Olen luultavasti lukenut aivan liikaa noita huovutusta käsitteleviä juttuja. Viime yönä olin huopunut kiinni peittoon ja patjaan. Yritin epätoivoisesti käänty sängyssäni, enkä onnistunut. Sitten yritin nostaa peiton päältäni tarkoituksena nousta ylös. Ei onnistunut tämäkkään. Olin jo aivan hiessä yrittäessäni repiä peittoa irti itsestäni. Pidin pienen tauon ja silloin tajusin, että olen huopunut tähän petiin kiinni. Yritin miettiä, sanottiinko niissä huovutusohjeissa miten huovutus puretaan. En muistanut.
Ja tuon kokemuksen jälkeen päätin, että huovutuskirjat saa nyt olla ihan rauhassa. Aika kamalaa, kun en ole edes ikinä huovuttanut ja painajaiset on tuota luokkaa.
Ystävän vauva syntyi lauantaina, joten nyt pitäisi kauniisti kirjoa niitä tietoja peittoon. Tai ainakin kirjoa, ehkä ei niin kauniisti. Ajattelin ripotella ne sinne tänne siihen tokavikaan reunukseen. Niemä ei tietenkään ole paljastettu, ehtii sen sitten myöhemminkin. Toivon lyhyttä nimeä. Jos olisi ollut poika, niin Ed olisi sopiva. Paitsi en osaa tehdä isoa eetä. Koska hän on tyttö, niin ehkä Anu tai Ida. Kamala olisi vaikka Birgitta tuon kirjonnan kannalta. Luulen, että hänelle tulee ihan perusuomalainen nimi, ehkä Aino. Kauhean jännittävää tuo nimiasia. Voihan olla, että vanhemmat päätyvät Peppiin tai Kaijaan, ei voi tietää. Tekisiköhän semmoisen listan nimistä, joita veikkaan annettavaksi tälle pikkuiselle. Löisin sitten itsekseni vetoa joka paivä eri vaihtoehdoista. Täytyy harkita asiaa.
Sunnuntaina olisi korismatsikin, mutta en vielä ole pelikunnossa, en tosiaankaan. Jalkaan sattuu kävellessä, saati sitten jos ampaisisi oikein juoksuun! Ja kai sen murtuman on parempi antaa parantua ensin kunnolla.
Tänään aamulla päätin, että menen illalla aikaisin nukkumaan. No se on lähes joka-aamuinen päätös, mutta tällä hetkellä luulen, että niin tapahtuu. Lähes jännitää tapahtuuko niin vai ei. Tai ainakin sänkyyn menen ajoissa lukemaan. Minun on joka ilta pakko lukea jotain ennen kuin voin käydä nukkumaan, vaikka kello olisi kaksi. Se on se iltasatu, jonka jotenkin aina vaadin nukahtaakseni.