Ihan selvästi nyt on kevät...

...koska outoja ötököitä kömpii sisätiloihin milloin mistäkin!

Meillä on vielä lumiukot pöydässä ja herneen versojen takaa kurkisteli ensimmäinen otus! Kyllä siinä lumiukolla oli ihmettelemistä!

Kukkamullasta nousi Väritäplä kuoriainen.

Viime keväänä ei tainnut tulla kuin pari hämähäkkiä tutkiskelemaan, olisiko tästä paikasta heille kodiksi, mutta nyt on isommat elukat liikkeellä. Muurahaisia tuli joitain vuosia sitten, mutta muuttivat naapuriin. Siellä vietetään makeampaa elämää ja siitähän sokerimuurahaiset pitävät. 

Kolme kuoriaista sain napattua kiinni. Yksi oli jo ehtinyt napata minun värikyniä kitaansa. Oikeanpuoleinen Dahlia-kuoriainen söi yhdet silmälasit!

Kuoriaisilla on siivet selässä ja lentelivät sinne tänne.

Saman tyylisiä öttiäisiä näin pinterestissä. 

Kevään merkkejä nämä vaateompelutkin on!

Ihanasta sinisestä kukkakankaasta tein mekon.

Kaava on Mekkokirjan Aino. Se on ainoa mekko, joka siinä kirjassa on lähinnä minun makua. Samalla kaavalla olen tehnyt jo aikaisemmin 5-6 mekkoa tai tunikaa. Tähän lisäsin reilut paikkataskut.

Samalla kaavalla kesämekko hieman muokattuna ( kapeampana) jo vuosi sitten ostetusta aivan huippulaatuisesta trikooneuloksesta. Niin ihanan pehmeää kangasta! Varmaan vauvoille tarkoitettua.

Perhosia!

Edellistä hieman veltonpaa tai ohuempaa trikoota ja kaavana sama Aino, nyt vain tunikan mittaisena.

Niin, aika hyvin valittu kangas entisen keltaisen vastustajalta!

Tämä käy vara-auringosta pilvisinä päivinä.

Tänään on ollut tosi ihana päivä! Kaikenlaista ompelua heti aamusta alkaen, hyvää ruokaa ja auringon paistetta. Sulo oppi eilen vihdoinkin kävelemään vetämättä! Aamulenkki meni myös loistavasti ja siksipä illalla kokeiltiin, miten juoksu sujuu! Olen kerran aikaisemmin kokeillut hieman juoksua Sulon kanssa ja se oli hänen puoleltaan iloista riehuntaa ja loikkimista. Tänään meni loistavasti! Alun innostuksessa hieman hypähteli ja laukkasi, mutta nopeasti siirtyi kepeään raviin. Oli oikein ilo huomata, miten Sulo tajusi, että nyt mennään tällaista vauhtia. Välillä katsoi minua ikään kuin kysyen, että meneekö hyvin. Kehuin kovasti ja poika jatkoi tyytyväisenä eteenpäin. Usein kun olen kehunut ulkona vaikka kauniista kävelystä, niin Sulo on jotenkin käsittänyt, että se on kehotus napata talutin suuhun ja riuhtoa sitä tai milloin mitäkin. Mutta nyt vaikuttaa siltä, että Sulo alkaa ehkä hieman aikuistua. Ainakin ajoittain. 

Aurinkoista sunnuntaita!

ensiapuun!

Viikonloppua vietin serkun mökillä Keuruulla. Kyllä oli ihana paikka! Tuliaisia mökeille, joilla ei ole aiemmin käynyt on vaikea keksiä, ellei sitten ihan peruselintarvikkeita vie.

Halusi viedä jotain käytännöllistä ja turvauduin käyttöesineeseen eli ensiapupussukkaan.

Ompelin pussukan toiselle puolelle ambulanssin.

Ambulanssi, renkaat, hälytysvalo ja etuvalo on kiinnitetty kaksipuolisella liimaharsolla ja kuvat piirretty vapaalla koneompelulla, samoin teksti. Kuski ajaa tukka putkella! Kyseessä on oltava hätätapaus.

Toivottavasti pussukan sisältö riittää mökkiläisten kohdalle osuviin sairauksiin.

Toisella puolella on vain "punainen risti" ja teksti "ensiapu".

Sulo oli rohkea poika, käppäili laiturilla ja kerran putosikin.Tosin ihan rantaveteen.

Koirakavereita oli kaksin kappalein. Vanharouva Helmi rotunsa mukaisesti paimensi nuorempia villikkoja.

Nuori Liinu oli sitten ihan loistokaveri Sulolle!

Vaikka kokoeroa oli paljon, sujui leikki yllättävän hyvin.

Liinulla oli etuna se,  että pääsi juoksemaan matalien huonekalujen alle tai alta ja Sulo jäi odottamaan, että mistä suunnalta se kaveri ilmestyy.

Ulkona vasta-ajettu nurmikko vaan pöllysi ja rantavesi loiksui, kun tämä kaksikko juoksi peräkanaa. Harmi, että minulla ei ollut kameraa silloin mukana, eikä myöskään silloin, kun Sulo ui! Ensimmäisen kierroksen jälkeen juoksi mantereelle ja pian takaisin uudellle uintikierrokselle! Jihuu! Jälleen uusi taito opittu!

Sulon kanssa nukuttiin rantasaunan takkatuvassa ja yöllä saattoi ihailla kuutamoa ja aamu valkeni hieman usvaisena kuten rannan tuntumassa kuuluukin. Tämä maisema avautui saunatuvan ikkunasta.

Kiitokset Kirstille ja kumppaneille ihanasta viikonlopusta!

Ja teille ihanat lukijat, mukavaa viikkoa!

lomaltapaluu

Vaikka kesä on tavallaan ihanaa aikaa, olen ihan valmis syksyn tuloon!

Kesä Suomessa on lyhyt, mutta kyllä se minulle riittää, etenkin kun loppukesästä joka paikkaan änkevät ampiaiset raivostuttavat!

Koko ajan pitää pitää huoli, ettei esim. saunajuomaan ole eksynyt pisteliäitä vieraita, jotka viimeistään suusta syljettyinä ehtivät jättää muistoksi huuleen ikävän kivun ja turvotuksen.

Ampiaisilta sain tänä kesänä vain yhden piston käsivarteen, mutta yhtenä yönä oli kolme jotain eri tyyppiä käynyt käsivarteen, siihen ampparin piston lähelle, päästelemässä myrkkyjään.  Yksi oli kaiketi hämähäkki! Parin päivän kuluttua oli jo mentävä lääkäriin, kun käsi turposi ja kuumotti kortisonitablettien ja voiteiden käytöstä huolimatta.  Lääkärin ohjeet oli samat, joita itsekin olin lukuja vailla valmiina tohtorina osannut tehdä. Huonommin kävi yhdellä ystävälleni, joka ampiaisen pistolle allergisena huitoi ampparia menettäen tasapainonsa ja putosi 2,5 m korkeudesta kalliota alaspäin törmäten vahvaan suomalaiseen graniittiin. Hän selvisi ihmeen kaupalla runsailla ruhjeilla ja aivotärähdyksellä. Siinäpä kovaluinen nainen!

Pidän hunajasta ja niistä mehiläisistä, jotka sitä herkkua tuottaa. Sulo-koira mökillä hieman tutki maassa pesiviä pikku-mehiläisiä ja sai muutaman piston. Yksi poskeen ja toinen tassuun. Heti toivuttuaan meni uudelleen niitä härnäämään.

Paper piecing-tekniikalla tehty ampiaistyyny on turvallinen.  

Työssä oli paljon pieniä osasia, kuten nuo jalat. Hyvällä ohjeella niistä kyllä selvisi. Yleiseti ottaen, paper piecing-työt onnistuvat aina, jos vaan tekniikka on hallussa. Tuon auringonkukka-kankaan ostin alkukesällä nimenomaan tyynyä varten, mutta mallailtuani sitä itseni ympärille, kävin ostamassa pulolet  lisää ja teinkin kesämekon!  

Tyynyn tikkasin muilta osin vapalla konetikkauksella koukeroita tehden. Ne kuvastaa ampiaisten pörräilyjä kukkien ympärillä. Itse ilkimyksen tikkasin reunoja pitkin suoralla tikillä.

Tyynyn päällinen on melkein 40 x 40 ja sisätyyny mahtuu juuri ja juuri. Taustakangas on pelkkää harmaata valkein pilkuin ja reunassa kulkee musta tere.

Posteljooni toi nimpparipostia! Ihanaa fillarikangasta ja toisessa kuoressa ollaankin jo syksyn väreissä! Kiitos Arja ja Kati!!!

Sulo sai lahjaksi Kokkaa koiralle-keittokirjan. Kovasti sitä kirjaa on tutkittu ja paljon hyviä reseptejä löydetty.

"Olen jo päättänyt mitä haluan päivälliseksi!"

"Jauhelihapyörykät ja spagettia!"

Jos nyt vielä kuitenkin mentäisiin kasvattajan ohjeiden mukaan, katsotaan sitten joskus myöhemmin. Kirjassa on niin herkullisia kuvia ja ohjeita ruoista, että voisin syödä itsekin!  Valintaan vaikutti varmaan se, että kaksijalkaiset syövät tänään Jauhelihakastiketta Lindströmin tapaan ja ihan oman "pellon" perunoita.

Minulla on uusi kone. Tämä on MacBookAir. Hyvin kaunis, laiha, sukkela ja hieman etäinen. Olen aiemmin käyttänyt vain Windows-masiinoita, joten tässä on haastetta minulle. Kännykkäkin on jotenkin nääntynyt. Välillä katkoo puhelut, väittää olevansa ihan täynnä kaikenlaista sälää, vaikka kuvia on poistettu albuumikaupalla, toisinaan hyppää pois verkosta jonnekin toisille niityille loikoilemaan ja sitten ihmettelen, että kukaan ei enää minulle soita, enkä saa mitään viestejä. Minut on ihan kokonaan hylätty! Näin kävi kesälomalla mökillä. Vasta kun yritin itse soittaa, huomasin, etten ole edes verkossa. Miten sitä ennen on pärjätty? On minulle käynyt niinkin, että naapurimökiltä on huudettu:"Marja, vastaa puhelimeen, minä soitan sulle!" 

Mukavaa viikkoa sinulle!

Haiharaan

ehtii vielä!

Huomenna on viimeinen päivä, kun voi mennä ihailemaan Tampereella olevaa valtakunnallista Tilkkunäyttelyä. Työt ovat esillä idyllisessä Haiharan taidekeskuksen tiloissa kahdessa rakennuksessa. 

Mutta jos jo tiedät, että et millään konstilla pääse paikan päälle, voit piipahtaa blogini uudella Näyttely-sivulla. Löydät se tuosta ylhäältä. Olen laittanut sinne joitain kuvia päänäyttelystä.

 Lisää on luvassa jossain vaiheessa tapahtuman ohessa olleesta Latvian tilkkuyhdistyksen  näyttelystä sekä samaan aikaan Hervannan kirjastossa olleesta Tuula Mäkisen Henkäyksen verran- näyttelystä. 

Terveiset Sulolta!

palkinnot perillä ja Sulo merillä

Koiranpennun nimen arvauskisan voittajat ovat saaneet palkintonsa.

Ihan oikein nimen arvannut Maarit sai tämän isomman olkalaukun. Laukussa on tukena ohut hupa, joka on tikattu päällikankaaseen. Vuorissa on yksi sivutasku.

Ja lohdustuspalkontona Minna sai samasta Maija Louekarin Marimekolle suunnittelemasta Lintukoto-kankaasta tehdyn pienemmän laukun. Pidän tästä kankaasta tosi paljon. Siinä kun on noita taloja ja kaikenlaisia kasveja.

Sisko oli ostanut farkkukankaalta näyttävää puuvillaa ja siitä tein hänelle mekon.

Kankaaseen oli painettu toiseen laitaan etutaskuja ja toiseen laitaan takataskuja. Vähän outoa. Tein mekkoon reilut paikkataskut, joissa toisessa on tässä kuvassa näkyvä painettu etutasku. Toiseen paikkataskuun ompelin ensin painetun takataskun, niin, että sinne voi laittaa vaikka bussikortin tai jotain pientä. Takakappaleen puolella nääkyy alassuin oleva kankaaseen painettu puolikas takatasku.

Sulo oli kuullut, että orvokkeja voi syödä...

ja samalla siinä meinasi mennä koko pajukori.

Sulo oli mökillä tosi innoissaan. Ei ollut pelottavia kuorma-autoja, pärinä-prätkiä eikä busseja. Vain helikopterit ja muut taivaalla pöristelevät pisti pienen koiran matalaksi. 

Sulo on kaikkiruokainen. Orvokkien ja pajukorin lisäksi suusta sai poistaa pieniä kiviä, ratamon ja angervon lehtiä, pensaiden oksia, hiilimurskaa, etanaa, sammalta ja nurmea. Tämä oli yksi lempikohta. Oikein kun kaivoi, sai hyviä saniaisen juuria ja pieniä kiviä. Kuinkahan monta kertaa kannoin koiran tästä kohdasta pihan puolelle.

Pieni toruminen sai aikaan maailman viattomimman ilmeen, joka kertoi, että sinä ihminen siinä et tiedä mitään, kun et ole koskaan ollut pieni koiranpentu ja kohta hommat jatkuivat entistä suuremmalla vimmalla.Taitaa olla jonkinmoista uhmaa ilmassa. Pientä haukahtelua ja irvistelyä ja karkuun juoksua sen sijaan, että tulisi kutsuttuna luokse. Sen luoksetulon hän on kyllä jo oppinut. 

Eihän se Sulo aina pahis ole. 

Enimmäkseen iloinen, virkeä ja hauksa veikko!

Hyvää alkavaa viikkoa!

Ja aurinkoista lomaa niille, keillä se jo on!

Laukku sadepäivän varalle

Tää on mun laukkuni sadepäivän varalle

tiedän etten

yksin jää.

Jotain suurta puuttui

elämäni tuulen suunta muuttui

auringon mä 

nytkin nään!

Onko tuttu biisi?

Ai ei vai, no se on Leijonamielen Laulu sadepäivän varalle. Vaihdoin vain "laulun" sanaan laukku ; )  Hyvä biisi.

Ostin almandiinin nettikaupasta menneen viikonlopun sadepäiviä piristämään sateenvarjokangasta.

Kangas on puuvillaa, mutta hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa. Oikein hyvää pieniin laukkuihin. 

Pohjakangas on jännän sävyistä sinistä, hieman petrooliin menevää. Olkahihnaa miettiessä pengoin nauhavarastoja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi kankaan taustaväriin sopivaa laukun kantohihnaa. Se oli tietenkin liian leveää, mutta laitoin kaksinkerroin ja tikkasin molemmat reunat.  Vuori on pilkullista, kuten jotkut sateenvarjotkin. Yksi sisätasku saa riittää.

Nyt ei haittaa, vaikka loppukesän saisi kävellä sateenvarjon kanssa, kun on tyyliin sopiva pikkuveska. Vetoketjun availua helpottamaan laitoin vihreää nauhaa ja molempiin päihin puiset helmet.  Tikkasin hieman salmiakkimalliset ruudutukset ja käytin tukena ohutta laukkuhuopaa.  Niin, ja Sulo yritti jo olla ompeluhommissa mukana. Olin piirtänyt laukun toiseen kappaleeseen ristikkäiset apuviivat tikkausta varten ja heittänyt  sen huolettomasti koneelle, paininjalan alle. Aloin piirtämään toisen kappaleen apuviivoja, kun Sulo oli hiipannut työpöydän alle ja istahtanut polkimen päälle! Husqvarnassa ei tarvitse laskea ensin paininjalkaa alas, vaan painamalla poljinta se laskeutuu ja lähtee tikkaamaan. Niin se Sulo sitten tikkasi täydellä vauhdilla ihan hyvän suoran, mutta täysin väärään paikkaan. Harmi, että täytyi purkaa pois toisen ensimmäinen ompelutyö. Kesti hieman, ennen kuin tajusin mitä tapahtuu.  Täytyy kehitellä joku este, ettei enää pääse polkimen päälle istumaan.

Yhtenä päivänä, kun olin pyörällä liikkeellä tätini luona Munkkiniemessä, yhdistin reissuun kutsun käydä katsomassa kiltaystäväni tilkkulaatikkoa. Ei se pelkäksi katsomiseksi jäänyt! Eijalla oli "poistumassa" aivan ihania tilkkuja ja suikaleita! Joukossa oli joitain isompiakin kankaita. Olin aivan innoissani! Sain myös pientä "tilpehööriä" ja kahta väriä terenauhaa jotka eivät ole kuvassa. Samoin kuvasta puuttuu muutamat kankaat, joille löytyi jo käyttöä. Kotiin poljin valtava kassillinen kankasta tarakalla keikkuen. 

Samaiselta kiltaystävältä sain eilen kirjeen. Oikein käsikirjeen. Hän oli käynyt Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, Riisassa. Itse en ole siellä käynyt, vaikka ortodoksiseen seurakuntaan kuulun. Kirjeessä oli myös tämä pieni kuva ikonista ja kolme ihanaa kangaspäällysteistä nappia. Kankaat ovat kirkkotekstiileistä yli jääneitä palasia ja joku on oivaltanut palasille hyötykäyttöä! Käytän nämä koristeiksi johonkin tosi hienoon juttuun. Sitten kun sellainen syntyy. 

Kävin eilen viemässä Neulanviemää-blogin Minnalle Sulon nimen arvauskisan lohdutuspalkinnon. Samalla, kun kerran Tilkkutarhaan olin joutunut, hankin jo taustavanun Quilty 365- työhön!  Eihän tässä olla vielä puolivälissä vuotta,mutta täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä. Minulle tulee tuo 365, tai oikeasti 366 karkausvuoden takia, täyteen joulukuun viimeisenä päivänä. 

Minna esitteli heidän edesmenneen  Riku-koiran lelut ja sain ottaa siitä mitä halusin. Valitsin vinkuleluja ja yhden pehmon. Kotiin tultua annoin tuon kuvan vinkuvan ja moniulotteisen palluran Sulolle ja se vasta oli mieleinen! Yhtä innoissan kuin minä ihan pienistäkin kangastilkuista!

Ja Unelmaullakon Maaritin palkinto on laitettu eilen postitse matkaan, sinne kun matkaa olisi jotain 350 kilometriä suuntaansa.

Oikein hauskaa, sateetonta ja aurinkoista juhannusta teille kaikille ihanille ystäville! 

(Vaikka minulla onkin tuo sadepäivän laukku. Käytän sitä sitten joskus toiste, kyllähän niitä sateita riittänee pitkin kesää.)

Kesämekko-rouvan kilpailu: arvaa pennun nimi!

Tänään se pentu haettiin kotiin!

Virallinen nimi on

Greenhill´s Son of Angel

Mutta eihän me tuollaista nimeä käytetä.

Virittelenkin tähän teille arvauskisan pennun kutsumanimestä.

" Osaan kävellä tosi tyylikkäästi!"

Tämä on meille kolmas kultsu ja edellisten kutsumanimet on olleet Osku ja Ukko.

Ukko-koira jouduttiin lopettamaan viime syksynä, joten koirattomina ehdittiin olla jo ihan tarpeeksi. 

"Ainakin pienen hetken. Sen jälkeen on pakko päästä hieman hillumaan!"

Jokainen voi arvata yhden kerran ja vain yhden nimen. 

Palkintoja on kaksi ja toinen arvotaan oikean nimen arvanneiden kesken ja toinen sitten ihan kaikkien kesken. Aika reilu peli. Palkinnot ei nyt ole ihan vielä tiedossa, mutta jotain kyllä keksin. Jotain tosi kivaa, luulisin. 

Jatketaan eläimellisillä jutuilla. Ihastuin Mian blogissa olleisiin pikkuisiin kukkaroihin ja tämä kettu oli kaikkein ihanin. Tilasin sen itselleni lahjaksi. Kettu on neulahuovutettu ja valtavan tarkaa ja siistiä työtä.

Eilen illalla ompelin itselleni kesämekon/tunikan. Täytyihän koiranhakureissulle olla iloinen mekko!

Kankaan ostin alunperin taustakankaaksi ampparityynyyn. No tyyny on vaiheessa ja jotenkin tuo kangas näytti aika kivalta mekkona, kun mallailin sitä peilin edessä. Eihän se taustakankaaksi ostettu pala mekkoon riitänyt, joten polkaisin kangaskauppaan. Nyt odotan kylvämieni kehäkukkien kukintaa, jotta voin mekko päällä niitä poimia. Jos eivät mokomat kasva,menen kaupungin pelloille keräämään auringonkukkia. Se on siis luvallista kerätä niitä.

"Eli arvaapas mikä minun nimi on ja kirjoita se kommentteihin. Emäntäni on lupautunut tekemään kaksi palkintoa, toinen arvotaan oikean nimen arvanneiden kesken ja toinen sitten lohdutuspalkintona kaikkien kesken."

Arvontaan voi osallistua sunnuntaihin 12.6. klo 22 asti!

PS. Jos ulkomuodosta ei heti käy ilmi, olen poikakoira.