tiistai 22. kesäkuuta 2021

Farkut päässä ja jalkojen alla

Juuri ennen lomalle lähtöä iski ompeluinnostus! 

Farkkuja on ollut esillä jo pidempään, mutta kun en oikein osannut päättää, teenkö mekon vai mitä, niin keksin tehdä maton. Sitä ei voi tietenkään pukea päälle, mutta sen päällä voi tallustella.


Heti aamutuimaan kävin puistelemassa maton ulkona. Se oli hyvin pölyinen, vaikka oli ihan uusi! Muutoin tuli vaakaraitaa paitsi molempiin päihin laitoin pienistä palasista kootun reunuksen. Hapsujakin ajattelin, mutta hylkäsin aika nopeasti.




Matosta tuli oikein kiva, minulla on nyt sininen kausi menossa. Johtuu varmaan siitä, että tekisi mieli uimaan ja melomaan tai mihin tahansa viileiden vesien äärellä tapahtuvaan. Muutama entisten mustien farkkujen lahje pääsi mukaan. Ei enää pikimustina, vaan hienosti harmaantuneina. En ole koskaan ajatellut, että jotkut farkutkin harmaantuu vanhetessaan samoin kuin joidenkin hiukset. 
Matto on 60 cm leveä ja 130 cm pitkä, erittäin sopiva siihen mihin sen suunnittelin. No tietenkin. Olisihan se ollut typerää tehdä liian iso tai pieni, kun paikan tietää.


Yritin saada enemmän räsymattofiilistä ompelemalla vaaleita siksak-raitoja sinne ja tänne. Jonkun lahkeen käytin nurja puoli ylöspäin saadakseni vaaleampaa raitaa.


Päällisen taustaksi mietin vaikka mitä. Päädyin kuitenkin tähän ikivanhaan Portugalin lomalta noin 30 vuotta sitten ostamaani pyyhkeeseen. Tuli täydellinen kierrätysmatto! Jos kaipaat ideoita isolle farkkukasalle, tee retkipeite. Farkku on vahvaa ja kestää rajujakin retkiä. Seuraavaksi taidan tehdä retkipeiton, vaikka en retkelle menisikään. Aina on kuitenkin hyvä olla varautunut.


Kenen lienee farkut pääsivät  minun päähän. Fidassa oli yhtenä päivänä eurolla monellaisia farkkuja ja ihastuin tähän kuivoon.


Tässä näkyy väri ja paisley-kuvio paremmin.




Tänään tein työpäivän melkein kokonaan parvekkeella. Kun lämpötila kohosi liikaa, siirryin sisälle. Kun pidin nuo verhot alhaalla, pysyi lämpötila kohtuullisena. Viiniköynnös on venynyt pituutta kovasti. En tiedä, pitäisikö se leikata. Muraatti pyrkii vankilastaan ulos.


Tämän pelargonian kukka on kaunis.



Tämmöiset naruamppelit oli muodissa joskus nuoruudessa ja itsekin sellaista yritin värkätä. Tämä on ihan ostotuote, mutta jotenkin olen hieman kiinnostunut makramee tekniikalla tehtävästä Saaristo-valaisimesta. Sellainen kurssikin olisi Taito Etelä-Suomessa.

Ja se loma alkaa juhannuksesta. 

Oikein ihanaa juhannusaikaa ja loma-aikaa ja työaikaa ja vapaa-aikaa ja kaikkia muitakin aikoja!

 


sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Olen tehnyt Kalasataman!

 

Farkku on minulle mieleinen materiaali. Tällä kertaa syntyi kassi. Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä-Suomi järjesti yhdellä jaksolla tehtävän, jossa piti suunnitella käytetyistä farkuista tuote. Ensin kuunneltiin runo ja siihen liittyvä video, jonka pohjalta lähdettiin tekemään tunnelmataulua. Runo oli pätkä teoksesta Koko meren laajuus. Tuotteessa piti käyttää myös japanilaisia tikkaus/paikkauspistoja eli boroa tai/ja sashikoa. Sai myös painaa omia kuvioita, jos halusi. Minä halusin. 
 

Oma tapani on yleensä se, että on jonkinlainen visio päässä siitä, mitä aion tehdä. Sitten piirrän kuvan siitä ajatukseta ja alan hommiin. Ei tarkkoja suunnitelmia, enemmän sellaista tajunnanvirtaa, jossa suunnitelmat vaihtuu lennossa. Tällainen suunnitelman tekeminen tunnelmatauluineen oli kovin vierasta. Näin jälkikäteen voin sanoa, että ihan fiksua. Ehkä otan tavaksi. Päädyin tekemään kassin mekon ja jakun kautta. Molemmat ensimmäiset toteutan, joskus. Kassin nimi on Kalasatama. Heti oli selvää, että yksi etu- ja takatasku tulee toiselle sivulle ja muukin kappaleiden asettelu. 

 

Kassin kyljet halusin ja teinkin farkkujen lahkeista niin, että farkkusaumat tulee pystyyn. Yhteen palaan tikkasin saumat itse, kun ei ollut sopivaa palaa. Pohjan tein erikseen ja siihen kiinnitin liimaharsolla paikkoja. Tikkaukset tein ompelukoneella edestakaisompeleella.  

 

Yläreunaan pistelin sahikolla verkkoa. Halusin ehdottomasti ongenkohon vetoketjuun, mutta en sellaista talvella mistään löytänyt. Punaisen puuhelmen alapuolen kun maalasi valkoiseksi, siitä tuli hyvä koho. Pyöreän muodon vuoksi sillä saa varmaan vain pallokaloja. Kassin sangat ovat pätkäisty vanhasta nahkavyöstä. Suutarin palveluja käytin sankojen kiinnittämiseen. 

 

Vuorikangas minulla oli mielessä heti kun kassin päätin tehdä! En muista, mistä tämän kalakankaan olen joskus ostanut, mutta tähän se sopi täydellisesti. Vuorissa näkyy avotasku, mutta siinä samassa on myös vetoketjutasku. Avainnauha on ihan must. Vetoketjuksi valitsin punaisen, piristää kivasti sinistä kassia. Ja onhan siinä pieniä punaisia kohtia sashikoverkossa ja kohossa.


Minulla oli hieman jäljellä hopeanvalkoista peittoväriä, jolla painoin pieniä kaloja. En halunnut esiintyä taitavana kalastajana, vaan tein kalamallineeksi ihan pienen sintin. Vaikka sashikotikkaukset näyttävät menevän taskun yli, on tasku käytettävissä eli tikkaukset eivät kiinnitä taskua pohjakankaaseen. Sashikoilla yritin saada aikaan rajua myrskyä, mutta kalat näyttävät menevän ihan rauhallisesti. Joku voisi tulla tuosta merisairaaksi, jos olisi taipumusta.


Jos halusi, farkkutyöllä sai osallistua Taito Etelä-Suomen kilpailuun. Töitä kisaan oli tullut yhteensä 23 ja ne on vielä 28.4. asti nähtävillä Espan Craft Cornerissa. Kalasatama-kassi sijoittui kilpailussa toiseksi! Olin aika hämmästynyt, sillä kun kävin katsomassa työt Espalla, järjestin ne mielessäni aika sukkelasti palkintojärjestykseen. Jos suinkin ehdit, käy katsomassa näyttely. Siellä on aikuisten kilpailutöiden lisäksi paljon lasten hauskoja farkkutöitä. Minun kassi on päässyt tikkaille, joka sopii kassin luonteeseen hyvin.




Tämän muistipelin kuvakortit ovat todella kauniita!


Nämä pöytätabletit saivat 3. palkinnon.

Retkipeitto oli minun suosikki! Siinä oli taidokkaat sashikot.


Istuintyynyjen, joita oli kaksi, sashikotikkaukset olivat tosi kauniit. Harmikseni en ollut osannut ottaa voittajatyöstä kuvaa ollenkaan, palkinnot jaettiin vasta sen jälkeen, kun olin käynyt katsomassa työt.

Mukavaa viikkoa!

Ai niin, saan palkinnoksi kaksi kurssia tarvikkeineen. Aika kiva palkinto, pääsee oppimaan jotain uutta kivaa!


sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Ihan kevätmielellä!

Moikka!

Sen se tekee, kun harvoin postailee eli taas on niin pitkästi juttua ja kuvia, että voit ottaa nokoset välissä.


Face Bookissa haasteeseen osallistuneena piti minun lähettää tämän vuoden aikana viidelle ensimmäiseksi kommentin antaneelle jokin omatekemä asia.
Mitäpä sitä muuta olisi mieleen tullut kuin pussukka.  


Minulla oli viisi kivaa Pian Westwrholmin siirtokuvia, joita ostin muistaakseni Tampereen Kädentaitomessuilta, silloin kun sellaiset oli vielä sallittuja. Siis ne messut. Yritin valita kuvat saajan mukaan tai oikeammin sen mukaan, minkälainen mielikuva minulla henkilöstä on. Tämän pussukan sai henkilö, joka tekee paljon leivonnaisia ja kuvassa siili köllöttelee tyytyväisenä ehkäpä juuri jonkun marjapiirakan pyöräyttäneenä. Kortit yritin myös valita sopiviksi ja Marttojen leivonta-aiheinen kortti lähti siilin matkaan.




Tämän kettukuvaisen pussukan sai punatukkainen nainen. No naisia nämä muutikin pussukoiden saajat ovat, kunhan vaan sanoin noin. Kuvassa on maalisuti ja väriläiskiä ja tämän pussukan saaja on vaihtanut ompelukoneen taidetarvikkeisiin.


Tämän pussukan sai liikuntaa harrastava ja opettava henkilö. Minusta kuvan tyypin olemus kuvastaa mielenrauhaa, keskittymistä ja hyvää oloa. Kortissa taas on lankakeriä ja se valikoitui, koska olen hänelle joskus neulonut joogasukat. Ja siinähän se minulle läheisin liikuntalaji tuli mainituksi.


Tämä ihana värikäs koira lähti pohjoista kohti ja siksi kortissa perushelsinkiläinen kuva. Mutta yksi "kivimiehistä" on koira, muut naisia. Pussukan saaja tekee superihania tilkkupeittoja ja on koiraihminen.


Tämä pussukka lähti henkilölle, joka ompelee pieniä, iloisia tarvikkeita ja vaatteita. Hänen lempiväri on keltainen ja matka hänen luokseen voisi taittua vaikka kuumailmapallolla. Jos olisi rohkea.


Takapuolelle laitoin piristeeksi etupuolen kuvaan sopivia pilkullisia kangaspaloja.


Taito käsityö- ja muotoilukoulu Etelä- Suomessa (Aiku13) opeteltiin kankaanpainantaa. Arki-iltojen tapaamisissa piti tehdä omat leimasimet ja kokeilla viivoja ja toistuvia kuvioita. Semmoisia kokeiluja. Harjoittelut tuli tehtyä ja lauantaina otettiin isompi kangaspala ja siihen aamun Oma ihana paikka -suunnittelun jäljiltä alettiin tehdä mielenmaiseman tuottamaa kuvaa. Minulla se oli meri. Ihan ensimmäisenä sudin leveällä maalisudilla kevyehkösti sinistä koko kankaalle.


Kalojen takana oleva sininen "aaltoilu" on saatu aikaan lasilevylle sivellyllä värillä ja sen jälkeen superlonilla pintaa kuvioiden. Jos olisi ollut gellilaatta, tämä olisi tehty sillä. Jos ei ollut, täytyi keksiä vaihtoehto. Muissa ruuduissa olevat pallolliset kuviot ovat omatekoisella leimasimella tehtyjä. 



Alhaalla oleva pohjaruovikko on samoin lasilevyllä tehty ja sen päälle on lisäksi omatekoisella leimasimella painettu kaisloja. Kalat on myös painettu omatekoisella leimasimella värinä hopeanvalkoinen. Taitaa olla silakoita kaikki. Aika typerältä tämä näytti, joten paras tapa saada siedettävän näköiseksi, on kirjoa kamalasti kaikkea. Tästä tulee (luultavasti) tyyny mökille. 


Ihminen voi yllättää itsensä täydellisesti! En meinaan olisi ikinä uskonut, että nämä Novita knitsin Kal Pääsiäissukat valmistuu täksi Pääsiäiseksi. Niin vaan kävi, että molemmat sukat ovat valmiit, kaikki langat päätelty, höyrytetty ja lämpimiksi todettu. Ihan mahtavaa!


Olen laitellut tuota parveketta keväiseen kuosiin. Aikaisemmin kyselin niitä nimiehdotuksia lasitetulle parvekkeelle. Talvisin se on Talvipalatsi ja kesällä Kesähuone. Syksylle sain Tilkunviilaajalta hyvä nimen, Syyssali. Ihan paras, koska sijaitsee Syystiellä ja olenhan minä siellä salilla joogannut. Tämä nimikysely ei ollut mikään kilpailu, mutta muutin sen nyt sellaiseksi kuitenkin, näin jälkikäteen. Lähetän Tilkunviilaajalle jonkun sopivan palkinnon jonain päivänä. 
Kevätnimeksi siskoni ehdotti Solariumia, sellaista solariumia kuin ennen vanhaan hienoissa taloissa on ollut. Ne oli lasisia huoneita ja siellä saatettiin istua jo varhain keväällä. Minulle vaan Solariumista tulee mieleen ne 80-luvun paistoarkut, jossa maattiin tummat lasit silmillä ja toivottiin pikaista, tasaista rusketusta, että kehtaa laittaa pyöräilyshortisit muutoin niin valkoisten koipien kanssa. En kaipaa tuotakaan aikaa sitten yhtään. Niin, siksipä vielä makustelen tuota Solariumia ja kutsun tilaa Kevääksi. Aion ihan kohta mennä iltapäiväkahveille Kevääseen ja jalassa tietenkin pääsiäissukat. Aika täydellistä.


sunnuntai 14. maaliskuuta 2021

Täällä on pannu kuumana!

Taito käsityö- ja muotoilukoulussa ehdittiin pitää lähiopetuksena kolmiulotteinen huovutus. Tapasimme kolmen opiskelijan ja Aira-open kanssa Hiekkaharjun Taito käsityöpaikassa. Hieno paikka ja tilaa riitti. 

Tuotteen sai valita oman tarpeen mukaan ja minä päätin tehdä pannumyssyn. Vähän kiinnosteli tossut, mutta niitä olisi pitänyt tehdä tietenkin kaksi ja saada ne vielä samankokoisiksi. Liian haastavaa.


Pannumyssylle on käyttöä ja taloista olen aina tykännyt.
Huovutus villat ovat Pirtin kehräämöstä, heidän värikartasta sai valita mieleisensä.
Otin vihreää, ruskeaa ja vaaleaa, hieman harmahtavaa villaa. Itseltä löytyi joitain jämiä ja tulihan innostuksen vallassa tilattua Pirtin kehräämöstä lisää villaa!



Tästä se itse työ lähtee! Villojen sisällä on "makuualustatsa" tehty litteä malli ja taustalla seisoo kolmiulotteinen malli, Valkoinen talo. Sen tein styroksi levyistä liimaamalla. Alapuolen villat ovat saumavarojen verran eli noin 3 cm leveämpi kuin päällinen. Saumavarat ohennetaan ja käännetään päällisen päälle ja huovuttaminen aloitetaan reunoilta kohti keskustaa.  Tässä kohtaa käytettiin verkkoa villojen päällä. Oli koko ajan oltava tarkkana, ettei verkko tartu villoihin kiinni. Kun nuo villat on saatu hyvin huopumaan niin, että työ alkaa taipumaan kuperaksi, pohja leikataan auki ja muotti otetaan sisältä pois. Tässä kohtaa talontekele laitetaan kolmiulotteisen mallin päälle ja jatketaan huovuttamista.


Työ on huopunut jo sen verran, että puhdas, viileä vesi ei enää imeydy, vaan jää kauniiksi pisaroiksi huovan pinnalle.





Valmiista talosta huomaa miten villan väri on muuttunut huopumisen myötä.
Sisäänkäynnin molemmin puolin kasvaa ihmepuut. 




Takapihan puolella puutarhassa on kukkivia puita. Tämä taitaa olla omenapuu, jonka alla perheen koira nuuhkii, jos hänelle on joitain viestejä jätetty.


Toisella sivustalla kasvaa krasseja tai muita sen sukuisia. Ovat varsin aikaista lajiketta, kun ovat noin hyvässä kukassa samaan aikaan omenapuun kanssa.



Tämä on hyvin vanha talo ja talon toisen päädyn ikkunat ovat hieman vinksin vonksin. Uskotko, jos sanon, että tein ne tahallaan noin? Kyllä tein. Ihan allekain ne näytti tyhmiltä luonnoksessa ja päädyin kokeilemaan jotain muuta. Talon rouva on taitava puutarhaihminen. Ruusuköynnös jo valtavassa kukassa, vaikka on (ehkä) toukokuu.


Ruusuköynnös on Gotlannista tuotu, Visbyssä kasvaa samanlaisia. Jopa näyttävämpiä kuin tämä. Ruusut on tehty langasta, koska minulla ei ollut punaista villaa yhtään. Lanka oli jotain hienoa taidelankaa ja huopui hyvin.


Tykkään tästä talosta. Vähän se on muhkurainen, mutta jotenkin sympaattinen. Nimesin sen Harjulaksi. Minulle tulee Harjulasta mieleen semmoinen hieman huojuva ja vino pytinki. Vaikka tein sen ajatellen tuota teepannua, tämän alle sopii myös Mocca masterin lasikannu. Se on hyvä, koska aion viettää kahvihetkiä parvekkeella, joka kantaa tällä hetkellä nimeä Talvipalatsi, heti, kun sen nimi vaihtuu keväisemmäksi ja aurinko alkaa lämmittämään. Talvipalatsin ja Kesähuoneen välistä puuttuu keväinen nimi. Onko ideoita? Ei mitään vaatimatonta. Kun kaikki muu tässä talossa on jokseenkin vaatimatonta, niin nimet pitää olla hieman liioiteltuja. Ainakin tuo Talvipalatsi on melko korkealentoinen. Ehkä se on keväällä Odotushuone, kun odotetaan kesää. Näin se varmaan sitten menee. Ei syksyllekään ole nimeä. Kamala moka, sillä pidän syksystä ja siitä, kun illat hämärtyy ja kuitenkin parvekkeella voi vielä istuskella ja lukea viltin alla.



En ole joulukangasintoilija, mutta nämä kaksi kangasta olin sitten kuitenkin ostanut ja niistä tein pienen kaitaliinan. En tykkää yhtään ja liina onkin saanut lepäillä ihan rauhassa liinavaatekaapissa, mutta poistunee talosta, koska ei ole käyttöä. Täytyy myöntää, että jossain salakavalassa häiriötilassa ostin varmaan 4 pakettia joulukankaita, valmiita neliöitä. Ihan ovat paketeissaan yhä. Silloin näin ne mielessäni, jossa nykyään näkyy kaikenlaista valmista, ihanana jouluisena torkkupeittona. Nyt kyllä aika paljon ällöttää tuo ajatuskin.



Pieni ja söpö kukkaro. Kangas jotain vanhaa nostalgiaa. 
Oli ihan pakko laittaa ikään kuin kevennykseksi tuolle jouluhöpinälle. 


FB:ssä oli semmoinen "haaste", jossa luvattiin lähettää vuoden aikana 5:lle ensimmäisenä kommentin jättäneelle jonkun itse tehty juttu. Olin kerrankin oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja ehdin 5 joukossa kommentoimaan Tiinatein postausta. Sain melko sukkelaan tällasen pienen kukkaron. Ennen kuin avasin sen, ajattelin että mitä tänne oikein mahtuu. Mies sanoi heti, että neuloja. Ja totta vie, hän arvasi oikein. Tämä on ihana neulakirjan uudistettu versio eli neulakukkaro. Kaunis kuin koru. 
Haasteeseen kuului tietenkin se, että itse laitan saman haasteen seinälleni ja näin teinkin. Tekoset on lähetetty, mutta yksi ei ole vielä ehtinyt perille Espanjaan, joten niistä sitten ensi kerralla.

Parhaiten uskon tällä hetkellä siihen, että uusi lumi on vanhan surma.

Hyvää alkavaa viikkoa!




lauantai 2. tammikuuta 2021

Tuumasta toimeen!

Tervehdys!

Olet varmaankin kuullut, että jos vuoden alussa näkee poron tai peuran tai kauriin, se tietää hyvää onnea koko vuodelle. Jos näkee kaksi, tulee vuodesta kaksin verroin parempi. Yksi vuosi näin peuran uudenvuodenpäivänä ja siitä tulikin tosi hyvä vuosi.

Eilen ei näkynyt peuroja, vaikka serkun kanssa pitkä kävelylenkki tehtiinkin ja ihan  otollisissa peuramaisemissa. Hirven näkeminen ei tuo onnea, ainakaan niin paljoa kuin näiden muiden näkeminen. Ja suoraan sanottuna, jos hirven näkee konepellillä se on aika huonoa onnea, se.

Tähdenlennon aikana voi toivoa, mutta viimeaikoina on ollut niin sumuista ja pilvistä, ettei mitään tähtiä ole voinut nähdä.


Koska halusin nähdä tähtiä, ompelin muutaman pienen tähden Talvipeittoon.




Alkuvuoden ilouutinen: poro herra on löytänyt puolison ja rakkaus leimahti hetken tutustumisen jälkeen.
Purin hieman herra poroa, että sain tähden istutettua blokkiin, rouvan blokkiin laitoin sen jo tekovaiheessa.
Sydän on ehkä hieman jäykän oloinen, mutta tämä kuvaelma on kohtaus ensitapaamisesta ja silloin on hieman sellaista epäröintiä ilmassa.
Nyt olet nähnyt kaksi poroa, joten vuodestasi tulee kaksin verroin onnekkaampi kuin monen muun. Ja jos skrollaat kuvaa nopeasti edestakaisin, tähdet ihan lentävät ja voit toivoa mitä haluat. Kannattaa miettiä toiveita jo etukäteen, ettei sitten tule hätiköityjä toiveita, sellaisia turhanpäiväisiä.


Voin paljastaa, että poropariskunta on saanut jo jälkikasvua. Vuodenvaihde on niin ihmeellistä aikaa, että poroille syntyi peura! Ainakin siltä se minusta näyttää. Näitä täytyy tehdä lisää, porot ovat suunnitelleet kolmea lasta.

Punaisia kankaita tuntuu riittävän, mutta valkeat alkaa olla vähissä. Onneksi enemmän tarvitaankin punaisia. On minulla muutama vaalea, jotka ehkä sopisivat, mutta olen ne säästänyt taustoiksi. Johonkin työhön, en tähän. Ruudut ovat valmiina tuuman kokoisia.


Jos tulee joskus semmoinen epätoivoinen fiilis, että valmistuuko tämä ikinä, niin katson vain rannekorua ja ryhdyn tuumasta toimeen! Rannekorun alla oleva neliö on tablettia ja se on 3 tuumaa.




lauantai 26. joulukuuta 2020

Vuoden viimeiset

Moikka,

Tapaninpäivä ja nyt on just hyvä hetki tehdä vuoden viimeinen postaus tänne.


Isoja taloja rakensin entisten pienten mökkien lisäksi paper piecing tekniikalla. Vasemman alanurkan talot on kirjasta Playful little paper pieced projects. Kiva kirja, mutta kenellä on vielä cd asema koneessaan? Olisi aikanaan pitänyt tulostaa kaikki mallit, jotka kirjan mukana tulleessa cd:ssä on.


Kun taloja aloin tehdä, niin pannumyssystäkin tuli talo.


Mitoitus on Moccamasterin lasipannulle, mutta ei meille.


Hieman kukkia penkkiin ja ikkunalaudalle.


Kettu hiippailee talon nurkalla.


Korisharrastajalle pieni kukkaro korteille.


Käyttämättömästä kehyksestä syntyi rautalangan avulla oivallinen korvisten koti. Tytär on tehnyt vastaavan polkupyörän vanteesta. Se vasta hieno onkin!


Talvipeittoon muutamia uusia blokkeja.



Onneksi olen kurssitöiksi valinnut myös tällaisia pieniä blokkeja. Näistä saa kätevästi mukin/lasin alustoja! Minulla on kasapäin kaiken maailman blokkeja, joita olen tehnyt kurssilaisille malleiksi tai muuten vaan halusta kokeilla miltä jokin malli valmiina näyttää. Täytyisi ottaa kerran kaikki esille ja kyhätä niistä jotain. Vaikka koiralle peitto, hänelle kun kelpaa kaikki. 


Paper piecing-kurssi siirtyi ensi vuoden puolelle ja silloin ei kynttilät välttämättä ole  kovin ajankohtaisia.


 Tein näistä pienistä blokeista mukinalustoja. Pysyy glögi tai kahvi kuumana, kun tuli palaa mukin alla. Ehkä pitäisi tehdä pannumyssy samalla ajatuksella. Ja istuintyyny!


Sinisävyisiä ihania batiikkeja olen säästellyt ja vihdoin niille tuli hyvä kohde. Tässä ensimmäinen kirjekuoren mallinen pussukka. Päälle tulee aina saajien etunimien kirjaimet, mutta tuossa on malliksi omat nimikirjaimet nuppineuloilla kiinnitettynä. Ne ompelin korkkikankaalle. Ompelukoneeni tekee tuollaisia suuria monogrammeja.



Kuori suljetaan tarralla ja vuorista voi päätellä, että romanttisiin tunnelmiin kuoret tulevat. Voit joutessasi arvailla mihin käyttöön tulevat.



Sulo sai joululahjaksi aika ison pehmon. Arkana poikana ei ensin meinannut uskaltaa avata pakettia. Kyllä siitä lopulta riemu repesi, kun oli ihan vaaraton sisältö.


Leikit on leikitty ja siinä ne kaverukset nyt nukkuu kuonot vastakkain. Pehmolla on myös kieli, mutta sen saa kätevästi taiteltua suuhun ja suun tarroilla kiinni. Kielestä Sulo pehmoa veteli pitikin poikin, siksi on parempi, että pehmon suu on kiinni. Pysyy kieli ehjänä.


Kiitos ihanista joulukorteista ja muista muistamisista. Sukkia olen neulonut välityönä ja itsevärjättyä sukkalankaa sain lahjaksi, joten sama homma jatkuu!
Nyt tosin taidan mennä hieman ompelukonetta moikkaamaan, se onkin saanut olla yksin jo monta päivää. Varmasti ikävöi kovasti.






Vähän ne on saman näköiset, kuin kaksi marjaa.

Hyvää loppuvuotta ja todella tervettä tulevaa vuotta 2021!