Ovikranssin pohjan olen joskus ostanut ja löysin sen sattumalta kätköistäni. Suihkutin siihen tekolunta ja omeplin pienen sydämen piristeeksi. Kuvassa kranssi on korkkitauluun kiinnitettynä, ei ovessa!
Dotee-doll-tonttu meinasi päästä kranssin somisteeksi, mutta hän oli liian pitkä siihen. Tonttu saa veikistellä sisätiloissa muiden tonttujen kanssa.
Nyt kun on viimeinen luukku käsillä, tulee hieman haikea olo. Kalenteria oli ihana tehdä eikä vähiten siksi, että olin saanut monta vakituista "luukun avaajaa"! Oli mukavaa suunnitella, että mitähän seuraavaksi tekisin. Tekeminen ei tuntunut pakkopullalta, vaan hauskalta, antoisalta, innostavalta, inspiroivalta ja palkitsevalta. Moni suunnitelma jäi toteutumatta, kun tuli uusi idea mieleen. Minkäänlaista stressiä ei tuntunut missään vaiheessa. Työhuoneeni oli kyllä aikamoisessa sotkussa, mieskin sitä välillä päivitteli ja vertaili omaan työhuoneeseensa. Kankaita lojui siellä sun täällä, kun en viitsinyt laittaa sitä mukaan omiin laatikkoihinsa. Sotkut tuli nopeasti siivottua ja nyt täällä on lattipinta näkyvissä ja Ukkokin uskaltaa tulla moikkailemaan.
Tahdon vielä kiittää teitä kaikkia mukanaolosta kalenterissani. Se oli yksi innostajani, kun huomasin, että täällähän käy ihmisiä. Suuret kiitokset kaikista ihanista kommenteista! Luen ne kaikki uudelleen paremmalla ajalla. Nyt en kovin monessa blogissa ehtinyt vierailla. Osin syynä on kamalan hidas koneeni.
Toivotan teille kaikille ystävilleni oikein
Rauhallista Joulua ja Onnellista Vuotta 2009!