torstai 17. heinäkuuta 2014

Hei söpöliini!

Tervehdys kesälomalaiselta! 
Vihdoinkin, kun löysin kadonneet kassinkaavat, sain tehdyksi kaks söpöliiniä. Nyt on kateissa yksi tilkkupeiton päällinen. Punainen oli etukäteen tilattu ja se on niin samanlainen vuorta myöten kuin joskus aiemmin itselleni tekemä. No jaa, onhan tässä nyt se läppä, vaikka en ole läppäihmisiä ollenkaan.


Kangas Marimekkoa, sitä topakkaa. Pieni sydännappi läpässä on koriste, sillä läppä pysyy kovassakin menossa paikallaan magneettilukon avulla.


Samalla kaavalla ja läppäkin mukana. Puskissa ujosteleva laukku sai erilaiset kantohihnat kuin punaposkinen serkkunsa. Nämä sangat ovat ihan kiinteästi ommeltu ja sisällä on jonkinlaista pyöreää narua. Kangasta oli niin hintsusti, ettei yhtään pidempiä kantovempeleitä olisi saanut. Nämä ovat juuri sen mittaiset, että voi kivasti olalla kantaa.


Katsopas läpän sisäpuolta, sieltä löytyy salatasku. Ajattelin, että tänne sopii vaikka matkakortti, jonka voi heilauttaa lukijalle ilman sen esiin kaivamista. Ja kuvasta näkyykin, että myös tämä läppä pysyy paikallaan, kun juoksen siihen hiivatin bussiin täyttä ravia. No en kyllä ehkä pidä tätä itselläni, mutta joku toinen voi juosta. 



Huijausnappi tai kaksikin. Vaaleanpunaisesta irroitin kiinnityslenksun ja liimasin mustan päälle.


Vuoren ja päällisen välissä on ohut, mutta napakka huopa. Tuon sydänrivin kohdalta voi pujottaa kätensä taskuun.



Ukkokin kuljeskelee puskia pitkin. Hän ei kovin ylpeänä esittele lenkkareitaan ja uutta korva/pääverkkoaan. Verikorva uusiutui heti. Furunkoloositassut ovat ehkä paranemaan päin.


Jossain kohdin käväisin halpajunalla (ennen oli halpalentoja, nykyään halpajunia)  Wexlerissä Lahdessa. Tarve (?) oli vaaleapohjaisista kankaista ja jotain taustakangasta. Nämä kai täyttää vaatimukset.


Taito-kaupassa ihastuin näihin kanttikauhoihin. Käyttökohde on vielä hyvin, hyvin avoin.

Ilomantsin reissulla pysähdyttiin Savonlinnassa. Se on suloinen kesäkaupunki! Siellä pitsi silmään se, että ihmiset olivat hyvin pukeituneita. Oopperajuhlat tietenkin vaikuttaa pukeutumiseen ja näinkin yhdellä herralla ihanan,  paikkaan ja aikaan sopivan solmion.


Kuvausluvan pyysin ja herra ihan mielellään poseerasi. Sanoin kyllä, että otan vain päättömän kuvan. Kaikin puolin hieno, kelpaisi varmaan monelle miehelle, tähän kun liittyi kiva ja mutta aivan liian pitkä tarina tässä kerrottavaksi.


Vaikea valita!




Mielelläni näkisin itseni tässä istuskelemassa jääkahvilla. Leivoksista en puhu mitään.


Yövyimme tässä Wanhan Apteekkarin talossa Kerimäellä. Ihanan kaunis paikka!


Krimäen uimarannan hiekassa oli paikallisten lapsosten taidetta.


Sukukokous pidettiin Ilomantsin Parppein pirtillä. Suvun juuret juontaa rajantakaiseen Karjalaan ja moni meistä on ortodoksi. Ennen varsinaista kokousta, joka ilokseni kesti vain tovin, pidettiin pieni hartaustilaisuus pirtin vieressä olevan pienen tsasounan pihalla.


Pirtissä meno oli iloista ja ihmiset innoissaan pitkästä aikaa tapaamistaan sukulaisista. Riehakas tunnelma pisti himmelitkin heilumaan! 


Kaukaisimmat sukulaiset tulivat Siperiasta. He taittoivat 5703 km:n matkan autolla. Seurueessa oli isovanhemmat, heidän poika vaimoineen sekä pariskunnan juuri aikuistunut poika. Serkkuni on tämän nuoren Nikitan FB-kaveri ja Nikitan äiti antoi meidän pöytäseurueen naisille muistoksi kaulakorut. Olin tällaisessa sukujutussa mukana ensikertaa ja ensikertalainen myös Ilomantsissa. 

Täälläkin yövyimme ja majoitus oli sen verran erikoinen, etten sano siitä yhtään mitään : / 

Pirtillä oli karjalainen pitopöytä monine herkkuineen. Kun muut alkoivat pienten kisailujen jälkeen tanssimaan, minä ja tytär suunnattiin kameroiden kanssa kohti korkeuksia.




Minä en kiivennyt kumpiakaan portaita, vaan käytin hissiä.



Kaikenlaiset hauskat kuvat vilistivät ohi hissin seinässä sen noustessa ylös.



Maisemat olivat mielettömän upeita! Kamerat napsahtelivat aika tiuhaan. En ole tuollaisissa vaaramaisemissa ennen ollutkaan. Tämä oli Pappilanvaara.


Paikka oli Hermannin viinitilan Viinitorni.


Tämä, että olin tuolla tornissa, on hyvin merkityksellinen juttu ja siksi sitä täytyy hehkuttaa. Uskalsin ihan muina miehinä kuljeskella tuolla tornin ulkotiloissakin! Minulla on korkeanpaikan kammo ja ylensä en pysty menemään tuommoisiin paikkoihin ollenkaan. Nyt vaan päätin, että en välitä enkä ajattele missä olen ja onnistuin yli odotusten! Ja tosiaan, syy tähän huikeaan rohkeuteeni ei ole lasissa oleva kupliva, minä olin se kuski.


Nautitaan kesästä!














tiistai 8. heinäkuuta 2014

Päivitys, Hempukka, Reipas ja Minttu

Ihanaa, että kesä on tullut takaisin! Mökkeilykin on paljon miellyttävämpää, kun ei sada. 
Viime sunnuntaina minulle tuli saareen vierailulle jo aiemmin sovittu Päivitys. Meinasi käydä tahmaisesti, kun vuorovenekippari soitti aamulla ja ilmoitti veneensä hajonneen. Lainaveneellä sitten muutaman vuoron sai ajetuksi ja vieras pääsi perille. Vieraalla oli käsivarrellaan ihana "marjakori"kori täynnä herkkuja! Kaikenlaista syötävän ja hieman juotavankin hyvää, joihin liittyi marjat. Nämä jäivät vielä käyttämättä, mutta odotan innolla sitä hetkeä, kun muurikka kuumenee! Lomaherkkuja sopivana päivänä.



Nämä herkkumuffinssit kyllä pääsivät kahvipöytään heti. Kiitos!


Toilettipussien tekoa olen harrastanut aina kun olen ehtinyt. Taustalla näkyvä lintu on meidän lemmikki, nimeltään Nälkäkurki. Nimi on tullut ylenpalttisesta hoikkuudesta, eikä kurkimaisesta olemuksesta. No jalat sillä on pitkät. Huomasi juuri, että muffinsien alla oleva kertislautanen on väritykseltään melkein sama kuin tämä toilari ja jopa raidallisen kankaan vasemmalla puolella oleva kangas on kuvioltaankin melekin samanlaista. 


Tämän toilarin nimi on "Hempukka" ja sen korkeus on 15,5 cm, leveys 23 cm ja pohja 7,5 cm.


Vuorena hieman överiksi mennyt ruusukangas ja siksi täytyi sisäpuolta hieman ryhdistää raitataskulla. Pilkullisista kankaista olen ehkä tullut riippuvaiseksi.


Liika hempeys voi saada jotkut voimaan pahoin ja siksipä juuri pitää välillä olla ryhtiä ja järjestystä. Tämän nimi on "Reipas" ja se on pienempää kaliperia, korkeus 12 cm, leveys 16 cm ja pohja noin 5 cm. 


Hiiriperhe voi esitellä tämän kolmannen toilarin. "Minttu" kuuluu tähän isompien ryhmään ja kooltaan Kepeän kokoinen.



Vuori on todella pienipallollista kangasta. Taskussa paistaa aurinko ja koira on iloinen, ehkä hieman iloisempi kuin tämä meidän Ukko, jonka korvat ei pääse tuommoiseen lentoon.


Ukko oli eilen lääkärissä ja verikorvaa hoidetaan niin, että korva on teipattu sideharsorullan ympärille ja tuon järisyttävän verkon avulla korva pysyy kiinni päässä, eikä koira voi sitä heiluttaa ravistelemalla. Kaiken kruunaa kuvasta puuttuva kauluri. Ja ulkoillessa käytetään nyt sitten kenkiä, kun se ikävä furunkoloosi jyllää taaskolmessa tassussa. Ukko ei ole mitään sukua Nälkäkurjelle, ennemminkin Paksu-Petelle ja siksi joutui dietille.

Vielä pari työpäivää ja sitten lomaaaaaa! Perjantaina lähden Lahti-Savonlinna-Kerimäki rundille ja lauantaina jatketaan Ilomantsiin. Tosi iloista!!!