Lomatekemisiä

 Kesäloma meni ja hyvä niin. En olisi jaksanut yhtään enempää lomailla. Ompelurintamalla eikovin paljoa tapahtunut, paitsi vaateompelussa. Kolme mekkoa,  paitapusero ja hattuja/lippiksiä.

Meillä oli pienellä porukalla ompelupäivä ja siellä ompelin mekkoa, mutta kotiin tultua tuli tarve ommella pieni pussukka. Tähän innosti tilkkuystävien resurssilaatikoista löytyneet palat.

Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. Tikkaus on puoliympyrä, jonka tikkasin niin, että ensin ompelin pussukan etusaumat yhteen ja näin sain yhden kappaleen, jota tikata. Leveyttä löytyy pohjasta 18 sentin verran ja korkeutta 12 cm, pohjan leveys on 5 cm.

Pieni tasku pienille tavaroille.

Hellemekko siskon Intiasta tuomasta kankaasta. Näitä indigo-värjättyjä kankaita sain jo muutamia vuosia sitten, mutta vain yhden hihattoman paidan olin tätä ennen tehnyt. Huomaa mökkiläisen helle-look: villasukat ja crocsit!

Niin ikään intialaisesta puuvillasta paitapusero. Tämä on kyllä ollut napinläpiä vailla valmiina. Ompelukoneen ohjekirja oli hukassa enkä ollut tällä Pfaffin koneella aiemmin napinläpiä tehnyt ja tarvitsin ohjeet kummallista napinläpihärveliä varten. Sitten yhtenä yönä, en tiedä nukuinko vai olinko valveilla, tajuntaan kuitenkin tuli koordinaatit, mistä ohjekirjan löytäisin. Aamulla sitten kävelin ensimmäisenä työhuoneeseen ja siellähän se oli, työpöydän alla olevan tulostimen päällä. Taas yksi kotoinen "geokätkö" selvitetty. 

Pidän tästä kaulusmallista ja taidan tehdä toisenkin puseron samalla kaavalla, joka on Ottobre vuodelta 2016.

Tämä paitamekko on Suuri käsityölehden 4/2021 ja kaava on Lumoan kaava, kangas Sakapakasta ostettua Nuppua. Kuvaamattomat mekot ovat Salapakan trikoota ja toinen pellavaa, jonka ostin joskus Tampereen kädentaitomessuilta.

Innostuin lomalla lankojen värjäyksestä kasveilla. Ihan olin kuin ison talon emäntä porisevien patojen äärellä! Varmaan jotkut naapurit ajattelivat, että nyt se on alkanut laittaa ruokaa ulkona, kun heti aamusta seisoin tuntikaupalla pihalla kattilan äärellä. No etikkaa kun kävin lainaamassa, parissa mökissä rouvat kysyivät heti, että mitä väriä siitä saa? Kysyin toiselta, eikö tullut mieleen, että ruokaan sitä tarvitsisin, niin ei ollut käynytkään mielessä. Värjäyshommiin minä sitä tarvitsin, että oikeassa olivat. Kauniita värejä kaikki. Kuvasta puuttuu näköjään ainakin yksi vihreä. Liemiä keittelin koivun ja haavan lehdistä, puna- ja keltasipulin kuorista, jäviruo'on röyhyistä, lupiinin kukista, avokadon kuorista ja siemenistä sekä mustapavuista. Saattoi olla muutakin, jota en nyt muistanut.

Pitkästä aikaa tein kehyskukkaro laukun. Tämä meni naapurin rouvalle. 

Vuorina Marimekkoa.

Mökillä voi vain haaveilla jäätelöstä ja lähemmäs haavetta yritin päästä tekemällä tällaisia lankatötteröitä.

Aurinkoista elokuuta!

Farkut päässä ja jalkojen alla

Juuri ennen lomalle lähtöä iski ompeluinnostus! 

Farkkuja on ollut esillä jo pidempään, mutta kun en oikein osannut päättää, teenkö mekon vai mitä, niin keksin tehdä maton. Sitä ei voi tietenkään pukea päälle, mutta sen päällä voi tallustella.

Heti aamutuimaan kävin puistelemassa maton ulkona. Se oli hyvin pölyinen, vaikka oli ihan uusi! Muutoin tuli vaakaraitaa paitsi molempiin päihin laitoin pienistä palasista kootun reunuksen. Hapsujakin ajattelin, mutta hylkäsin aika nopeasti.

Matosta tuli oikein kiva, minulla on nyt sininen kausi menossa. Johtuu varmaan siitä, että tekisi mieli uimaan ja melomaan tai mihin tahansa viileiden vesien äärellä tapahtuvaan. Muutama entisten mustien farkkujen lahje pääsi mukaan. Ei enää pikimustina, vaan hienosti harmaantuneina. En ole koskaan ajatellut, että jotkut farkutkin harmaantuu vanhetessaan samoin kuin joidenkin hiukset. 

Matto on 60 cm leveä ja 130 cm pitkä, erittäin sopiva siihen mihin sen suunnittelin. No tietenkin. Olisihan se ollut typerää tehdä liian iso tai pieni, kun paikan tietää.

Yritin saada enemmän räsymattofiilistä ompelemalla vaaleita siksak-raitoja sinne ja tänne. Jonkun lahkeen käytin nurja puoli ylöspäin saadakseni vaaleampaa raitaa.

Päällisen taustaksi mietin vaikka mitä. Päädyin kuitenkin tähän ikivanhaan Portugalin lomalta noin 30 vuotta sitten ostamaani pyyhkeeseen. Tuli täydellinen kierrätysmatto! Jos kaipaat ideoita isolle farkkukasalle, tee retkipeite. Farkku on vahvaa ja kestää rajujakin retkiä. Seuraavaksi taidan tehdä retkipeiton, vaikka en retkelle menisikään. Aina on kuitenkin hyvä olla varautunut.

Kenen lienee farkut pääsivät  minun päähän. Fidassa oli yhtenä päivänä eurolla monellaisia farkkuja ja ihastuin tähän kuivoon.

Tässä näkyy väri ja paisley-kuvio paremmin.

Tänään tein työpäivän melkein kokonaan parvekkeella. Kun lämpötila kohosi liikaa, siirryin sisälle. Kun pidin nuo verhot alhaalla, pysyi lämpötila kohtuullisena. Viiniköynnös on venynyt pituutta kovasti. En tiedä, pitäisikö se leikata. Muraatti pyrkii vankilastaan ulos.

Tämän pelargonian kukka on kaunis.

Tämmöiset naruamppelit oli muodissa joskus nuoruudessa ja itsekin sellaista yritin värkätä. Tämä on ihan ostotuote, mutta jotenkin olen hieman kiinnostunut makramee tekniikalla tehtävästä Saaristo-valaisimesta. Sellainen kurssikin olisi Taito Etelä-Suomessa.

Ja se loma alkaa juhannuksesta. 

Oikein ihanaa juhannusaikaa ja loma-aikaa ja työaikaa ja vapaa-aikaa ja kaikkia muitakin aikoja!

 

Iloinen kirahavi

Edellisessä postauksessa oltiin Espoossa Ommel 2019 -tapahtumassa ja jatkoa seuraa. Siellä osallistuin Espoon killan pisteellä ompelutuokioon, jossa valmiiksi koneella leikattuja palasia applikoitiin farkkukankaaseen.

Siinä sitä kirahvia tikataan kiinni. Palasissa oli valmiina liimaharso takana, jonka avulla palaset ennen tikkausta silitettiin kankaalle.

Tuumailin, että mitähän näistä tulee, mutta aika turhaa pohdintaa, pussukka tietenkin! Farkun lahje oli sen verran kapea, että jatko-ompeluksessa lisäsin leveyttä omista varastoista löytyneistä paloista. Tuo sydämellisen kukan olin jo aiemmin valmiiksi applikoinut, joten helpolla pääsin.

Pussukka on pohjan kohdalta 24 cm leveä ja 21 cm korkea.

Mahtuu paljon kaikeknlaista tärkeää!

Jos mietit, miksi kirahvilla on erilaiset jalat, niin syy on siinä, että toinen jalka on tekojalka, joka on asennettu pahasti katkenneen etujalan tilalle. 

Lahkeen toiseen päähän ompelin perhosen ja kukan. Levennystä tälle puolelle tuli tummasta farkkukankaasta. Tähän en jaksanut applikoida mitään, vaan ompelin ystäviltä saamani perhoset liihottelemaan. Tähän asti ne ovat kaunistaneet ompeluhuoneen musalaitteen kautinta . Ovat varmaan tyytyväisempiä tässä uudessa tehtävässään. 

Vuorissa on molemmilla reunoilla taskut ja toiseen taskuun ompelin pienen palan muumiaiheisesta kankaasta.

Applikaatioiden lisäksi käytin pintaa koristamaan koneen omia tikkauskuvioita.

Välissä on ohut laukkuhuopa,  joten tätä pussukkaa ei ihan helpolla lytätä.

Kirahvista tuli oikea hymytyttö! 

Kaapelitehtaan kässäfestareilta ostin erivärisiä pampuloita ja tähän vetoketjun avausta helpottamaan pääsivät punainen ja keltainen pallukka.

Itikoita oli mökillä ihan liikaa, jos ei tuullut. Suojaksi täytyi ommella verkkarit. Kangas on ollut kaapissa jo useamman vuoden, joten varsinaista käyttökohdetta  jota varten olen sen ostanut, en edes muista.

Koska minulla on silmälasiongelma, olen enimmäkseen puikotellut. Ei tarvitse tarkasti nähdä, kuten perinteisessä heksagoneja käsin ommeltavassa mökkityössä.

Työpaikkani kevään lyhytkurssilla osallistuin keraamisten laatojen kurssille. Olipas kiva kurssi! Seuraavien laattojen kohdalla jo tietäisin, mitä ja miten pitää ja kannattaa tehdä.

Kukkalaatta pääsi mökin seinälle, ainakin toistaiseksi. Tuossa se vino laatta on hieman vinossa, mutta miehen toivomuksesta jälkeenpäin suoristettu ihan jesarin voimin paikallaan pysyväksi. Tuo oikean alareunan ampiainen painaa niin paljon, että se painollaan vetää taulun väkisin vinoon. 

Sulon kanssa toivotellaan aurinkoisia päiviä!

ommel 2019

Tänään alkoi kolmipäiväinen ommel 2019 Espoossa. Olihan siellä piipahdettava, kun en viime vuonna päässyt.

Paikalle oli järjestetty ilmainen bussikuljetus Kiasman pysäkiltä ja sama reitti jatkuu läpi viikonlopun. Olisi minulla matkakorttikin, mutta Espoo on minulle paikoitellen aikamoinen musta aukko. Päivän ensimmäinen bussi lähti klo 12 ja oli tupaten täynnä. Osassa penkkejä istui kolmekin ihmistä kahden paikalla ja käytävällä seistiin vieri vieressä. Onneksi bussissa oli hyvä ilmastointi. Perillä oli myös ruuhkaa joihinkin putiikkeihin.

Tilkkutöitä oli jonkin verran esillä ja tietenkin niitä tutkailin tarkasti. 

Kiinnostavia, taitavasti tehtyjä vaatteita oli esillä. Tämän paidan keltainen helmaosa oli muodikkaasti tikattu!

Kaunista jälkeä.

Nämä kudotut huivit olivat erittäin kauniita. Nämä ovat ammattiopisto Tavastian  oppilastöitä.

Tämä farkkukankainen teos on takki.

Siinä on paljon erikoisia yksityiskohtia.

Espoon tilkkukilta ja samalla Finn Quilt oli paikalla toisessa kerroksessa ja Ihalaisen Pirjon ohjauksessa ryhdyin ompeluhommiin.

He olivat stanssanneet kirjastossa kasakaupalla kuvioita kankaista joissa oli liimaharso valmiiksi silitettynä. Näistä paloista sai koota mieleisensä työn. 

Otin tällaisen kirahvin työstettäväksi. Silitin ja ompelin farkun lahkeelle. Saa nähdä, mitä tästä syntyy. Tämä olikin ainoa työpaja, johon osallistuin. Työpajoja olisi ollut monenlaisia pientä maksua vastaan, jotkut taisi olla ilmaisia.

Kun yhtään tilkkukangaskauppiasta ei tielleni osunut (siis niitä ei ollut), ihastelin niin kovasti trikoita, että huomaamatta olin jo kassajonossa kangasnipun kanssa. Jonossa takanaolevalle naiselle sanoin, että palaan tähän kohtaan takaisin, käyn vaan vielä hakemassa tuon bambi-kankaan. Se on niin söpöä! Samoin tuo pupukangas. Näistä tulee joillekin pienille jotain. Mustavaloisesta teen puseron ja ihan reunimmaisesta mekon.

Illan aikana ompelin itselleni yhden tunikan, mutta en mistään näistä kankaista. 

Valmista syntyi tästä lakukankaasta. En jaksa enää kuvata mokomaa, ehkä joskus toiste. Vaikka yhteiskuva muiden valmistuneiden kanssa.

Aurinkoista viikonloppua!

niin värikästä, että!

Eilisestä laatikoista paljastui puisia, värikkäitä helmiä. Näitä voi laittaa vetoketjun lukkoihin nyöriä koristamaan.

Ja kukaan ei ollut arvannut oikein : (

Tämän päivän luukun kangas näyttää kuvassa hieman oudolta, mutta on luonnossa kaunista. Arvaa mitä tässä laatikossa on!

Jotkut kynttilät sulaa tosi kovasti.

Nämä ovat aika hauskan näköisiä!

Paistoin tänään kaksi taateli-kahvikakkua. Siis näissä on myös vahvaa kahvia. Tuommoisia kakkuja kutsutaan kahvikakuiksi tai kuivakakuksi. Toivottavasti ei tullut ihan hirveän kuiva, en ole maistanut vielä. Piparkakkutaikina odottaa jääkaapissa huomista leivontaa.

Tänään oli vuorossa pojalle collegepuku.

Mitähän huomenna? 

löytyihän se oikein arvannut!

Irma oli arvannut oikein nämä liidut sekä edellisen laatikon ratkojat. Saa nähdä, tulisiko kolmaskin oikea arvaus peräkkäin!

Vieläkään niitä 19 päivän kommentteja ei voi katsoa blogista, mutta hallinnon puolelta pystyin ne lukemaan. Sieltä se voittaja löytyi.

Ja Helena, tee ihmeessä tonttupatalappuja! Niistä tulee ihan hauskoja ilman naamaakin, jos tekee jouluisesta kankaasta.

Tämäkin on minun suosikkikangasta! Tässä nyt paljastuu, että kaikki nämä on minun ihastuskankaita. Paljon on jo tavaroita laatikoista löytynyt, mutta vielä on tämä ja kolme muuta jäljellä. Ja arvaa mitä nyt on vuorossa.

Tänään oli viimeinen työpäivä tänä vuonna. 

Olen nyt ommellut näitä pikkuisia vaatteita. Tämän kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta. Aivan ihanaa bambikangasta. Nyt siitä sukeutui pikkuinen mekko. Voi kun olisi itsekin niin pieni, että saumat hurauttaisi sekunnissa! Mutta pitkän ihmisen vaatteissa on kamalan pitkät saumat.