neulontaa, virkkausta ja ompeluhommia

 

Pellavan väriset kirjoneulesukat viimeisen Martta-lehden ohjeilla. Kirjoneulekuvio on 100 vuotta vanha, mutta ei se ikä mitenkään kuvioissa näy!

Pitkästä aikaa farkkurouva on päässyt ompelukoneen ääreen ja saanut vanhoista farkuista kivan olkalaukun.

Tämmöinen mukavan kulmikas veska, johon mahtuu kaikki se mitä tarvitsee. Ja jätän pois aina ne turhat tavarat, jotka eivät laukkuun mahdu. Etupuolella on vetoketjutasku. Oikein jouduin tilaamaan metalliketjut, joita en normaalisti edes käytä. Ne on jotenkin kovia ja raapii käsiä. Semmoinen mielikuva minulla oli, mutta kädet on kyllä ihan kunnossa vielä. Myös laukun sisäänmenovetoketju on metallinen.

Takapuolella on tavallinen avotasku, jossa säilytän kynää. Veska on noin 22 cm korkea ja noin 18 cm leveä. Syvyys hieman alle 5 cm. Laukussa on tukena ohut laukkuhuopa ja vuori on puuvillaa, toisella sivulla avoin tasku.

Tämä on muodikas olanyliveska, semmoinen entisaikojen vyölaukku, jota nykyään käytetään eri tavalla. Kankaana ihanaa artekia. Koska kangas on jo tukevaa, en käyttänyt mitään tukimateriaalia tässä veskassa. Tässä on myös edessä vetoketjullinen sivutasku. Ja vetoketjut muovisia.

Ylhäältä päin näkyy sisustaa ja se, miten hihnat lähtevät takareunasta ihan vyölaukkumaiseen tapaan. Mitat noin 10 x 19 cm ja syvyyttä 4,5 cm.

Molemmat laukut tulee myöhemmin tehtäviksi kurssillani.

Nyt kun ompeluhuoneeni on tupaten täynnä tyttären muuttokuormaa, olen vallan siirtynyt neulelankojen pariin. Sukkia, neulepaitaa ja viimeisin innostus nämä afrikan kukat! Juuri nyt sanon, että tästä on tulossa liivi. Se saattaa myöhemmin muuttua joksikin muuksi. Lankana arwetta ja kolmosen koukku. Näitä on niin kiva tehdä! Yksi pala syntyy sukkelaan ja vaihteluakin on, kun on useampia värejä. Näiden lankojen parissa täytyykin viihtyä melkein jouluun asti. Tytär lähtee huomenna Beniniin ja palaa vähän ennen joulua.

melkein kuin maalla

Aika kauan kesti tämän peiton valmiiksi saaminen.

Pinta oli kasassa jo aikaa sitten, mutta tikkaaminen ei ottanut valmistuakseen. Tai suoraan sanottuna edes alkaakseen.

Motiivit on kirjasta Farm Girl Vintage 2. Kirjassa olisi ollut hevonen, lehmä kukko ja muitakin, mutta ei ne tähän nyt sopineet. En halunnut tehdä ihan maalaispeittoa, enemmän semmoisen pienen pojan peiton. 

Peiton koko on 128 cm x 85,5 cm. Tikkasin tuollaisen vinoruudutuksen. Aina kun aloitan tuollaisen tikkaamisen, ajattelen, että onneksi tämä on helppo homma. Ei ole. Niin vaan lähti liian vinoon menemään, vaikka oli ohjain käytössä. Äkkiäkös sitä hyvällä ratkojalla purin vinoudet ja tikkaukset uusiksi. 

Taustakangas on söpöä pingviinikangasta. En tiedä onko nuo pienet pilperot tähtiä vai lumihiutaleita. Pintojen välissä on bambuvanu.

Kirjassa oli kyllä kissa, mutta ei koiraa. Olisi ehkä pitänyt itse piirtää koira, ei se niin vaikeaa olisi ollut, mutta eipä tullut tehdessä mieleen.

Huvittaa tämä ampiainen ja kukka! Ei kai se amppari pistä tuota kukkaa? Ainakaan se ei ime mettä siitä, kun on noin päin.

painetaan villaisella

Juvan Tilkkubiennaaliin mennessä vietettiin ystävän kanssa yksi päivä ja yö Lahdessa, jotta oltiin heti aamusta paikalla Juvan bussia odottamassa. Käveltiin sinne ja tänne ja osuipa matkalle yksi käsityöliike. 

Sieltä ostin puserolankojen lisäksi näiden sukkien langan, joka on Opalin Vincent van Gogh. Oikein kiva lanka neuloa, luisti hyvin puikoilla. Sukat on aloitettu kärjestä ja tiimalasikantapäät onnistui melko hyvin.

Että tämmöset tällä kertaa! Käsityömarttojen tapaamisessa yksi martta neuloi tällaista oudon näköistä juttua. En kyllä osannut arvata, mikä siinä oli tulossa.

Aika hauskat kämmekkäät niistä tuli. Yksi martoista näytti kuvia samanlaisista kämmekkäistä, jotka hän on koristellut kirjoen. Todella hienoja olivatkin. Saattaa olla, että minäkin vielä jotain kirjon tuohon päällispuolelle. Tässä kuvassa väri on oikea, yläpuolella liian hailakka.

Sulo nappasi toisen kämmekkään, hänellä on tapana napata kaikki sukat ja lapaset, jos niitä on saatavilla.

 

takaisin tilkkuijen pariin

Heissan,

ja terveiset Tilkkuvestivaaleilta! Kävin viime viikonloppuna hakemassa inspiraatiota tilkkuiluun ja kyllä sitä löytyikin.

Olen viimeaikoina enimmäkseen neulonut. Sukkia ja muutaman paidan. Ompelu on keskittynyt vaatteisiin, mutta nyt on tilkkukankaat taas levällään ja huiskin haiskin.

 

Kokoan pintaa 2,5 " neliöistä eli valmiina 2", noin 5 cm.

Aivan simppeli työ, mutta kyllä siinäkin voi hieman pieleen mennä.

Joskus, kun tämä peitto on valmis, sitä pitää katsoa tietystä suunnasta ja silloin kaikkien esittävien kuvien pitää olla oikein päin. Hieman olen joutunut purkamaan, kun joku kissa on seissyt päällään.

Näin tällaisen hauskan neulepaidan yhtenä päivänä, kun olin menossa töihin. Jos tekee mieli välillä virkata isoäidin neliöitä, niin niistä saa oivat hihat. Sitten ei tarvitse kuin neulo paita ilman hihoja.

Susijengi pelaa Jpanissa mm-kisoissa ja minä voin kannustaa aiheeseen sopivalla jakkaralla. Sammalpallin langat olen värjännyt itse kasveilla, mutta korispalli on t-veljestä. Molemmat tehty tuftaamalla.

Sinunkin iloksi tämä ihana kimppu!

 

Kisakallion tilkkumaraton

Virkistävä viikonloppu takana! Urheiluihmiset ainakin tietää, mitä Kisakalliossa tapahtuu, mutta nyt ei oltu perinteisten urheilujen parissa, vaan vetäistiin naisporukassa ompelumaraton. Perjantaista sunnuntaihin.

Tämän maratonin aikana tankattiin todella hyvin nesteytystä unohtamatta! Söin ensimmäistä kertaa särää. Tiedätkö mitä se on?

Tästä kulhosta ei kukaan erehtynyt nappaamaan suuhunsa, sen verran ehdittiin katsoa, että sormet meni johonkin monista karkkikulhoista.

Erittäin iloinen olen siitä, että sain tämän pitkään lojuneen kankaanmaalaus- painamis- ja kirjontatyön kasattua tyynyksi. Päällinen on Taito Etelä-Suomen käsityö- ja muotoilukoulun tuotoksia vuoden takaa.

Taustakankaana on niin ikään itse painettua valkoista perlaa tms.

Yritin saada merellistä tunnelmaa ja kirjoin lisää elämää kasvien muodossa. Voisihan tämä olla myös akvaario. Tämä kirjominen oli todella kivaa! Ja olen ihan tyytyväinen tähän kokonaisuuteen.

Teemme Syyringin tilkkukillassa peittoja Ukrainan pakolaislapsille. Olen ajatellut tehdä tästä Lori Holtin Farm Girl Vintage 2:sta traktoreita, kuorma-autoja ja lintuja. Ainakin. Traktoreiden ompelussa tai oikeastaan jo osien leikkaamisessa tuli kompuroitua niin paljon, että kahden menopelin jälkeen oli tehtävä lintu. Niitä olen tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin pienempiä blokkeja. Nämä ovat 12 tuuman blokkeja. Linnuista selvisin ilman vaikeuksia.

Sen verran oli haastetta traktoreiden kanssa, että monimutkaisemmat kuorma-autot sai jäädä kotihommiksi! Vähänkö nauratti ne kaikki mokat, mitä sain noihin traktoreihin tehdyksi! Jokaisessa traktorissa muitakin eroja kuin väritys.

Ja mitkäs geimit ne olisi, jos ei kakkua olisi tarjolla! Tämän upean ja maistuvan kakun on tehnyt vihtiläinen SBBakery. Ja sen söivät suurella halulla 7 reipasta naista ympäri Suomea ja yksi oli saapunut Saksasta asti. Minulla on ollut pidentynyt talviuni tilkkuilun suhteen. Alkoi jo syksyllä ja tämä viikonloppu herätteli tilkkuiluun. Ommellut kyllä olen, mutta vaatteita ja muuta, mutta en tilkkutöitä. Ehkä tämä tästä. 

Oli ihan superviikonloppu! 

Enimmäkseen olen puuhastellut neulelankojen parissa. Olen joskus kymmenen vuotta sitten aloittanut tällaisen "pistele mitä haluat" työn. Sitä olen välillä tehnyt ilman sitä kuuluisaa punaista lankaa, vaikka sitä hieman tässä työssä on. 

Kesälomaa ja kasvivärjäystä ajatellen tilasin työkaverin kanssa yhteensä 6kg lankaa, 3 kg kummallekin ja 3 eri laatua. (www.chesterwool.com)

Novitan Sukkaboksissa oli langat ja ohjeet Niina Laitisen Tanssivat pisarat -sukkiin. Lanka on Novitan 7 veljestä Nature. Lankaa oli hyvä neuloa ja pinnasta tuli hieman kiiltävä. Jos olisi vielä kiiltävämpi, sukat jalkaan vetäisemällä saisi säihkysääret! Kivasti edes nämä sukat kävelee, omat askeleet jäi viikonloppuna hyvin vähäisiksi, suurin liike jaloilla oli varmaan polkimen painaminen. Tänään sitten köpöttelinkin ne vaaditut 10 tuhatta askelta.

Mukavaa viikkoa!

Luovasti kudottu

Kevään viimeisellä kurssilla oli luovaa kudontaa ja se oli enemmän minua kuin se edellinen tarkka kudonta. En voi sanoa olevani suurpiirteinen, mutta pirtapuukudonta oli turhan tarkkaa ja hidasta.

Pienelle työlle löytyi paikka olkkarista, ainakin toistaiseksi.

Kaikenlaisia lankoja, nauhija ja naruja voi kutoa tällaiseen työhön. Laitoin ryijysolmuilla hieman lankanippuja yhteen riviin ja avasin lankojen kierteitä, että niistä tuli tuollaisia pöyheitä.

Luonnonväriset pallerot ovat oikealta tekniikan nimeltään helmipoimintaa, mutta minä käytän niistä kotoisaa nimeä pallerotekniikka.

Tällainen siitä sitten tuli! Hapsut leikkasin tahallaan vinoon. Tällaisessa työssä voi kaikki mokat muuttaa tarkoituksella tehdyiksi ja siitä minä pidän! Ja pidän kyllä tästä työstäkin.

Kässäkoulun keramiikkaa

Taito Etelä-Suomen aikuisten käsityö ja suunnittelukoulussa oli vuorossa keramiikka. Vietimme muutaman viikonlopun Tapanilassa sijaitsevan Steniuksen Erkin savipajassa. Opettajana oli Ritva Tuominen, joka tekee itse ihania dinosuaruksia. Olen joskus vuosia sitten ostanut häneltä muutaman dino-tuotteen.

Tässä osa minun taideteoksista odottavaa uuniin pääsyä. Edessä on jo toinen poltto eli lasituspoltto. Ensimmäinen on raakapoltto. On se vaan niin jännää, että tuollaisista valkeistakin tulee polttamisen jälkeen hienoja värejä!

Mielikuvissa tästä oli tulossa jotain kauniimpaa, mutta kyllä nuo hedelmät siitä ihan hienon tekee! Siis nuo säröt eivät ole vahinkoja vaan ihan tarkoituksella ja kovalla vaivalla värkättyjä.

Loppusavista tein ilman suurta suunnitelmaa tuommoisia pieniä kökkäreitä. Ensin ajattelin niistä nappeja, mutta toiseksi ajattelin, että en kyllä tee nappeja, vaan tuollaisia palleroita, jotka ehkä joskus pääsevät osaksi jotain suurempaa. Paitsi tuo sininen. Se on koru, mutta lasitusta meni reikään ja se tukkeutui. Varmaankin voin porata reiän auki, sitten kun saan porani takaisin. 

Vihreä lasite on nimeltään häränveri ja sähköuunissa siitä tulee vihreää ja puu-uunissa punaista. Eri saville oli omat lasitteet.Huomaa, että valkeassa yrttikipossa on oikein kahvat! Voin niistä kannella yrttejä sinne tänne.

Täytyihän se yksi mökki tehdä! 

Hedelmäkulho ylhäältä päin kuvattuna. Ei siinä ihan tuollaista valkeaa kohtaa ole, valaistus vaan tekee sen. 

Kaikki muut, paitsi vasemmalla oleva vaalea kippo, on tehty valkosavesta. Vaalea kippo on tehty dreijaamalla punasavesta ja täytyy sanoa, että se dreijaaminen ei sujunut! Kippoon tuli yksi hieman ohut kohta ja muutenkin se on hieman menossa johonkin suuntaan. Okran värinen kipponen on tehty nipistelytekniikalla. Pidin kovasti tuosta sanasta! Tuli lapsuus mieleen, silloin tuli nipisteltyä siskoa käsivarresta ja äidin hoitolasta kostoksi pikkusiskon nipistelystä. Silloin nipistelyä harrastettiin ahkerasti, toisin hieman toiseen tarkoitukseen kuin nykypäivänä. Meillä taisi olla nipistelytekniikka hallussa : D

Joihinkin kippoihin painoin koristekuvioita.Vihreän kipon lasite on sellaista, että kuviot tulee hyvin esiin kaikissa epätasaisuuksissa.

Yrttikipossa on nyt muhkea salaatti, mutta tämä on tarkoitettu kahdelle yrtille. Vihdoinkin sain sellainen! Silloin kun tehtiin betonitöitä, minulla oli tekeillä yrttiruukku. Ei siitä mitään tullut, mureni palasiksi, kun irroitin sitä muotista. Tämä on tehty makkaratekniikalla ja on hieman kömpelö, mutta oikein hyvä. tehtävässään.

Kässäpäivänä työpaikalla tehtiin ihan sattumalta Terhin kanssa pyöreitä. Ei sitten kummallakaan ihan sievää ympyrää syntynyt, menivät hieman kiven mallisiksi niin Terhin pikkuinen laukku kuin minun epämääräisen kanavatyön punainen virus.

Mukavaa loppuviikkoa ja viikonloppua!