Vaatteita ommellen ja neuloen

 Ostin joskus Kaffe Fassetin kala-kankaan taustaksi johonkin tilkkutyöhön, mutta en sitten ole sitä käyttänyt mihinkään. Ehkäpä siksi, että mikkään tilkkupeitto ei ole valmistunut siihen pisteeseen, että olisi taustaa vailla! Tarkemmin sanottuna en ole saanut hankittua välivanua, se minulta puuttuu. Eipä mitään, ihastelin kangasta niin kovasti, että se alkoi silmissä muuttua paitapuseroksi. 

Ja niinpä siitä sitten täytyi se pusero ommella.

Kuva on otettu eilen illalla, joten se on hieman tumman sävyinen.

Tässä värit ovat lähempänä totuutta. Ensin laitoin typerän väriset muovinapit, kun muitakaan ei varastoistani löytynyt. Sittemmin kävin keskustassa nappikaupoilla. Metallinappeja alun alkaenkin himoitsin käyttää ja ne sopivatkin tähän erittäin hyvin. 

En ole aikoihin tehnyt paitapuseroa ja täytyi tarkasti lukea ohjetta, kuinka hihan halkiot tehdään. Ohje on Suuri Käsityö-lehden vuoden 2024 numerosta 2. Ohjeessa on helmat pyöristetty, mutta minä suoristin ja hieman lyhensin puseron pituutta. Se oli outoa, koska pitkänä ihmisenä yleensä lisään kaikkiin kaavoihin pituutta ainakin semmoiset 5 senttiä!

Taakse tuli laskokset väljyyttä antamaan. Kovin hyvin ne ei näy, mutta ovat tuossa kalapariskunnan alapuolella. Minulle tulee tästä kankaasta hieman mieleen jotkut marimekon kuosit. Kaikkinensa paidasta tuli oikein onnistunut ja jo olen kaivellut kangasvarastoja tehdäkseni toisenkin paitapuseron.

Vihdoin sain villatakin viimeisteltyä ja hankittua napit. Kaulukseen en ole tyytyväinen ja saatan sen jonain sopivana hetkenä purkaa ja tehdä toisin. 

Tässä kuvassa värit ovat oikeat. Ruskeat (3 eri sävyä) ovat kesällä mökillä värjätty lepän edellisen vuoden kävyillä. Tummin on ensimmäinen liemi ja sen jälkeen toinen ja kolmas liemi. Turkoosi-viher-sininen on värjätty tarhakäenkaalilla. Luonnonvalkoista en ole värjännyt :D millään. Pidän näistä väreistä kovasti! Villatakki on neulottu ylhäältä alas ympyränä ja steekattu auki. Melkolailla onnistunut ensimmäiseksi tällä tavalla tehdyksi vaatteeksi, erityisesti, kun tarvitsin villatakkia!

Siskolle olen ommellut muutaman kangaspuseron/tunikan. Tästä samaisesta kankaasta olen aikoinaan tehnyt hänelle mekon ja kangasta jäi vielä tähän puseroon ja vielä johonkin muuhun. 

Kangas on afrikkalaista ja yläkuvasta siitä ei oikein tahdo saada mitään tolkkua, mutta tässä kuvio selkeänä.

e

Toinen siskolle tekemistäni puseroista on saman suunnan kankaista. Kangas näytti niin erikoiselta, että jouduin miettimään miten saan siitä jotenkin järkevän oloisen vaatteen. Kuvassa sivuilla tummana näkyvät kohdat ovat todellakin mustia.

Tässä kuvassa näkyy tuo musta hyvin. Juuri nämä mustat pistivät miettimään, miten kangasta käytän. Onneksi sitä oli ja on yhä edelleen niin reilusti, että ei ollut pelkoa kankaan loppumisesta.

Helmaan otin kankaan toisesta reunasta hieman toisella tapaa raidoitettua kanngasta ja laitoin sen pystyyn. Helmaan tein taskut ja leikkasin kankaan niin, että kankaassa olleet pyöreät merkit tulivat näkyviin. Kankaan värit ovat tässä oikeat eli melko kirkkaat. 

Tästä tuli niin kiva, että teen myös itselle jotain. Olen siis saanut tuota samaista kangasta tuliaiseksi ja sitäkin on oikein riittävästi.

Kiitos ja moikka!

Mukavaa talvista viikonloppua!

pussukoita, korjausompleua ja keskeneräisiä neuleita

Nyt olen ehtinyt ompelukoneellekin ja mitäpä sieltä muuta syntyi kuin pussukoita!

Aika tavanomaista, mutta kankaat on oikein hienoja. 

Tuo takana oleva ison pussukkan kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta ja nyt se on jo päässyt käyttöön. 

Hupsis! Kuva on väärin päin, mutta nyt en jaksa sitä alkaa veivata. Kyllä kuvasta näkyy, että vuori on raidallinen ja siinä. on tasku. Oranssikankaisen pussukan olen nimennyt pullukaksi. Pinkin kangas on softshelliä ja siinäkin on vuori, koska kangas on nurjalta puolen ihanan pehmoinen, mutta musta.

Tein muutaman projektipussukan, niin voin aloittaa lisää neuleita!

Talokankaan olen joskus ihastuksissani ostanut Eurokankaasta ja se on hiaman paksumpaa canvasta. Kummassakaan pussissa ei ole vuoria, surautin ne saumurilla.

Tässäpä Milo-pojan toppaliivi, jolle kävi kalpaten, kun Veikko tarttui rinnuksiin. Ompelin muutaman paikan palkeenkielien päälle ja liivistä tuli ihan hyvä.

Keskeneräisiä neulomuksia. Kynsikkäistä pitäisi tehdä vielä lapaset eli neuloa sellaiset lapasosat, jotka saa tarvittaessa käännettyä pois ja pystyy vaikkapa  räpläämään kännykkää tai mitä nyyt sitten tekeekään.

Ja tässä on se raikulipoika, toppiksen repijä Veikko! Syötävän suloinen, mutta varustettu naskalihampailla, joiden käyttämisen kohteita hän ei oikein osaa vielä valita oikein. Tästä tapauksesta opittiin, että Veikko ei lähesty pukeutuneita kollegojaan, kunnes ei käy heti kiinni rinnuksiin. Milo on australian terrieri, söpö hänkin.

 

kolmas kerta toden sanoo!

 Elokuussa pidimme yhden tilkkuryhmän kanssa mukavan ompeluviikonlopun Vääksyssä. Minulla on tilkkuilussa ollut melko hyvä tauko, mutta nyt innostuin värkkäämään pussukoita useamman kappaleen verran.

Olen säilönyt näitä ihania Fassetin kankaanpalasia jo useamman vuoden. Nyt pistin elämän risaiseksi ja kankaanloput palasiksi! Tästä piti tulla pussukka, jossa on vetoketjun alapuolella tukiraudat. Ei tullut, kun pussukasta tuli liian pieni eikä tukiraudat mahtuneet niille tarkoitettuun uraan. Vaikka olin kovin tarkasti mitannut! Kaikenlaista voi tapahtua.

Heksagon pussukasta tein alun alkaen ihan tavallisen mallisen. Nämä heksat on ommeltu koneella puolikkaista heksoista. 

Lopultakin sain mittaukset osumaan sen verran hyvin, että sain tukiraudat paikoilleen! Hieman jouduin "säätämään" (=purkamaan ja ompelemaan uusiksi), mutta mahtuivat juuri ja juuri paikoilleen.

Harjoitus tekee mestarin! Ei nyt ihan mestarityötä syntynyt, vaikka tukiraudat hulahtivat kolmanteen pussukkaan paikoilleen näppärästi.

Minun pussuikoihin tulee aina vaalea vuori! Sen verran olen sisältä mustista laukuista ja pussukoista tavaroita kaivellut, että jos asialle voi jotain tehdä, niin tehdään!

Kuvasta näkee, miten kivan suuri suuaukko näillä tukirautapussukoilla on! Ja suuaukko pysyy auki, kun vetoketju on avattu kokonaan.

Muutenkin tukirautapussukat näyttävät ryhdikkiltä. Tuntuu hieman siltä näin viikon sairastettua, että kaipaisin itsellenikin jonkinlaiset tukiraudat.

Ja koko jengi koossa. Mikä on sinun suosikki?

Ompeluhuoneessa on huiskin haiskin uuden peiton aloitus.

Inspiraation sain Saijan Kesäpeitosta. Ehkä tästä tulee kevätpeitto. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

Iloiset sukat

Tarhakäenkaalilla purkkivärjättyä 7-veikkaa. Keittovärjäyksellä tuli voimakkaampi väri, mutta kyllä tämäkin paikkansa jostain sukanvarresta löytää. 

Minulla on aika paljon eri värejä Nallelankaa ja halusin tehdä värikkäät sukat.

Ihan kaikkia värejä en saanut sukkiin mahtumaan, mutta aika kivan kirjavat niistä tuli. Sulo mietti, että olisivatko ne hänelle hyvät pelisukat.

Minulla oli toinen sukka ja omat muistiinpanot kotona, joten mökillä sitten muistinvaraisesti neuloin sukanvartta ja siitä tuli hieman erilainen kuin toisesta. Keksin itse kuviot ja tein oikein muistiinpanot. Varren kananmuna-kuviossa toisessa sukassa meni hieman pieleen, mutta oikeastaan on melko turhaa tehdä molemmista sukista tasan samanlaiset. On oikein hykerryttävää, kun sukat on hieman eriparia! Nyt pystyn helposti erottamaan, kumpi kuuluu oikeaan jalkaan ja kumpi vasempaan.

Melkein innostuin tarttumaan uudelleen puikkoihin, niin kivaa tuo kuvioiden suunnittelu oli. Erityisesti pidän noista palloista! Kun tytär oli semmoinen parivuotias, tein hänelle villapaidan, jossa oli ainakin etupuoli pallollinen. 

Näiden sukkien nimi on Iloiset, koska niiden tekeminen oli kivaa. 

 

Inhokista tuli ihastus!

Olen yrittänyt edistää tätä neliöpeittoa, mutta Sulo asettuu heti sen päälle, kun levitän sitä vähääkään lattialle. En raaski kieltää Sulolta minun ompeluhuoneeseen tuloa ja vapaata lattiapintaa ei ole kovin paljoa, minne sopuisasti mahtuisi minun työt ja Sulo. Paitsi näin päällekäin.

Kesän ensimmäiset kasvivärjäykset tein lepän viimevuotisilla kävyillä, niillä ruskeilla, joita on yhä oksilla uusien vihreiden kera. Ensin liotin käpyjä vuorokauden ja sen jälkeen kuumensin muutaman tunnin ajaksi noin 80 asteeseen. Annoin liemen jäähtyä käpyineen seuraavaan päivään. Käytin saman väriliemen kolmeen sadan gramman vyyhdin värjäämiseen. Tummin on tietenkin ensimmäisestä kylvystä ja se sai olla yön yli jäähtymässä. Samoin tein kahdelle muullekin vyyhdille yksi kerrallaan. Tuli kauniit värit, vaikka ruskeaa olen vältellyt sitten 80-luvun. Oikeastaan se on ollut koko elämän aikainen inhotus, mutta ei enää.

Kävimme kotona ja tuolla kadun reunassa kasvoi ja kasvaa edelleenkin, tarhakäenkaalia. Sillä sain aikaan tuon kauniin turkoosin eli sinivihreän. Olin ihan onnen kukkuloilla, kun onnistuin noin hyvin! Vihreä ja keltavihreä ovat järviröyhystä. Odotin tummempaa, mutta taisivat olla jo hieman ylikypsiä. Röyhyt eivät olleen niin kauniin violetteja, kuin olisin toivonut.

Olen haaveillut villatakista ja näistä langoista halusin tehdä sen. En löytänyt langalle sopivaa mallia, joten neuloin mallitilkun ja yritin parhaani mukaan laskea ja suunnitella millä silmukkamäärällä saisin mahdollisimman sopivan nutun itselleni.

Vihreistä langoista tuon keltaisemman värjäsin uudelleen, mutta jätin vihreät kuitenkin pois työstä.

Tämä pata oli täynnä samettiruusuja, mutta kävimme lauantaina saaren areenalla petanque peliä varten talkoissa, oli peurat käyneet ruokailemassa. Sentään 5 kukkaa olivat jättäneet. Olin ajatellut, että kuihtuneet kukat päätyisivät purkkiväärjäykseen. Onneksi nuppuja on vielä runsaasti ja pata hieman vaikeammin saavutettavissa. Laitoin myös muutaman siemenen mittuja kasvavaan pataan ja siellä ne kukat ovat saaneet olla rauhassa. Ehkä voimakkaan mintun tuoksu ei ole näiden peurojen/kauriiden mieleen.

 

Heinäkuussa käväisin Hakaniemen hallissa ja siellä oli yllätyksenä pop up kangaskauppa (ja vaatekorjaamo) ja ostin muutamia tilkkuja.

Isoäidin neliöistä saa aikaiseksi vaikka pelin.

Nappuloihin voisin vielä kirjoa ristit ja nollat vaikka toimii myäs erivärisillä "nappuloillakin".

Sekalaisia käsitöitä kevään ja kesän varrelta

 

Perinteistä kesämökkipuuhaa on villalankojen värjäys.

Vielä odottelen järviröyhyjen "valmistumista" värjäyskuntoon, mutta lepän viimevuotisilla kävyillä tein kolme vyyhtiä. Kaikki samasta liemestä.

Kun alkuun oli turhan kylmät ilmat, tartuin puikkoihin ja neuloin kunnon pipon. Lankana on viime vuonna keittovärjätty bluefacedleicester ja Armi Yarnsista ostettu ihana Woolmeonce.

Lankaa riitti vielä kämmekkäisiin.

Toukokuussa olin jälleen kenkäkurssilla, tällä kertaa Keravalla.

Nämä tein tyttärelle hänen Beninistä tuomasta kankaasta. 

Aika ihanat!!

no onkos tullut kesä...

 Eipä ole, vaikka kesälomaa vietän ja kesäkengät valmistui tänään.

Kalliolan kansalaisopiston viikonlopun kangaskenkäkurssilla  valmistui kepeät kengät kesään. 

Kankaaksi valitsin marimekkoa, kuinkas muuten! Vuori, nauhat, pohjat ja muut tuli kurssilta. Vaihtoehtoina olisi ollut matalat varret tai sitten nämä minun valitsemat puolikorkeat tai korkeat maiharit. Täytyy todeta, että kyllä on monia vaiheita kenkien teossa!

Ompelua oli vähän, mutta liimaamista sitäkin enemmän. Ihan kivoilta kengät tuntuu jaloissa ja minun pohjalliset mahtuivat hyvin kenkiin. Kengät rakennettiin lestien päälle ja jännitti, saanko lestit pois valmiista kengistä. Onneksi ohjaaja Nelli sai, minä en.

Hieman teki mieli tehdä kirjoneuletta ja eihän siihen auta muu kuin tarttua puikkoihin ja lankakeriin. En ole suunnitellut koko sukan kuvioita tarkasti etukäteen, mutta sen verran kuitenkin, että värit on valittu ja kuviot piirrelty paperille. Lankana Novitan Nallea.