talven lintu, kyynärpääkaktus, pakkaslapaset ja taidenäyttely

 Kirjonta on inspiroinut minua jo pitkään ja näin talven keskellä suosikkilintuni on punatulkku.

Tausta on epämääräinen, mutta lintu on ihan tunnistettavissa.

Työ on takapuolelta hauskan näköinen lankasotku.

Langanloppuja on varmasti jokaisella, joka neuloo enemmän kuin yhden kerran elämässään. Olen tehnyt näitä jämälankalapasia useampia ja eilen pidin lapastekniikasta Kädentaitomartoille kurssin. Samalla opeteltiin italialainen silmukoiden luonti ja intialainen peukalo.

Idea on se, että kun yksi nöttönen loppuu, liitetään työhön uusi lanka. Työssä neulotaan koko ajan kahta tai kolmea lankaa yhdessä paksuudesta riippuen. Nämä lapaset on melkolailla samannäköiset, koska tein niitä yhtäaikaa ja tarkkailin, että molempiin riitti samaa lankaa noin saman verran. Ehkä näille voisi antaa arvokkaamman nimen kuin jämälankalapaset. Voisivat olla vaikka taidelapaset! Etenkin, jos käyttää aikaa ja vaivaa värien sommitteluun kunnolla. Mutta toisaalta on hauska ottaa seuraavaksi se lanka, joka sieltä laatikosta sattuu tulemaan!

Kurssilaiset pääsivät hyvin vauhtiin. Muutama vaihtoi lapasen pipoon. Erityisesti avantouimarin piposta tulee tarpeellinen, oikein paksu ja lämmin.

Vanha paitapusero sai kyynärpäähänäsä kaktuksen. Ei tule enää pidettyä kyynärpäitä pöydällä, muuten piikit pistää!

Kaktus ja ruukku on applikoitu ohuista puuvillakankaista ja somistettu kirjomalla piikit ja muotoa korostavat kuviot.

Jos olet pääkaupunkiseudulla viikonloppuna, suosittelen pistäytymään Galleria Duetossa, Kalevankatu 15, Hki. Siellä on taitavan taiteilija Aino Kajaniemen kuvakudoksia. Ne on ihanmielettömän upeita. Sunnuntaina hän on itse paikalla, joten jos tekniikka ei ole tuttu, saatat saada siitä tarkemman selonteon.

Tämä työ on aivan uskomattoman kaunis!

Aurinkoista viikonloppua!

se on taas pipon paikka, nyt lipalla!

 

Tilasin joku aika sitten Oulun Taito shopista Luotolaisen lippapipon tuotepaketin. Vasta nyt ehdin tarttua siihen, kun ensin piti saada valmiiksi jo kauan sitten tyttärelle aloittamani Petit Knit Maggie gardigan, jollaisen tein viime keväänä/kesänä itselleni. Tosin kummastakaan ei tullut takkia vaan pusero.

Arvaatko, mistä tämä söpö malli koostuu?

Ohjeen kanssa hieman tuli epäuskoa, mutta selvisin ongelmista. Luulisin.

Alkuperäisen mallin mukaan päälakea kuuluisi koristaa tuppilosta (icord) tehty lenksu, mutta heti kun näin mallin, tiesin käyttäväni siihen pientä mustaa tupsua, joka on minulle merkityksellinen. Siihen liittyy tarina Kädentaitomessuilta. Tapasin siellä töissä olevan ystäväni Katin. Hän halusi esitellä minut äidilleen, joka oli siellä hänen mukanaan. Naiset olivat purkaneet osin Katin neuloman villapaidan, joka oli tullut käyttäjälleen liian isoksi ( : = O ) ja nyt äiti teki purkulangasta tupsuja. Ne olivat aivan ihania! Pullukoita ja pehmeitä kuin mitkä, johtui tietenkin purkulangan kikkaruudesta. Sain kaikki 4 valmistunutta tupsua. Katin äiti on aivan yhtä sympaattinen ja iloinen kuin tyttärensä. Siksi minulle oli tärkeää saada tupsuille käyttöä. Ja nyt on ensimmäin päässyt korkealle paikalle (koska olen melko pitkä!).

Sulolla on tärkeä tehtävä vahtia, kun korjaan hänen tai Veikon leluja. Vaikka Sulo ei koko aikaa istu ja katso minua, niin hän on oppinut kuulemaan, mitä tarkoittaa, kun  kuulee saksien katkaisevan langan. Silloin viimeistään hän nousee ja olettaa työn olevan valmis.

Onhan tämä rotta saanut aika monta paikkaa kylkiinsä, kuono on vino, kaikki tassut riekaleina tai puuttuvat kokonaan, samoin korvat. Hännästä ei ole jälkeäkään, mutta hyvin tärkeä omistajalleen, ja Sulollekin. Tämä on siis Veikon lelu.

Veikko oli eilen osan päivää hoidossa, kun emäntä on kuumeessa. Pääsivät pojat vähän riehumaan, tässä tosin kytätään makkarin sängyllä istuen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Toisen rapun Milo-koira menikin ohi ja Veikko juoksi vauhdilla ovelle, jos vaikka Milo olisi ollut meille tulossa. Sulo suhtautuu meidän nurkilla pyöriviin kettuihinkin rauhallisesti, mutta Veikkoon ne saavat vipinää! Hyvä ettei vetänyt minua syvään ojaan, kun ketun jäljet veti puoleensa.

Jouluisat kankaat ja sairastuvan porukkaa

 Aurinkoista alkanutta vuotta 2026!

Viimevuoden puolella tilasin PeeKaa sta kuvassa näkyvän hirsimökkiviivaimen. Se on tuo oikeanpuoleinen viivain. Idean viivaimen käyttöön hirsimökkejä rakentaessa sain Tilkkutie blogista. Todella hyvä ja näppärä viivain, helpottaa kummasti. Ei pahemmin tarvitse trimmailla! Viivaimen avulla leikataan ensin soiroja ja niistä tarvittava määrä tarvittavan kokoisia pötkylöitä.

En ole joulukangas(kaan) ihminen, mutta silti sellaisia löytyi kaapista. Pistin lähes kaikki kankaat mittojen mukaisesti viivottimen avulla suikaleiksi. Näistä oli tarkoitus tehdä pieni peitto eräälle jouluvauvalle.

Testasin tätä josjus aikoja sitten jostain ostamaani Miracle Marking Systemiä tikkauskuvion merkitsemiseksi. 

Toimi oikein hyvin noin pienen pinnan kanssa. Tosin aika paljon tuli hienon hienoa jauhetta pitkin pöytää, mutta saattoi jouhtua tekijän kokemattomuudesta.

Testasin ensin ihan muualle kuin varsinaiseen työhön. Kokeilusta syntyi pieni pussukka. Pituus noin 6", leveys 4" ja korkeus noin 2,5". 

Päädystä katsottuna pussukka näyttää tällaiselta. Täysin tarpeeton, mutta ei sitä tikattua kangasta voinut roskiinkaan laittaa! Osastolle aika tavaran nauttii.

Itse työn tikkauksen merkitsemiseen en sitten käyttänyt tuota jauhetta, vaikka ei se ollenkaan hassumpaa ollut. Työn tikkaukset merkitsin tuolla aiemmassa kuvassa näkyvillä kynillä. Erityisesti tuo hoikka turkoosin värinen kynä ohuella liidulla oli hyvä, mutta tarvitsin valkoisiin kohtiin värillistä liitua ja sitä löytyi vain paksusta kynästä. 

Olisin käyttänyt mielelläni vihreää enemmän, mutta sitäpä ei sitten ollutkaan. Peiton korkeus 31,5" (80 cm) ja leveys 27" (68 cm). Pesin peiton koneessa, jotta kaikki merkinnät lähtivät varmasti pois ja halusin nähdä, kuinka erityisesti valkoisessa kankaassa oleville kultaisille kohdille käy. Ei käynyt kuinkaan.

Peiton tausta on samaa kangasta kuin tuo pussukka. 

Peiton kulmaan laitoin vielä varmuudeksi tuollaisen Yuo are a star! merkin, jos se ei muuten olisi tullut selväksi! ; D

Olen joskus kauan sitten ommellut tuollaisia 4" x 4" (10 x 10 cm) raidallisia paloja ilman mitään järkeä. Olin ommellut ne vanulle ja kaikki 9 palaa lopuksi yhteen. Sitä olen sitten useamman kerran pyöritellyt käsissäni, että mikä tästäkin tulee. Kooltaan se ei oikein sopinut tyynyksi, ei myöskään pussukaksi. Nyt sitten välähti lopultakin, että patalappu!

Patalapuksi tämä oli juuri oikean kokoinen, kunhan taittoi kulmat kohti keskustaa ja surautti saumat kulmista keskustaan. Ripustuslenkki täytyi muistaa kiinnittää myös ja jättää kääntöaukko, jonka sitten ompelin käsin kiinni. Valmis työ on 8 x 8" (20 x 20 cm).

Sairastuvalla on jo pitempään kärsivällisesti istunut ja odottanut vuoroaan tämä porukka. Kaikilla on kovassa ja riehakkaassa menossa  syntyneitä vammoja, joita alan nyt hoitamaan. Alinna on rotta, jota ei ehkä enää rotunsa edustajaksi tunnista. Pesukarhulla on toinen jalka entuudestaan toista lyhyempi, sekin jonkin onnettomuuden jälkiä. Nyt ommellaan vain ihan pintahaavoja kasaan, ei amputaatioita eikä muitakaan isoja operaatioita.

hiippalakkeja ja arvonnan voittaja

 Kauppakassin saaja on arvottu ja onnettarena toiminut Sulo-koira löi tassunsa Tytin lapun päälle. Laitathan Tytti sähköpostia marletekee at gmail.com

Kovin ei ole joulufiilistä, jos ulos katsoo. Joku säätieteilijä lupaili pikkuruisesti lunta ja sitä minä nyt sitten odotan.  Lahjoja emme erityisesti osta, vain muutama paketti on hankittu.

Instagramista löytyi kiva hiippalakin ohje ja tartuin heti puikkoihin. Hiippa valmistui melko nopeasti, mutta jouduin leikkaamaan reunuksen pois ja neulomaan uuden, hieman tiukemman. Alkuun ei silmukoimalla osien kiinnittäminen meinannut onnistua, mutta lopulta hoksasin systeemin ja yhdistyskohdasta tuli ihan siisti. Alunperin koko työ tehtiin nelosen puikoilla, mutta uuden reunuksen tein vallan kolmosilla. Lannkana reunuksessa on Novitan Nalle ja Tuuli mohair. Itse hiippa on Novitan 7-veljestä ja mukana myös mohair. Luonnossa mohairin huomaakin pörröisyytenä. Tämä on metsätontun lakki.

Seuraava hiippalakki lähti puikoille melkein heti edellisen valmistuttua ja perinteisemmin värein.

Punaiseen laittelin varastoista kainkenlaisia punaisia 7-veikkoja ja mukana kulkee koko ajan punainen mohair, ehkä hieman pinkkinen. Reunus on myös 7-veljestä ja Tuuli mohairia.

Siinä ovat vierekkäin metsätontun ja joulutontun hiippalakit. En ole oikein punaisen ystävä, mutta vihreä on minulla käytössä.

Joulutonttu on mennyt metsään. Samaan metsikköön meni eilen illalla komea kettu. Oli niin hieno häntäkin, että! Eikä se pahemmin minusta tai Sulo-koirasta piitannut. Parhaimmillaan oli ihan parin metrin päässä.

Melkein aina, kun nämä pojat ovat rauhallisina, niin ovat sitten vierekkäin.

Ja tarkkailevat samaan suuntaan. Veikko oli meillä melkein viikon ja niin totuin hänen tapoihin, että kun tulin suihkusta, ihmettelin, miksei. Veikko jo ollut oven takana!

Oikein ihanaa ja rentouttavaa joulunaikaa!

Arvonta ja trikoo-ompelua

 

Minulla oli sopivan kokoinen pala Marimekon unikkoa vuodelta 1965. Kyllä tämä kangas on tuoreempaa, mutta Maija Isola on tuolloin suunnitellut sen.Palasta syntyi sopiva kauppakassi.

Jos sinua hieman ärsyttää joku ystäväsi, joka lähtee käsiä heilutellen kauppaan, eikä käsissä roiku kauppakassia, voit osallistua arvontaan. Tai jos vaikka olet ärsyyntynyt itseesi, kun ostat toistuvasti muovikassin, niin voit ilmiantaa itsesi ja osallistua arvontaan pelkkänä itsenäsi. 

Arvonnan säännöt:

Ilmianna itsesi ja muovipussikaverisi kommenttikenttään 20.12.25 klo 20:00 mennessä. Jos et pysty kommentoimaan tämän postauksen kommentteihin ja olet FB:ssä, voit vastata myös siellä olevaan postaukseeni. Tämä on ihan minun oma arvontani, eikä siihen ole osallisina mikään muu taho.

Ompelin vuosi sitten, tai niillä main, tuon vihertävän ja ruskean t-paidan ja kankaan laatu oli niin hyvää, että tämän vuoden Käsityömessuilta Tampereelta ostin lisää Hieno Stylen trikoita, nyt valkoisen ja tuon beigen. Kaksi t-paitaa lisää tähän laatukankaiden sarjaan.

Siinäpä ne nätisti päällekäin. Sininen kyllä puuttuu, ehkä ensi vuonna on sen vuoro!

Kasvojen kirjontaa

 Nyt on takana kasvojen kirjonta kurssi eli oikealta nimeltä Kirjotut kasvot -kurssi Espoon työväenopistossa. Oli oikein kiva ja antoisa kurssi erinomaisen opettajan ohjauksessa.

Meidän piti valita joku kuva ihmisestä tai eläimestä. Kuvasta tulostettiin sitten kevennetty versio, joka siirrettiin valopöydän avulla kankaalle. Minulla oli työsuunnnitelma, joka meni täysin uusiksi opettajaa kuunneltuani. Mutta saatan joskus tehdä sen alkuperäisen suunnitelmankin mukaisien työn.

Yksi neuvoista oli, että ei kannata ensimmäiseen työhön valita lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, sillä silloin alkaa helposti tehdä liian pikkutarkkaa ja tuhrua. Valitsin tyypin, jota en ole koskaan tavannut, koska hän oli kuollut jo paljon ennen minun syntymää. Tunnetkin varmaan tyypin.

Valopöydällä piirsin kaverista tämän kuvan, jonka siirsin kankaalle.

Kun teen käsitöissä hahmon, jolla on silmät, teen ne silmät viimeisenä. Nyt sitten lähdin revittelemään ja tein silmät heti alkuvaiheessa. Huono vallinta.

Siinä se nyt tuijottaa koko ajan ja tuo vasemmanpuoleinen silmä epäonnistui, siinä on varmaan kaihi. Ehkä joudun sitäkin vielä korjaamaan. Teen kaihileikkauksen.

No ei tämäkään silmä ihan parasta ykköslaatua ole, mutta parempi k uin tuo toinen.

Tähän asti kahden päivän ja kahden illan kurssilla pääsin! Täytyy herralle vielä takki laittaa ja joitan varjostuksia tehdä.

Hyvää 1. adventtisunnuntaita!

 

ompelua, konitohtorin hommia ja lelun korjausta

 Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta.  Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin.  Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen. 

Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.

Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.

Nallet ovat kovin lutusia <3

Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.

Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.

Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.

Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.

En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.

Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.

Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt. 

Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina. 

Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.