Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkupäivät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tilkkupäivät. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. maaliskuuta 2018

kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!
Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 
 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 
marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.


Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.


Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?


Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.


Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 


Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.


Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!
Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.
Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Tervehdys Kemistä!

Kemi on käyty ja arkea eletty jo hyvä tovi sen riemun jälkeen. Junalla Lean kanssa mentiin ja lentäen palattiin ja vielä jos laiska Finnair palauttaisi perutuista menomatkan lennoista rahat, olisi hyvä. Maksoinhan minäkin niille heti, joten voisivat olla yhtä ystävällisiä ja hoitaa asiat nopeasti selviksi.


Kemistä joskus toiste enemmän tai siis näyttelyiden töistä, mutta nämä kemiläiset on ihan pakko tässä näyttää! Ensin varovasti kurkin kirjastossa kirjojen välistä, mitä ihmeen porukkaa siellä seisoskelee.


Joitain kirjastotarkkailijoita kaiketi. Kovin olivat tyylikkäästi pukeutuneita, mutta kovin hiljaisia.


Sen sijaan tapasin useita upeita ihmisiä, jotka olivat ennestään "tuttuja" blogin kautta ja tulivat nyt esittäytymään. Yhdeltä tällaiselta sain aivan ihanan saksikorun! Kauniita pieniä pistoja ja kultahelmiä. En tiennyt tallaisia olevan olemassakaan. Jo korun rasia on tavattoman kaunis.


Minun pitää ostaa kultaiset sakset, että koru pääsee arvokkaaseen seuraan. Kiitos tuhannesti Marjoriitta! Kiitokset myös Sinikalle, Aulille, Päivikille ja teille kaikille muillekin uusille ystäville  mukavista juttutuokioista. Nyt on vieläkin mukavampi lukea kommenttejanne, kun on tavannut niiden kirjoittajan. 



Vähän ostin kankaita, kun kohdalle sattui.Vasemmalla ylimmät vaaleat on taustakankaita ja muut sitten varmaan johonkin suureen suunnitelmaan, joka on otsalohkossa pyörinyt, kun olen kankaita katsellut. Nyt ihan hämärää niiden kohtalo. Paitsi oranssi FQ-kangas. Siitä tulee pienen pieni olkalaukku, melkein valmis jo. Ostin vihdoinkin uuden terän leikkuriin! Nyt leikkaa, mutta toivottavasti myös päässäkin. Ja minipieniä magneettinaeppareita tärkeään tavaraan.


Tilkkupäivien tervetuliais-kuoressa oli muiden tärkeiden juttujen lisäksi pari nippua kankaita, nuo sinivoittoiset oikealla. Oikeasti nämä oli Lean kuoressa, mutta vaihdettiin, kun minulla oli niin punaista ja Lealla taas sinistä. Mihinkään pajaan en mennyt, mutta tuumaset-setin kävin ostamassa. Jos vaikka taiteilisi jotain. Ruotsalaisilta kauppiailta saatoin ostaa jonkin kankaan, mutta ainakin nuo kolme metriketjua. Kortteja hankin joitain ja huomaatko, moni on aika keltainen! Lean maripeiton kuvasta tehty kortti on kyllä aika punavoittoinen, semmoinen jouluinen, melkein. Ja Lealta sainkin jo ennen matkaa laatikollisen tilkkuilijan hakaneuloja! Ei minulla tuollaisia ole ollutkaan, mutta nyt on. Arpajaisvoittoni, neulatyyny, kököttää kuvan keskellä.


Uusimmassa Tilkkulehdessä oli juttu näistä blokeista ja siitä, miten niitä päädyin tekemään.


Kaikki alkoi värityskirjasta, jonka ostin viime vuonna Lahden Tilkkupäiviltä. Kirjan on piirrelleet Tilkkulehden entinen päätomittaja Maija Uusitalo ja hänen siskonsa Anni.  Näitä eläimiä väritellessä päätin kokeilla, onnistuisinko saamaan jonkin kivan blokin kuvien perusteella. ja onnistuihan se.



Minähän rakastan pilkkuja ja palloja ja tässä kaikki eläimet ovat pallollisia. Suurin osa kankaista on kotoisin toisten naisten varastoista. En ole niitä käynyt vohkimassa, vaan ihan olen saanut ja ilolla ottanut vastaan. Kvilttaajan jäännöspaloista synyi aika kirjavaa sakkia.
Peiton koko on 120 x 90 cm. 


Kylläpäs vasemmanpuoleisella kaverilla häntä heiluu korkealla!


Kissa on sipaissut oikein rusetin kaulaan ja yrittää hieman flirttailla koiralle.


Heppa on törmätä jättiläistipuun.


Tein vielä peiton lisäksi 40 x 40 senttisen tyynyn. 
Koiraihmisenä tietenkin iloisilla koiranpennuilla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
Toivotaan, että siitä tulee ennätys aurinkoinen!



sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

tilkkuladulta

Terveiset Lahest!


Osaan tarvittaessa puhua hieman lahtea, koska olen asunut ihan tuntumassa, Hollolassa. 


Eilinen päivä meni nopeasti huippuhyvässä seurassa, paitsi se mielettömän pitkä vaalitulosten odottaminen. Tilkkuyhdistyksen vuosikokouksessa valittiin uudelle 2-vuotiskaudelle uudet jäsenet erovuoroisten tilalle. Tilaisuuteen oli ilmottautunut 283 äänioikeutettua jäsentä. Ehdokkaita oli 5 ja 4 valittiin, yksi heistä poikkeuksellisesti 1 vuoden pestille.  Ääntenlaskijoiden runsas joukko laski ja laski ja laski, se kai kuuluu urheilukaupungin imagoon tuo kaikenlainen laskeminen pitemmän kaavan mukaan. Onneksi pääsivät maaliin ja tulosta saatiin: hallitukseen valittiin Maire Määttä Oulusta, Päivi Höglund Pirkanmaalta, Tarja Kinnunen Kemistä ja vuoden pestille Tiina Saaristo Helsingistä. Onnittelut koko jengille. Koko jengin puhiksena jatkaa Pirjo Ihalainen Espoosta. Varajäsenetkin valittiin, mutta en muista ketä. 


Tilaisuus pidettiin Sibeliustalossa, joka on upea. Ja kauniilla paikalla Vesijärven rannalla. Mielenkiintoisessa rakennuksessa oli kiva kuljeskella ja ihailla loistavia tilkkutöitä. Eniten innostuin näistä pienistä Seasonal Garden töistä, joiden koko on  30 x 30 cm. Jokaiselle mukana olleelle maalle arvottiin vuodenaika. 


Suomi sai arvonnassa kevään, mutta niin varmasti muutama muukin maa, koska vuodenaikoja on vain 4 ja EQA:n osallistujamaita 17.


Upeiden töiden ihastelun ja näiden kivojen kavereiden moikkailun lisäksi oli ilo tavata paljon ihaia ystäviä ja tutustua uusiin ihmisiin! Syyrinkiläisiä oli paikalla edustava joukkio, vanhoja ja uusia blogituttavia jonkun verran. Osuinpa kangasostoksille puotiin, jossa kasöörinä toimi joskus aikoinaan blogiarvonnassani voiton saanut Salme! Tuntuu kivalta, kun joku tunnistaa ja tulee rohkeasti juttusille ja esittelee itsesnsä.  Kiitos teille kaikille arvokkaille ystäville mukavista rupattelutuokioista.  Harmi, että muutama bloggaaja jäi tapaamatta, vaikka paikalla olikin.


Valokuvia otin aikamoisen kasan, mutta niiden läpikäymiseen tarvitaan aikaa. Joskus, jos olen sillä tuulella, saatan laittaa jonkun alasivun pelkkiä kuvia varten. Epäilen, että sitä ei tapahdu, mutta minulla on kuitenkin suunnitelma. 


Tämä on yksi suosikeistani näiden pienten töiden joukosta.


Ja samoin tämä tosi kiva kaveri kipittelemässä hienosti kimaltelevalla hangella.  Nämä pienet työt olivat niin upeita ja taidokkasti tehtyjä.


Ainoa luento, jonka kävin kuuntelemassa ihan eturivissä, oli hollolalaisen Helena Vaarin. Työt ovat aplikaation ja vapaan konekirjontannan yhdistelmiä, hyvin valokuvamaisia.  Hän tekee myös luterilaisen kirkon tekstiilejä. Niistä hän näytti kuvia ja kovin olivat kauniita.  Itse olen ortodoksi ja minulle luterilaiset kirkkotekstiilit ovat vieraita, mutta paljon luovuutta ja symboliikkaa niihin kätkeytyy.


Näimme myös erinomaisen muotinäytöksen. Niin esitellyt vaatteet kuin mallitkin olivat huippuluokkaa! Vaatteet ja asusteet oli tehty Wellamo-opistossa.


Tämä kravaateista tehty pitkä juhlamekko oli erityisen kaunis.


Maisema Vesijärvelle Sibeliustalon lounaspöydästä. Jäällä oli yllättävän paljon hiihtelijöitä, luistelijoita ja kävelijöitä. Näytti se jää kestävän, ainakin aina silloin, kun katselin järvelle.



Minulla ei ole koskaan ollut tuota FQ-kangasta, mutta nyt on kahden vanhan värin lisäksi  on uutuusväri ruskea. Ostin myös setin sinisiä kankaita ja pieniä paloja hirveä ja kiplikonnaa.


Paikallisilla killoilla oli kaikkea kivaa myyntipöydillään. Napit ovat kuin koruja Kissa-rintakorut  ostimme tilkkukurssilainen Kirstin ja Tilkku & Tilkku-blogin kaksijalkaisen Tilkun kanssa. Ne on meidän viralliset tapaamiskorut. Semmoiset on tosi järkeviä, koska seuraavan tapaamisen aikaan voidaan olla jo unohdettu, miltä toinen näyttää. Jos molemmilla on rinnassa samanlaiset korut, saattaa käydä niin hyvin, että törmätään vaikka vahingossa ja sitten ihmetellään kuinka sattuikin molemmilla olemaan kivat kissa-korut. Niin, tämä tapahtuis sitten joskus kymmenien kymmenien vuosien kuluttua, kun oltais tultu jo melko vanhoiksi. Vielä ei ole mitään hätää.


Hieman kangashankintoja. Polkupyöräkangas teki iloiseksi, niin kuin jokainen muukin kangas vuorollaan. Aivan hurmoksessa pengoin yhden kangaskauppiaan pakanloppuja tursuavia koppia. Omien löytöjen lisäksi ystävät esittelivät kilvan houkuttavia vaihtoehtoja. Kun oli hyviä tarjolla, niin tilaisuus täytyi käyttää.


Hankin pari kirjaakin. Toinen on FQ värityskirja hauskoine kuvineen ja toinen aivan ihana Elizabeth Hartmanin eläinaiheisia kaavoja sisältävä kaavakirja.  Sen olin ostanut Töölön Tilkkupajasta jo aiemmin, mutta sain se vasta Lahdessa.

Mielestäni Lahti selviytyi kisoistaan erittäin hyvin. Eihän se järjestäjien vika ollut, että ääntenlasku kesti kauan. 
Suuret kiitokset kaikille Tilkkuladun järjestäjille! 

Ensi vuonna Tilkkupäivät ovat Kemissä. Iltajuhlan lopussa pohjoisen naiset kuljeskelivat  illallispöytien välissä ja heittelivät meitä lumipalloilla! Tosi kivaa! Jos ei olisi ollut pöydät täynnä laseja, oltaisiin voitu alkaa kunnon lumisotaan. 


Kun ei pallot riittäneet lumilyhtyyn, tehtiin naamoja. 

 Kiitos hyvästä seurasta Tilkkuladulla.
Yhtään ei toisiamme tönitty eikä huudeltu latua. Kaikki mentiin hyvässä sovussa.

Aurinkoista pääsiäisviikkoa kaikille!