Joillekin se arvaaminen on helppoa!

Kelpaisiko tuo ikivanha karhunlanka tikkauslangaksi?

No kyllä sillä jotain voi tikata, joten Helena oli arvannut oikein! Muut rullat onkin tyhjiä. Puiset rullat on niin kivan näköisiä, etten ole raaskinut heittää roskiin.

Onnittelut Helenalle, tämä oli jo neljäs oikein häneltä.

Ei ole enää montaa laatikkoa jäljellä. Tämän jälkeen 5 laatikkoa.

Kun arvaat tämän ruusulaatikon sisältöä, kirjoita vain ja ainoastaan yksi asia, mitä arvelet täällä olevan. Muuten diskaan surutta, jos on arvauksena on lista esineitä. 

Nyt olen ottanut saumurin esiin ja surautellut lastenvaatteita.

Kankaat on kivoja ja pieniä vaatteita on kiva tehdä.

Tontun kurkistelee jo kovasti!

Tämä kurkistelee uuniin, josko paistokset olisi valmiita ja pääsisi hommiin eli patalapun virkaa hoitamaan. Käsi laitetaan tuosta tonttuhatun ja kasvojen välistä sisälle ja naamapuoli jää kämmenselkää suojaamaan, ettei sekään pääse palamaan. Kyllä tämä myös tarkkailee, ettei sinne kommentteihin mitään tavaralistoja kirjoitella!

sinne päin kuitenkin

Tilkkukurssilla oli vuorossa hirsimökkitekniikka. Se on varmasti kaikille tuttu, mutta opettaja esittelikin ideoita, mitä kaikkea mökeistä voi rakentaa. Sain edellisen työn sopivasti valmiiksi ja ryhdyin rakennuspuuhiin. Sain siinä kurssin loppuhetkillä kaksi palasta melkein valmiiksi.

Kotona suuunnittelin kassin, jonka talot ja tausta ovat hirsimökkitekniikalla tehtyjä. Nimesin työn "Kotikatu-kassiksi".  Kokosin ensimmäisen talon kattokerrosta vaille valmiiksi. Aikani sitä katseltuani tajusin, että ei tästä kassia tule. Olin rakentanut ensimmäisen talon aivan liian paksuista hirsistä. Purin taloa sen verran, että sain kerrokset irti toisistaan. En minä mitään kassia edes tarvitse.

Enemmän nämä palat näytti elementtitalon seiniltä. Kiinnitin ikkunalaudoille liimaharsolla kukkaruukut kukkineen ja tikkasin vapaalla koneompelulla. Samantein tikkasin ihmiset. Toiseen nuoren miehen ja toiseen nuoren naisen.

Näistä tuli semmoinen entisajan Tinder, jossa katsellaan kiinnostavia ihmisiä heidän kotiensa ikkunaruuduista. Nämä nuoret, Kalle ja Kaisa, asuvat vastapäisissä taloissa ja illan tullen kurkistelevat kadun toisen puolen talojen valaistuja ikkunoita, josko siellä näkyisi mielenkiintoisia tyyppejä. 

Ja joskus sitten onni potkaisee ja ikkunassa vilahtaa ennen verhojen sulkemista jotain sydäntä sykähdyttävää. Seuraava askel tapahtuu kolmen viikon kuluttua kadulla. Kalle on kerännyt rohkeutta ja seisoo jo aamuneljästä alkaen Kaisan kotioven edessä. Ihan vaan sattumalta. Siinä hän sitten vahingossa on törmätä Kaisaan, kun tämä astuu kadulle. Kalle pyytää anteeksi törmähdystään ja Kaisa luo katseensa kenkiinsä ja punastuu. Sanoo: "Oh, anteeksi!" ja kipittää kengät kopisten kohti ratikkapysäkkiä. Kalle ottaa tukea seinästä. Hän meinaa pyörtyä onnesta. 

Illalla Kalle ottaa esiin Helmi-tädiltä perinnöksi saamansa jälkiruokamaljat ja rakentaa niihin upeat jäätelöannokset. Hienommat kuin Ekbergin kahvihuoneella. Valmiit taideteokset hän laittaa pakastimeen odottamaan oikeaa hetkeä.

Kadun toisella puolen Kaisa on kotimatkalla käynyt lihakaupassa ja valmistelee herkullista liha-kasvispataa mummon vanhaan rautapataan. Semmoista lapsuuden pyhäruokaa. 

Kun on oikea hetki, molemmat nostavat ikkunan eteen raahatuille ruokapöydilleen tarjottavansa. Siinä sitten Kalle nostelee ja järjestelee yhtä jäätelöannosta ja katsoo tuon tuostakin Kaisan ikkunaan, onhan hän siellä, näkeehän hän tämän! Toinen annos odottaa yhä pakastimessa. Hetkellä, jolloin Kaisa katsoo Kallen ikkunaan, tämä nostaa jäätelömaljaa kohti Kaisan ikkunaa. Tällä tavalla hän melkein kutsuu Kaisaa maistelemaan jäätelöä. Kaisa hymyilee hieman ja jatkaa pöydän kattamista. Hän nostaa lihapadan pöytään ja nostaa sen kantta. Hän ihastelee hieman liioitelluin elkein padasta nousevaa tuoksua, laittaa kätensä sydämelleen ja kääntää katseensa kohti Kallen ikkunaa.

Näin toimi Tinder ennen. 

Kalle ei tienkään rynnännyt Kaisan ovikelloa rimputtelemaan eikä naiset tehneet tuohon aikaan aloitetta. Molemmat vetivät verhot kiinni ja siellä suljettujen uutimien takana haaveilivat toisistaan. Kaisa siitä, kuinka Kallelle maistuisi lihajuures-pata ja kuinka mies nyökyttelisi tyytyväisenä ja ottasi vaikka hieman lisääkin. Maiskuttaisi ja kehuisi. Kalle taas kuvitteli Kaisan istumaan nojatuoliinsa jäätellömalja kädessä. Annos olisi niin valtava, että sen syöminen kestäisi ainakin tunnin tai kaksi ja Kaisan käsiä alkaisi palella. Kalle ottaisi kädet omiensa väliin ja hieman hieroisi niihin lämpöä. Sitten he taas söisivät niitä jäätelöanniksiaan.

Kolmen kuukauden ikkunaseurustelun jälkeen he törmäsivät jälleen "sattumalta" kadulla ja kuinka ollakaan, molemmat olivat menossa kahville läheiseen Valion baariin.

Siitä se heidän ystävyys alkoi ja pikkuhiljaa syveni rakkaudeksi.

Nyt he ovat jo kumaria vanhuksia ja käyvät kerran kuukaudessa Ekbergillä sunnuntaikahveilla. Valion baari on sulkenut ovaensa jo vuosia sitten. Ekbergillä he he ottavat aina perunaleivokset.

*******

Niin, talosta tulikin kaksi patalappua. Taustapuolelle laitoin palaset ystäväni äidin jäämistöä olevasta keittiöpyykeestä.

Kiitos teille kaikille ystävilleni ilahduttavista kommenteista ja erityiskiitos saamistani Ystävänpäiväkorteista!

Oikein hyvää Ystävänpäivää!

19. joulukkuta

Patalappuja olen tehnyt aika paljon ja läväytän tässä näytille erinäisiä kappaleita.

Jouluiset, malli Aku Ankan kengät.

Sama malli, eri kuosit. Kukalliset ovat Iines Ankan kotitossut.

Pianistille oktaavin verran näppäilyharjoitusta, nuotit mukana.

Formulakuskit voivat ottaa joulun ajan rauhallisemmin, myös menopelien kanssa.

Rakastan tuota Kleinbussikangasta.

Pöllö talvi- ja kesäpuvussaan. Siis tosi kylmänä talvena, kun ollaan ihan jmelkein palelluttu kuoliaiksi. Myös puun oksa on muuttunut jo mustaksi.

Näistä silpuista alkoi minun oma Star War / Tähtien Sota.

Tähtien keskusta on valmiina 2 " neliö. Tässä vielä sakarat ovat kiinnittämättä keskustaan.

Sakarat valmistin ilman mallia eli ihan vapaasti tehtyjä. Kuka minkäkin kokoinen ja värikin vaihtelee vihreästä vaaleaan siniseen, keltaiseen ja beigeen.

Tähtien Sodassa on kaikenlaisia örkkejä, joten ei ihme, että tästä sodasta syntyi kaksipäinen patalappu. Taustalla seisoo minun hyvin vanha, mutta äärettömän hyvä pipari-patakinnas. En muista mitä sinne laitoin eristeeksi, mutta ei pala sormet, ei. Punaisessa kulhossa oli kuvaushetkellä vielä hieman jäljellä aivan huippuihanaa näkkäriä. Kotona Annin kanssa -blogissa oli linkki näkkkärin alkulähteille. Olin aivan iloinen, kun meidän ruokakaapista löytyi kaikkia aineita paitsi ruisleseitä. Ne korvasin kauraleseillä. Laitoin innostuneena jauhoja, leseitä, siemeniä ja toisia ja kolmansiakin siemeniä kerroksittain lasipurkkiin. Sitä kauneutta sitten aikani ihailin. Sen piti olla joululahja, mutta sitten teki niin mieli kokeilla, miten se näkkäri onnistuisi ja maistuisi. Jotkut ainekset loppuivat tuota lasipurkkia täytellessä, joten en voinut tehdä itselle uutta taikinaa, vaan kaadoin lasipurkin sisällön kulhoon, vettä päälle ja puolen tunnin kulkuttu pellille ja uuniin. Siitä tuli niin hyvää, etten ole ikinä syönyt noin hyvää näkkäriä! Jopa mies, joka ei ole noita kovia siemenmiehiä, kehui kovasti. Huomenna menen kauppaan ja ostan lisää aineita. Kaikki sukulaiset saa lahjaksi näkkäriaineet. Jo nyt minusta tuntuu, että ensi vuonna he kaikki huokailevat, että ei tule joulua ilman Marlen näkkäriä! Voi minua. Kaikki haluaa sitä joka joulu ja minä teen ja teen. Ehkä alan laittamaan uusia makuja ja yrttejä ja ryhdyn näkkärimaakariksi. Säästän kauniita lasipurkkeja läpi vuoden ja täyttelen niitä heti joulukuun alusta alkaen. Mene sinäkin nyt katsomaan se resepti ja tee taikina, paista ja maista. Hullaannut varmaan.

Hyvää viikonloppua!

16. joulukuuta

Nyt se farkku-rouva saa rauhassa puuhastella mitä lystää. Välillä on minun vuoro esitellä tekemisiäni. Ensinnäkin terveiset Tallinnasta, maanantai-iltana siellä hieman sateli lunta, mutta todella vähän. Olimme tyttären kanssa perinteisellä äiti-lapsi reissulla, joita ollaan harrastettu jo vuosikausia ja aina ennen joulua. Nyt kun molemmat ollaan jo aikuisia, voidaan kulkea omien kiinnostusten mukaan. Ensimmäisellä reissulla tytär oli alle 10 vuotias, joten aika monta reissua on tehty. Ei ihan joka vuosi, mutta aina kun on ollut mahdollista.

Saavuimme maanantaina aamupäivällä. Hankimme bussikortit ja niihin vuorokauden verran matkustusaikaa.  Ratikalla ajeltiin Karnaluksissa ja myöhemmin illallla Kalamajassa. Kalamajassa kävimme syömässä F-Hoone nimisessä ravintolassa Telliskivi kadulla. Erittäin hyvää ruokaa, ei mikään hifistelypaikka, mutta jännä ja edullinen. Suosittelen. Tallinna on ihan minun  suosikkikaupunki. Vanhan kaupungin talot  on niin suloisia ja mukulakivikadut niin kamalia! Raatihuoneen joulutori ihan tunnelmallinen, mutta vuodesta toiseen aikalailla sama. Muualla on mielenkiintoisempaa. Aina kannattaa kurkata uuden nurkan taakse, siellä on kuitenkin jotain tosi kivaa. Kävin Katariina Käikíllä olevassa Eesti Käsitöökeskuksessa ja toisessa liikkeessa Pikk-kadulla. Tuo Katariina Käikillä oleva paikka on kyllä melko vaativa. Sinne mennään huikean jyrkkiä portaita pitkin. Vaiva kannatti, sieltä löytyi neulepakkaus lapasista ja pipo, jota olin metsästänyt koko edellisen päivän!

Karnaluksista ostin hieman kankaita ja todella tärkeitä tarvikkeita. Kuten ratkojan. Siellä ei edelleenkään ollut valkeaa metriketjua ja siksipä käväisin kysäisemässä lähellä sijaitsevasta Abakhanista. Sieltä löytyi niin mustaa kuin valkeaakin.  

No niin, katsokaa mitä minun padassa porisee! 

Joulun alla tarvitaan paljon patalappuja joka huushollissa ja tässä hyvä setti kaksipäisiä patalappuja. 

Nämä ovat noin 70 cm pitkiä ja 15 cm leveitä. Molemmissa päissä on "tasku" käsille. Parhaiten taskun huomaa alemmasta punaisesta, koska taskun suu on huoliteltu vihreällä kanttinauhalla. 

Näitä oli oikein mukava tehdä. Vain tuo päälimmäinen on tehty yhdestä kankaasta, muut tein tilkkuilemalla. Molemmilla tyyleillä syntyy kivaa jälkeä. 

Omena-patalappu on paper piecing-tekniikalla tehty ja ohje on kirjasta Playful, little paper-pieced projects. Pomada-blogissa on  monta kivaa kirjasta tehtyä työtä. Yritän jaksaa tehdä vielä punaposkisen ompun. Tämähän on Granny Smith. Punaisesta tulee suomalainen jouluomena. En tiedä mikä sen omenan oikea nimi on, mutta lapsena ollessani äiti haki joulun tienoolla kellarista laatikollisen sanomalehtiin käärittyjä punaisia, isoja omppuja. Siitä nimi jouluomena.

Mukavaa, aurinkoista keskiviikkoa!

heitin pelastusrenkaan...

Pieninä välitöinä syntyi lisää rannikko-aiheisa patalappuja. Edellisellä kerralla mentiin sieltä mökiltä rantaan, jossa seisoi muutama uimakoppi. Matka jatkui laiturille ja siellä oli veneitä ja niissä tietenkin pelastusrenkaat.

Hieman haparoivaa käsialaa on aluksen ja kotisataman tekstit. Voi johtua siitä, etä alus on vanha ja tietenkin pelastusrengaskin on jo aika paljon elämää nähnyt.

Saaren neidon kotisatama on Katajanokalla Helsingissä. Se on hieno purkkari ja olen siinä käynyt skumpalla. Tähän annoin ompelukoneen kirjoittaa aluksen nimen ja kotisataman. Käsiala on heti parempaa. 

Punainen rengas enemmän kolmiulotteisen näköinen, koska nuo vaaleat renkaan yli kulkevat raidat tein hieman kaareviksi. Täytyy vielä kehitellä näitä, koska en ole ollenkaan tyytyväinen kumpankaan. Punainen on lähempänä sitä mitä haluan. Patalappujen toinen puoli on ilman koristeluja eli joko sininen tai punainen. Välissä patalappuhuopaa.

Hyvää syysfiilistä kaikille pihlajanmarjojen ja kottaraisen kera!

Olisko uimakopille vielä käyttöä?

Kesäisissä tunnelmissa mennään! Edellisen postauksen kommenteissa Katinka kyseli tai mietiskeli, voisiko veneaiheesta saada patalappuja. Siitä tuli heti mieleen uimakopit. Juu, ei ne ole veneeseen liittyviä, mutta tässä nyt lähdettiin ensin kohti sitä rantaa, jossa ne veneet on. Katsotaan myöhemmin mitä matkalla syntyy.

Rantahiekalla seisoo muutama raidallinen uimakoppi. Olisi ihana mennä hiekkarannalle, uimakoppiin ja uimaan! Mutta nyt sataa vettä. Nuorena sitä käytiin uimakopeissa sateellakin ja ehkä juuri silloin. Poikia vilkuiltiin, hihiteltiin ja saattoi siellä joku pieni moiskahduskin osua poskelle. Silleen ihan vahingossa. Oikein mukavaa aikaa, sekin!

Näistä tuli niin hauskat, raikkaat, merelliset ja kesäiset, että tulen tekemään lisää heti kun aikaa on enemmän. Kaikki kankaat ovat Marimekkoa. Ripustuslenkkinä kengännauhaa. Entisen työpaikkani mallikengistä  irti riivittyjä. Kengät (yksi kpl kutakin) menivät roskiin ja olisi ollut sääli heittää hienot, käyttämättömät nauhat pois. 

Marttojen kässäkahvilassa oli aiheena Muhun kirjonta. Olen jokseenkin onneton kirjoja, mutta sain aikaan kolme hyvää vartta ja paljon pieniä solmuja. Söheröt langat sain Lealta ja nuo puolalla olevat ostin kesäretkeltä Turkuun. Keskiaikaisilla markkinoilla oli kaupan kauniita käsinvärjättyjä ohuita villalankoja. Ostin ihan värien takia. Seuraavalla kerralla kässäkahvilassa on villapaitojen uuskäyttöön ideoita. 

Mukavaa viikonloppua! 

kotiin ja mökille

Vuosia sitten tein aika nipun mökkimäisiä patalappuja, jotka tikkasin ne käsin ja tein koristeeksi mökkien eteen ja ikkunalaudoille kukkia. Yksi lappusista jäi omaan käyttöön ja onkin palvellut hyvin pienessä mökissämme. Kun silloin aikanaan esittelin lappuja blogissani, sain Espoon kaupungin Sosiaali- terveystoimesta kyselyn kuvankäytöstä. He olivat tekemässä esitettä Kotitiimille, johon halusivat blogissani olevan valokuvan mökkipatalapuista. Annoin luvan kuvan käyttöön, mutta pyysin laittamaan kuvaajan nimen kuvan alle. Niinpä siinä etusivulla sitten seisoo minun nimi. He lähettivät valmiin esitteen aikanaan minulle ja nyt se löytyi käsityökirjojen välistä.

Siinä ne kököttää kaikki kahdeksan lappusta ja sitten tämä yksi, joka jäi omaan käyttöön. Toin sen ja muutkin mökllä olleet patalaput kotiin pesuun. Olivat jotenkin sotkeutuneet sulaan suklaaseen. Virkatut patalaput olivat niin vanhoja ja surkeita, ihan kulahtaneita, että heitin ne roskiin. Tarvittiin uusia mökkipatalappuja.

Pari kappaletta uusia mökkejä syntyi eilisen aikana. Nyt ei ole yhtäkään pistoakaan tehty käsin. 

Eteisen pikkuinen jakkara kaipasi pehmikettä tai oikeastaan siinä kenkiään jalkaan tuhertavat ihmiset kaipasivat pehmustetta takamuksen alle. Sopivan paksuista superlonia löytyi, joten työ pääsi käyntiin heti, kun kerran sattui olemaan intoa.

Väritys löytyi lattialta eli matosta. Toisen puolen raidat järjestin hieman toisin. Reunus on ihan pikimusta. Kun pinnat olivat valmiit, tikkasin ne johonkin vanuun. Puuvillaa vai bambua, en tiedä eikä sillä mitään väliä ole. Hyvä ja pehmeä siinä on istua. Miten minä nyt noin mustavalkoisesta olen alkanut pitää? Tosin sininen on myös ollut viimeaikoina erittäin mieleinen väri. Voi olla, että kohta tykkään syksyn väreistä eniten ja sitten taas jostain toisesta.

Olen ilmoittautunut kovasti työväenopiston kursseille ja ensi viikolla ne alkaa. Yksi tilkkukurssi, yksi lyhytkurssi, jossa matskuna on parkettihuopa, ranskan opiskelu jatkuu ja valokuvauksessa jouduin jonoon. Ensin pääsinkin yhdelle kurssille, mutta jouduin sen perumaan päällekkäisyyksien vuoksi. No jonotetaan, jos vaikka ovi aukeaisi. Ja sitten minusta on tullut myös martta. Liityin Kässämarttoihin. Se marttailu on jotenkin jännää, kun aina miellän kaikki martat kotitalousihmeiksi. Mutta onneksi on kässäosasto. Niiden ei tarvitse osata leipoa ja tehdä kiiltäviä kastikkeita. Ihan vaan tavallista kivaa ja paljon kaikkea uutta, ideoita ja ihmisiä! 

Huomasin, että mitään liikuntaa ei oikein ole kalenterissa, mutta voihan sitä mennä juoksentelemaan ulos tai hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tuohon  taloyhtiön kuntosalille. Kävelysauvoja halusin kokeilla, mutta eipä niitä enää kirjastosta saanutkaan. Suksia olisi ollut, mutta ne on omastakin takaa. En halua niitä sauvoja suinpäin ostaa, koska saattaa olla, että en siedä semmoista kävelyä yhtään. Onneksi yksi naapuri tarjoutui kävelyseuraksi ja hänen miehensä lupasi lainata ne kepitkin. Ei kun menoks!

joulukalenteri 14. luukku

Kyllä vain, luukku on numero 14 eikä 1414, vaikka siltä näyttääkin. Lupailin kaivella hexagon-patalappujen löytöpaikan esille ja aikansa kun tuolla blogeissa pyöri, niin löytyihän se oikea. 

A quilters table-blogista löytyy ohje ja kivannäköisiä lappuja.

Ensin tein nämä neljä patalappua ja olin tosi iloinen, että jaksoin tehdä neljä, vaikka alkuun ajattelin vain kahta. Sitten huomasin, etten ottanut yhtäkään kuvaa valmistusvaiheista! Kikuspäissäni sitten leikkasin keskustat vielä kahteen.

Kaikki tarvikkeet ovat tässä kuvassa eli hexagon malline ja 1 ja3/4" levyistä kaitaletta. Leikkuualusta on tuumamitoilla ja mallineeseen lisätään saumavarat.

Ensimmäistä palaa ei ommella ihan loppuun asti. Jätä irrallista kaitaletta reilustui roikkumaan ja haittaamaan muuta ompelua : )

 Tasoita suora reuna mallin mukaan siitä päästä nauhaa, jonka olet ommellut kiinni keskustaan. 

Ompele suraava kaitale kuvan valkovihreän kaitaleeseen ja keskuspalaan. Tasoita keltaisen nauhan päät kuvan mallin mukaisesti sen jälkeen, kun olet ommellut sen kiinni kokonaan. Kehystä koko keskuspala kaitaleilla.

Yläpuolen kuvassa ensimmäinen kierros alkaa olla valmis. Nyt ompelet tämän ensimmäisenä kiinnitetyn vihreävalkoisen kaitaleen loppuun asti ja tasoitat pään niin, että hexagon on yhä hexagon. Sitten teet toisen kierroksen samalla lailla.

Taustakankangas täytyi jo koota kahdesta palasta. Tämä on ollut valtavan riittoisaa kangasta, useamman vuoden ajan sitä on löytynyt aina vaan lisää. Nyt on loppu lähellä. Mahtaako tästä kuvasta näkyä, että nämä kaksi tikkasin hieman erilailla kuin nuo ensimmäiset. Tikkasin vanun ensin reunoja pitkin vuoreen tai taustakankaaseen ja sen jälkeen ompelin roikotusnauhat paikalleen sekä vuoren ja  päällisen yhteen. Alareunaan jätin sopivan kääntöaukon. Sitten tikkasin oikealta puolelta kierroksien reunoja pitkin. Ylimmän kuvan patalaput on tikattu hieman eri tavalla. Välissä on virallista patalappuvanua.

Nämä on nyt viimeiset patalaput, ainakin toistaiseksi. Täytyy tehdä muita kalenterijuttuja, vaikka näitä olisi kiva tehdä ihan vaikka kaksikymmentä! 

Muuten, musikaalina Evita oli hyvä. Maija Rissanen loistava. Haluaisin tehdä pienen muutoksen käsikirjoitukseen. Mielestäni esitys pitäisi päättyä niin, että Evita laulaisi ensin yksin Et itkeä saa Argentiina ja sitten kaikki muutkin yhtyisivät lauluun. Siis esiintyjät, ei yleiisö eikä etenkään minä. Toki tuo biisi kuultiin musikaalissa, mutta se olisi kuulunut laulaa toiseenkin kertaan lopussa. Nyt se päättyi ihan tyhmästi. Kai mun nyt täytyy alkaa noita musikaalejakin ohjaamaan. 

*************************************************************

Myyjäiset

Töölön Tilkkupajassa perjantaintaista sunnuntaihin 

osoitteessa Vänrikki Stoolin katu 10, Helsinki.

avoinna

 pe 19.12.  klo 12 - 19

la   20.12  klo  10 - 16

su 21.12  klo  10 - 14

Paikalla on Tilkkupajalta ainakin peittoja ja patalappuja, Tilkunviilaajalta pussukoita ja muuta kivaa, Ritvalta kauniita koruja ja minulta toiletlaukkuja ja ties mitä tässä on tullut tehtyä ja mitä ehdin vielä tehdä!

Lämpimästi tervetuloa!

*************************************************************

joulukalenteri 10. luukku

Tänään kuulin radiosta, että naisilla on ihan kärkisijoilla leipominen ja ruoanlaitto joulutehtävien listalla. No joo, voihan se ollakin. Minulle on kyllä tärkeämpää tehdä patalappuja kuin lipeäkalaa. Mutta piparit maistuvat paremmalle kuin patalaput, lipeäkala ei. Otan mieluummin patalapun, vaikka villaisen. Se on kuitenkin niin läheinen lampaan kanssa, että yksi menee ihan ilman lisukkeita.

Iloisen punaiset kaverukset saivat uuden kodin kiltaystäväni Eijan luota. Meillä oli Syyringin nyyttärimalliset pikkujoulut hänen luonaan. Vaikka en ole mestarileipuri, leivoin silti rohkeasti elämäni ensimmäisen taatelikakun viemisiksi. Nämä patalappuset vein ihan vaan siksi, että jos se kakku olisi kamala, niin jäisi joku kivempi muisto. Eihän näitä tietenkään olisi voinut panna pöytään tarjolle, mutta muuten ovat ihan kelpokapineet keittiöhommiin. Ja Eija on joskus kaipaillut patalappusia.

Kakusta ei ole kuvaa, onneksi. Se ei ensin meinannut tulla sieltä vuoasta ulos. Oli semmoinen ujo kakku. Niin, siinähän oli myös piimää! Varmaan juuri sitä ujoa piimää. Sain sen sitten hieman veistä käyttäen pullahtamaan lautaselle. Näin, että ihmiset uskalsivat syödä sitä. Monet naiset ovat niin ihailtavan rohkeita nykyään.

Tein myös samalla patalappu-mallilla lasinalustoja. Näiden halkaisija on vain 9 cm. Voi pikkuisia, en vienyt heitä Eijalle, vaan tuolla ne nyt kyyhöttää keskenään. Patalaput olivat heidän vanhemmat ja nyt luulen, että vieroitin nämä lapset liian aikaisin. 

Muuten, jos sinulle sattuu kommentoidessasi siinä hirveässä numerovahvistuksessa epäselvät numerot, niin vaihda ne uusiin. Minulle ainakin tulee heti helpommat numerot. Ne tietää, että en jaksa tihrustella kamalan koukeroisia tai muutoin epäselviä numeroita. Ehkä jonain päivän, jos aurinko paistaa ja muutenkin on kivaa, otan pois koko vahvarin. Mutta en halua estää anonyymien kommentointia, koska hekin ovat minun ystäviä. Yksi jo lapsuudesta asti. 

Huomiseen!

joulukalenteri, 2. luukku

Käväisin Ykä Malmin kotona, kun ajattelin piristää sitä Sinikka-rouvaa. Ykä on taas reissussa. Tiesin, että Sinikka rakastaa Elvistä ja on yrittänyt saada miehensäkin näyttämään Elvikseltä. Ja kyllä se  kieltämättä näyttääkin. On niin hassu kontrasti, kun Ykä ajaa isoa rekka-autoa ja hypää ohjaamosta Elvis-asussa. Hiukset on pikimustat ja kiiltävät kilpaa pusakan niittien kanssa. On siinä kyllä erikoinen näky.

Vein Sinikalle pari Elviksen levyä, kun tiesin, että sillä on vain ikivanhoja C-kasetteja, joiden nauhat on venyneet ja tahtovat takertua kasettipesään. Sinikka tykkää myös Beatlesista ja kaikki neljä poikaa on saaneet nimensä Beatlejen mukaan. 

Pojat olivat saaneet lahjaksi levysoittimen, mutta levyjä ei vielä ollut. Beatlesien levyt annoin lapsille ja he laittoivat ne heti soimaan!

Tosi hyvät bileet saatiin aikaan. Olisi hauskaa, jos olisin saanut ottaa kuvia pojista, kun soittivat ilmakitaraa, mutta en saanut. He ovat kyllä tosi veikeä kvartetti patakampauksissaan. No Jhonilla on semmoinen liehuletti ja pyöreät rillit.