lauantai 25. lokakuuta 2014

aplikoiden

Tilkkukilta Syyrinki päätti tehdä hieman hyväntekeväisyyttä tilkkuillen. Edessä on valtava urakka, mutta aikaakin on reilusti, ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä.
Teemme tällaisen Kim McLeanin suunnitteleman peiton. Juu, ihan tuosta vaan. Kaavat on ostettu ja Töölön Tilkkupaja lahjoitti taustakankaan. Kiltailloissa olemme valinneet tuomistamme kankaista sopivia aplikaatioiden tekoon.


Jokainen sai halutessaan ottaa niin monta mallia ja taustakangasta kuin oletti tekevänsä. Halusin ihan hirveästi aloittaa tällä yhdellä mallilla. Jokaista mallia kun pitää tehdä kaksi kappaletta. Meillä on ihanan suurpiirteiset ohjeet. Ei tarvitse tehdä niistä kahdesta identtisiä. Viime torstaina otin sitten rohkeasti kaksi uutta mallia. Toisesta minun ei tosin tarvitse tehdä kuin yksi kappale.


Jos et millään jaksa kurkistaa peiton kuvaa tuosta linkistä, niin tässä pieni palanen. 

Koko vuoden kestävässä nimppari-kangasvaihdossa oli tällä viikolla yksi onnellinen nimpparisankari


Lähetin hänelle omasta mielestäni suloista, tosin aika kesäistä, vihreää kangasta, jossa on pirtsakoittamassa pinkkisiä kukkia. Ehkä oli viisasta lähettää kesäistä kangasta, niin ei tule mitään paniikkia käytön kanssa. Jos olisin laittanut joulukangasta (useimmat ovat aika yököttäviäkin), niin ystäväni olisi saattanut saada ahdistusta ja ties mitä näppylää, kun olisi  tuskissaan yrittänyt tehdä puoliväkisin jotain jouluompelusta. 
Korttikin on ompeluaiheinen, tosin hieman synkeällä taustalla. Varastoissani oli vain ihan tavallisia valkoisia kirjekuoria, mutta serveteillä niistä saa vaikka miten hienoja. Desiqualin servetistä (käyttämättömästä) leikkasin palan, jossa pöllöilee lintu. Kuvan yläosa mätsää hienosti väriensä puolesta korttiin. Servetin kiinnitin liimaharsolla ja  muistin irroittaa ihan kaikki valkoiset kerrokset servetin toiselta puolelta. Ihan vaan vihjeeksi, jos haluat kokeilla samaa.


Terveiset kirjamessuilta. Enemmän aikaa meni ruokapuolella kaiken maailman herkkuja hämmästellessä. Niinku mitä nääkin nyt sitten on? Omenoita? Tikkareita? Ainakin ne oli isoja, semmosia isohkon omenan kokoisia.


Onneksi rahat oli jo loppu, eikä kortti käynyt juuri missään. Jäi nämä herkut hankkimatta. Jos olet aikeissa mennä sunnuntaina messukeskukseen ja etenkin ruoka- ja viinipuolelle, ota paljon käteistä mukaan. Hyvin harvassa paikassa kävi kortti. Minulta jäi ihanat suklaat saamatta, kun korttilaite ei toiminut, ehkä liian ruuhkaista. Olin tunkenut jo ostokset kassiini ja yhden käsilaukkuun matkaevääksi, mutta harmistuneena jouduin niitä kaivelemaan takaisin tiskille. Palautin kaikki, vaikka suklaalla päällystetyt mantelit teki mieli jättää sinne käsilaukkuun.  Kyllä vain, automaatteja on kaksikin kappaletta, mutta puoli tuntia jonossa, ei kiitos. Ostin minä sieltä herkkuja iltakaffeelle, mutta syötiin ne jo, ja sanon, että erittäin hyviä olivat. Italialaisia makoisia kummallisuuksia.

Mukavaa loppuviikonloppua! 







sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ruotsiin muuttaneet

Tein kolme pikkukukkaroa ja kaikki lähtivät länteen.


Tähän kukkaroon pitää säästää rahoja, joilla voi ostaa keittiöön tarvikkeita. Joko vihanneksia tai kapustoja ja kattiloita. Myös omenoita, koska vuorikangas antaa siihen luvan.



Ulla taisi saada tämän ja hänen täytyy nyt säästää kruunuja takkapuita varten. Kun ne rahat on kasassa, voi alkaa säästää sitä takkaa varten. Sääliksi käy Ullaa.


Halkokukkaron vuoressa on kilpikonnan kuva ja se tarkoittaa, että säästäminen on hidasta. Ei saa masentua. Hauska juttu on se, että vuorikangas on Malmöstä kotoisin ja nyt se palasi sinne minne takaisin. Se ei oikein kotiutunut Helsinkiin hyvin, vaikka oppi kielenkin.


Tämän kukkaron säästöt menevät kaikkeen kivaan, vaikka kukkia itselle tai mitä tahansa.


Vuorikin on ihan hurlumheitä, eikä pakota säästämään mihinkään erityiseen. Kaikissa kukkaroissa on välissä ohut vanu. Ei kuulu kruunujen kilinä niin hyvin.


Tilkkutreffeillä yhdessä työpajassa aloitettu "Neulakirje" on valmistunut. Keltainen iso nappi on se, jonka ympärille kietaistaan tuo vasemmalla hieman näkyvä ruskehtava nauha. Se on kiinnityssysteemi. Saattaa olla, ja onkin niin, että laitoin nappeja enemmän kuin oli annettu.


Koska tein omasta työstäni muita hoikemman, saksitaskusta tuli sen verran matala, ettei siihen nyt aleta laittamaan mitään saksia. ei niitä hienojakaan. Nyt sieltä hieman kurkistaa tuota helmilankaa, jolla nuo reunatkin on ommeltu.


Kukkiva puu jatkuu takapuolelle. On aika outo lajike, kun kukkia on molemmissa päissä. Tämä on ehkä se alapää vai olisiko parempi sanoa juurakko. Kyllä, kukkiva juurikko.

Tavattoman hyvää alkavaa viikkoa kaikille!











lauantai 11. lokakuuta 2014

Terkut treffeiltä!

Tämä päivä oli kyllä koko syksyn piristys, eikä vain ihanan aurinkoisen ilman vuoksi. Espoon kilta järjesti Tyttöjenpäivän Tilkkutreffit ja hienosti järjestikin. Ainakaan minä en osannut kaivata mitään lisää enkä pitänyt mitään turhana. Syyrinkiläisiä tilkkuilijoita oli paikalla ainakin 6. 


Espoon killan tekemiä patalappuja roikkui naulakon täydeltä. Vaatteet laitettiin ihan toiseen naulakkoon, tietenkin. Olen hieman helposti eksyvää sorttia tuolla liikenteessä, mutta löysin automaattisen auto-pälättäjän avulla ensin Lean luokse ja sitten yhdessä Espooseen. Siellä olikin jo kahvit ja herkulliset sämpylät odottamassa. Oli hauska tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kahvittelujen jälkeen siirryimme työpajoihin. Minun ryhmä aloitti tekemällä Neulakirjettä. Saimme valmiit tuotepakkaukset ja neulat alkoivat suihkia sukkelaan. 


Voitte ihailla minun somia napinläpipistoja, jotka voivat olla nimeltään myös joitain muita. Pistot ovat tarkoituksella tehty eri mittaisiksi. Hieman jäi kesken tämä työ, mutta valmistunee tuota pikaa. Valmiiksi leikatut päällinen ja vuori oli kiinnitetty liimaharsolla yhteen. Alkuperäinen oli kyllä hieman leveämpi, mutta leikkasin semmoiset reilut pari senttiä pois. Tietenkään nyt en voi tehdä mitään saksitaskua, mutta en haluakaan. Paisti ihan pienille saksille. Tämän jälkeen oli ruokatuinti. Herkullista kasvissosekeittoa hyvässä seurassa, nam!

Seuraavana oli vuorossa paperikankaan tekemistä. Sen voi laskea askartelun puolelle ja olen kehnojen kuningas niissä hommissa. Mutta yllätys yllätys, tämä askartelu sopi minulle, koska mitään valmista mallia ei ollut. Semmoinen samanlaisen kukkasen värkkääminen silkkipaperista saa minut voimaan huonosti, kädet alkaa vapista ja silmät verestää. Paperikankaan tekeminen oli ihan toista maata, sai laittaa pohjakankaalle (valkoinen lakanakangas) vehnäjauho-vesiseoksesta tehdyllä mömmöllä ihan mitä vaan. Esim. toista kangasta, lehdestä otettuja sivuja, pitsejä, servettejä, teepusseja (kuivuneita) ja muuta semmoista sopivaa. Maritta Tilkkululla-blogista innostui kovasti teepusseista ja etenkin punertavista teelaaduista. Olisko ollut jotain hibiskusta. Ajattelinkin yllättää hänet ja lähettää kaikki kuivattamani teepussit lahjaksi. Tosin olen aika huono juomaan teetä. Mutta jos joku teistä kittaa teetä päivittäin, voisi auttaa minua saamaan niitää pusseja. Koska ei ollut sääntöjä, sain aikaan oikein hienon teoksen. Siihen on käytetty pohjakangasta, servettejä, vanhaa aikakausilehteä ja vanhaa ruotsinkielistä kirjaa. 


Tuolla naisella on synttärit ja se on kutsunut yhden herran luokseen kahville. Miestä ei kuulu ei näy ja daami on jo epätoivoinen, puolimasentunut ja nälissään. Taustalla näkyy naisen puutarha, jossa hän oli ajatellut tarjota suussa sulavaa kohokasta, kahvia ja kakkua tälle Tinderissä tapaamalleen miehelle. Kyseessä olisi vielä ensitapaaminen. Nainen lohduttautuu sillä, että hänellä on sentään akvaario ja sen asukit suloistuttamassa  elämäänsä, jos tämä jo lähes ketkuksi naisen mielessä muuttunut ukko ei saavukaan. Kalat ja osteri yrittävät piristää naista pyörähtelemällä vastapäivään ja tekemällä voltteja molempiin suuntiin kerien. Ja kuten arvaatkin, herra kyllä tulee, mutta hieman myöhässä, koska hän on käynyt ostamassa naiselle paljon lahjoja ja jopa tehnyt ihastuttavan ristipistoksen ja kirjoittanut runon, ruotsiksi. Loppujen lopuksi pariskunta tutustui siinä ruusupenkkien ympäröimänä ja elelevät nykyään onnellisina yhdessä Espoon Kivenlahdessa. Heillä on merinäköala toisen kerroksen makuuhuoneesta. Olen kateellinen, siitä näköalasta, vielä enemmän, jos se olisi Helsingissä ja ainakin kuudennessa kerroksessa.

Viimeiseen työpaja oli Monotypia. Tarkoittaa yksivedosta. Se vasta hauskaa olikin! Vaikka noissahan on kaksi vedosta. Ensin tuo koko oranssi alue, jossa on ollut vaahteranlehdet ja niiden kohdille jäänyt valkoiset aukot. Sitten niiden vaahteranlehtien kalvoon jättämät lehtiruotien kuvat ovat se  toinen kierros.


Ja helppoa! Tein innostuksen vallassa kaksikin työtä, tai oikeastaan kolme, mutta se yksi jäi kuvaamatta. Näköjään. Minulla on painovärejä kotona, joten aion tehdä joitain äärettömän hauskoja lappusia lisää. Kankaana on lakanakangas ja sitä minulla riittää. Tuossa on käytetty mallina syksyn lehtiä ja niitäkin on hieman tuossa pihalla. Harmi, etten tajunnut kysyä Tilkku & Tilkku-blogin Arjalta, saisinko hänen runsaasta lehtivalikoimastaan säkillisen lehtiä. Täytyy pärjäillä omilla. Tosin aion kokeilla kaikenlaista muutakin tapaa tehdä tuollaista painohommaa.


Pika-arpajaisista voitin kansion, jossa on kankaiset päälliset ja siinä keskellä iloinen tilkkuilu.


Myös tämä kirja tuli arpajaispalkintona. Pääarpajaisissa, joihin osallistui koko kansa, minulla olisi ollut numero 1, mutta voitto ei tullut sinne päinkään. Ei haittaa, maailmassa on nyt joku toinen iloinen kauniin peiton uusi omistaja. 

Loppukahveja ja ihania piirakoita maistellessa saimme aivan ihanan "iltasadun" Riitta Grönroosin kertomana. Ja tarina oli Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Riittalla on  ollut tilkkutyönäyttely Siivet, jonka innoittajana on ollut tämän kirjan tarina. Riitta esittelli diojen avulla näyttelyyn kuuluneet työnsä ja kertoi samalla kirjan tarinaa. Kerta kaikkisen upeita töitä. Hänen töitä oli myös Treffeillä nähtävänä.
Riitan esitystä parempaa tapaa päättää tämä hauska päiviä tuskin olisi ollut. Paitsi pidempi esitys. Ainakin itse olisin voinut kuunnella ja katsella kauemminkin.
Kiitos kaikille ahkerille espoolaisille hyvin järjestetystä päivästä, mielenkiintoisista pajoista, ihanista itsetehdyistä sämpylöistä ja piirakoista. Kiitos kaikille tilkkuilijoille, niin tutuille, tutiksi tulleille kuin tuntemattomille upeasta seurasta. Kiitos paikalla olleille kauppiaille rahojeni vastaanottamisesta. Ihan maltillista meininkiä, vaikka kaikki näki miten suuri kassi minulla oli pois lähtiessä. Oikeasti siellä oli 3 metriä bambuvanua, kangasta vain muutama hassu lappunen. Ja aplikaationeuloja ja hieman ompelulankaa. Ja kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän kaiken. 
Hyvää viikonloppua ja vältelkää flunssaa!