perjantai 29. toukokuuta 2009

juhlien alla


Huomenna on juhlia monella, joko omien juhlia kotona tai vieraaksi juhliin kutsuttuna. Meillä on tuo jälkimmäinen. Menemme erään mökkinaapurin tyttären yo-juhliin. Ihanaa, kun on luvattu kaunista säätä! Jo tänä ilta Ukon kanssa kävellessä monen omakotitalon pihalle pystyteltiin katoksia. Mikä sen mukavampaa kuin viettää juhlat ulkosalla auringon paisteessa.


Toivottu lahja on hankittu. Tein kortin, niihin kun nyt olen innostunut.



Ei yo-lakkia kortissa, mutta takapuolelle aion jonkun aiheeseen liittyvän runonpätkän tai mietelmän rustata. Ihan mahdoton himo tuli kortin jälkeen tehdä myös kassi, missä lahja viedään. Pellavaa löytyi varastoista ja kortista sain ideaa koristeluun. Sangat taas lenksukiinnityksellä. En kyllä tiedä neitosen lempiväriä, mutta itse ainakin pidän tuosta väristä.



Kassissa on puuvillavuori johon ompelin vetoketjutaskun. Koristukset ovat vain toisella puolella.


Näiden ihanasti kukkivien omenapuiden kera tahdon onnitella kaikkia yo- ja valmistumisjuhlia viettäviä, sekä heidän läheisiään!




Ja Ukkokin haluaa antaa kukkia ihan kaikille, vaikka ei olisi ikinä valmistunut (mitään)!


keskiviikko 27. toukokuuta 2009

kaavoihin kangistunut


Sain joskus keväällä yhdeltä tuttavalta kaksi isoa kassillista mitä erilaisempia kankaita. Joukossa oli hänen anoppivainaan kankaita. Otin innolla kaikki vastaan. Mukana oli ihanaa ruskeaa kangasta pienillä punaisilla ja beeseillä kukilla. Näyttävät hieman neilikoilta, ne punaiset. Kangasta oli monta metriä, mutta leveyttä vain puolisen metriä. Ei aavistustakaan, mitä kangas on ja mitä siitä on tehty. Tein siitä itselleni mekon.



Kuva on surkea, mutta ehkä siitä jotain saa irti. Ihan ite jouduin taas kuvailemaan ja se on kyllä tosi hankalaa. Kaava on Modasta 1/2009 ja siinä nimellä liivimekko. Tein mekon vuorittomana.



Tikkasin hieman epäsovinnaisesti vaalealla langalla. Ehkä tämmöisiä kukkamekkoja ei yleensä tikkailla lainkaan. Edestä lähtee nauhat taakse, jossa ne kiinnitetään hieman rumilla napeilla yhteen. Elämäni ensimmäinen piilovetoketjukin onnistui hyvin. Ei sitä juuri tuosta huomaa. Oikeasti napit ovat tarkasti molemmin puolin vetskaria eikä noin toisessa reunassa. Tykkään tästä mekosta kovasti. Muistin, että minulla on mekkoon sopivat ruskeat kengätkin, mutta ne olikin vaaleammat. Voisin laittaa punaiset kengät, mutta minulla ei ole sellaisia.



Marimekosta ostin pellavaista kangasta muutaman metrin. Ainakin. Kotona en enää tykännytkään siitä niin paljoa. Täytyyhän se kuitenkin käyttää johonkin ja kokeilin SK 9/2008 lehdessä ollutta puseroa.



No juu, tähän sain miehen kuvaajaksi. Ihan rumasti on vaate tuon vyön alla, vaikka kovasti sitä asettelin. Johtuu varmasti kuvaajasta ; ) Taidan käyttää puseroa ilman vyötä. Lehdessä oli käytetty trikoota, joka laskeutuisi tietysti kauniimmin. Pitäisi ehkä kokeilla.


Tänään, kun tein tätä puseroa, koneesta kuului pieni helähdys ja kohta pian ylälanka sotkeutui. Löysin puolakotelon alta aivan pikkuruisen metallisen u-kiraimen muotoisen osan. Ei hajuakaan, mistä se on ja onko se tärkeäkin osanen. Ompelin puseron valmiiksi ja välillä ylälanka lähti siitä kieputtimesta joka nousee ja laskee. Minä en oikeen tiedä noitten osien nimiä. Kai tuo kone pitää viedä hoitoa saamaan, vaikka en yhtään haluais viedä sitä minnekään. Harmittaa vietävästi. Tai mitä hittoa, onhan tässä maailmassa suurenpiakin asioita kuin yksi ompelukone, mutta kuitenkin ainakin vähän harmittaa.




 


sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Göteborg, osa 1


Kävin Ruotsin reissulla tietenkin Göteborgissa Pohjoismaiden yhteisessä tilkkutapahtumassa. Harmi, ettei ollut aikaa kuin perjantai enkä ehtinyt käydä kuin Folket husetissa. Mutta hyvä että edes siellä, sillä niin upeita töitä oli esillä. Kirjoittelen näkemistäni töistä ja muustakin pikkuhiljaa tänne blogiin. Kaikkein ihanimpien töiden joukkoon kuului ehdottomasti tanskalaisen Solvejg  Refslundin mahtava tilkkumaalaus.



Hän oli itse paikalla ja kertoi työstään ja tekniikasta. Siinä oli myynnissä hänen kirjansakin. Ihmisiä oli niin vietävästi, että päätin ostaa kirjan myöhemmin.



Tarvikkeiden myyntipuolelta bongasin ko. kirjan sekalaisesta kirja- ja lehtikorista. Ostin sen sieltä 65 kr halvemmalla. Tosin jäin ilman tekijän omistuskirjoitusta, mutta kirja on vallan mainio ilman sitäkin.



Kirjassa olevista töistä tämä nousi suosikikseni. Ihan uskomattomalta tuntuu, että joku osaa kankaista tehdä näin upean maalauksen. Pidän myös siitä, että työt eivät ole tehty kopioiksi valokuvista, vaan luovalle ilmaisulle on jätetty tilaa. Jospa joskus kokeilisi jotain tuollaista. Kirjassa on hyvin kuvin näytetty monia eri vaiheita. Teksti on tietty tanskaa, mutta ruotsin taidoilla sitä voi kivasti lukea. Puhetta en ymmärtäisi enkä ymmärtänytkään, kun tanskalaiselta naiselta kyselin korttien ym tarvikkeiden hintoja. Lopulta nainen laittoi hinnan laskimeensa ja sanoin ruotsiksi sen hinnan, hän vastasi ehee, ehee. Siltä se ainakin kuulosti ja vastasin samalla lailla.


Paremmin voit tutustua Solvjgin töihin osoitteessa www.refslund.dk

tunnustus


Sain Maijalta tämmöisen tunnustuksen:



Säännöt menee näin:


1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa), joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.


No heti siltä seisomalta annoin tämän takaisin Maijalle ja tarkoitus oli viikonlopun yli miettiä muita tahoja. No en minä mitään ole kahteen viikonloppuun miettinyt, joten se siitä. Minä vaan en saa mitään tämmöisiä hommia aikaiseksi, on niin monta ihanaa blogia joissa käyn säännöllisesti, vaikka en aina kommentoisikaan mitään. Ja se taas johtuu siitä, että koneeni on niin h******n hidas, että en halua tuhlata aikaa odottamiseen. Kaikki ne, joiden blogiin olen joskus kommentoinut jotakin, saavat tämän tunnustuksen.

trikooooota!


Nyt on kasassa tarpeellinen määrä kesävaatteita, mutta missä on kesä? Lähes kaikki Marimekon trikoot on nyt käytetty, printtikuosia on vielä jäljellä jonkin verran. Näitä mökkimekkoja tein kaksin kappalein, kun oli hyvä kaava.




Printtikuosisen tein ensin ja siitä tuli "jostain syystä" hieman liian iso tai löysä tuosta ylhäältä. Ompelin saumanpätkän kaula-aukosta rinnuksiin ja koristeeksi ison napin, kun sattui olemaan sopivanvärinen. Mekossa on kivat rintamuotolaskokset. Tai niitä on ihan kaksin kappalein. Näkyy ehkä parhaiten tämän kuvan oikeassa laidassa. Käden- ja pääntiet on huoliteltu kamalan kapealla resorilla. Pallomekossa resoria näkyy hieman reilummin.



Kirahvikangas on mielestäni ihanaa. Tein siitä samalla kaavalla lyhyen tunikan. Huolittelut samoin kuin mekoissa.



Ja jämäpalasta sain vielä minihameen. Hamosessa on kuminauha sekä kiristysnauha vyötäröllä ja pieni tasku.



Tähän puseroon ihastuin!



Hieman arvellutti tehdä raitakankaasta, kun en osannut ajatella miten rypyt raitoja vie. Kannatti kokeilla, raidoitus ei ole ollenkaan paha. Samalla kaavalla syntyi myös pallopaita.



Tuli hieman Minni-hiirimäinen olo tässä puserossa. Kaikki vaatteet on ommeltu saumurilla niin paljon kuin mahdollista.

maanantai 18. toukokuuta 2009

hyvää ja huonoa


 OOK:n huhtikuun tekeleen tehneiden kesken uusi emäntämme Pirliina lupasi arpoa jonkun kivan jutun. Meitä ei montaa tainnut sitä chenilletyötä tehdä. Mutta jihuu, minä olin onnettaren suosiossa. Torstaina posti toikin ihanan paketin! Sieltä löytyi paljon kaikkea tarpeellista.



Ompelulankoja, neppareita, erilaisia kuminauhoja, helmiä ja ihana koirakuva.



Nauhoja, pitsejä ja tyllejä korttien tekoon, kaunista noutaja-aiheista leveää nauhaa, papereita, paperinarua, mittanauha ja tehokas ratkoja.



Ja kaiken tämän lisäksi neljää erilaista kangasta!


Kiitos vielä kerran, Pirliina!


Ja sitten ikävää asiaa. Lauantaina jäi naisilta saunominen väliin, kun sauna syttyi palamaan juuri ennen naisten vuoroa. Soitin hätäkeskukseen 17.33 ja pelastuslaitoksen veneet tulivat onneksi melko nopeasti. Tilanne näytti todella pahalta, kun liekit löivät katosta ulos.



Hoidimme alkusammutuksen kantamalla merestä vettä ämpäreillä. Jotenkin tuntui, että palokunnalta meni kamalasti aikaa letkujen vetämiseen veneestä ja liitosten tekemisiin. Todellisuudessa sitä aikaa ei niin paljoa kulunut. Jotenkin minulla oli sellainen mielikuva, että palokunnan vene tulee rantaan letkut tanassa ja juoksevat mahtavat vesisuihkut kainalossa kohti paloa. Ei se niin mennyt, vaan määrätietoista ja rauhallista, mutta tehokasta toimintaa se oli. Minun kuvitelmat taitaa olla jostain jenkkileffasta.


Tuli saatiin sammumaan ja myöhemmin surullisin mielin katselimme sitä mitä meille mökkiläisille jäi. Sinät on pystyssä ja ikkunat ehjinä, mutta aika lohduttoman näköinen on sisäpuoli.



Katosta puuttuu keskiosa kokonaan.



Tänään rikospoliisi oli käynyt kahteenkin kertaan tekemässä tutkimuksia ja ottamassa näytteitä. Palo on alkanut keittiön puolelta, astiakaapin kohteilta tai sen takaa. Tällä hetkellä paloa pidetään kemikaalipalona. Palon syttymispaikka on kaukana hormeista ja paloturvallisuuteen niiltä osin on meillä panostettu. Tulivillaa ja levyä on paljon enemmän kuin laki vaatii. Kaapin ja seinän väliin on saattanut pudota joskus jokin pesuaine ja ne vanhetessaan ja kuumentuessaan sattavat syttyä palamaan räjähdysmäisesti. Tuuli oli idästä ja siksi saunan sisällä, pesuhuoneessa tai kuistilla olijat eivät huomanneet savua. Savu meni välikattoon ja sieltä saunan toiselle puolen. Kun miehet olivat lähdössä saunasta, he huomasivat, että nyt tulee savua ihan väärästä paikasta eli saunan räystään alta, mantereen puolelta. Meidän mökille tuli sankaa savua jo paljon ennen kuin mieheni huusi, että soita palokunta.  Luulin, että joku mökkiläinen polttaa roskia tai kuivia lehtiä ulkona. Nyt täytyy toivoa, että vakuutusyhtiö toimisi kerrankin pikaisesti korvauspäätöksessä ja tavassa. Eihän suomalainen voi olla kesää ilman saunaa.


Lähden keskiviikkona Kööpenhaminan kautta Malmööseen tyttären luokse. Perjantaina on tarkoitus käydä Göteborgissa pohjoismaisessa tilkkutapahtumassa. Ommellut olen trikoopaitoja, mutta en ole jaksanut niitä kuvailla, joskus toiste sitten.

tiistai 12. toukokuuta 2009

toukokuun tekele


Omituisten Ompelijoiden Kerhossa on toukokuun tekeleenä jonkin moinen tuunaus.



Ja tästä lapaskasasta oli tarkoitus luoda jotain uutta. Ensin mietin, voiko tällä työllä lainkaan osallistua, koska kyseessähän on neuleet. Mutta tein ihan ite päätöksen, että kyllä voi. Lapaset ovat yhtä lukuunottamatta kulkeutuneet meille Ukon suussa. Hän on mahtava lapasten löytäjä. Kun Ukko huomaa lapasen maassa, hän tuo sen minulle ja minä nostan parittoman keikkumaan puun oksalle tai aidan päälle. Se ei ole tietenkään Ukon mieleen, koska hän haluaisi pitää löydöksensä. Usein tumppu saa keikkua viikkoja paikallaan tai sitten se löytyy jostain uudesta paikasta ja silloin annan Ukon pitää sen. Olin jo pitkään miettinyt, mitä näille onnettomille tekisi. En millään raaskinut heittää niitä roskiin, jokuhan on ne suurella vaivalla tehnyt. Jonkinmoista istuinalustaa olin hahmotellut mielessäni.



Kevät on kylmää aikaa istuskella ulkona ilman alustaa. Nyt ei pyllyä palele, vaikka kivellä istuisi. Saumurilla leikkasin ja saumasin peukalot pois. Kaksinkertaisella villalangalla ompelin lapaset yhteen sivuista. Pistot on lähinnä ristipistoja. Peräkkäisissä tumpuissa jälkimmäisen kärki menee ensimmäisen lapasen varresta hieman sisään. Tämän liitoskohdan ompelin jollain suorapistoilla niin, ettei ne näy päällispuolella lainkaan. Muutama lapanen jäi odottamaan lisälöytöjä. Ja sitten jäihän näistä peukalot.



Tämän kummoisempaa käyttöä en niille keksinyt. Kiilapeukaloista sai aseteltua sydämen ja muista kukkasen, ihan vaan kuvausta varten.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Ihanalta ystävältä



Sain tämän mieltä ilahduttavan tunnustuksen ihanalta blogiystävältäni Maijalta. Kiitos Maija!


Jos olet vähääkään minun ystävä, saat ottaa tämän tunnustuksen itsellesi.

vahvasankaiset


Taas on ollut kahvin tuoksua ilmassa, eikä pelkästään äitienpäiväkahveista. Muutaman kopan kasasin ja yhteen vanhaan tein uudet sagat, kun oli alkuperäinen katkennut kesken kauppareissun. Nyt ompelin sankakappaleisiin vahvikkeeksi sisäpuolelle vahvaa nauhaa. Luulen, että ainoa mitä noista aikanaan jää jäljelle, on se nauha.



Tämä koppa on tehty pelkästään Juhlamokkapussien alaosasta ja siitä tulikin kivan punainen. Yritin asetella nauhoja niin, että tuo kahvin nimi näkyisi mahdollisimman harvassa kohdassa.



Tässä kopassa on käytetty pussin molemmat puoliskot. Tein tuon siniruskean pikkukopan ompelupöydälleni roskikseksi. Siinä on neljä suikaletta joka sivulla pystyyn ja vaakaan. Saludoa ja Kultakatriinaa. Saludosta saisikin ihanan värisen, mutta niitä pusseja ei tietenkään ole tarpeeksi. Nuo muutamat pussit olen saanut ystäviltä. Ukkokin näkyy kurkistelevan kuvassa.



Joutsenen pesinnän kanssa kävi huonosti. Vesi nousi niin paljon, että kivellä ollut pesä joutui veden alle. Perjantaina joutsen vielä arkerasti yritti kasata lisää korsia pesään, mutta eihän se mitään auttanut. Lauantaina pesä oli jo meren pohjassa. Siellä näkyi heikosti myös 6 munaa. Sunnuntaina joutsenet olivat siirtyneet jo toiselle puolen saarta. En tiedä mahtaako niillä olla tapana yrittää uutta pesintää.  


maanantai 4. toukokuuta 2009

mökkikausi on alkanut


Vappu ja viikonloppu tuli vietettyä mökillä. Aurinkoista, mutta merellä pienikin tuuli tekee ilmasta kylmän. Myyrät tajusivat pysyä piilossa, enkä nähnyt kuin yhden jäniksen. Kaislikkoon on joutsen tehnyt pesän. Naaras istui pesässä hautomassa ja uros uiskenteli lähettyvillä.



Harmi, että merivesi on nyt poikkeuksellisen alhaalla ja kun se nousee oikealle tasolle, saattaa joutsenen pesä levitä siihen paikkaan. No toivottavasti poikaset ehtivät kuoriutua ennen sitä. Tuohon lähelle ei varmasti ole silloin menemistä, kun poikaset ovat pieniä. Joutsenet puolustavat pesuettaan aika hanakasti. En muista, että tuossa saaressa olisi aiemmin jputsenet pesineet, vaikka niitä on aiemminkin siellä pyörinyt.


Käsityöpuolella on aika mennyt korttien kanssa. Niden tekeminen on niin rentouttavaa, kun ei tarvitse ajatella meneekö oikein vai ei.



Hieman orvokkeja ja valkovuokkoja. Oikeasti pitäisi tietenkin neuloa sitä villatakkia, mutta ei kiinnosta. Omituisissa on kiva Dotee Doll haaste ja toukokuun tekelekin tulee mitä luultavimmin tehtyä.