apua tulossa!

Tein viime kesänä serkulleni mökkituliaisiksi peinen ensiapupussukan ja nyt oli suuremmalle tarvetta. Ei serkkuni niin tohelo ole, että koko ajan kompuroisi ja tarvitsisi valtavat varastot laastareita ja desifiointiaineita, vaan Siltamäen Nuorisoseura kaipasi uutta entisen ensiapulaukkunsa tilalle.  

Tämä ei ole mikään pussukka, vaan reilun kokoinen laukku. Leveyttä 32 ja korkeutta 22 cm. Pohjan leveys n. 7 cm.

Laukun toisella puolella huristelee ambulanssi. Kusina on nainen ja hän ajaa melko rauhallisesti. Eli ei kiireellinen tapaus, ilman hälytystä körötellään. Tämä on Siltamäen Nuorisoseuran oma ambulanssi, siksi nuo kirjaimet ikkunassa. Renkaat eivät ole kulumisesta tuolla lailla läikikkäät, vaan kuljettaja rouva hankki pirssiinsä kukalliset renkaat! Ne on nyt suurinta muotia. Harmi, että renkaat ovat juuri nyt sellaisessa asennossa, että kukallisuus ei tule parhaalla mahdollisella tavalla esiin.

Vuori on nuorekkaasta nukke- ja pupukuvioisesta kankaasta. 

Toiselle puolelle tein kaksi taskua, joihin mahtuu paljon tavaraa. Yläreunassa kulkee kuminauha kokoamassa taskupussien suuaukkoja kasaan, ettei ne ihan retkota avoimena. Toisella puolella on vain yksi normaali tasku.

Laukun toisella kyljellä on hoitaja valmiina auttamaan. Hän on hyvän koulutuksen saanut, mutta täytyy muistaa, että tästä kassista löytyy vain ensiapua, isoissa jutuissa on paras mennä päivystykseen!

Tämän puolen tikkasin punaisella langalla, kun taas....

toisella puolella sama kuvio on valkoisella tikattuna. Tämän kuvan näytin jo aiemmin ja kyselin, arvaako kukaan mitä on tulossa. Teje arvasi oikein ja hänelle on pieni palkinto hyvästä arvauksesta, vaikka en sitä mitenkään erityisesti kilpailuksi mainostanutkaan! Onnittelut Tejelle!

Nyt täytyy vaan toivoa, että siltamäkeläiset ovat tyytyväisiä laukkuunsa!

Mukavaa loppuviikkoa! Käykää hiihtämässä tai jossain, ettei mene ihan pelkäksi kisojen katsomiseksi tai ompeluhommiksi!

Nyt jo kukkii!

En ole koskaan ollut kukkaistyttö, enemmän sellainen graafinen, ruutua ja raitaa tyyppi, mutta nyt on tapahtunut kummia. Minusta on tullut hieman hipahtava. Siis vain hieman, ei täydellä volyymilla. 

Innostuin, ellen sitten ihan villiintynyt näihin tulppaaneihin! 

Etelä-Helsingin kansalaisopiston Tilkkukurssilla teimme tulppaanikimppu-blokin ja siitä sinivalkoisesta mallityöstä se sitten lähti. On niin kivaa kokeilla, että minkähän näköinen kimppu tuosta kankaasta tulee, ja entäs tuosta! Aika paljon on yhdessä blokissa näpräämistä, ei ne ihan hetkessä synny.

Eikvätkä pelkät tulppaanit riittäneet kukkaishuumaan. Eilen ostaa päräytin ihanaa kukkakangasta, josta on tulossa tunika tai saattaa tulla mekkokin! Kangas on neulosta, jossa on kauniin sinisellä pohjalla vaaleita kukkia ja lehtiä. Malli on vielä mietinnässä, kun on kaksi kivaa vaihtoehtoa. 

Mutta takaisin tulppaaneihin. Blokki on Carol Dahlströmin kirjasta 101 Full Size Quilt blocks and borders. Oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto blokin kasaamiseen on käyttää freezer-paperia tai lihakaupan paperia. Kankaat taustaa ja vihreitä osia lukuunottamatta ovat jäännöspaloja joistain muista töistä. Erittäin monet ystäviltä saatuja.  

Olisi aika hienoa, jos tämä hippikausi kestäisi niin kauan, että saisin torkkupeiton aikaiseksi. Huomenna on kuitenkin tehtävä ihan muita juttuja.

Hieman mietin, että olisin voinut tehdä blokista kimpun, jossa olisi ollut erivärisiä kukkia.

Olisi saattanut olla hauskan näköistä. Päädyin kuitenkin tylsästi yhteen väriin per blokki. Tosin jotkut kukat on koottu useammasta saman sävyisestä kankaasta, niin oli vähiin jotkut kankaat menneet. Sitä väri-iloittelua en kyllä aio suosia, niin hipiksi en tässä sentään mene. Yritän, että ei tulisi kamalan levoton työ. Siinä onkin yrittämistä! Heti alkoi väsyttämään koko homma. Kuitenkin yritän, että tulee raikas ja kepeä, mutta ei sotkuinen värikasa.

Kukista innostuneena kaivoin esiin monta kesää nähneen hexagon-työn. Sekään ei enää tunnu niin pahalta! Olen jo pari kesää inhonnut sitä ihan hirveästi, mutta taidan jatkaa käsinompelua ensi kesänä, virallisena mökkikäsityönä. Kuten muinakin kesinä. Naapurit varmaan luulee, että teen joka kesä uuden samanlaisen pikkupeiton tai mikä tästä nyt ikinä tuleekaan. Eivät tiedä, että samaa riepua kannan kesä toisensa perään mökille ja syksyn tullen kotiin. Onhan se sentään hieman kasvanut vuosien saatossa. Ja kankaat kohta haperoituneet.

Ja taas takaisin tulppaaneihin. En nyt millään pysy asiassa! Yksi blokki on noin 23 x 23 cm. 

Siinäkin mielessä olen jotenkin sekaisin, kun tämä on tällä hetkellä suosikkini. Vaaleaa liilaa vai violettiako tuo on. Kumpikaan ei kuulu suosikkeihini, mutta nyt tämä näyttää niin ihanalta väriltä. 

 Minulla on talvilomaa tämä viikko! Paljon on kaikkia suunnitelmia viikon varrelle. Keskiviikkona on tarkoitus karauttaa Hollolaan, ei Lahden kisoja katsomaan, vaan äitiä moikkaamaan. 

Reipasta viikkoa kaikille, olet sitten lomalla tai et!

Aurinkoa ystäville!

Ihan mielettömän ihana keväinen ilma osui ystävänpäivän kohdalle!

Mittarissa  +8 astetta, eikä yhtään tuule. Lumet sulaa kohinalla.

Koska en lähettänyt ainuttakaan ystävänpäiväkorttia, niin ojennan tässä teille kaikille virtuaalisen tulppaanikimpun!

 Nämä eivät ole sinisiksi paleltuneita tulppaaneja, vaan yksi Suomi100 teemalla tehdyistä blokeista.

Minua on ystävät kyllä muistaneet! Posti on tuonut paketteja, ihan kuin olisi synttärit. Ihana Martta Wendelinin muistikirja (tarpeeseen, kun en mitään muista), himoittavaa  suklaata kaksin kappalein (herkkulakkossa saa vain haistella, toukokuussa sitten maistella), Sulon taluttimeen roikkumaan hieno kakkapussien kukkaro (todella tarpeeseen), japanilaisella taittelulla tehty kurki kirjanmerkki, "Tsuru" onnenlintu, joka pääsi heti korvaamaan kauppakuittia kirjanmerkkinä ja monta korttia, joista huomaan, että muutama on jäänyt kuvasta pois. Ne ovat koristamassa ompeluhuoneen komeron ovea.

Suuret kiitokset Kati, Irma, Arja, Maritta ja Eija!

Jos jonkun nimi unohtui, johtuu se siitä, että en ole vielä ottanut muistikirjaa käyttöön.

Ei siis tarkoituksella jätetty mainitsematta.

Lisää aurinkoisia päivä kaikille! 

Myös Sulo kiittelee korteista ja lahjoista. 

paljon on tehty ja vähän saatu aikaiseksikin

No on taas ollut muka niin kiire, etten ole ehtinyt ommella mitään. Olen kyllä viettänyt tuolla ompeluhuoneessa paljonkin aikaa, mutta ei ole oikein valmista syntynyt. Sulolle tein lelun, sehän on kyllä hyvin tärkeä ompelus.

Kesä mielessä tein koppakuoriaisen, ettei Sulo sitten ensimmäisen koppiksen tavatessaan säikähdä. Tuskin hän muistaa viime kesästä pieniä otuksia ollenkaan.

 Kuoriainen on pinnaltaan nahkaa, sisuskalut pehmovanua, koivet kangasnauhaa,  häntä letitettyä kengännauhaa ja silmät sekä kieli nahkaa. Ja voin paljastaa, että kaksinkertaisesta nahasta ommeltu kieli on purtu poikki, yksi jaloista on niin ikään syöty ja selän nahkainen erikoiskoristus on aika lailla irti. Niin kovasti Sulo lelustaan piti.

Metriketjua olen tuhlannut oikein urakalla!

A Quilter´s table blogista löysin jo viime vuoden puolella tällaisen kolmen vetoketjun kukkaron. Tai minä sitä nyt kukin haluaa käyttää. Tämä on minulla kukkarona, johon mahtuu huulipuna, pieni muistivihko ja kynä. Rahaakin näyttää olevan ja kortteja matalimmassa osassa. Mikähän siinä on, että kun on yhden tehnyt,tulee halu tehdä jostain toisesta kankaasta uusi. Samanlaisia en yleensä tykkää tehdä, mutta toisinaan tulee oikein vimma tehdä vaikka jokaisesta kankaasta omansa. Kolme näitä tuli tehtyä valmiiksi asti ja yksi keskeneräinen on mallina tekotavasta. 

Marimekon tukevasta kankaasta syntyi aika nappakka kukkaro. En laittanut näihin mihinkään vanua tai tukihuopaa, ainoastaan tukikangasta. Kaikki vetoketjut ja samalla tietenkin taskut ovat kukkaron yhdellä puolella.

Toinen puoli on rauhallisempi. Kukkaron koko on 18 cm leveä ja 13 cm korkea eli tuumissa 7" x 5". Alin tasku on hieman alle 8 cm korkea.

Tein vielä huonekalukankaasta yhden version, mutta siihen ei tullut sivulle kuin yksi tasku. Kangas oli sen verran tuhtia, enkä muutenkaan halunnut "silputa" kankaan pintaa. Tätä voisi käyttää vaikka iltalaukkuna. Jos ei muuta olisi. Ja jos olisi iltalaukkumenoa.

Meillä oli Syyringissä blokki-arpajaiset ja huh-hah-hei, minä voiton vein! Sain 17 hirsimökkiä, joissa jokaisessa on punainen keskusta. Sääntönä oli, että blokin piti olla samaa väriä niin, että tummimmat kankaat tuli reunimmaisiksi. Ihania. Keskineliö on 5 cm ja koko blokki 25 cm. Hieman on erilaisia mittoja ollut, mutta hällä väliä, kaikki on kauniita. Tarvitsen vielä useamman blokin lisää, että saan kootuksi torkkupeiton ihan itselleni. Sitten menen heti torkuille. Ennen sitä täytyy jossain välissä ottaa oikein kaitalesulkeiset ja pistää mökkiurakka pystyyn.

Sulo olisi halunnut testailla, miten hyvä blokkien päällä on maata ja miltä ne maistuvat.

 Sulo kipaisi hakemassa yhden suosikkilelunsa, pienen vihreän lohikäärmeen ja laittoi sen sängylle ja asetti oman päänsä lepäämään siihen viereen. Että jos me molemmat saataisiin tulla? Sulo on saanut tuon lelun Neulanviemää blogin Minnalta. Se on Minnan edesmenneen koiran vanha lelu. Nyt kun Sulo  on melkein aikuisen kokoinen, on hupaisan näköistä, kun iso poika kanniskelee ja leikkii tuolla vauva-ajan lelulla. Se ei edes vingu enää, mutta lienee kovin rakas.

Nyt on työn alla punaista. Tikkasin ensin punaisella langalla ristejä vai rasteja ja toiseen kappaleeseen rohkeasti valkoisella. Arvaapas, mitä tästä syntyy. Teidät, että kappaleita on ainakin kaksi. Muita vihjeitä ei tule. 

Huomenna lähden Etelä-Helsingin kansalaisopiston teatterimatkalle Tampereelle. Kohteena Työväen teatteri ja esitys on Sara ja Erik. Bussimatkalla neulon ehkä sukkaa.

Nyt menen maistelemaan Peran perjantaipiirasta!

Juu, ja on totta, että meillä on pöydässä hieman jouluisen oloiset tabletit!

Mukavaa viikonloppua!