mysteerikkojen tapaaminen

Eilisen päivän pääkohta oli yhteensä 10 naisen tapaaminen ravintola Lasipalatsissa. Meitä yhdisti tilkkuilu ja erityisesti Tilkkululla-blogin Marittan vetämä Maalaismysteeri. 

Aikaisemmin olin tavannut pikaisesti Tilkkutaivaan Hannelen, muut oli ihan uusia tuttavuuksia ihmisinä. Hannele oli oikeastaan semmoinen salajäsen tässä mysteeriporukassa, hän ei ole tehnyt koko työtä. Muiden blogillisten blogit kyllä ovat tulleet tutuiksi, mutta ihmisiin oli oikein ihana tutustua. Muutamalla mysteerikolla ei ole lainkaan blogia. Silloin on kyllä enemmän aikaa ommella kun ei tarvitse blogata. Apua, tämähän on totta. Nyt täytyy miettiä asiat uudelleen tärkeysjärjestykseen. Tätäkin kirjoittaessa olisin ehtinyt tehdä vaikka mitä! 

Marittan ja Hannelen lisäksi paikalle pääsi Tilkkuilon Kati karkkipusseineen, Tilkku & Tilkku-blogin Arja, Annikki, Kaija, Arja, Maisa ja Tilkuista totta-blogin Irma. Irma oli tehnyt meille kaikille ihanat tehtäväpussit ja Annikilla oli matkassa jokaiselle pieniä kangaspaloja. Ne voi sitten upottaa johonkin työhön tai säästää muistona.

Mielettömän suuret ja lämpimät kiitokset teille kaikille naisille, kun pääsin tutustumaan teihin ja näkemään teidän upeita peittojanne. Vaikka meillä kaikilla oli samat kaavat ja ohjeet, syntyi aivan erilaisia peittoja. Onneksi. Olisi ollut aika tyhmää katsella, jos yksi toisensa jälkeen olisi väläyttänyt esiin ihan samoista kankaista tehdyn tasan samanlaisen peiton. Nyt oli ilmassa yllätyksellisyyttä ja jännitystä! Ehkä ensi syksynä uusi mysteeri, vai mitä Maritta?

Kuvassa on alimmaisena Marittan antamia sinisiä muoveja, joista voi tehdä sabluunoja, Kati antama matkaeväs eli käärmekarkkipussi (ja karkit ovat vielä pussin sisällä), Annikin antamat neljä kangasta ja Irman tehtäväpussin ohje, kangasta ja valmiiski tekemäni avaintalo. 

Koska eilinen päivä teki minusta hyvin iloisen, nimeän tämän ensimmäisen avainalon Ilotaloksi!  Kangasta jäi vielä toiseenkin taloon, koska käytin vuoriksi jotain omaa tyhmää kangasta. Tästä tarvikepussista löytyi kaikki tarvittava nappeja myöten. Jopa kirjontalankaa oli mukana. Minulta ensin hävisi se lanka ja ikkunat tein sitten neulatyynyssä olleella pinkillä muliinilangalla. Oveen mennessä Irman lanka löytyi ja jatkoin loput sillä. Irma oli laittanut pakkaukseen valmista litteää nauhaa, mutta halusin kokeilla ohjekuvan mukaista tekniikkaa eli päällystää pyöreätä nauhaa kankaalla. En ehtinyt kylläkään lukea ohjetta ja saattaa olla, että olen käsittänyt kuvan väärin. Ei sillä niin väliä, hyvin tämä toimii ja tavallisesta veltosta nyöristä tuli päällystyksen jälkeen oikein tomakkaa.

Kiitos oikein mukavasta päivästä! Nähdään taas ensi kerralla! Tässä kun on lähdetty kiittelyn tielle, kiitän nyt kaikkia lukijoitani ja erityyiskiitokset mukavista kommenteista. Resque-koirillekin on jo paljon koteja tarjolla, mutta vielä voi tarjoutua adoptiovanhemmaksi.

Mukavaa viikkoa!

taas tervehdin teitä uudella kevätkassilla

Olen niin innoissani uudesta kevätlaukustani, että haluaisin vain koko ajan heilutella sitä, ottaa sieltä lompakon, laittaa sinne kännykän, ottaa sen pois, laittaa lompakon takaisin ja lähteä johonkin laukun kanssa. 

Tässä se on.

Punainen ihana kevätkassini!

Sain ohjeet tähän kassiin Lealta ja hän on tehnyt näitä jo kaksi kappaletta. Käy katsomassa miltä eri kankaista tehnynä kassi näyttää.Tässä ja muissakin kuvissa on teitä hämäämässä tuo pieni punainen pallero nauhan päässä. Oikeasti siinä on alakuvan mukainen isompi, kaksivärinen pallero. Se on koriste, josta vedetään vetoketjua kiinni, auki, kiinni, auki.

Ohjeissa laukkuun laitettiin läppä, mutta en ole hyvä tekemään edes siedettävän näköisiä läppiä (mielummin heittelen niitä) ja jätin sen pois. Tässä yläkuvassa näkyy laukun väri hyvin. Se on niin energisen punainen, ehkä nimeän sen Ferrari-laukuksi.

Laukun juju on poikittain oleva vetoketju. Nuo kiiltävät pyörylät ovat magneetteja joiden avulla laukku napsahtaa kivasti kiinni. Alkuperäismallissa läppä kiinnittyi magneetilla. Myös sankojen kiinnityssysteemi aiheuttaa sen, että laukun puoliskot kopsahtavat kiinni. Tätä sankasysteemiä olen käyttänyt aiemminkin muutamiin laukkuihin.

Vuorina on kaunis ruusuraitakangas. Se on kaunista, kun on vuorena. Tein toiselle sivulle taskun ja toisella puolella on kardinaalihaka nauhan päässä.  Tiedän, että se ei ole kardinaalihaka, mutta en nyt just muista sen oikeaa nimeä. Päällyskangas on Marimekon tukevaa kangasta.

Aika lähelle (4 km = 15 min fillarilla) kotiani on tullut Marimekon Vintti-myymälä. Fillaroin sinne Ystävämyynnin kangas-ale iltana. Tämän punaisen lisäksi ostin "sian säkissä" ja se osoittautui loistokkaaksi kaupaksi.

Säkki maksoi 15 euroa ja kuvan kankaat ovat siitä säkistä. Yksi paloista oli yli 2 metriä pitkä ja ihan täysilevyinen, muut noin puolimetriä leveitä.

Olisiko laukun malli hieman päärynävartaloa muistuttava. Ehkä hieman. 

Oikein hyvää alanutta viikkoa!

PS. Jos et ole vielä laittanut koria-adotpiohakemusta, muista tehdä se edellisen postauksen kommenttilaatikkoon.

Rescue dogs

Mahdatko muistaa kun kerroin siitä erikoisesta punaisesta bussista, joka kurvaili täällä meillä päin? Siinä oli matkustajina joukko iloisia koiria ja he olivat promoamassa koirien kauneuskilpailuja. Olin mukana järkkäämässä niitä kisoja ja sain nyt tehtäväkseni pitää Rescue-koirien kesken kodinetsimistapahtuman.

Varsinaisessa koiranäyttelyssä oli myös monipuolisen perimän koirat eli viralliselta nimeltä MoniRotuiset eli Morot (ei liity Tampereeseen mitenkään, on niitä Moroja muuallakin kuin teillä) ja nämä kaikki erityislapsoset ovat  kodittomia, semmoisia rescue-koiria. 

Esittelen heidät yksitellen

DEMIN

Demin on löytynyt Vaasankadun Bar Molotovin roskista tonkimasta. Hän itse kertoo olevansa Punavuoresta ja se on varmasti totta. Hipsterimäinen olemus kyllä puoltaa tätä kotipaikkaa paremmin. Demin on näppärä coctail, jossa on hieman Stadin nuuskijaa, iloista Valkoista pörröä ja Hännätöntä sirkuskoiraa. Hyväluonteinen Demin on kova palloilemaan. Tällä hetkellä jopa hieman maniaan asti.

JUKKA-POKKA

Jukka-Pokka eli Jupo on pohjinmiltaan rauhallinen ja hyvätapainen. Oikein ihmetyttää, että näinkin ihmisystävällinen koira on hylätty kadulle. Jupon perimästä löytyy ainakin Laulavaa lintukoiraa ja Vihikoiraa. Hän on ollut joskus Liedon poliisissa hommissa. Kun poliisitoimisto laukkautettiin, Jupo annettiin tavalliseen kotiin josta sen lohduton kiertolaiselämä kodista toiseen alkoi. Ja kuten tiedämme, se päättyi kadulle. Jukkis on vinosta hymystään huolimatta hyvin loogisesti toimiva ja ajatteleva tyyppi. Hän rakastaa rentoa musiikkia, etenkin reggeetä. Laulaa tietenkin  itsekin Gatukoirat- kuorossa ja keikkailee ahkerasti.

JAHVO

Tässäpä mainio kaveri metsäretkelle! Jahvo Jahnukainen on rauhallinen, luonnonhelmassa viihtyvä Moro-koira. Jahvon geenit ovat todella mielenkiintoiset. Hänestä löytyy maailmankuulua Fungikoiraa, Laboratooriota ja Havukka-ahon ajattelijaa. Syksyiseen metsään karannut Jahvo löytyi lapualaiselta huoltoasemalta. Koira-parka oli syönyt nälissään sopimattomia sieniä ja sen seurauksena tärissyt ja hirnahdellut oudosti. Joku ystävällinen ihminen oli toimittanut Jahvon hoitoon. Jahvo on löytänyt syötäviä sieniä ja jopa tryffeleitä. Ihan parasta seuraa sienimetsään, kunhan koira saadaan täysin kuntoutettua.

WAUXHALL

Voi kauhistus! Näin varmaan moni teistä ajattelee, mutta Wauxhall on arka ja ujo ja siksi hyvin pelokas. Tämä koira tarvitsee hyvän ja huolehtivan kodin, jossa on rauhaa ja rakkautta yllin kyllin. Wauxhall joutui eilen hieman pieneen kahinaan yhden Räyhä-Petterin kanssa ja korva lähti melkein irti. Onneksi lääkäri sattui paikalle ja ompeli korvan paikalleen. Vamma paranee ja tikit voidaan myöhemmin poistaa. Pienikokoisen Wauxhallin geeneissä on Rottakoiraa, Mörökölliä, Lusakalaista lyhtypylvään purijaa ja arkana pidettyä Yökköstä.  Hän on melko kova jännittämään ja useimmissa tilanteissa hänellä on perhosia vatsassa, vaikka ilme näyttäisi ihan muuta. Ja usein vatsa löysällä. Wauxhall viihtyy sohvan sekä sohvatyynyn alla.

Nyt kysynkin sinulta haluatko antaa kodin jollekin näistä orvoista?

Mikäli olet hyväsydäminen ja sinulla on mahdollisuus tarjota hoivaa ja huolenpitoa jollekin näistä Rescue-koirista, toimi seuraavan helpon ohjeen mukaan:

Jätä kommenttilootaan maininta kuka sopisi sinun perheeseesi parhaiten. Voit valita vain yhden lemmikin. Ja sinun pitää olla ehdottoman varma, että pystyt huolehtimaan koirasta sen loppuelämän ajan, joka saattaa olla hyvinkin pitkä tai pätkä. Nämä koirat ovat kokeneet kovia, eikä niiden psyyke välttämättä kestä enää toistuvasti vaihtuvia koteja. Ne voivat romahtaa.

Joskus myöhemmin käydään meidän porukan (Ukko-koira ja minä) kanssa kaikki hakemukset läpi. Laitetaan jokaisen auttamishaluisen tiedot paperille ja nostetaan ikäänkuin arpalappu jokaista koiraa varten. Sitten vaan katsotaan minne kukakin koira lähtee. 

Koira-adoptiosta haaveilevat voivat jättää toivomuksensa ihan Pääsiäiseen asti.  Katsotaan sitten toisen Pääsiäispäivän jälkeen miten Morojen on käynyt. 

Taitaa olla niin, että koirat matkustavat uusiin koteihinsa vasta kesällä. Näin uudelle perheellekin jää enemmän aikaa sopeutua ajatukseen uudesta perheenjäsenestä ja ehtivät hankkia tarvittavia välineitä kuten kakkapusseja. Koiratkin ovat vielä hieman keskenkuntoisia ja tarvitsevat monenlaisia hoitoja. Osalla on henkisiä traumoja, osalla loisia ja luteita. Kaikista kyllä päästään, olen varannut koko porukalle kuukauden hoidon Laakson sairaalaan. Siitä kerron enemmän hieman myöhemmin.