ainakin uusi mökki ja lampola

Menin mukaan Tilkkutien nimppari kangasvaihtoon. Meitä on kaksi ryhmää ja minun kanssa samassa ryhmässä on 7 muuta vaihtajaa. Ensimmäinen nimpparionnittelukirje lähti jo matkaan. Kirjekuoren sisältönä on sääntöjen mukaisesti pala kangasta (fat quarter). Hauska vaihto, vaikka omia nimpparivaihdannaisia joudun odottamaan lähes vuoden. Kamalaa, jos ihmiset ovat jo silloin unohtaneet koko vaihdon, ja jään ilman kankaita! Alan kyllä itkemään, jos näin käy. Siltä varalta ostan itselleni 7 fat quarteria ja paketoin ne ja avaan iloissani vasta nimpparipäivänä. Ennen avaamista keitän itselleni kahvit, laulan pari onnittelubiisiä ja pidän ehkä puheenkin. Siitä se tunnelma syntyy ja sitten vaan paketti auki ja ilkamoimaan.

Ensimmäiseen lähetykseen askarsin paperista kirjekuoren. Tuo kangaslappu on saajan tietoja peittelemässä. Eli onnittelut sunnuntaille, Arja!

Marittan blogissa olen nähnyt silloin tällöin tämmöisiä tetran muotoisia säilytysesineitä. En tiedä, olisiko siellä ollut ohjetta tai jotain mittojakin, mutta hyvin onnistuin ihan tosta vaan-meiningillä. Marimekon kankaan lisukkeksi löytyi tilkkuystävä Ritvalta saamista mallipaloista sopivaia sinisiä. Ajattelin, että täällä voisi säilyttää kyniä, meikkejä tai mitä vaan.

Palkkasin maatuskan avaamaan ja sulkemaan vetoketjua. Hieman laiskan sorttinen tyyppi, täytyy itse kiskoa vetskaria, mutta samalla voi vähän nipistää mokomaa laiskiaista. Eiköhän ajan mittaan tuo muikea ilme hieman haalistu.

Vuorin ja päällisen välissä ohut huopa ja tikkailut meni unikkojen mukaisesti, ihan vapaalla vaan.

Päivityksiä blogissa rempataan kesämökkiä, mutta en halua jäädä huonommaksi ja rakensin kaksi mökkiä. Toisessa asun itse ja toinen on tarkoitettu mun lampaille.

En ole rasistinen, vaan minun lampolassa asuu myös mustia lampaita. Taitaa lampailla olla tanssit tuolla sisällä, kun on torppakin mennyt ihan vinoon.

Mukavaa viikonloppua!

Lähden tästä illemmalla matkailemaan. En tarvitse passia mukaan, mutta jotenkin olisi kiva ottaa se kuitenkin. Tuntuisi, että olisi enemmänkin menossa. 

toisten tekemää

Nyt kyllä kannattaa mennä kipin kapin Laiturille!  Sieltä ei näy vettä ei rantaa, mutta sen sijaan aivan hurmaavia pukuja. 

Viime viikon torstaina oli Anne Mustarastaan Helsinki Dresses-näyttelyn avajaiset. Näyttely on avoinna 1.11.2014 asti. Ja Laiturihan on Narinkkatorilla, vanhassa linja-autoasemassa ja avoinna ma-pe klo 10 - 19 ja la klo 12 - 16. 

Anne Mustarastas on helsinkiläinen muotoilija ja näyttämöpukujen valmistaja.

Näyttelyesitteessä Anne kutsuu meidät seikkailemaan Helsingin kaduille.

Tämän puvun inspiraationa on ollut Annankadun ja Uudenmaankadun kulmassa sijaitseva U. Nyströmin piirtämä rakennus. Puvun helmassa on kalustettu ihastuttava asunto, joten kyseessä on todelllinen talopuku.

Talopuvun olkapäällä on kepein kalustein sisustettu parveke. Kaikissa puvuissa on yksityiskohdat tarkasti mietitty ja tehty huolella.

Harmillisen huono kuva erittäin helposti tunnistettavasta rakennuksesta. Tiedätkö mikä rakennus on kyseessä? 

Ihana linnan neito.

Näyttelyssä on jokaisen puvun vieressä tarina talosta tai taloista, joista puku on saanut muotonsa. Tuo "Paanukuningatar" on yksi suosikeistani. Vaikka väritys on arkinen, puku on jotenkin mahtipontinen ja dramaattinenkin. 

Näyttely on samaan aikaan informatiivinen katsaus historiaan, hauska, oivaltava, iloinen, kujeileva ja ennen kaikkea nautillonen kokemus. Suosittelen. Minua viehättää kaikki tämmöinen valtavirrasta poikkeava taide. Ihailen myös sitä, miten jokin hassu ajatus tehdä kankaasta "talo" on pikkuhiljaa hioutunut ja toteutunut. Usein tuollaiset ideat voivat pyöriä päässä pitkäänkin, mutta lopulta jäävät toteuttumatta. 

24.10.2014 klo 17 näyttelyssä vietetään Helsinki Songs-iltaa, jossa kuullaan livenä lauluja Helsingistä. Anne Mustarastas on silloin paikalla vastailemassa näyttelyä koskeviin kysymyksiin.  

Kun hyppäsin Laiturin toiselta puolelta ulos, tuntui kuin olisin syöksynyt suoraan tivoliin. Helsingin Nuorisoasiainkeskus yhdessä Music TV:n kanssa oli rantautunut Lasipalatsin aukiolle. Tapahtuma oli osa MTV Push- Helsinki tapahtumaa. Iloisen kirjaviin asuihin pukeutuneet sirkustaiteillijat kieppuivat ja keikkuivat, tanssijat esittivät omia ohjelmiaan, suomiräppi soi ja kädenjälkeä syntyi monin tavoin. Oli kiva katsella, kun nuoriso oli niin täysillä mukana kaikessa. Käsityön ystävänä ihastelin näitä kirkkaita neulottuja peittoja.

Näihin pöytiin sai tehdä omia kuvioita.

Hyvin iloinen penkki : )

Taiteilija työssä.

Kaikkeen kivaan voi törmätä ihan missä sattuu.

Pidä silmät auki.

tuskalla tehty

Nyt en ole ehtinyt saada mitään valmiiksi asti, kun olen kuljeskellut siellä ja täällä.

Pikkujuttuja on valmiina, mutta ne on jääneet kuvaamatta. 
Muutamissa blogeissa on jo ollut esillä brittiläis-suomalaisen kangasvaihdon tuotoksia. En jaksa tämän vaihdon sääntöjä ja muita selittää, mutta osa töistä päätyi Birminghamin näyttelyyn. Sinne tämä minun kakkaratyökin pääsi. 
Jossain kepeässä mielenhäiriössä lähdin mukaan tuohon vaihtoon ja se oli kyllä ihan väärä teko. Ikinä en enää luultavasti tee niin. Minä lähetin Britanniaan omasta mielestäni kauniita sinisävyisiä Marimekon kankaita ja sain sieltä sitä ja tätä. Etenkin vaaleasta miesten paidasta ratkottu pala suorastaan huvitti. Se olikin ainoa mikä huvitti. 

Taustassa osa on Britanniasta tulleita kankaita. Myös vaaleat kakkarat ja keskustat ovat vaihtotavaraa. Omia kankaita ovat mansikkakangas, vaaleanpunaiset kakkarat, kukkien varret ja reunus. En muistanut kuvata lähettämiäni enkä saamiani kankaita. Ja taustakankaastakaan en muista mitään. : )

Joten kuten pystyin kiukultani kasaamaan pinkin pohjan. Silloin ei ollut vielä mitään ajatusta siitä, miten työtä jatkan. Hädissäni aloin tikkaamaan kerroksia yhteen. Olin jotenkin niin toivottomassa tilassa, että tikkauskuviostakaan en osannut tehdä päätöstä ja aloin vapaalla konekirjonnalla kirjoittamaan kaikenlaista, mitä mieleen tulee. Lähinnä tuli semmoista, että on tyhmää ryhtyä tällaisiin vaihtoihin ja lupauksia siitä, etten enää tällaiseen ryhdy. Kun olin saanut purettua kiukkuni tuohon tekstiin, syntyivät kakkarat sitten ilman sen suurempaa ähkymistä.

Jotain kirjoitusta voi tästä kuvasta nähdäkin, mutta aika kivasti ne raivoisat tekstit jäävät kakkaroiden alle. Kukat on kiinnitetty kaksipuolisella liimakankaalla ja lopuksi tikattu vapaasti kappaleiden ympäri.Työllä piti tietenkin olla nimi ja tämä on If he really loves me... En ole laskenut, kannattaako terälehtien repiminen aloittaa "rakastaa" vai "ei rakasta". 

Lopputulos on pirteä ja kai tämäkin sitten jonkun paikan tästä maailmasta löytää, kun kotiin palaa. Ensin työ lähtee muiden 29 Briteissä keikkuneen työn kanssa matkalaukkumatkoille. Minustakin olisi kiva lähteä ihan matkalaukkumatkalle, mutta ei laukussa vaan sen kanssa. Ja minä haluaisin mennä ulkomaille, mutta hätätapauksessa kotimaakin kelpaisi.

Mukavaa loppuviikkoa!