lauantai 9. lokakuuta 2021

puuta, betonia, tilkkuja ja mosaiikkia

 






Pitkästä aikaa pussukkahommia. Löytyi kivaa maatuska kangasta Marimekon Muija kankaan pariksi ja siitä syntyi Tosi muija -pussukka.


Takapuolella on vain yksi maatuska. Tästä kuvasta näkeekin tikkauksen hyvin.
Jaa, että mikä tuo mosaiikki pussukan alla on?


Kässäkoulussa oli vuorossa mosaiikki. Tämä on ollut semmoinen "olis joskus kiva kokeilla" -juttu ja nyt on kokeiltu. Ystävän kirppikseltä löytämä Ikean iso tarjotin oli juuri sopiva tähän. Halusin tehdä glögitarjoittimen ja siihen sommittelin sopivan kuvan. Tässä vaiheessa mosaiikit on liimattu paikoilleen ja saumausaine on levitetty työhön.


Ylimääräinen saumausaine on pyyhitty pois ja mosaiikit kiillotettu.
Maalasin tarjoitttimen valkoiseksi, tuli raikkaamman näköiseksi. Tervetuloa glögille, kun on sen aika. Tässä kuvassa tarjotin on pallin päällä ja hätätapauksessa sitä voi käyttää pikkupöytänä.




Päällystin myös kukkaruukun. Tilkkuilijana kuvioksi tuli perinteinen tilkkutyökuvio eli tähti. Kohtuullisen hyvin se onnistuin mosaiikeistakin.



Putsattuna ja kiillotettuna. Ei ehkä juuri kanervan väreihin sopiva, mutta en pelkkää ruukkua halunnut kuvaan.


Ennen mosaiikkihommia meillä oli betonitöitä. Tein betonilähiön. Viisi eri kokoista kerrostaloa muodostaa Lintulan. Ja nimen mukaisesti useimmissa taloissa on lintu-aiheinen muraali.



Talot on maalattu akryyliväreillä, ikkunan piirretty tussilla ja muraalit on serveteistä lakalla seinille kiinnitetty. Lopuksi koko talot on lakattu.


Talojen toisella kapealla seinällä on hieman erilaiset muraalit.


Tänään päästiin työstämään vanerille puupiirros laattaa.
Taltta ei ole ihan omin työkalu, kerran olen kokeillut mökillä ihan oikeita talttoja, kun yritin kaadetun koivun runkoon koristeita tehdä. Taltta hajosi melkein heti ja siihen se homma jäi. Vanerilevy oli huomattavasti pehmeämpää ja homma sujui halpistaltoillakin. Linolevylle tarkoitetun talttasarjan olin ostanut mökille, tarkoituksena, että olisin tehnyt jonkun linokuvion, mutta värjäsin vain niitä villalankoja ja linolevyt jäi kaivertamatta. Taloja syntyi jälleen. 



Kotona testasin eilen kaivertamalla tuon pienen puukuvioisen laatan. Koska siinä ei ollut pinnalla väriä, en osannut nähdä, että osa laatasta oli liian kohollaan ja niihin kohtiin tuli myös väriä näihin ensimmäisiin kokeiluihin.
Huomenna olisi sitten vuorossa itse painamistyö. Vähän kyllä jännittää, miten saan värit onnistumaan. Ehkä olisi pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi kaiverrus. Pelkkiä viivoja, vaikka # merkki.












maanantai 23. elokuuta 2021

kun kerran vauhtiin pääsee, ...

..niin kaikenlaista pussukkaa syntyy!


Pieniä kirjekuorien mallisia pussukoita.


Nämä suljetaan vain nyöriä napin ympäri kieputtaen.


Marimekkoa! Olen varmaan ihan syntymästä asti imenyt marimekkoa itseeni. Mummon sisko oli marimekon tehtaalla töissä ja sieltä he saivat ostaa edullisesti hieman epäkurantteja kankaita. Niistä mummo ompeli minulle ja siskolle mekkoja. Unikko on alunperin Maija Isolan vuonna 1965 suunnittelema, mutta Kristiina Isolan 2007 päivittämä printti ja nimikin uusiutui "mini-unikoksi". Aika söpö ja raikas.


Tämä pieni sinisävyinen on kasattu resursseista. Nämä molemmat lähtevät Japaniin ja siksi tähän pieneen laitoin keskelle japanilaisen Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa "lepo" kangasta. Ishimoto on suunnitellut marimekolle yli 300 eri kuosia!


Siinä molemmat odottavat matkaan pääsyä.

Aikaisemmin esittelin Kierrätyskeskuksesta ostamistani mattojen näytepaloista pehmusteen eteisen penkille. Samalla reissulla ostin pitkänukkaisia mattojen mallipaloja olevan kansion. Kovan kansiosta repimisen jälkeen kasasin niistä seinälle pienen ryijyn. Tämä on makkarissa ja katselen sitä usein. Pidän tuosta, miten olen nuo palat asetellut. Asettelussa ei ole mitään järkeä.


Tilasin alennusmyynnistä kasvivärjäyskirjan ja sitä noutaessani sattui silmiin erilainen marimekko-opus ja ostin senkin. 



Taito -lehti on ihan minun suosikki! Siinä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja eri kädentaitojen aloilta. Ja kivoja ohjeita. Ja olipas hauska huomata, että tytär oli kuvannut mm. nämä kolttien käsityöperinteestä kertovan jutun kuvat.


Jotenkin elämä muuttuu jännittävämmäksi, kun illat pimenee ja myrsky riuhtoo nurkissa. Kynttilät ovat syttyneet ja muitakin valoja olen jo viritellyt. 
Olen kyllä syksyn lapsi, vaikkakin aika vanha lapsi. Ehkä se on tuo hämäryys ja se, kun iänkaikkinen kesän kirkkaus vihdoinkin himmenee. Olin jo hieman kyllästynyt kesään. Syyssateita en kaipaa päiväsaikaan, mutta satakoon yöllä, jos on tarpeen. 


sunnuntai 1. elokuuta 2021

Lomatekemisiä

 Kesäloma meni ja hyvä niin. En olisi jaksanut yhtään enempää lomailla. Ompelurintamalla eikovin paljoa tapahtunut, paitsi vaateompelussa. Kolme mekkoa,  paitapusero ja hattuja/lippiksiä.



Meillä oli pienellä porukalla ompelupäivä ja siellä ompelin mekkoa, mutta kotiin tultua tuli tarve ommella pieni pussukka. Tähän innosti tilkkuystävien resurssilaatikoista löytyneet palat.


Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. Tikkaus on puoliympyrä, jonka tikkasin niin, että ensin ompelin pussukan etusaumat yhteen ja näin sain yhden kappaleen, jota tikata. Leveyttä löytyy pohjasta 18 sentin verran ja korkeutta 12 cm, pohjan leveys on 5 cm.


Pieni tasku pienille tavaroille.


Hellemekko siskon Intiasta tuomasta kankaasta. Näitä indigo-värjättyjä kankaita sain jo muutamia vuosia sitten, mutta vain yhden hihattoman paidan olin tätä ennen tehnyt. Huomaa mökkiläisen helle-look: villasukat ja crocsit!


Niin ikään intialaisesta puuvillasta paitapusero. Tämä on kyllä ollut napinläpiä vailla valmiina. Ompelukoneen ohjekirja oli hukassa enkä ollut tällä Pfaffin koneella aiemmin napinläpiä tehnyt ja tarvitsin ohjeet kummallista napinläpihärveliä varten. Sitten yhtenä yönä, en tiedä nukuinko vai olinko valveilla, tajuntaan kuitenkin tuli koordinaatit, mistä ohjekirjan löytäisin. Aamulla sitten kävelin ensimmäisenä työhuoneeseen ja siellähän se oli, työpöydän alla olevan tulostimen päällä. Taas yksi kotoinen "geokätkö" selvitetty. 


Pidän tästä kaulusmallista ja taidan tehdä toisenkin puseron samalla kaavalla, joka on Ottobre vuodelta 2016.


Tämä paitamekko on Suuri käsityölehden 4/2021 ja kaava on Lumoan kaava, kangas Sakapakasta ostettua Nuppua. Kuvaamattomat mekot ovat Salapakan trikoota ja toinen pellavaa, jonka ostin joskus Tampereen kädentaitomessuilta.


Innostuin lomalla lankojen värjäyksestä kasveilla. Ihan olin kuin ison talon emäntä porisevien patojen äärellä! Varmaan jotkut naapurit ajattelivat, että nyt se on alkanut laittaa ruokaa ulkona, kun heti aamusta seisoin tuntikaupalla pihalla kattilan äärellä. No etikkaa kun kävin lainaamassa, parissa mökissä rouvat kysyivät heti, että mitä väriä siitä saa? Kysyin toiselta, eikö tullut mieleen, että ruokaan sitä tarvitsisin, niin ei ollut käynytkään mielessä. Värjäyshommiin minä sitä tarvitsin, että oikeassa olivat. Kauniita värejä kaikki. Kuvasta puuttuu näköjään ainakin yksi vihreä. Liemiä keittelin koivun ja haavan lehdistä, puna- ja keltasipulin kuorista, jäviruo'on röyhyistä, lupiinin kukista, avokadon kuorista ja siemenistä sekä mustapavuista. Saattoi olla muutakin, jota en nyt muistanut.


Pitkästä aikaa tein kehyskukkaro laukun. Tämä meni naapurin rouvalle. 


Vuorina Marimekkoa.


Mökillä voi vain haaveilla jäätelöstä ja lähemmäs haavetta yritin päästä tekemällä tällaisia lankatötteröitä.

Aurinkoista elokuuta!


tiistai 22. kesäkuuta 2021

Farkut päässä ja jalkojen alla

Juuri ennen lomalle lähtöä iski ompeluinnostus! 

Farkkuja on ollut esillä jo pidempään, mutta kun en oikein osannut päättää, teenkö mekon vai mitä, niin keksin tehdä maton. Sitä ei voi tietenkään pukea päälle, mutta sen päällä voi tallustella.


Heti aamutuimaan kävin puistelemassa maton ulkona. Se oli hyvin pölyinen, vaikka oli ihan uusi! Muutoin tuli vaakaraitaa paitsi molempiin päihin laitoin pienistä palasista kootun reunuksen. Hapsujakin ajattelin, mutta hylkäsin aika nopeasti.




Matosta tuli oikein kiva, minulla on nyt sininen kausi menossa. Johtuu varmaan siitä, että tekisi mieli uimaan ja melomaan tai mihin tahansa viileiden vesien äärellä tapahtuvaan. Muutama entisten mustien farkkujen lahje pääsi mukaan. Ei enää pikimustina, vaan hienosti harmaantuneina. En ole koskaan ajatellut, että jotkut farkutkin harmaantuu vanhetessaan samoin kuin joidenkin hiukset. 
Matto on 60 cm leveä ja 130 cm pitkä, erittäin sopiva siihen mihin sen suunnittelin. No tietenkin. Olisihan se ollut typerää tehdä liian iso tai pieni, kun paikan tietää.


Yritin saada enemmän räsymattofiilistä ompelemalla vaaleita siksak-raitoja sinne ja tänne. Jonkun lahkeen käytin nurja puoli ylöspäin saadakseni vaaleampaa raitaa.


Päällisen taustaksi mietin vaikka mitä. Päädyin kuitenkin tähän ikivanhaan Portugalin lomalta noin 30 vuotta sitten ostamaani pyyhkeeseen. Tuli täydellinen kierrätysmatto! Jos kaipaat ideoita isolle farkkukasalle, tee retkipeite. Farkku on vahvaa ja kestää rajujakin retkiä. Seuraavaksi taidan tehdä retkipeiton, vaikka en retkelle menisikään. Aina on kuitenkin hyvä olla varautunut.


Kenen lienee farkut pääsivät  minun päähän. Fidassa oli yhtenä päivänä eurolla monellaisia farkkuja ja ihastuin tähän kuivoon.


Tässä näkyy väri ja paisley-kuvio paremmin.




Tänään tein työpäivän melkein kokonaan parvekkeella. Kun lämpötila kohosi liikaa, siirryin sisälle. Kun pidin nuo verhot alhaalla, pysyi lämpötila kohtuullisena. Viiniköynnös on venynyt pituutta kovasti. En tiedä, pitäisikö se leikata. Muraatti pyrkii vankilastaan ulos.


Tämän pelargonian kukka on kaunis.



Tämmöiset naruamppelit oli muodissa joskus nuoruudessa ja itsekin sellaista yritin värkätä. Tämä on ihan ostotuote, mutta jotenkin olen hieman kiinnostunut makramee tekniikalla tehtävästä Saaristo-valaisimesta. Sellainen kurssikin olisi Taito Etelä-Suomessa.

Ja se loma alkaa juhannuksesta. 

Oikein ihanaa juhannusaikaa ja loma-aikaa ja työaikaa ja vapaa-aikaa ja kaikkia muitakin aikoja!

 


sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 
 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.


Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.


Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.




Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!


Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.


Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!