viimeisiä viedään!

Ja monellakin saralla! Kohta alkaa vuoden viimeinen vuorokausi ja Quilty 365- haaste on vielä kesken! Ihan loppusuoralla palojen kiinnittämisessä olen, mutta vielä niissä on aikamoinen homma.

Sitten kun kaikki palaset on koottu yhteen, alkaa tikkaaminen. Mietin jopa sellaista, että tikkaisin käsin joka päivä yhden blokin verran, mutta en taida kuitenkaan. Koneella pistelen menemään.

Eilen illalla, kun ompelin noita ympyröitä nojatuolissa istuen, tuli Sulo siihen viereen ja tyhjensi lelukopan sisällön lattialle, laittoi oman päänsä koppaan ja nukahti siihen. Kai se halusi fiilistellä, miltä vaikkapa pehmo-possusta tuntuu olla kopassa.

Tänään olin illalla siskon kanssa kahvilla Lönkalla sijaitsevassa turkkilaisessa Tulips Cafessa. Tilasimme turkkilaiset kahvit ja ystävällinen isäntä kiehautti ne hiekassa.

Sisko lähtee kuukaudeksi Espanjan residenssiinsä ja vietettiin hänen loman alkamisen kunniaksi kahvittelutapaaminen. 

Serviisi oli hyvin sievä ja kahvi erinomaista, jos pitää turkkilaisesta kahvista.

Paikka on sisustettu turkkilaiseen (ja ottomaanien) tapaan ja on viihtyisä. Musiikki soi sopivalla volyymillä ja henkilökunta oikein mukavaa. Kuvan seinä on hyvin kolmiulotteisen näköinen. Harha syntyy taitavasta kuvioinnista.

Suosittelen paikkaa.

Söin siellä aikamoisen herkun ja siksi olikin hyvä ehdottaa tyttärelle lakkopapereiden tekemistä.

Hänen kanssaan on perinteisesti silloin tällöin tehty mitä erilaisempia sopimuksia. Nyt tytär laati Herkkulakko-sopimuksen. Ihan itse valitsin tuon, ettei mitään herkkuja ennen Vappua. Olisin voinut valita toisinkin, mutta mennään nyt näin. Jäde hieman mietitytti, mutta en ottanut sitäkään. Vappuna sitten oikein överit!

Laura keksi kivan palkinnon tähän "kisaan". Tuo "ääretön häpeä ja lisää läskiä" kyllä motivoi!

Siinäpä sitä on suunnitelmaa ensi vuodelle. Tiukkaa kurinalaisuutta syömingeissä, lenkkeilyä ja kuntoilua. No on jotain kivaakin tulossa! Tilkkupäiville olen ilmoittautunut, hankkinut majoituksen, hyvän seuran ja matkat! Ja olen ihan varma, että jokaisena päivänä tapahtuu jotain mielenkiintoista! Niin käy aina, kun vaan pitää silmät auki ja havainnoi ympärillä tapahtuvia juttuja.

Heti kun ympyrät ovat kasassa, jatkan näiden eläinten parissa.

Päällimmäisenä on onnen hevonen ja se antaa teille kaikille onnenpotkun ensi vuodelle!

Saattaa näyttää, että sillä on laihat ja tikkusuorat koivet eikä ne mihinkään onnenpotkuun taivu, mutta kyllä vaan taipuu!

joten:

Onnellista Uutta Vuotta 2017 teille ihan kaikille ihanille ystäville!

saako jo avata?

"Voitko ottaa tämän kamalan hatun pois. En tykkää yhtään, ihan nolottaa moinen kotsa."

"Ihan oikeesti! Tässä on hymy, ota se kuva ja sitten pipo pois. Ei ole kivaa istua sisällä pipo päässä, kun omasta takaa jo tuo karvahattu. Punainen ei edes sovi minulle. Tää on ihan naurettavaa!"

"Siinä on sulle tonttu ja tonttuhattu."

"Taidan avata tämän paketin nyt, vaikka hieman jännittää."

 Tein muutaman riismuro-valkosuklaa kuusen. Hieman oudon näköisiä tuli, mutta oikein hyvän makuisia!

Sulo saa avata pakettinsa huomenna,

mutta paljastan nyt teille mitä sieltä paketista oikein löytyy.

Lintukoiran paketista paljastuu tietenkin lintu!

Kaavat on jostain vanhasta käsityölehdestä.

Teddykangasta, nahkainen nokka ja tekonahkainen pyrstö. 

Sisuksena vanua ja nokan sisällä kulkunen.

Silmät huopaa. (Ne hieman soutaa ja huopaa.)

Tämän kauniin katseen myötä toivotamme Sulon kanssa teille kaikille ihanille ihmisille

Rauhallista Joulua!

Merry Christmas!

melkein viimeinen joulukalenterin luukku

Tänä vuonna tein joitakin Mökki-lasinalusia pieniksi joulutervehdyksiksi.

Yritin tehdä saman kokoisia kuin viimevuonna tekemäni Kuusi-lasinaluset olivat. Tosin mökkien rakennusaikaan minulla ei ollut yhtään kuusta kotona, joten muistin varassa sitten rakensin semmoisia 3,5" neliöitä. Jotkut tein hirsimökkeinä, kaikki kuitenkin paper piecing-tekniilalla. Se on nyt ollut jotenkin tämän syksyn "mun juttu".

Yleensä kun hurahdan johonkin, teen niiitä hieman enemmään. Mökkeille mietin muutakin käyttöä ja sitten ne näytti ihan pieniltä venevajoilta joen tai järven rannalla.

Sijoitin nämä mielessäni Porvooseen ja tuo siniharmaa alareuna on sitten joki.

Takapuolella Porvoonjoki virtaakin melkein koko alueella. Vain ylhäällä on pieni kaistale maata. Ei ole joki jäässä, kun noin lainehtii.

Sulo sanoi, että älä aina kuvaa! Ujosteli ja laittoi silmät kiinni.

Sitten hän juoksi meidän sängylle ja kun menin kamerani kanssa perässä, laittoi päänsä piiloon pipoon, joka oli pesussa muuttunut aika pieneksi. 

Valmista tuli!

"Moikka!

Sain uuden hatun! Höpö nainen on laittanut kuviot väärin päin, mutta kyllä tämä minulle näinkin kelpaa. Omasta mielestä olen hyvin tyylikäs. Hattuun mahtuu tosi paljon ajatuksia ja niitä minulla todellakin on."

Sulo olisi halunnut kangaskopan itselleen hatuksi, mutta onneksi ilmat lämpenivät, eikä koira enää tarvitse hattua. Elikkä kangasmetsästä tuli koppa, jota voi käyttää vaikka suojaruukkuna tai piilona lankakerille. Tai jos olisi ihan tolkuttomat määrät karkkeja, voisi ne laittaa tuohon sammioon. Idean nappasin Tejen Nero´s Post-blogista. Teje on tehnyt koristeet aplikoiden ja ne ovat oikein ihanat, käy kurkkaamassa. Tikkasin koneella kuvioiden ympäri ja vaakaan. Välissä on tekokuituvanua, sattui olemaan sopivan kokoinen pala.

Vaihdoin amarylliksen huonekuuseen. Kukkakauppias sanoi, että tämä kestää niin kauan kuin haluan. Se oli kyllä aika kova lupaus. Haluan, että se kestäisi vaikka kahdeksan vuotta.

Monia kivoja arvauksia olitte laittaneet siitä, mitä arvelitte tästä tulevan. Sulolle tyyny, verhokappa ja pöytäliina nyt ainakin tulee mieleen. Kuvista on vaikea arvata kokoa, mutta tämä on 9" (23 cm) korkea ja halkaisija 8,5". 

PS. Älkää kertoko ylen porukoille, että Sulo katsoo telkkaa. Ne alkais vaatimaan Suloltakin yle-veroa. Olen ajatellut, että koiravero saa luvan riittää.

24 luukkua yhdellä kertaa!

Nyt kyllä sanon, että olenpas ollut tyhmä!

Olisin selvinnyt joulukalenterista todella helposti kun olisin tajunnut tämän.

Koska tein pussukan, jossa on 24 erilaista marimekon kangasta, olisin ensin leikannut yhden spalasen ja sitten arvuutellut, että mikähän mahtaa olla seuraava valinta!

Jokaiselle päivälle olisi ollut pieni kangaspala ja aattona olisin esitellyt viimeisen palan ja silloin koko pussukka olisi jo ollut koottuna  ja esittelykunnossa. Helppoa ja vaivatonta! Ei olisi tarvinnut miettiä, että entäs sitten! No nyt tuli sitten yhdelle päivälle koko roska. 24 erilaista marimekon kangaspalaa koottuna pieneksi pussukaksi. Vuori on myös marimekkoa ja se olisi 25. kangas. 

Sulo on saanut jo yhden joulukortin ja odottelee lisää.

pikkuhiljaa valmistuu

Nyt on kaikki ommeltu paikoilleen ja seuraavaksi alkaa tikkaus!

Mietin ensin, että tekisin sen käsin, mutta en kyllä jaksa. Pelkkä ajatuskin alkoi väsyttämään. Vaikka lumisadetikkaus olisi kyllä nättiä. Jos siihen ryhtyisin, ei tämä valmistuisi kuin vasta ensi jouluksi. Tykkään valtavasti tuosta taustakankaasta, se on Marimekon Noki. Ostin aikanaan aika monta metriä ja olen säästeliäästi käyttänyt, eikä loppu vielä häämötä. Se on hyvä. Oletko arvaillut, mikä tästä oikein on tulossa?

Sulo ei enää ehdi leikkiä, kun televisio on alkanut kiehtoa!

Noutavana lintukoirana tietenkin kaikki lintuohjelmat täytyy katsoa.

Hän aikoo opetella tuntemaan myös kaikki pikkulinnut vesilintujen lisäksi. Pitääköhän sille ostaa oma telkka? Sulo tykkää katsoa koira- ja kissavideoita. Kerran näytin yhden koiravideon ja Sulo katsoi sitä jo varmaan viidettä kertaa peräkkäin. Laitoin videon pois ja Sulo alkoi lyömään minua tassulla, että lisää! No annoin katsoa vielä muutaman kerran.

Tässä Sulo katsoo, jos alkaisi vaikka harrastaa agilityä.Taitaa jäädä toistaiseksi mietinnän asteelle, sillä aloittamisessa olisi muutama iso haaste.

Sulo pelkää noita kaikkia vempaimia! Tuskin ikinä uskaltaisi mennä tuommoiseen putkeen tai kipittää keppiviidakossa! Ainoa, mikä ehkä onnistuisi, olisi esteen yli hyppääminen ja kiipeäminen. Toko-koulutuksessa hän käveli jäykin jaloin häntä koipien välissä, koska koulutus pidettiin agility-hallissa ja siellä oli kaikenlaisia pelottavia kapineita. Perjantai-iltaa Sulo vietti katselemalla telkasta tulleen koripallomatsin. Mitähän se siitä ajatteli? 

 Mukavaa viikonloppua!

14 joulukuuta joulukortit postiin!

Hei, tänään pitää laittaa joulukortit postiin, jos haluaa lähettää ne joulumerkeillä, niillä edullisemmilla. Posti on l u v a n n u t toimittaa tänään postitetut kortit jouluksi perille! Ja tänä vuonna!

Mahtaakohan postin tarjoamat muut palvelut toimia paremmin kuin tuo perinteinen jakelu? Vai haetaanko mummo kävelylle illan suussa sovitun klo 13 sijasta? Tai tiskit jää huuhtomatta, lumet luodaan vahingossa naapurin takapihalta? En tiedä. Ei ole kokemusta enkä usko hankkivani postin palveluja koskaan, sen verran epäluotettavaa sen toiminta minun silmissä on. Siitä huolimatta tuossa pöydällä odottaa punainen kuori postilaatikkoon pääsyä.

Raidallisia kuusia hulpioista. Ensimmäinen kuusi on sankassa lumisateessa, toinen tähtikirkkaassa yössä ja kolmannessa on satanut lunta syksyn ruskeiden lehtien päälle. Nyt on Helsingissä satanut hieman lunta, toivottavasti pysyisi.

Kangasmetsään kasvoi pari kuusta lisää.

Sulo ei ole tänään yhteistyökykyinen, eikä halua näyttää mitään lelua eikä oikein itseäänkään. Paitsi tuon hammashymyn, jota tuntematon vosi luulla irvistykseksi.

Sulo järkyttyi kun näki, että parhaat kaverit on vangittu!

Nyt ne istuvat jo saunan lauteilla kuivumassa ja Sulo käy niitä katsomassa.

Ehkä ensi kerralla on sitten puhtaita kavereita näytettävänä. 

Eilen oli Syyringin "pikkujoulut" Eijan luona perinteiseen tapaan nyyttärimeiningillä. En ole juuri koko syksynä käynyt tapaamisissa, joten oli hauska nähdä ladyja, vaikka kaikki ei paikalla olleetkaan. Tein sinne jouluisen Pavlovan. Päällä on samaa luumu, kaneli, kermavaahto-seosta kuin välissä ja koristeena paahdettuja mantelilastuja, piparia ja puolukoita.

Emännälle vein jouluhauen. Oli niin eläväinen, 

että täytyi sitoa nauhalla tuohon alustaan kiinni!

joulukalenterissa mennään takaisin kangasmetsään

No niin, nyt jatketaan kankaisella metsällä.

Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas, tähti suuri...

Lumiukko voisi olla joulun ihme, kun ihan lumettomalla seudulla seisoo ja aika hyvässä kunnossa vielä. No, kädet on näköjään sulaneet pois, mutta muuten hyvin hengissä. Oikeasti se seisoo kädet selän takana.  Tähti sekä lumiukko on tehty paper piecing tekniikalla. Tähteen katsoin mallia paper piecing-joulukuusesta, jollaisesta Saija on tehnyt tyynyyn. Ohjeet hankin aikaa sitten, mutta vasta pari päivää sitten sain ohjeen toisen osan eli sen paper piecing kuusen. Toinen osa on adventtikalenterin seinätaskut. Nehän minua ei kiinnostanut yhtään, pelkkä kuusi vain. Jitka desingillä oli ollut jotain ongelmia ja siksi sain myös kehoituksen tallentaa saamani pdf:t. Lumiukko on omaa käsialaa. Sillä on silmät, suu ja napit tehty muliinilangalla ranskalaisilla solmupistoilla.

Sulo haluaa esitellä tämän messuilta ostamani kotimaisen lelun, joka on melko huonoa laatua.

Turkoosi osa on semmoista moppia tai jotain pölynputsaajaa, vihreä nauha on vahva ja osittain joustaa, pallo lelun toisessa päässä on kova, mutta tuoksuu hyvälle vaniljalle. Huonoksi lelun tekee se, että Sulon kaltainen riiviö sai hyvillä hampaillaan revittyä moppiosasta nauhaa vaikka kuinka paljon ja ehti syödä osan ennen kuin huomasin ja ehdin ottamaan lelun pois. Luuli varmaan värjätyksi spagetiksi. Oikeasti ei kai mitään lelua saisi antaa koiralle ilman valvontaa. Outoa. Sittenhän koiralla ei olisi mitään tekemistä, kun jää yksin kotiin.

Tällaista turkoosia matoa koira sai lelusta revityksi. Muuten kiva lelu ulkoriehuntaan. Sulo tykkää vetoleikeistä ja siihen tämä on hyvä.

Hyvää alkanutta viikkoa!

metsään mentiin

taas hyppäsi kalenteri yhden luukun yli ja tällä kertaa hyppäsi ihan eri metsään kuin aikaisemmissa on oltu.

Tämä voisi olla vaikka Hannun ja Kertun piparimetsä ilman sitä piparitaloa. Eikä noitaakaan näy missään.

On isoja ja pieniä pupuja, monenlaisia kuusia, luu, ompelukone ja haukikin. Eikös hauki kuulu jotenkin Kalevalaan ja siksi se sopii satumetsään, mutta ompelukone ja luu on ehkä hieman ulkopuolisia.

Messukeskuksessa on suurtakin suurempi koiranäyttely ja Sulon yksi Manu-veli menee sinne kipittelemään ja hymyilemään kauniisti. (Sulolla on kaksi Manu-nimistä veljeä.) Sulosta ei oikein olisi kauneuskilpailuihin menijäksi, kun ei ole vielä päässyt eroon tuosta mörkö-kaudesta. Jaksaa yhä pelätä joitain asioita ja koskaan ei voi tietää mikä milloinkin pelottaa. Jos roskikset onkin jo turvallisiksi havaittu, saattaa pelkoa aiheuttaa postilaatikko tai joku muu. Koulutuksetkin meni hieman harakoille, kun Sulo pelkäsi tunnin kestävästä oppitunnista 40 - 45 minsaa kaikkea mahdollista. No en minä ole kiinnostunut koiranäyttelyissä käynneistä, mutta ehkä tokoa tai agilityä olisi kiva kokeilla. Sulo tosin pelkää ihan hierveästi kaikkia agilityyn liittyviä laitteita!

No tänään Sulo saa olla tuomari ja arvostella nuo alapuolen kuvan noutajat!

Sulon arvostelut: "Ihan kauheita nuo kolme vaaleaa, jotka on laittaneet turkkeihinsa jotain hiton hilettä ja tähtiä. Mautonta, sanon minä. Ei tuommoinen koristautuminen sovi kunnon koirille ollenkaan. Ykköseksi sijoitan tuon kaikkein tumminman ja se on myös BIS. Sen vasemmalla puolella oleva voittaa nartut ja saa palkinnoksi tuon luun. Ensin olin ajatellut ottaa sen luun arvostelutuomarin palkkiona itselleni, mutta menköön tuolle söpöliinille. Otan itselleni kalan ja voittajauros saa jäniksen. Nartulle annan vielä sydämen, ihan henkilökohtaisena lahjana. Marle saa ompelukoneen, koska se tykkää niistä.  Meillä on muuten paljon sellaisia pipareita, joihin ei ole laitettu mitään sotkuja päälle, ne on ehkä parhaita maultaan! Huomenna, kun muu porukka menee glögeille keskustaan, taidan sillä aikaa syödä kaikki piparit."

kahdeksantenakin päivänä ketuttaa

Kyllä karhun selättäminen pieneksi paper pecingiksi osoittautui mahdottomaksi.

Alkoi ketuttaa ja tein toisen ketun.

Pieni kettu meni heti koiran luokse ja istuutui sen eteen. Siinä ne tuijotteli toisiaan ja mittailivat mielissään toistensa olemusta. Onkohan tuo kiltti, olisiko siitä kaveriksi?

Jätetään heidät siihen tutustumaan toisiinsa ja katsotaan, mitä Sulo tänään näyttää.

Sulon suusta:

"Sain tämän lelun heti, kun olin muuttanut tänne. Ensin en oikein osannut tehdä sen kanssa mitään ja enimmäkseen makoilin sen päällä. Nyt se on minun rakas lemmikki ja hoivaan sitä kovasti. Harmikseni en ole saanut viedä sitä ulos. Minulla oli kyllä hyvä hajuaisti heti vauvana ja haistoin, että tämä kaveri oli asunut aikaisemmin jossain muualla. Myöhemmin kuulin, että se oli ostettu kirppikseltä edullisesti, parilla eurolla. Jotenkin tulin surulliseksi, koska olen kuullut, ettei pidä ostaa lemmikkejä miltään toreilta tai halvalla hinnalla mistään. Todennäköisesti ne on silloin pentutehtaan tuotteita. No tämä lemmikkini on kuitenkin saanut hyvän kodin ja yritän olla hänelle hyvä isän malli.

Hymyä huuleen, ei tämä niin vakavaa ole!"

seitsemäs joulukuuta ja kettu

Maisemaan livahti kettu. En olisi kyllä uskonut, että kettu onnistuu hiippailemaan kuvioihin mukaan, mutta mukava väriläikkä se tuolla metsässä on.

Nyt on koossa pari kuusta, mökki, koira ja uutena tulokkaana tuo kettu. Muistan lapsuudesta laulun, jossa sanat meni jotenkin näin: kettu juoksi yli järven, kettu juoksi yli järven ja muuta en muista.

Tätä me hoilailtiin Ruotsalaisen rannalla sijaitsevalla mökillä yhtenä jouluna, kun näimme oikeasti ketun juoksevan järven jäällä. Olihan sen mökkipaikan nimikin Ketunkolo ja aikuiset oli aikaisemminkin nähneet niitä kettuja, kesälläkin.

Ketulla on liian paksut jalat ja leveät leukaperät. Jotenkin pönkä olemus. Nuo kolme koipea on paksuja siksi, kun ne on jäänyt joskus ketturautoihin kiinni, eikä se turvotus ole vielä laskenut. Onneksi kettu pääsi niistä itse irti. Leuka on turvoksissa, kun tappeli suden kanssa ja sai siltä tassusta. Aika kamala kohtalo, mutta ei syytä suruun, nyt sillä on ihan hyvät oltavat. Vaikka leuka on hieman pois paikoiltaan, se pystyy syömään oikein hyvin. Luulen, että se saa vielä kavereita seurakseen. 

Nämä  omat paper piecingit on hieman kankeita, mutta kaikkea ei voi osata. Olis kiva, jos onnistuisin tekemään karhun. Kala onnistui, mutta eihän se nyt miltään näytä keskellä metsää, olisi kuin avaruudesta sinne pudonnut. En laita sitä, koska se ei sovi ympäristöön ja se olisi liian suuri verrattuna muihin.

Sulon suusta: "Minulla on monta palloa ja ne on kaikki tosi kivoja. 

Tänään haluan esitellä teille tämän ihan pienenä saamani pinkin nystypallon. Sitä on oikein nautinto pureskella, etenkin silloin pienenä, kun oli niitä hammasjuttuja. Vaihdoin pieneksi käyneet hampaani suurempiin, semmoisiin tosi vahvoihin. Siinä vaihtoaikana oli kivaa jyrsiä kaikenlaista ja yksi hyvistä sallituista pureskeltavista oli tämä pallo. Se on semmoinen puolipehmeä tai sittenkin puolikova. Pomppii oikein hyvin ja usein sohvan alle. Sieltä taipuisat kaksijalkaiset sitten ystävällisesti sen jollain harjanvarrella onnistuvat saamaan takaisin. On kiva katsoa, kun ne konttaavat."

Mukavaa päivää kaikille!

viides joulukuuta!

No olishan se pitänyt arvata, että mökin pihassa on koira!

Haukku kuulu jo kauas. 

Koiralla on selässä hieman kyttyrää vai olisko turkki vaan huolimattomasti trimmattu, kun on tuommoinen kummallinen pykämä selässä. Toivottavasti ei ole mitään ikävää, vaikka sijoiltaan mennyt selkäranka. Minipieni paper piecing työ.

Sulo ei ensin halunnut esitellä mitään, kun on tuo toinen koira tuossa. 

Ensin oli tarkoitus esitellä possun nassu, sitten kissa ja seuraavaksi pureskeltu porkkana. Lopulta halusikin sitten näyttää tämmöisen Sulo-Sammakko asennon.