Terkut treffeiltä!

Tämä päivä oli kyllä koko syksyn piristys, eikä vain ihanan aurinkoisen ilman vuoksi. Espoon kilta järjesti Tyttöjenpäivän Tilkkutreffit ja hienosti järjestikin. Ainakaan minä en osannut kaivata mitään lisää enkä pitänyt mitään turhana. Syyrinkiläisiä tilkkuilijoita oli paikalla ainakin 6. 

Espoon killan tekemiä patalappuja roikkui naulakon täydeltä. Vaatteet laitettiin ihan toiseen naulakkoon, tietenkin. Olen hieman helposti eksyvää sorttia tuolla liikenteessä, mutta löysin automaattisen auto-pälättäjän avulla ensin Lean luokse ja sitten yhdessä Espooseen. Siellä olikin jo kahvit ja herkulliset sämpylät odottamassa. Oli hauska tavata tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin. Kahvittelujen jälkeen siirryimme työpajoihin. Minun ryhmä aloitti tekemällä Neulakirjettä. Saimme valmiit tuotepakkaukset ja neulat alkoivat suihkia sukkelaan. 

Voitte ihailla minun somia napinläpipistoja, jotka voivat olla nimeltään myös joitain muita. Pistot ovat tarkoituksella tehty eri mittaisiksi. Hieman jäi kesken tämä työ, mutta valmistunee tuota pikaa. Valmiiksi leikatut päällinen ja vuori oli kiinnitetty liimaharsolla yhteen. Alkuperäinen oli kyllä hieman leveämpi, mutta leikkasin semmoiset reilut pari senttiä pois. Tietenkään nyt en voi tehdä mitään saksitaskua, mutta en haluakaan. Paisti ihan pienille saksille. Tämän jälkeen oli ruokatuinti. Herkullista kasvissosekeittoa hyvässä seurassa, nam!

Seuraavana oli vuorossa paperikankaan tekemistä. Sen voi laskea askartelun puolelle ja olen kehnojen kuningas niissä hommissa. Mutta yllätys yllätys, tämä askartelu sopi minulle, koska mitään valmista mallia ei ollut. Semmoinen samanlaisen kukkasen värkkääminen silkkipaperista saa minut voimaan huonosti, kädet alkaa vapista ja silmät verestää. Paperikankaan tekeminen oli ihan toista maata, sai laittaa pohjakankaalle (valkoinen lakanakangas) vehnäjauho-vesiseoksesta tehdyllä mömmöllä ihan mitä vaan. Esim. toista kangasta, lehdestä otettuja sivuja, pitsejä, servettejä, teepusseja (kuivuneita) ja muuta semmoista sopivaa. Maritta Tilkkululla-blogista innostui kovasti teepusseista ja etenkin punertavista teelaaduista. Olisko ollut jotain hibiskusta. Ajattelinkin yllättää hänet ja lähettää kaikki kuivattamani teepussit lahjaksi. Tosin olen aika huono juomaan teetä. Mutta jos joku teistä kittaa teetä päivittäin, voisi auttaa minua saamaan niitää pusseja. Koska ei ollut sääntöjä, sain aikaan oikein hienon teoksen. Siihen on käytetty pohjakangasta, servettejä, vanhaa aikakausilehteä ja vanhaa ruotsinkielistä kirjaa. 

Tuolla naisella on synttärit ja se on kutsunut yhden herran luokseen kahville. Miestä ei kuulu ei näy ja daami on jo epätoivoinen, puolimasentunut ja nälissään. Taustalla näkyy naisen puutarha, jossa hän oli ajatellut tarjota suussa sulavaa kohokasta, kahvia ja kakkua tälle Tinderissä tapaamalleen miehelle. Kyseessä olisi vielä ensitapaaminen. Nainen lohduttautuu sillä, että hänellä on sentään akvaario ja sen asukit suloistuttamassa  elämäänsä, jos tämä jo lähes ketkuksi naisen mielessä muuttunut ukko ei saavukaan. Kalat ja osteri yrittävät piristää naista pyörähtelemällä vastapäivään ja tekemällä voltteja molempiin suuntiin kerien. Ja kuten arvaatkin, herra kyllä tulee, mutta hieman myöhässä, koska hän on käynyt ostamassa naiselle paljon lahjoja ja jopa tehnyt ihastuttavan ristipistoksen ja kirjoittanut runon, ruotsiksi. Loppujen lopuksi pariskunta tutustui siinä ruusupenkkien ympäröimänä ja elelevät nykyään onnellisina yhdessä Espoon Kivenlahdessa. Heillä on merinäköala toisen kerroksen makuuhuoneesta. Olen kateellinen, siitä näköalasta, vielä enemmän, jos se olisi Helsingissä ja ainakin kuudennessa kerroksessa.

Viimeiseen työpaja oli Monotypia. Tarkoittaa yksivedosta. Se vasta hauskaa olikin! Vaikka noissahan on kaksi vedosta. Ensin tuo koko oranssi alue, jossa on ollut vaahteranlehdet ja niiden kohdille jäänyt valkoiset aukot. Sitten niiden vaahteranlehtien kalvoon jättämät lehtiruotien kuvat ovat se  toinen kierros.

Ja helppoa! Tein innostuksen vallassa kaksikin työtä, tai oikeastaan kolme, mutta se yksi jäi kuvaamatta. Näköjään. Minulla on painovärejä kotona, joten aion tehdä joitain äärettömän hauskoja lappusia lisää. Kankaana on lakanakangas ja sitä minulla riittää. Tuossa on käytetty mallina syksyn lehtiä ja niitäkin on hieman tuossa pihalla. Harmi, etten tajunnut kysyä Tilkku & Tilkku-blogin Arjalta, saisinko hänen runsaasta lehtivalikoimastaan säkillisen lehtiä. Täytyy pärjäillä omilla. Tosin aion kokeilla kaikenlaista muutakin tapaa tehdä tuollaista painohommaa.

Pika-arpajaisista voitin kansion, jossa on kankaiset päälliset ja siinä keskellä iloinen tilkkuilu.

Myös tämä kirja tuli arpajaispalkintona. Pääarpajaisissa, joihin osallistui koko kansa, minulla olisi ollut numero 1, mutta voitto ei tullut sinne päinkään. Ei haittaa, maailmassa on nyt joku toinen iloinen kauniin peiton uusi omistaja. 

Loppukahveja ja ihania piirakoita maistellessa saimme aivan ihanan "iltasadun" Riitta Grönroosin kertomana. Ja tarina oli Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Riittalla on  ollut tilkkutyönäyttely Siivet, jonka innoittajana on ollut tämän kirjan tarina. Riitta esittelli diojen avulla näyttelyyn kuuluneet työnsä ja kertoi samalla kirjan tarinaa. Kerta kaikkisen upeita töitä. Hänen töitä oli myös Treffeillä nähtävänä.

Riitan esitystä parempaa tapaa päättää tämä hauska päiviä tuskin olisi ollut. Paitsi pidempi esitys. Ainakin itse olisin voinut kuunnella ja katsella kauemminkin.

Kiitos kaikille ahkerille espoolaisille hyvin järjestetystä päivästä, mielenkiintoisista pajoista, ihanista itsetehdyistä sämpylöistä ja piirakoista. Kiitos kaikille tilkkuilijoille, niin tutuille, tutiksi tulleille kuin tuntemattomille upeasta seurasta. Kiitos paikalla olleille kauppiaille rahojeni vastaanottamisesta. Ihan maltillista meininkiä, vaikka kaikki näki miten suuri kassi minulla oli pois lähtiessä. Oikeasti siellä oli 3 metriä bambuvanua, kangasta vain muutama hassu lappunen. Ja aplikaationeuloja ja hieman ompelulankaa. Ja kiitos sinulle, jos jaksoit lukea tämän kaiken. 

Hyvää viikonloppua ja vältelkää flunssaa!