mitään ei kannata heittää pois!

Edellisessä postauksessa taisinkin vilauttaa, mitä kirjontapuolella on tekeillä.

 

Tätä työtä kirjoessa tapahtui oikea kunnon moka, jota ei ole mahdollista korjata. Hetken se harmitti, mutta mitäpä tuosta, tekevälle sattuu. PunaPaula blogissaan kertoi omasta mokastaan ja kaikillehan niitä sattuu.

Yläpuolisessa kuvassa näkyy kehyksessä oleva tukikangas, jonka oletin olevan veteen liukenevaa. Mutta olin epähuomiossa ottanut väärästä rullasta ja tämä ei todellakaan liuennut veteen. Tämä on pois revittävää tukimateriaalia. Käsin kirjonnassa se repiminen ei onnistu. 

Ja miten se ylimääräinen tukimateriaali lopputulokseen vaikuttaa?

Tukikankaan alla on erivärisiä kankaita, joiden päälle olen kirjonut eri väreillä. Nyt tukikangas haalentaa taustan värit. Lopputuloksesta ei välttämättä tiedä, että on tällainen moka sattunut.

 Arvaatko, mistä materiaalista nämä pussukat on tehty?

No et varmaankaan, siksipä kerronkin.

Kyseessä on yli 40 vuotta vanhat kurahousut, joita on käyttäneet serkukset. Ensin vanhempi ja nuorempi peri ne sen jälkeen. Kurahousut ovat oikein hyvää materiaalia vaikka pussukkaan. 

Sain ystävältä nämä kurahousut, joista lupasin tehdä hänelle pari pussukkaa. Toisen hän antaa serkulleen ja toinen jää hänelle itselleen. Kurahousuja jäi vielä sen verran, että sain pienen pussukan ylimääräisenä. Hauskat muistot lapsuudesta.

Halusin käyttää kurahousujen olkaimen jotenkin mukaan työhön ja toiseen pussukkaan tein ulkopuolelle pienen taskun ja olkain sulkee taskun.

Molemmissa isoissa pussukoissa on sivutaskut sisäpuolella. Toisessa on vuorena kivaa retkeilyyn liittyvää kangasta. Siinä on polkupyöriä, telttoja ja matkailuvaunu. Uskon, että serkukset ovat joskus retkeilleet yhdessä.

Toisessa pussukassa on taskussa kissakangasta, koska serkku pitää kissoista.

Viimeviikolla pidin Kädentaitomartoille Oodissa Hexagon illan. Ompelimme käsin mallineiden avulla näitä kuusikulmioita.

Lopputuloksena syntyi neulatyyny! Niitähän pitää olla monta joka naisella.

Tänään marttojen kanssa valmistauduttiin viikonlopun Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Marttojen pöydässä voi tutustua ryijyn solmimiseen ja esillä on pieniä ryijyjä sekä vuoden käsityötekniikalla eli tilkkutöinä tehtyjä töitä.

Tämä minun ryijy ei ole perinteinen kaunis ja harmonin teos. Tässä on käytetty monenlaisia materiaaleja aina mummoni suruadressien nauhoista alkaen.

Tervetuloa moikaaamaan, itse olen paikalla lauantaina puoli kahdesta alkaen. Messuilla on varmasti paljon kiinnostavaa nähtävää! 

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle... #kässäjoulukalenteri

Tämä on Käsityöblogit FB ryhmän joulukalenteriin liitetty postaus, luukku 17 ja edellisen luukun 16 postaus löytyy 

blogista Knitgrammer

ja luukku nro 18 

Jonnan koukkuja

Muut luukut ja paljon muuta löytyvät 

Käsityöblogit 

 Huomasin, että työkaverilla oli käsityöpussukkana muovipussi. Minua sellainen alkoi heti kauhistuttaa! Päätin, että teen hänelle joululahjaksi kankaisen kässäpussukan. Nautin aina, kun keksin jonkun kohteen, jolle voin tehdä tarpeellisen tavaran. Itsellä on yksi jos toinen pussukka ja aina on kiva kokeilla uutta mallia tai ideaa, mutta eihän yksi ihminen mahdottomia määriä kässäpussukoita tarvitse! Siksi on kiva saada kiinni jokui muovipussin käyttäjä ja saada hänestä kohde seuraavalle työlle.

Minulla oli viimeisellä kerralla tilkkukursin aiheena EPP eli English Paper Piecing ja samalla tekniikalla toteutin kässäpussin.

Perhosen siivet saa helposti salmiakin muotoisesta paperimallineesta leikkaamalla yhden terävän kulman pois. Näitä mallineita voi piirtää itse tai estiä netistä.

Kangas harsitaan  tai kiinnitetään kuvassa käytetyillä pistoilla paperimallineen ympärille. Kuvan pistoilla kun kiinnittää kankaan, pistot eivät mene paperin läpi, eikä niitä tarvitse poistaa saadakseen paperin pois. 

Pidä paperi paikoillaan, kun ompelet kaksi palaa yhteen aivan reunoista pienillä aivepistoilla. Ennen pohjakankaaseen kiinnittämistä ota paperit kuitenkin pois! 

Siipiosien väliin olen laittanut palan tummaa kangasta ilman mallinetta. Siipien terävät kulmat voivat jäädä kuvan mukaisesti, sillä vartalopala tulee niiden päälle. Ompele vielä tuntosarvet muliinilangan muutamalla säikellä ja perhonen on valmis!

Heksagoneista voisi tehdä kukkia perhosten joukkoon.

 Käsinompelu on hyvin rauhoittavaa. Jokaiseen pistoon täytyy keskittyä ja katsoa, että pistot ovat tarpeeksi sileitä, siistejä ja lähes näkymättömiä. 

Pidän tällaisesta hidasteluompeluista. Pisto pistolla eteenpäin sanoi o-pistosihteeri!

Toisella puolella perhoset jatkavat liitelyä. Jokainen on omanlainen. Lankavyyhdin alla on lahjan saajan nimikirjaimet. Pohjakangas on pellavaa ja nyörit pyörittelin puuvillalangoista. Pussissa ei ole vuorta ja se on ommeltu laakasaumoilla.

Jatkoin käsinompelua tehden mini-pienen joulusukan.

Hyvää Joulunaikaa satunnaisille vierailijoille!

tähtiä ja tuftausta

 Kankaat on nyt olleet hieman sivuroolissa kaikkien muiden materiaalien vietyä aikaani. Muutaman mekon olen tehnyt ja yhden pipon. Tampereen käsityömessujen paluumatkalla oli reissukaverillani kiva neulatyyny ja sellaista minäkin sitten aloin tehdä. Käsinompelu on kivaa ja rauhoittavaa. Sellaista hidastelua. 

Tykkään hidastelusta.

Näppärän kokoiset heksagon-neulatyynyt!  

Ihanaa kangasta nuo tähdet. Ja molemmissa keskikoristeena helmet. Jos olisi pieniä helmiä, voisi niitä laittaa sakaroiden kärkiin myös. 

Toisesta neulatyynystä tein rannemallin. Vuosia sitten, kun olimme Syyrinki-killan kanssa käymässä Virossa tilkkutaiteilija Marja Matisseenin luona, ostin häneltä vastaavanlaisen neuliksen. Tykkäsin siitä kovasti ja käytin ahkerasti. Sitten kuminauha löpsähti kokonaan. Kuitenkin ommellessa tikin tieltä napatut neulat iskin ranteeseen. Oli jäänyt niin lihasmuistiin, että neula pois työstä ja ranteeseen. Aikani rei'itettyä vasenta rannetta, alkoi viesti mennä aivoihin ja neulat pöydälllä olevaan neulatyynyyn. 

x o x o x o x o x

Villalankojen kanssa olen puuhannut, mutta puikoilta ei ole valmista syntynyt. Sen sijaan olen purkanut kirjoneuleisen villapaidan. No ei se ihan valmis ollut, helmaa ja hihoja vailla. Kalina Malina ei sitten tuntunutkaan omalta. En ole koskaan purkanut niin paljoa. Nyt on kasa suttuista lankaa.

Tähän härveliin tutustuin Taito kässäkoulussa. Ehkäpä hankin "Sirkan sääret", sillä olisi paljon kätevämpää vyyhdiltä keriä lankoja ja kai se toimisi toisinkin päin.

Kerijälaite olisi tietenkin hyvä pari Sirkalle. Tulisi nättejä keriä.

 

Kässäkoulussa olisi pitänyt olla suunnitelma piirrettynä paperille ensimäiselle tuftaus-tunnille tullessa. Minun suunnitelma oli hieman hatara lyijykynähahmotelma, mutta piirsin suoraan kankaalle uudet kuviot ja tässä kuvassa olen kuviot jo tuftannut. Lanka on grafiitin harmaata, melkein mustaa.

Kuvioiden jälkeen aloin tehdä taustaa. Sen olin suunnitellut hieman tilkkutyön tapaiseksi.

Neuloina käytimme Oxfordin Punch Needeleitä. Numero 8 oli minulle sopiva. Siinä oli hyvä tuo päässä oleva metallirengas, jonka läpi lanka laitetaan. Se pitää langan paikallaan eikä se pääse pois neulan varren halkiosta.

Tuftauskehikon saimme lainaksi joksikin aikaa, mutta en ehtinyt saada työtä valmiiksi siinä ajassa ja soitinkin Toikalle (valmistaja) ja pyysin heitä tuomaan kehikon Tampereen kädentaitomessuille. Kotona kasasin sen heti ja siirsin keskeneräisen työn siihen odottamaan työn jatkumista. 

Ja ahkeroinnin jälkeen sain irrottaa valmiin työn kehikosta.

Minun työssä tämä lenkkipuoli on nurja eli takapuoli. Usein tätä puolta käytetään paraatipuolena.

Tämmöinen tästä nyt tuli. Olen ihan tyytyväinen. Valokuva on rajattu turhan tiukasti. Työ on kooltaan noin 50 x 50 cm ja ehkä hankin kehykset ja laitan seinälle tai sitten siitä tulee jättityyny. 

Seuraavaksi suunnittelen tekeväni semmoisen työn, jossa paraatipuolella olisi molempia, sekä nukkalenkkejä että pistoja. Jotain kivoja kuviota nukkalenkeillä ja tausta pistoilla. Lenkkejä olisi eri lorkuisia. Täytyisi vaan ensin keksiä se "kiva kuvio". 

Moni katsoo areenasta pentuliveä, minäkin. Mutta enemmän tulee katsottua tätä meidän Sulo-liveä pehmojen kanssa.