kesän vitsaukset

Kesäisin tulee sisälle kaikenmaailman ötököitä. Jotkut on ihan harmittomia, niin kuin vaikka hämähäkit (yök!) ja toiset on sitten tosi ikäviä, kuten muurahaiset.

Joskus kymmenen vuotta sitten meille tuli eteiseen yhtä äkkiä kamala lauma muurahaisia. Yleensä ne on mennyt käytävän toiselle puolelle naapuriin. Niillä varmaan oli paremmat ja makeemmat eväät. Minulla ei ollut mitään myrkkyä, joten suihkutin vieraat ikkunanpesuaineella. Tehosi. Ne lähti naapuriin eikä sen koommin ole tulleet meille. Paitsi nyt.

Ensin tuli yksi. Aika kookas ja värikäs. En yhtään tiennyt mitä laija tämä oli.

Kohta tuli jostain toinen, joka oli minusta ensimmäistä vaarallisemman näköinen. Punainen väri on aina semmoinen vaaran väri. Punaisiin pukeutunut urheilujoukkuekin koetaan vaarallisempana vastustajana kuin vaikka siniseen pukeutunut.

Kolmas olikin sitten jo turkoosi! Ensin vaan katselin noita, mutta sitten tökin sormella. Ihan kesyjä, ei purreet tai pistäneet. Katsoin netistä että ovat englantilaista alkuperää. Ehkä tulleet jollain laivalla.

Paper piecing hommia, pieniä palasia ja paljon, mutta erittäin mukavaa puuhaa. Jos tekisi vielä lisää ja kokoaisi oikein muurahaispesän! Olisi sen päällä sitten mukava loikoilla! Ja syksyllä mennä muurahaispesän alle.

Tämä ei sentään ole mikään mato.

Arvaa ensin, mitä täällä säilytetään, ennen kuin luet loppuun.

Ok, tein sen tyttärelle. Ei ole jooga-alustan kuljetuspussi, vaikka kyllä tämä siihenkin hommaan sopii.

Siitä tuli valokuvaajan kameroiden jalustoille ja muille pitkänomaisille kuvaajan tarvitsemille vempaimille erinomainen kuljetuskassi. Hieman merimiessäkin tyyliin, laihempi vaan ja olkahihnalla ei suljeta pussia, vaan siihen on nauhat erikseen. Ohut laukkuhuopa antaa ryhtiä ja suojaa tavaroita. Tikkasin vinoruutua, näkyy ylemmässä kuvassa, jos nähdä haluaa. Olkahihnan pituutta voi säätää vaikka menemään pään yli.

Nyt kun on näin helteistä, on hyvä syy syödä jätskiä. Vaikka monta kertaa päivässä. Helsingin Laivurinkadulle on tullut ihan pikkuinen kahvila, Bus Gelato, jossa myydään tosiherkkuja jädejä ja sorbetteja. Tänään otin kirsikkaa. Voi pojat, oli tosi hyvää. Suklaa appelsiini on myös hyvää ja sitruuna ihanan raikas.

Sulo tuoksuttelee lavendelia, ei osaa päättää onko hyvä vai ei. Ehkä oli hyvä, kun lopuksi nuolaisi kukkaa.

Mukavaa loppuviikkoa!

peitto pikkuiselle

Minusta on tullut mahdottoman laiska bloggari!

Tämän nyt halusin tähän ihan ensimmäiseksi laittaa. En millään jaksa kirjoittaa mitään tai laitella kuvia töistä. Nyt on jotenkin mietittävä koko homma uusiksi. Alun perin koko blogi on ollut omaksi iloksi kirjoittelua ja tekemisten kirjausta. Sitten tuli lukijoita, joista joistain on tullut ystäviä. Kirjoituksiin alkoi tulla toisenlainen sävy. Ja nyt sitten tässä pohdin miten tästä on tullut niin vaikeaa? Kankeaa ja kamalaa. Pidän kyllä kirjoittamisesta, mutta tämä alkaminen on haastavaa. Tarvitsen jotain vitamiineja tai voimapastilleja. Mistä niitäkin sitten saa? En tiedä, täyty katsoa ja miettiä.

Vaikka mitään ei blogissa tapahdu, kaikenlaista kuitenkin olen ommellut.
Tästä vauvanpeitosta tuli ihan yksi suosikeistani! 

Elizabeth Hartmanin pupuja ja kukan vari lehtineen on myös jostain hänen kirjasesta, mutta itse kukka on tehty sillä lempiviivaimellani. Heksagoneista on tullut suosikkejani. Tikkasin pitkästä aikaa vapaata konetikkausta. Viimeaikoina on tullut tikattua vinoruutuja, mutta nyt halusin pehmeämpää kuviota.

Ruusunnupun peiton taustakankaasi sopi ruusukangas. Ei liian lällyä, mutta hyvin kaunista.

Tässä on tekeillä heksagonkukkanen, mutta se ei ole kuvan pointti. Tuo oranssivartinen rulla on kyllä yllättävän toimiva saumojen avaaja! Nopeuttaa ompelua, kun ei joka saumaa tarvitse nousta silittämään. Olen hyvin innokas silittäjä, enkä ompele toista saumaa silittämättömän sauman päälle tai yli. Mutta tällä härpäkkeellä sauma aukeaa niin hyvin, että silitystä ei tarvita. Ja silittäminen on sitten paljon helmpompaa, kun sauman vetäsee auki tuolla rullalla. 

Omasta mielestäni onnistuin kukkien ja pupujen asettelussa. Kivasti symmetriaa, mutta tuo yksinäinen kukka rikkoo sitä kivasti.

Peiton koko on 70 x 90 cm.

Tablettini, jonka nimi on Samu, tarvitsi makuupussin. Se o lähdössä mökille, eikä kesäyöt ole välttämättä kovin lämpöisiä ja jo pelkkä mökkimatka pienellä veneellä vaatii jonkunlaisen suojapuvun. Etupuolella on keskellä jostain työstä jääneistä kolmioista kasattuja neliöitä. Niiden molemmin puolin tuli raidat ruutukankaasta ja koko komeus on kehystetty vihreällä. Ja vielä FQ-kankaasta toiset reunukset. Takapuoli on kokonaan sinistä FQ:ta. 

Mietin erilaisia vaihtoehtoja millä takki pannaan kiinni. Kuminauha, magneettineppari, vetoketju, tavallinen nappi vai painonappi? No päädyin vetoketjuun. Ne on niin kivoja ja hyviä. 

Samu korvaa mökillä paperisen Hesarin.

Tukevuutta antamaan laitoin laukkuhuopaa. Tikkaukset ajattelin suoriksi, mutta on se suoran ompelu vaan niin vaikeaa. Tuli hieman mutkikas.

Kangaslöytö  opiston kangaslaatikosta. Sen verran oli pienet palaset, että kaski pientä kukkaroa niistä sai. 

Tänään on pyykätty ja siivottu, mutta huomenna hurautan saareen mökkeilemään. Taas on sitä kesälomaa tulossa ihan neljä päivää. Että perjantaina jo töihin.

Aurinkoista sunnuntaita ja koko viikkoa!

Hymypoika <3