonin teos. Tässä on käytetty monenlaisia materiaaleja aina mummoni suruadressien nauhoista alkaen.

Tervetuloa moikaaamaan, itse olen paikalla lauantaina puoli kahdesta alkaen. Messuilla on varmasti paljon kiinnostavaa nähtävää!