reputus

Olen reputtanut! Ja kahdesti. 

 Musta reppu on tehty kangasnäytteestä ja pala riitti hienosti tähän reppuun. Ostin kerran venemessuilta ihan kannatuksen vuoksi Pidä saaristo siistinä-astiapyyhkeen. En sitä koskaan siihen virkaan ajatellut ja nyt tuli idea tehdä siitä kevyt reppu.

Aika hauska, sanon minä. Kangas on melko napakkaa ja sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tämmöisen repun voi viikata vaikka kauppakassiin varakassiksi tai fillaroimaan lähtiessä sinne voi laittaa sadetakin ja pipon. Suklaata ja muitakin eväitä.

Kulmiin laitoin purje- tai sirkkarenkaat nyörejä varten. Kullanvärinen on pieni, mutta juuri ja juuri sain kaksi nyöriä siitä läpi. Nyöriä meneekin yllättävän paljon, noin 3,5 metriä.

Salamatkustaja repussa! Saaristossa retkeillessä tämä reppu on ihan must!

Ostin kesällä kangasta, joka koostui tällaisista paloista.

Yhden palan ympärille löytyi hyvin sopivaa kangasta juuri sen verran, että sain koottua etupuolesta ja takapuolesta yhtä suuret. Kässäpusseja ei voi olla liikaa, joten ompelin yhden lisää. Tuli aika söpö. Ja jos säilytyspusseja on tyhjänä, voi nopsasti aloittaa jonkun uuden projektin ja laittaa sen sitten pussiin hautumaan.

Pussissa on aivan ohut vuori, mutta ei mitään tukea antavaa. Eli ihan on veltto. Sisälle kun piilottaa jonkun keskeneräisitä, siitä tulee ihan topakan oloinen.

Sukkien lanka on ostettu melkein vuosi sitten Tampereen kädentaito messuilta. Hyvä, että sain valmiiksi ennen tämän vuoden messuja. Voin taas iloisin mielin tarttua tulevilla messuilla johonkin kerään sillä fiiliksellä, että viimevuotisesta ostoksesta on sukat tehty. Varmaan unohdan siinä ostohetkellä, että ostin näitä keriä kaksi, joten kepeästi niistä vanhoista saisi toisetkin sukat.

Oletko ajatellut lähteä Tampereelle? Minä en muuta ajattelekaan!

kuin pommin jäljiltä

Joskus kauan aikaa sitten meitä oli bloggaaja-porukka, joka oli mukana tekemässä Tilkkulullan emmännöimää Maalaismyysteriä (linkissä minun valmis mysteeri). Kun porukalla alkoi olla mysteerit selvitettynä, tapasimme Helsingissä ravintola Lasipalatsissa lounaan merkeissä. Siellä tapasin blogeista tuttuja naisia, joita olen jälkeenpäinkin tavannut ja muutamien kanssa vietetty mukavia päiviä milloin Turussa, milloin Helsingissä. Joidenkin kanssa ollaan tavattu kursseilla tai Tilkkupäivillä. 

Tilkuista totta-blogin Irma antoi siellä Lasipalatsissa jokaiselle pussin, jossa oli ohjeet ja kaikki tykötarpeet nappeja ja nyörejä myöten tällaiseen avaintaloon.

No minun talo on palvellut tehtävässään todella hyvin. En vain tiennyt, että sen vintille oli jäänyt sodanaikainen pommi tai jotain muuta järeää. Yhtenä iltana katto oli poksahtanut. Sulo tuskin oli syyllinen, vaikka sattui makaamaan talo kuonon alla. Oli varmaan yrittänyt nuolemalla sammuttaa pamauksen kuumentamaa kattoa, kun oli ihan märkä.

Aika pitkä alustus pienen avainkukkaron esittelylle! 

Samaisen Irman blogissa oli hiljattain kaunis ruskeista kankaista tehty peitto. Mietin, että joskus minulla oli ruskea kausi ja niitä kankaita taitaa olla yhä jäljellä. Löysin tämän ja paljon muita. Muistelen, että minulla on ollut tätä ruudullista kangasta myös punasävyisenä. 

Ruskeaa oli sen verran, että sain avaimille ohuella laukkuhuovalla ryhdistetyn kukkaron ja kolikoille veltomman kukkaron. Siinä ei ole mitään fyllinkiä, tavallista tukevampi vuori vain. Söpöjä ovat, mutta en voi kyllä ottaa tuota kolikkokukkaroa käyttöön. Menisivät kuitenkin sekaisin. Kun pitäisi ottaa avaimet, ottaisin kukkaron ja päinvastoin.

Sulo ja sen kaveri on aika väsyjä mun työpäivästä.

Mukavaa syksyistä viikkoa!