urheilijoille sukkia ja makeaa elämää

Eilen sain Marttalasta sähköpostia, jossa kaipailtiin sukkien tekijöitä. Lähdin lennosta keskustaan hakemaan lankoja ja ohjetta. Pelkäsin jääväni ilman. En ollut ennen käynytkään Lapinlahdenkadulla Marttojen toimitiloissa. Olen niin tuore Martta. 

Minun sukkien tekeminen on usein semmoista räpeltämistä ja värit vaihtuvat lennossa. Näistä kaikki tekevät samanlaiset sinivalkoiset raitasukat. Sukkien tekemiseen oli pyyntö tullut Suomen Olympiakomitealta ja sukat menevät Suomen nuorille urheilijoille. 50 paria jäi Uudenmaan Martoille neulottavaksi. Kamalaa, jos mun pitäisi tehdä ne kaikki! Aikaa on tammikuun loppuun asti. Urheilijoilla, nuorillakin, on usein aika iso jalka. Sukista tulee noin 42-43 kokoiset. Hyvin lähti käyntiin neulonta, sain eilen myöhäisillalla tehtyä jo melkein koko varren yhteen sukkaan. Olis kyllä tosi kiva, jos olisi saanut tehdä toisistakin väreistä, mutta Suomen väreillä mennään. Ihan kiltisti. Tuossa ylemmässä kuvassa näkyy valkoisen kerän vyötteen alla tuommoinen Marttojen lappunen. Siihen kirjoitetaan toiselle puolelle sukan tekijän nimi ja se sujautetaan sukan sisään. Tekisi mieli kirjoittaa, että "Olet mielestäni tosi hyvä urheilija". Olis tietty aika noloa, jos se saaja ei olisikaan hyvä, vaan olisi jäänyt kiinni dopingista ja vaikka huumeistakin vielä. No en kirjoita mitään, muuten minut varmaan erotettaisiin Martoista ennen kuin oikein olisin ehtinyt päästä koko hommaan sisään. Olisin pikamartta. Ei edes puhuta tästä hullusta ajatuksesta mitään. 

********

Onneksi tuo ainakin viikon kestänyt karkkipäivä on ohi ja on palattu kuriin ja järjestykseen! Ei sentään ihan kerrasta poikki, vaan semmoinen hiljalleen laskeutuminen sokerittomaan elämään. Tai vähäsokeriseen.

DaCapo on yksi parhaista ja Fasun Parhaat toinen.

Nämä ovat reilun kokoisia, olisivat sopineet  paljon ehostusta tarvitseville meikkipusseiksi, mutta annoin ne joululahjoiksi ihan hyvännäköisille naisille. Sisälle karkkeja.   

Tein näihin kovaan käyttöön tarkoitettuihin pussukoihin kangaspohjan. Pohjan leveys on n. 3 " ja kankaaseen tikkasin ohuen laukkuhuovan, muualla sitä ei tarvita. Olen huomannut, että terävät kristallimuovikulmat, jollaiset pussukan pohjaan muodostuu, kuluu helposti puhki ja seuraavaksi sitten puhkeaa paperit. Kangas kestää! 

Osallistuin kesällä Cafe MeaMarian bogin arpajaisiin ja palkinto sieltä kopsahti. Paketissa oli kaunista vintage-pellavaa, pitsinauhaa, perhonen ja saksalainen tilkkulehti. Aavistelin jo silloin, että teen itselleni pienen kiristysnyörillisen säilytyspussukan. Ja niin teinkin. Tänne voin laittaa vaikka sukkiksia, kun lähden matkalle. Tai jos lähtisin sukkahousumatkalle.

Joulun aikaan kokeilin pussukkaa hyasintin piilopaikaksi ja hyvin meni kukka piiloon. 

Hyvää vuodenvaihtoa kaikille!

21. joulukuuta

Huh-huh, mikä päivä eilen oli!

Rouva Farkku juoksi kuin hirvi meille päin. Ensin ajattelin mennä piiloon, kun en olisi ehtinyt höpötellä hänen kanssaan. Sitten tuummin, että täytyy olla ystävällinen näin joulun tietämissä, jos vaikka olisi tärkeätäkin asiaa kuin noin kamalasti juoksee, iso ihminen. Ja mitä sillä nyt on käsissään?

Rouva oli ihan paniikissa. Koko perhe oli hurjana, kun hän oli leikannut kaikkien farkuista lahkeiden käänteet pois. Ja tytär oli raivonnut niin että nuttura oli tutissut, koska hän oli löytänyt lempivillapaitansa nukke-kokoon muuttuneena. Rouva oli ottanut jalat alleen ja tuli meille odottelemaan, että kotona tunnelma hieman jäähtyisi.

Rouva oli martta-illassa saanut hienon vinkin, jossa farkkujen lahkeiden käänteet leikataan irti ja rullataan pyörylöiksi. Väliin laitetaan pieniä liimatippoja, että pysyvät mallissaan. Sitten näitä pyörylöitä liitetään pienillä pistoilla ja liimatipoilla toisiinsa ja näin saadaan hyvä pannunalusta.

Keitin rouvalle kahvit ja alunen näytti hyvältä kahvikannun alla.

Minun mielestä rouva Farkun perhe oli ihan turhasta riehaantunut. Alusta on mitä parhain. Ja jos se syttyy vahingossa tuleen, kun on unohtanut sen kuumalle levylle, ei siinä paljoa mene hukkaan. Liima tietysti haisee pahasti palaessaan, mutta uusia farkkuja on aina saatavilla ja niistä voi tehdä uuden alustan. 

Teinityttären kiihtyminen ihan huippuunsa villapuseron takia harmitti rouvaa kovasti. Jotenkin se raivo tuli hänelle yllätyksenä, vaikka tiesi tyttären saaneen puseron joltain poikaystävältä synttärilahjaksi. Oli kuulemma merkkipusero, Joku Sand, sen tytär mainitsi joka käänteessä. "Mitä sen puseron kanssa nyt tehdään?" rouva tivasi minulta. Miten se minut nyt tähän perhesotkuunsa veti? No oli minulla idea. Siinä kahvia hörppiessä leikkelin puserosta pari sopivan mallista palaa ja molemmille neulat ja villalankoja eteen. Nyt piti kirjoa hieman kukkia kappaleiden helmaan. Teimme molemmat aika samanlaiset kukkakedot. Leikkasin puuvillasta sopivat vuorikappaleet. 

Piipahdin ompeluhuoneeseen ja hetken kuluttua nuorekas rannelaukku oli valmis. 

Malli on mitä parhain polkupyörällä ajaessa. Laukku roikkuu ranteessa näkyvillä, mutta sitä ei kukaan pysty siitä nappaamaan. Teinitytär on innokas pyöräilijä, hänellä kun ei ole vielä mopoautoa, niin kruisalee kesät, talvet fillarilla ympäri toria.

Farkku rouva jo asetteli minun lankakerän ja puikot kassiin ja suunnitteli siitä kätevää neulepussukkaa itselleen. Sanoin, että se ei käy, annat kassin tyttärellesi, kyllä hän siitä pikkuhiljaa leppyy. Koska se poikaystäväkin taitaa jo olla entinen, niin mitä siitä puserosta enää, parempi se on kassina. Näin itse sen pojankoltiaisen toisen pimun kanssa kaulailevan. Että hyvän työn teimme. 

Farkku rouva ihastui minun uusiin tonttutossuihin. 

Melkein olin antamassa tossut hänelle, koska hän antoi minulle pannunalusen, mutta tossut olivat hänelle aivan liian isot. Olin salaa aika iloinen siitä. Tossut on samaista messumattoa, josta aikaisemmin tein kopan ja kännykkäkotelon. Viikolla kävin Kaapelin Joulussa ja toisessa kerroksessa oli jälleen erilaisia pajoja. Menin taas samaiseen messumatto-ompelimoon ja piirsin valmiista kaavoista tossut. Pohjat ovat kaksinkertaiset. En jäänyt odottelemaan ompelukoneen vapautumista, vaan sain ottaa palat kotiin. Hyvä, koska kotona saatoin hieman koristella tohveleita. Ensin ompelin nauhoja päälliseen ja sen jälkeen päälliset kiinni pohjiin. Kovin helppoa. Lupasin tehdä rouva Farkulle samanlaiset pienemmillä kaavoilla.

Olen oman elämäni tohvelisankari ja hyppään tonttutossuihini ja hipsin joulupuuhiin.

Kiitän teitä kaikkia ihanat lukijani  mukavista, tärkeistä, nokkelista, positiivisista ja ties mistä kommenteistanne. Tässä vuosien saatossa monesta lukijasta on tullut kommenttien ja blogienne kautta melko tuttuja, semmoisia virtuaaliystäviä. Ja joidenkin kanssa on treffattukin, ihan livenä. Olen tavattoman iloinen ja kiitollinen kaikista teistä jotka jaksatte lukea ja vielä kommentoida näitä juttujani, vaikka niissä ei välttämättä ole yhtään sanaa totta, silkkaa satua. No tässä tämänpäiväisessä on tottakin, ainakin osa. Ja hauskasti jotkut ovat lähteneet kommenteissaan mukaan leikkiin. Kauan aikaa sitten etsin täällä blogissa kotia usealle rescue-koiralle. No koirat saivat lopulta uudet kodit ja minä uusia ystäviä. Etenkin Demin-koira muistaa minua vieläkin! Hän on lähettänyt hauskoja kuvia lumileikeistä. Terveiset vaan sinne pohjoiseen! Selvennykseksi sanottava, että ne koirat oli pieniä koira-naamaisia kukkaroita.

Toivotan teille kaikille

 Erityisen Hyvää ja Rauhallista Joulua!

20. joulukuuta

Tonttuilin eilen Viikin ponitalleille.  Yksi poni nuuhkaisi kainalossani ollutta pakettiani, arvasi varmaan, että siellä on oltava joku toinen elikko. Ja olihan siellä, kuljin kettu kainalossa. Hevosilla on varmaan hyvä hajuaisti, onhan niillä kamalan suuret sieraimetkin. En oikein ollut järjissäni, kun laitoin melko uudet siniset mokkakengät tallille! Tallin sisällä oli ihan siistiä, mutta ulkopuolella kamalaa rapaa ja maneesiin kuljettiin mutaisen ulkotarhan poikki. Muilla olikin fiksusti saappaat jalassa. Melkein itkin. Onneksi sain kengät puhtaiksi, kun rapa ja kura oli hyvin kuivunut. Harjaamalla lähti.

Kotona Annin kanssa-blogin Anni oli tehnyt saksalaisen lehden ohjeilla ihanan kettu-kassin. Se oli niin söpö! Ihan samanlaista ujoa kettua en edes yrittänyt lähteä tekemään, vaan minulta syntyi hieman toisenlainen kettu. Tämä katselee ihan rohkeasti. Kassin saaja oli  ratsastustunnilla tuolla Viikissä, siksi minä sinne menin. En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, en edes osaa lukea mitä ne milläkin eleellä tarkoittaa. Koirat on ihan eri maata, vaikka hevoset on hyvin kauniita ja varmasti viisaita. 

Kassin takapuolella heilahtaa ketun häntä. Nuo etupuolelta pilkottavat korvat ovat hauskat. Vihreä kangas on vahvaa huonekalukangasta, muut käsityöpuuvillaa.

Kirjastokassiksi tätä ajattelin ja taskuun laitoinkin aiheeseen viittaava kirjanmerkki. 

Vuoriksi laitoin pilkkua, tällä kertaa ruskealla pohjalla. Tasku kettukankaasta. Ketut on niin suloisia. Niitä ei kai saa ottaa lemmikiksi. Ainakaan kaupungissa asuva, vaikka asuiskin lähiössä. 

Kirsti Askartelin itte-blogista oli tehnyt huippuhauskoja LumiUkon Soppa- pusseja. Minä juoksin kauppaan ostamaan vaahtokarkkeja, tikkareita ja kaakaoa annospusseissa ja sitten juoksin alkoon ostamaan pari pientä putelia. Kettukassin saajalle tein soppapussin ja vanhemmille sitten hieman toisenlaiset pussit. Niihin laitoin kaakaon sijaan capuccinot ja voimaa  antamaan pikkuiset likööripullot ja suklaakonvehteja. Voi sitten myöhäisenä aattoiltana hieman rentoutua ja huokaista kaiken joulutouhun jälkeen. Nämä aikuisten pussit oli ihan oma idea, Kirsti ei tuommoisia tee. Vain hieman pahikset voi tehdä. Käyttöohjeet on kirjoitettuna pahviosaan.

Hyvin olen näitä ohjeita kierrättänyt! 

Rauhallista Adventtia!

19. joulukkuta

Patalappuja olen tehnyt aika paljon ja läväytän tässä näytille erinäisiä kappaleita.

Jouluiset, malli Aku Ankan kengät.

Sama malli, eri kuosit. Kukalliset ovat Iines Ankan kotitossut.

Pianistille oktaavin verran näppäilyharjoitusta, nuotit mukana.

Formulakuskit voivat ottaa joulun ajan rauhallisemmin, myös menopelien kanssa.

Rakastan tuota Kleinbussikangasta.

Pöllö talvi- ja kesäpuvussaan. Siis tosi kylmänä talvena, kun ollaan ihan jmelkein palelluttu kuoliaiksi. Myös puun oksa on muuttunut jo mustaksi.

Näistä silpuista alkoi minun oma Star War / Tähtien Sota.

Tähtien keskusta on valmiina 2 " neliö. Tässä vielä sakarat ovat kiinnittämättä keskustaan.

Sakarat valmistin ilman mallia eli ihan vapaasti tehtyjä. Kuka minkäkin kokoinen ja värikin vaihtelee vihreästä vaaleaan siniseen, keltaiseen ja beigeen.

Tähtien Sodassa on kaikenlaisia örkkejä, joten ei ihme, että tästä sodasta syntyi kaksipäinen patalappu. Taustalla seisoo minun hyvin vanha, mutta äärettömän hyvä pipari-patakinnas. En muista mitä sinne laitoin eristeeksi, mutta ei pala sormet, ei. Punaisessa kulhossa oli kuvaushetkellä vielä hieman jäljellä aivan huippuihanaa näkkäriä. Kotona Annin kanssa -blogissa oli linkki näkkkärin alkulähteille. Olin aivan iloinen, kun meidän ruokakaapista löytyi kaikkia aineita paitsi ruisleseitä. Ne korvasin kauraleseillä. Laitoin innostuneena jauhoja, leseitä, siemeniä ja toisia ja kolmansiakin siemeniä kerroksittain lasipurkkiin. Sitä kauneutta sitten aikani ihailin. Sen piti olla joululahja, mutta sitten teki niin mieli kokeilla, miten se näkkäri onnistuisi ja maistuisi. Jotkut ainekset loppuivat tuota lasipurkkia täytellessä, joten en voinut tehdä itselle uutta taikinaa, vaan kaadoin lasipurkin sisällön kulhoon, vettä päälle ja puolen tunnin kulkuttu pellille ja uuniin. Siitä tuli niin hyvää, etten ole ikinä syönyt noin hyvää näkkäriä! Jopa mies, joka ei ole noita kovia siemenmiehiä, kehui kovasti. Huomenna menen kauppaan ja ostan lisää aineita. Kaikki sukulaiset saa lahjaksi näkkäriaineet. Jo nyt minusta tuntuu, että ensi vuonna he kaikki huokailevat, että ei tule joulua ilman Marlen näkkäriä! Voi minua. Kaikki haluaa sitä joka joulu ja minä teen ja teen. Ehkä alan laittamaan uusia makuja ja yrttejä ja ryhdyn näkkärimaakariksi. Säästän kauniita lasipurkkeja läpi vuoden ja täyttelen niitä heti joulukuun alusta alkaen. Mene sinäkin nyt katsomaan se resepti ja tee taikina, paista ja maista. Hullaannut varmaan.

Hyvää viikonloppua!

18. joulukuuta

Tänään näin ensimmäiset joulukuusikauppiaat torilla.

Minulla on tosi paljon metsää ja kasvatan vain kuusia.

Kävinkin sitten iltapäivällä kaatamassa kaikki kuuset. Aikamoinen homma ja vielä vesisateessa. 

Joidenkin kuusien ympärille viskoin tekolunta, näyttäisivät houkuttavilta.

Osan pistin paljuun ja menen huomenna torille myymään muiden kauppamiesten joukkoon.

Muutamista tein nauhan, jonka ripustin vessan oveen.

Meillä käydään tarpeilla kuusten takana.

Niin vanhanaikaista!

Joulun aikaan kaikki on niin sydämellisiä toisilleen. Ihanaa!

17. joulukuuta

Tallinnassa käydessä on useana kertana ollut tarkoitus hankkia virolaista kansallispukukangasta. Jotenkin se on aina unohtunut, mutta nyt muistin. Sitä kangasta, jota olisin halunnut ostaa liivihametta varten, ei ollut kuin mallinuken päällä ja eivät suostuneet sitä myymään. Edelleen jäin ilman liivihamekangasta, mutta ostin pussin, jossa oli pieniä paloja neljästä muusta kankaasta.

Yhdestä raitakankaasta tein jo pienen laukun. Korkeus 16 cm, leveys 21 cm ja pohja 5 cm. Tästä tuli aivan ihana villakangaslaukku! Muut kankaat näkyvät taustalla.

Kangaskaapistani löytyi tummansinistä kangasta juuri sen verran, että sain olkahihnan tehtyä. Tosin neljästä palasta, mutta eipä ne saumat juurikaan näy, kun jatkot tein kuten kuuluukin eli täysvino-jatkoilla. Eli ihan täyskenossa jatkoilla?

Vuori ei ole paras mahdollinen väreiltään, mutta ei vaan osunut silmiin parempaakaan. Laukussa on yksi tasku ja avainnauha. Taskukin piti tehdä eri kankaasta, kun vuorikangas loppui ja niin loppui taskukangaskin.

Löysin yhden pronssin värisen karbiinihakasen, mutta en sopivan väristä D-rengasta. Pyöreä saman värinen O-rengas on pyörinyt pöydällä pitkän aikaa. Olen sitä siirrellyt purkista toiseen. Nyt löytyi sillekin onnettomalle ja yksinäiselle hyvä tehtävä. Hän sai hakasesta itselleen puolison, onnea vaan teille molemmille. Uskon heidän pysyvän yhdessä todella pitkään <3 <3 Haka mahtuu juuri ja juuri renkaaseen.  Karnaluksista etsin noita pronssin värisä hakoja, mutta oli vain ihan kamalan suuria, eikä niille mitään vastakappaletta. 

Hyvää torstaita sinulle!

16. joulukuuta

Nyt se farkku-rouva saa rauhassa puuhastella mitä lystää. Välillä on minun vuoro esitellä tekemisiäni. Ensinnäkin terveiset Tallinnasta, maanantai-iltana siellä hieman sateli lunta, mutta todella vähän. Olimme tyttären kanssa perinteisellä äiti-lapsi reissulla, joita ollaan harrastettu jo vuosikausia ja aina ennen joulua. Nyt kun molemmat ollaan jo aikuisia, voidaan kulkea omien kiinnostusten mukaan. Ensimmäisellä reissulla tytär oli alle 10 vuotias, joten aika monta reissua on tehty. Ei ihan joka vuosi, mutta aina kun on ollut mahdollista.

Saavuimme maanantaina aamupäivällä. Hankimme bussikortit ja niihin vuorokauden verran matkustusaikaa.  Ratikalla ajeltiin Karnaluksissa ja myöhemmin illallla Kalamajassa. Kalamajassa kävimme syömässä F-Hoone nimisessä ravintolassa Telliskivi kadulla. Erittäin hyvää ruokaa, ei mikään hifistelypaikka, mutta jännä ja edullinen. Suosittelen. Tallinna on ihan minun  suosikkikaupunki. Vanhan kaupungin talot  on niin suloisia ja mukulakivikadut niin kamalia! Raatihuoneen joulutori ihan tunnelmallinen, mutta vuodesta toiseen aikalailla sama. Muualla on mielenkiintoisempaa. Aina kannattaa kurkata uuden nurkan taakse, siellä on kuitenkin jotain tosi kivaa. Kävin Katariina Käikíllä olevassa Eesti Käsitöökeskuksessa ja toisessa liikkeessa Pikk-kadulla. Tuo Katariina Käikillä oleva paikka on kyllä melko vaativa. Sinne mennään huikean jyrkkiä portaita pitkin. Vaiva kannatti, sieltä löytyi neulepakkaus lapasista ja pipo, jota olin metsästänyt koko edellisen päivän!

Karnaluksista ostin hieman kankaita ja todella tärkeitä tarvikkeita. Kuten ratkojan. Siellä ei edelleenkään ollut valkeaa metriketjua ja siksipä käväisin kysäisemässä lähellä sijaitsevasta Abakhanista. Sieltä löytyi niin mustaa kuin valkeaakin.  

No niin, katsokaa mitä minun padassa porisee! 

Joulun alla tarvitaan paljon patalappuja joka huushollissa ja tässä hyvä setti kaksipäisiä patalappuja. 

Nämä ovat noin 70 cm pitkiä ja 15 cm leveitä. Molemmissa päissä on "tasku" käsille. Parhaiten taskun huomaa alemmasta punaisesta, koska taskun suu on huoliteltu vihreällä kanttinauhalla. 

Näitä oli oikein mukava tehdä. Vain tuo päälimmäinen on tehty yhdestä kankaasta, muut tein tilkkuilemalla. Molemmilla tyyleillä syntyy kivaa jälkeä. 

Omena-patalappu on paper piecing-tekniikalla tehty ja ohje on kirjasta Playful, little paper-pieced projects. Pomada-blogissa on  monta kivaa kirjasta tehtyä työtä. Yritän jaksaa tehdä vielä punaposkisen ompun. Tämähän on Granny Smith. Punaisesta tulee suomalainen jouluomena. En tiedä mikä sen omenan oikea nimi on, mutta lapsena ollessani äiti haki joulun tienoolla kellarista laatikollisen sanomalehtiin käärittyjä punaisia, isoja omppuja. Siitä nimi jouluomena.

Mukavaa, aurinkoista keskiviikkoa!

13. joulukuuta

Apua, tänään pitäis olla joku Lucia-juttu kynttilöineen ja pullineen, mutta nyt ei ihan osu kohdilleen tämä juttu. Paitsi teinille annoin nimen, Lucia. Onhan hänellä pitkät vaaleat hiuksetkin.

Teini, jonka nimi on Lucia, oli ihan raivona, kun sen just hyviks repimät farkut oli pantu palasiksi.

Äiti oli ahkeroinut farkkujen parissa ihan tosissaan.

Hänellä oli kamala, aivan järkyttävä, ruman ruskea ja epäkäytännöllinen pussukka pyykkipojille. Rouvalla oli jossain takaraivossa visio semmoisesta täydellisestä pyykkipoikakassista. Nyt kun oli sopivaa materiaalia tarjolla ja luovuus todella kovassa vauhdissa, rouva piirsi paperille suunnitelman. Piirustus oli tarkasti mittakaavassa hihnan pituutta myöten. Hihna onkin reilun pituinen, sen saa laitettua yli olan ja kun kassi on auki tuossa vatsan sivulla, kupeella, siitä on mahdottoman helppo ottaa pyykkipoikia. Samoin pyykkejä kerätessä pojat voi laittaa kassiin siihen katsomatta, aina osuu kohdalle eikä  putoile lattialle. Kun pussi roikkuu toimettomana, voi sen sulkea "Be Happy" napilla. Sen tarkoitus on tuoda hieman iloa niin ikävään hommaan kuin pyykinripustus voi olla. 

Kun kassin kankaat oli leikattu, rouva silitti liimaharsoa värikkäille tilkuilleen, joita hänellä on eräässä lukitun pöytälaatikon salalokerossa. Kirjaimet hän piirsi liimaharson paperipuolelle ja leikkasi siististi reunoja pitkin. 

Kassin toista puolta varten rouva luonnosteli lehtiöön pyykkipoikia. Nykyaikaiset uutuudet, ne hassun muotoiset pojat hän hylkäsi heti. Niitä ei oikien hänen mielestä voinut kutsua edes pyykkipojiksi. Kyllä poikein on oltava perinteisen näköisiä, pitkiä ja sutjakoita, aina valmiina pitämään kiinni puhtoisista pyykeistä. Tiukasti. Uudet saattaisivat olla huolimattomia hulivilejä ja tipauttaa rouvan talvikäyttöön hakkimat paksummat pikkupöksyt lattialle tai mikä kamalampaa, ulkona kiikkuessa hiekkapihalle. Sieltä joku ilkikurinen riiviö ne löydettyään vetäisi  kauhukalsarit lippusalkoon. Huh-heijaa!

Värikkäitä tilkkuja jälleen liimaharsolle ja nyt luonnosten mukaisesti piirtelemään pyykkipokia harson paperipuolelle. Ja leikkauksen jälkeen rouva silitti kirjaimet ja pojat paikoilleen farkun lahkeesta leikkaamaan palaseen. Ompelukoneella hän surautti suoran ompeleen kuvioiden reunoille. Seuraavaksi kassin sivu- ja pohjasaumat. Nurkkiin pienet "kolmiot", jotkat tekevät kassille pohjan ja muodon. Samat vuorikankaalle ja sitten hän meni kahville. 

Kahvitauon jälkeen rouva oli pirteä ja ompeli pitkän hihnan, kiinnitti sen ja aputikkasi päällisen ja vuoren yläreunasta yhteen. Jossain välissä hän oli ehtinyt tehdä kanttinauhasta, jota rouva hieman vieroksuu, lenksun nappia varten ja laittoi senkin paikalleen. Nyt ei puuttunut kuin kantti yläreunaan ja täydellinen pyykkipoikapussi oli valmis. Rouva oli ihan mielettömän onnellinen tästä kassista. Aikansa peilailtuaan hän kaatoi pojat pöydälle ja piipahti kauppaan joutavanpäiväisille pikkuostoksille, että naapurin rouvat olisivat nähneet tämän näpsäkän kassin. Rouva joutui norkoilemaan kaupassa toista tuntia, ennen kuin sinne saapui tuttu rouva. Ensin tämä meidän rouva heilutteli ja keikkuin niin., että toinen olisi kiinnittänyt huomiota kassiin ja sen ilmaviin heilahduksiin. Mutta niin ei käynyt ja rouvamme joutui hieman kopsauttamaan kassilla toista rouvaa rintamuksille "vahingossa". Ei sekään kirvoittanut kommentteija kassista. Anteeksi pyytelyn jälkeen rouvamme sitten esitteli tämän kassin ja sen tarkoituksen posket punaisina. Toinen rouva sanoi vaan, että jaaha, minulla ne roikkuu narussa ja naru kaulassa ja se on hyvä ja katosi hyllyjen taakse. Ei sanonut mitään kaunista ja niinpä rouvamme tuhahti ja lähti kotiin. Pettymyksen kyyneleitä kuivatellessaan hän kotimatkalla melekin toivoi, että toisen rouvan naru takertuisi johonkin koukkuun silloin, kun hän olisi ripustamassa pyykkejä. Naru kiristyisi uhkaavasti toisen rouvan kaulalle ja hän jäisi ikävään pinteeseen ainakin kahden tunnin ajaksi. Ei tietenkään kuolisi eikä mitään semmoista pahaa sattuisi. Ihan vaan sen verran kiusallista, että ymmärtäisi, miten fiksu se naapurirouvan pyykkipoikakassi oikeastaan olisi. 

Oikein hyvää kolmatta adventtia, Lucian päivää ja Seijan päivää ja päivää! 

Kiitos teille ystävät, jotka ehditte piipahtaa myyjäisissä!

12. joulukuuta

Näin kivan pussukan tuo näppärä rouva oli tehnyt tyttärensä farkuista!

Tämä puoli on lukutaidottomille ja

tämä niille, jotka tuntee kirjaimet ja osaa tehdä niistä sanoja.

Kannattaa pitää peilin edessä, niin nähtävillä on molemmat puolet.

Vielä tänään mahdollisuus hankkia joulukuusi ja paljon muuta!