kuka se voittaja nyt sitten on?

Hellurei!

Sunnuntai meni ja nyt ollaan jo maanantaissa. 

 Arvonta on suoritettu ja onnellinen voittaja on anonyymi, joka kirjoitti näin: 

Anonyymi5. maaliskuuta 2018 klo 15.12

Peitto on aivan ihana ja tarina mainio! Tupsuhäntä on oma suosikkini.Pupu unikaverina tuo levolliset unet niin Nonnalle kuin pienelle Eemil pojalle :)

Onnittelut  voittajalle! Laitahan sähköpostia osoitteeseen 

marletekee at gmail.com

 Lauantain vietin hyvässä seurassa heti aamusta alkaen. Auton nokka osoitti länteen ja kohteena Raision Tilkkupäivät. On se vaan niin mukavaa kerran vuodessa edes pyörähtää tuollaisessa tilaisuudessa. Vaikka ei tämä meidän kokopäivän retki ihan pyörähdys ollut.

Tästä työstä ei uskoisi, että se on tehty yhdessä! Raision tilkkurit on porukalla tehneet.

Työssä oli paljon pieniä, hienoja yksityiskohtia. Pyörällä lasketteleva nainen on jotenkin tutun näköinen. Outi Nyytäjä?

Tämä oli jännittävä työ! Sitä oli kiva katsella pitkään. Harmi, että tekijästä ei nyt ole tietoa.

Tiloja oli täytetty kekseliäästi. Melkein joka kolkkaan oli saatu katsottavaa. Tässä portaiden alle oli sisustettu lastenhuone. 

Paljon oli hienoja töitä, mutta tämä lehmä vei sydämen! Niin kaunis katse, että ei kellään toisella! Taiteilija oli Hanna Lystinmäki.

Anarkistiseen luonteeseeni sopivat nämä Karita Kriuskopfin riehakkaat naiset!

Niin on nättejä neitoja!

Päätän raporttini tähän ja kiitän vuolain sanakääntein kaikkia Tilkkupäivät järjestäneitä kiltoja ja Finnquiltin porukoita.

Oikein hyvät bileet oli ja ensi vuonna sitten Kankaanpäähän!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

eläimellistä menoa

Sain taas onnekseni tehdä yhdelle pikkuiselle peiton. 

Kaksi ensimmäistä olivat tyttöjä ja nyt tuli toinen poikavauva. Vauvan vanhemmat on hieman metsässä viihtyviä, semmoisia retkeilijöitä, joten nämä metsän eläimet peitossa sopi varmaan hyvin. Eläimet ovat Elizabeth Hartmanin kirjasta Delightful Desert. Kasvi on samaisesta kirjasta, mutta kukkaset jostain muusta. Peiton koko on 68 x 96 cm eli 27" x 38".

Välissä on bambu vanu ja tikkaus oikeaa revittelyä! Ihan vaan suoraa viivaa yritin ja hyvin onnistui , kun käytin apuvälineenä koneeseen kiinnitettävää ohjainta. Pidän yksinkertaisista asioista, kuten tuollaisesta ruututikkauksesta.

Jos lasta alkaa metsän eläimet pelottaa, voi aina näyttää hänelle näittä söpöjä ja rauhallisia lampaita. Unettavaa katseltavaa, taatusti.

Moi, olen Ricky Raaitahäntä!

Hieman arkana Tupsuhäntänä piileskelen tuon pystyyn kuihtuneelta näyttävän kasvin takana.

Ha-haa, minä en kuulu tähän joukkoon, vaan karkasin Elizabethin kirjasta Fancy Forest ihan tuon Tupsuhänennän takia. Minulla ei ole muuta nimeä kuin Kettu.

Tsauu! Kirjassa nimeni on Freya Fawn, mutta minua voi kutsua Bambiksi. Sääret, joita en teille näytä, ovat pitkät ja hontelot, mutta pysyn hyvin pystyssä, myös liukkailla keleillä. Tykkään kovasti seisoskella jonkun sievän pusikon lähellä ja luon sieltä viehkoja silmäyksiä ohikulkeville lajitovereille.

Moi, minä olen Pamela Puuma. Olen hieman erilainen puuma, koska viihdyn Suomen metsissä. Minua taidettiin ensin luulla ilvekseksi. En ole semmoinen puuma, miksi joitan tietynlaisia naisia kutsutaan. Päin vastoin, olen ihan oikea lajini edustaja ja voin vaikka nälkäisenä napata tuon Bambin, Tupsuhännästä puhumattakaan.

Nyt kun innostuin esittelemään koko jengin, voitkin äänestää kenet sinä haluaisit pääsi alle! Pieni kisa silloin tällöin on paikallaan. Sitten kun aika on eli vaikkapa Marian ilmestymispäivänä eli 18.3. illalla, joskus yhdeksän aikaan, arvon kaikkien suosikkiaan äänestäneiden kesken tyynyn, johon tulee suosikkisi kuva. Onko ok? 

Tarkasti sanottuna tee tämä 18.3.2018 klo 21.00 mennessä:

o valitse suosikkieläin

o kirjoita valintasi kommenttikenttään

o toivota itsellesi onnea ja julkaise kommentti

Viikonloppuna olin Vaasassa ripustamassa tyttären Evakontarina -valokuvanäyttelyä Vaasan kirjastoon. Näyttely on esillä 28.3.2018 asti toisen kerroksen Näyttelykäytävä Teemassa kirjaston ollessa auki. Ihana paikka tämä kirjasto! 

Minkähänlaista olisi olla kirja? Joku ottaisi käteen, lukisi takakannen, silmäilisi sisältöä ja tekisi valinnan. Olenko kiinnostava vai en. Aina yhtä jännää! Täytyykin miettiä tätäkin asiaa oikein ajan kanssa.

Koska kirjonta on vuoden käsityötekniikka, laitan tähän kuvan ommellen tehdystä luovutetun alueen kartasta. Kirjastossa on alakerran vitriineissä Karjalaseuran näyttely vanhoista esineistä ja myös tämä kartta on esillä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!