ihania palkintokankaita - prize fabrics from Northcott

First of all I have to thank Lorna McMahon from Sew Fresh Quilt-blog of lovely Dog Gone Cute Quilt Along event.  And great thanks to Northcott (sponsoring this QAL Dog Gone Cute) of the prize that I got! I love both kits of  adorable fabrics! The turquoise sea colours are my fafourite colours. Purple-lilac is a new colour for me but I love challenges! I have never had such a wonderful kits of any fabrics!

  

Jokin aika sitten tein pienen peiton inspiroivassa Sew Fresh Quilt-blogissa olleen Dog Gone Cute blokin innoittamana. Halutessaan tekijät saattovati linkittää valmiista peitosta kuvan tähän Quilt Along-tapahtumaan. Tarkoitukseni ei ollut osallistua varsinaiseen kisaan ollenkaan, mutta linkitin kuvan muiden ihanien koirapettojen ja -tyynyjen joukkoon. Yllätyksekseni pärjäsin äänestyksessä ihan kivasti. Eniten ääniä sai Nero´sPost and Patch -blogin Tejen, tai oikeastaan Neron ja Hannan tekemä, hyvällä tarinalla maustettu työ. Mutta minulle suuri yllätys oli, kun sain Sew Fresh Quilt-blogin kirjoittajalta Lornalta e-mailin, että olin voittanut palkinnon ja hän tarvitsisi yhteystietoni! Torstaina sain Northcott kankaiden Melanielta viestin, että palkintokankaani ovat jo matkalla! Ja eilen sitten postimies soitti yhdesti, mutta hyvin rivakasti ja toi minulle pikalähetyksen Kanadasta.

40 kpl 2½" leveitä ihania veden värisiä kaitaleita. Aivan mahtavia värejä. Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut mitään upeaa sarjaa mistään kankaista. Rakastan merta ja sen sävyjä, joten tämä oli ihan huippuihana pakkaus. Toinen pakkaus sisältää 10 Fat quarteria lilan sävyisiä kankaita. Noita värejä ei löydy kangasvarastoistani juuri lankaan, joten tämä on myös erittäin tervetullut pakkaus. Aikoinaan olen siedättänyt itseni jo keltaisen kelpokäyttäjäksi ja nyt on edessä uusi violettinen haaste!

Saa nähdä, koska raaskin käyttää näitä kankaitani. Täytyy ensin miettiä malli, johon niitä tuhlailisin.

Tuossa kun ehdin sanoa, että liila-violetti ei kuulu minun kangasvarastoihini, niin heti tässä "ei mihinkään tarkoitukseen-" tehty työ, jossa tuota vanhaan roosaan menevää lilahtavaa on. Reunuskankaan olen tosin saanut ja se on paksua canvasta ja kirjaimien kangas on kesäisen aurinkovärjäyksen tuotos. Pohjan enimmäkseen keltainen kangas on nimenomaan sitä miltä näyttää eli aurinkovärjäyssotkujen pyyhkimiseen käyttämäni entinen valkoinen kankaan pala.Tilkkukurssilla aiheena oli mola ja tästä tuli minun molaus.  Yllä olevan kuvan värit ovat oikeat, alla reunukset ihan liian violettiset.

Lähikuvasta näkyy, että monta kangasta on päällekkäin ja joku aina kaiverrettu esiin kerrosten alta. Lisänä on vapaata konetikkausta, kuten linnun jalat ja uloimman kehyksen liskot, koukerot ja mitä kaikkea sieltä löytyykään.

Tässä oranssi tipu yrittää kukkalaululla kiinnittää yläpuolen  linnun huomiota, mutta ei se ole näkevinäänkään laulajaa. Vieressä oleva tipu sentään kuuntelee niskat kyyryssä.  Taitaa särkeä korvia.

Olen minä siellä kurssilla ihan fiksuakin tehnyt. Opella oli ajatus, että tekisimme punaisista ja valkoisista kankaista pussukan, jossa voisi säilyttää semmoisia tärkeimpiä ensiaputavaroita, kuten laastaria, desifiontipyyhkeitä ja kirurgin veitsen. Jos olisi pidemmälle kehittynyt ensiapuihminen. En sitten saanut sellaista punaristipussukkaa aikaiseksi, ainakaan vielä, mutta onhan tässä kuitenkin oikeat värit. Jostainhan sitä on alotettava. Vielä joskus teen sen ensiaputavarapussukan.

Hyvällä onnella tästä kuvasta voi nähdä tikattuja tähtiä ja silmukoita. Tavallisella onnella vain kahta erilaista tähtikangasta. 

Tänään oli kiva ja antoisa kahvilatapaaminen muutamien tilkkuilijoiden kanssa. Tiedättehän ne neulojien kahvilakokoontumiset, joissa puikot viuhuvat ja tarinat lentelevät. Meillä oli Kampin kahvilassa neulaa, ompelulankaa ja kangasta. Käsinompelua. Kahdella meistä ei ollut mitään käsityötä mukana, mutta yksi auttoi toista hexagonien kanssa ja kolmas leikkasi ensin napin irti takistaan ja ompeli sen sitten takaisin. Hän tosin sanoi, että nappi olisi kohta irronnut ja roikkui rumasti, mutta en minä semmoista huomannut. Koska en katsonut. Sain käsinompeluni valmiiksi ja se oli aikamoinen ihme. No mutta niitähän näin joulu alla tapahtuu. Join muuten kauden ensimmäisen jouluglögin tänään Tilkunviilaajan kanssa. Kampissa oli tarjoilua.

Kaikki varmaan odottaa sitä oikeaa joulua ihan tohkeissaan. Kyllä minäkin odottaisin innokkaana, jos olisi aavistus siitä, että saisin joulupukilta uuden ompelukoneen, Bahaman loman, koiranpennun tai jotain muuta mieluisaa. Mutta en saa, ehkä shampoota, tosin se on parempi kuin Sunlight. Minä odotankin tammikuuta. Silloin Töölön Tilkkupaja järjestää Suomen ensimmäinen tilkkuretriitin. Ainakin minun tietojen mukaan ensimmäisen. Tämä Hyvä sauma-viikonloppu vietetään Lohjan Kisakalliossa. Luulen, että tässä urheilun pyhätössä ei ole aiemmin ompelukoneita nähty! Koska on mahdoton löytää hyvää saumaa ommella ilman "kotihommien" häiriöitä, tartuin  mahdollisuuteen ja varasin paikkani  Tilkkupajalta. Eli jos sinulla ei ole isoja synttäreitä, kihlajaisia, työvuoroja tai muita rasitteita, joista et pääse helpolla eroon, lähde ompelemaan 16 - 17.1.20016 Kisakallioon. Kilpailuhenkisille tiedoksi, että siellä ei ommella kilpaa eikä ohjatusti, vaan ihan omia saumoja omien mieltymysten mukaan. Mutta voidaan me vähän kilpaillakin, jos siltä tuntuu. Vaikka juoksussa tai jossain muussa lajissa. Ja ainahan joku osaa ohjeita antaa, jos jollakin on tai on menossa sormi suuhun. Ompelun lisäksi siellä on varmasti mukavaa samanhenkisten seurassa. Nyt täytyy miettiä, että mitähän sitä sitten ompelisi. Kone täytyy viedä ennen Hyvää saumaa huoltoon, ettei se jämähdä heti kalkkiviivoille. Katso tuolta Tilkkupajan sivuilta ne fiksut, tarkat tiedot.

Huomenna 29.11. 2016 on kotimyynti-tapahtuma Siltamäen Nuorisoseuran talolla Kiertotähdenpolulla klo 14-16. 

Tervetuloa!

Ja oikein hyvää ensimmäistä Adventtia, sitten huomenna.

PS. Ja hiljaisuudella ei ole mitään tekemistä tuon Hyvä sauma ompeluretriitin kanssa!

vettä, väriä ja vähän aurinkoakin

Pidän viikonlopun taukoa mökkeilystä. Jo aamupäivällä starttasin veneen ja kurvasin kotisatamaan Hakaniemen venekerholle. Illalla eli parhaillaan olisi siellä laituritanssit, mutta jääköön nyt väliin. Huomenna alkaa kesän puutyöosuus jo heti aamusta.

Yksi mökkinaapureista jäi eläkkeelle ja tein hänelle nopeasti pikkumuistamiseksi pussukan. He ovat purjehtijakansaa, joten kangasvalinta oli helppo. Eija sai valita tumman ja vaalean välillä. Otti tuon tummemman sinisen.

Tässä kuvassa näkyy siniset sävyt oikein.

Mökillä olen hieman päätellyt villalangan päitä ja jatkanut viimekesänä aloitettua hexagon-työtä. Ja viime keskiviikkona minulle tuli vieraita toisesta kaupunkilaisen kesäparatiisista, Kivinokasta, aurinkovärjäystä opettelemaan. Ilma vaikutti melkoisen hyvältä, mutta sadehan sieltä sitten tuli kuitenkin. Kuivan sään aikaan kierrettiin hieman saarta ja hypittiin tramboliinilla. Paitsi ei kaikki, kaksi pienintä vaan. 

Värjäyspöydät olin jo aamulla viritellyt valmiiksi. Sateen kastamalle pöydälle ei tarvinnut kankaita kostutella. Jokainen "kurssilainen" maalasi itse sekoittamilla väreillä kangasta ja asetteli aiemmin keräämiäni kasveja kuvioita luomaan. Olin taiteiloijoiden assistenttina ja välillä kipaisin hakemaan lisää poimulehtiä. Harmillisesti pieni ja välillä reilumpikin sade päätti pysyä päittemme päällä ja kiikutimme värjäyksen odottamaan kuivumista aurinkovarjon alle. Tässä tapauksessa aurinkovarjo oli siis sateenvarjo. Kurssilaiset joutuivat lähtemään vuorovene M/SLotalla ilman aurinkoisia värjäyksiä. 

Torstaina paistoi aurinko niin kauan kuin sitä värjäilyihin tarvitsin! Kun kaikki oli kuivia ja kerätty narulta, tuli aikamoinen sadekuuro. Tämän päivän hankaluus oli kova tuuli. Mitään kasveja en voinut kuvitellakaan käyttäväni kuvioimiseen ilman apuvälineitä. "Kurssilaisten" värjäilyssä käytettiin kasveja ja yritin pitää niitä paikallaan pienillä "merikristalleilla" eli meren hiomilla lasinpaloilla. Omiin värjäilyihin käytin kuviointiin enimmäkseen painavia esineitä.

Marimekon myymälöistä annetaan vaateostosten yhteydessä kankainen, vaalea kauppakassi ostoksille. Minulle niitä on kertynyt useampikin. Purin kahdesta kassista kokeilumielessä sivu- ja pohjasauman saadakseni niistä helposti värjättävän palan. 

Muutamat kasvikuviot onnistui, kun kiinnitin lehdet nuppineuloilla kankaaseen! Muuten käytin paremmin paikallaan pysyviä, kuten pyöreitä ritiläkoreja (löytyipä niillekin jotain järkikäyttöä!), narua, varrastikkuja, kiviä ja sen sellaisia kapineita.

Kokeilin minulle aika vieraita sävyjä ja oikeastaan pidän niistä. 

Tämä pienempi Marimekon kassi on semmoista tanakkaa kangasta kai markiisia ja se on vain reilu 20 senttiä korkea. Olin sotkenut sen kahvilla, mutta nyt ei kahviläiskät näy ollenkaan. Aiemmin se oli myös vaalea, kuten nuo isommatkin.

Tänään kotona ompelin kankaat takaisin kasseiksi. Alkuperäisestä mallista poiketen tein näihin pohjat ompelemalla kulmakolmiot. Oikealla olevan kassin O-kirjainten sisustan jätin maalamatta ja vasemmalla olevan kassin kirjainten silmukat yritin laittaa pinkillä, mutta  huonolla menestyksellä. Värit levisivät liikaa. Valkoisista O-kirjaimista tuli kyllä oikein hyviä!

Ja siivousrätit. Niistä tulee aina niin jänniä, että pakkohan ne on säästää. Selvää korttikamaa. Teen varmaan toisenkin kerran näitä aurinkovärjäilyjä.  Silloin maltan odottaa oikeanlaista päivää. Ei voimakasta tuulta eikä edes sateen uhkaa. Ei vaan voi tietää, tuleeko tänä kesänä sellaista säätä. Täytyy olla koko ajan valppaana syöksymään kankaiden kanssa pihalle.

Eilen illalla ei satanut ja tämä kuva on otettu venelaiturilta kaupunkiin päin. Aurinko tulee kuvan vasemmasta reunasta eli ei ihan suoraan vastavaloon, mutta melkein. Kuvassa erottuu ainakin Kallion kirkko. 

Pidän kovasti unikoista ja pioneista. No niitä ei minulla ole, nek´hän tarvitsisi jotain hoitoa. Nämäkin unikot on lintujen lahjat. Yhtenä kesänä tupsahtivat lintulaudan alle ja siitä sitten syksyllä siirsin kukkapenkkiin. Saavat tutustua muihin kukkiin.

Vaikkaolen huono kasvattaja, olen hyvä kerääjä. Etenkin tällaiset liila-sini-puna-valko-väriset kimput ovat olleet tämän kesän suosikkeja. Vielä on tulossa sormustinkukat ja maitohorsmat, niistä saakin isoja kimppuja, semmoisia korkeita. Jotka tuuli sitten kaataa koko ajan. Kyllä, siellä on sika kiipeämssä puuhun. Vasemman puoleinen "maljakko" on jo aika haalistunut. Ompelin sen monta vuotta sitten, eikä ole vieläkään mennyt rikki. : D Sisäpuolella voi käyttää niitä lettukesteissä tyhjentyneitä hillopurkkeja. Ja jos ei ole kukkia, voi kangasmaljakon viikata litteäksi ja tunkea jonnekin kaapinrakoon.

Pieni määrä luonto-oppia:

Tämä on meriharkka ja hyvin kuuluva. Pitää kovaa meteliä.

Näitä meriharakoita on tänä kesänä tullut seurattua. Yksi meinasi törmätä ikkunaan. (Se siis tarkoittaa, etä olen pessyt ne ikkunat lähiaikoina.) Melkein putosin tuolilta, kun näin jonkun lentävän kohti ikkunaa, jonka ääressä istuin ja vaistomaisesti yritin väistää. Onneksi lintu ehti tehdä äkkikäännöksen ja minä tarrata pöydänreunaan. Kohta harakka hiippaili ikkunan alle alkaen nokkia nurmikkoa. 

Kun lintua lähestyy esimerkiksi polulla, se kirkuu ja lähtee juoksemaan polkua pitkin lähestyjän edellä. Näin se yrittää saada mahdollisen vaaran eli minut seuraamaan itseään. Jos olisin pahis peto, yrittäisin saada sen kiinni ja minulta jäisi huomaamatta helpommat saaliit eli poikaset, jotka kököttäisivät jonkin puskan juurella. Sieltä ne kurkkisivat ja toisivat pitkät nokkansa näkyviin. Tällä tavalla toimien emo suojelee poikasiaan. Joskus tekisi mieli sanoa tuolle emolle: "Hahaa, tiedän että yrität hämätä, olen lukenut teidän käytöksestä lintukirjasta ja nyt menenkin nappaamaan sinun poikaset tuolta kiven takaa." No en sano, ettei syytetä eläinrääkkäyksestä.

Ukolta terveisiä: 

"En ole oikeastaan koskaan uinut, enkä ui. Olen enemmän sellainen rantaleijona, joka viihtyy rantakallioilla ja joskus kastelee hieman nilkkoja. Jos on ihan hirveä helle, emäntä hakee kuitenkin kaivolta kylmää vettä kastelukannulla ja saan siitä vilvoittavan suihkun. Se sopii minulle paremmin ja rouvallakin on sitten jotain voimapuuhaa, kun niitä vesiä pumppaa ja kantaa. Voisin ehkä uida, jos minut vietäisiin uimahalliin, kirkkaisiin vesiin polskimaan. Mutta eivät vie, usuttavat vaan tuonne ties minkälaisten kalojen ja levien joukkoon, mutta en mene. Jos emäntä tai isäntä alkaisi metsästää ja ampuisi vaikka sorsan, nauraisin partaani, kun joutuisivat itse uimalla sen noutamaan. Saalin rannalle tuoneelle antaisin hyvät kehu-haukut ja heittäisin tassulla ylävitoset."

Siinäpä sitä satua tällä kertaa.

Mukavaa viikonloppua!