No onkos tullut kesä nyt talven keskelle... #kässäjoulukalenteri

Tämä on Käsityöblogit FB ryhmän joulukalenteriin liitetty postaus, luukku 17 ja edellisen luukun 16 postaus löytyy 

blogista Knitgrammer

ja luukku nro 18 

Jonnan koukkuja

Muut luukut ja paljon muuta löytyvät 

Käsityöblogit 

 Huomasin, että työkaverilla oli käsityöpussukkana muovipussi. Minua sellainen alkoi heti kauhistuttaa! Päätin, että teen hänelle joululahjaksi kankaisen kässäpussukan. Nautin aina, kun keksin jonkun kohteen, jolle voin tehdä tarpeellisen tavaran. Itsellä on yksi jos toinen pussukka ja aina on kiva kokeilla uutta mallia tai ideaa, mutta eihän yksi ihminen mahdottomia määriä kässäpussukoita tarvitse! Siksi on kiva saada kiinni jokui muovipussin käyttäjä ja saada hänestä kohde seuraavalle työlle.

Minulla oli viimeisellä kerralla tilkkukursin aiheena EPP eli English Paper Piecing ja samalla tekniikalla toteutin kässäpussin.

Perhosen siivet saa helposti salmiakin muotoisesta paperimallineesta leikkaamalla yhden terävän kulman pois. Näitä mallineita voi piirtää itse tai estiä netistä.

Kangas harsitaan  tai kiinnitetään kuvassa käytetyillä pistoilla paperimallineen ympärille. Kuvan pistoilla kun kiinnittää kankaan, pistot eivät mene paperin läpi, eikä niitä tarvitse poistaa saadakseen paperin pois. 

Pidä paperi paikoillaan, kun ompelet kaksi palaa yhteen aivan reunoista pienillä aivepistoilla. Ennen pohjakankaaseen kiinnittämistä ota paperit kuitenkin pois! 

Siipiosien väliin olen laittanut palan tummaa kangasta ilman mallinetta. Siipien terävät kulmat voivat jäädä kuvan mukaisesti, sillä vartalopala tulee niiden päälle. Ompele vielä tuntosarvet muliinilangan muutamalla säikellä ja perhonen on valmis!

Heksagoneista voisi tehdä kukkia perhosten joukkoon.

 Käsinompelu on hyvin rauhoittavaa. Jokaiseen pistoon täytyy keskittyä ja katsoa, että pistot ovat tarpeeksi sileitä, siistejä ja lähes näkymättömiä. 

Pidän tällaisesta hidasteluompeluista. Pisto pistolla eteenpäin sanoi o-pistosihteeri!

Toisella puolella perhoset jatkavat liitelyä. Jokainen on omanlainen. Lankavyyhdin alla on lahjan saajan nimikirjaimet. Pohjakangas on pellavaa ja nyörit pyörittelin puuvillalangoista. Pussissa ei ole vuorta ja se on ommeltu laakasaumoilla.

Jatkoin käsinompelua tehden mini-pienen joulusukan.

Hyvää Joulunaikaa satunnaisille vierailijoille!

Iloinen kirahavi

Edellisessä postauksessa oltiin Espoossa Ommel 2019 -tapahtumassa ja jatkoa seuraa. Siellä osallistuin Espoon killan pisteellä ompelutuokioon, jossa valmiiksi koneella leikattuja palasia applikoitiin farkkukankaaseen.

Siinä sitä kirahvia tikataan kiinni. Palasissa oli valmiina liimaharso takana, jonka avulla palaset ennen tikkausta silitettiin kankaalle.

Tuumailin, että mitähän näistä tulee, mutta aika turhaa pohdintaa, pussukka tietenkin! Farkun lahje oli sen verran kapea, että jatko-ompeluksessa lisäsin leveyttä omista varastoista löytyneistä paloista. Tuo sydämellisen kukan olin jo aiemmin valmiiksi applikoinut, joten helpolla pääsin.

Pussukka on pohjan kohdalta 24 cm leveä ja 21 cm korkea.

Mahtuu paljon kaikeknlaista tärkeää!

Jos mietit, miksi kirahvilla on erilaiset jalat, niin syy on siinä, että toinen jalka on tekojalka, joka on asennettu pahasti katkenneen etujalan tilalle. 

Lahkeen toiseen päähän ompelin perhosen ja kukan. Levennystä tälle puolelle tuli tummasta farkkukankaasta. Tähän en jaksanut applikoida mitään, vaan ompelin ystäviltä saamani perhoset liihottelemaan. Tähän asti ne ovat kaunistaneet ompeluhuoneen musalaitteen kautinta . Ovat varmaan tyytyväisempiä tässä uudessa tehtävässään. 

Vuorissa on molemmilla reunoilla taskut ja toiseen taskuun ompelin pienen palan muumiaiheisesta kankaasta.

Applikaatioiden lisäksi käytin pintaa koristamaan koneen omia tikkauskuvioita.

Välissä on ohut laukkuhuopa,  joten tätä pussukkaa ei ihan helpolla lytätä.

Kirahvista tuli oikea hymytyttö! 

Kaapelitehtaan kässäfestareilta ostin erivärisiä pampuloita ja tähän vetoketjun avausta helpottamaan pääsivät punainen ja keltainen pallukka.

Itikoita oli mökillä ihan liikaa, jos ei tuullut. Suojaksi täytyi ommella verkkarit. Kangas on ollut kaapissa jo useamman vuoden, joten varsinaista käyttökohdetta  jota varten olen sen ostanut, en edes muista.

Koska minulla on silmälasiongelma, olen enimmäkseen puikotellut. Ei tarvitse tarkasti nähdä, kuten perinteisessä heksagoneja käsin ommeltavassa mökkityössä.

Työpaikkani kevään lyhytkurssilla osallistuin keraamisten laatojen kurssille. Olipas kiva kurssi! Seuraavien laattojen kohdalla jo tietäisin, mitä ja miten pitää ja kannattaa tehdä.

Kukkalaatta pääsi mökin seinälle, ainakin toistaiseksi. Tuossa se vino laatta on hieman vinossa, mutta miehen toivomuksesta jälkeenpäin suoristettu ihan jesarin voimin paikallaan pysyväksi. Tuo oikean alareunan ampiainen painaa niin paljon, että se painollaan vetää taulun väkisin vinoon. 

Sulon kanssa toivotellaan aurinkoisia päiviä!

ommel 2019

Tänään alkoi kolmipäiväinen ommel 2019 Espoossa. Olihan siellä piipahdettava, kun en viime vuonna päässyt.

Paikalle oli järjestetty ilmainen bussikuljetus Kiasman pysäkiltä ja sama reitti jatkuu läpi viikonlopun. Olisi minulla matkakorttikin, mutta Espoo on minulle paikoitellen aikamoinen musta aukko. Päivän ensimmäinen bussi lähti klo 12 ja oli tupaten täynnä. Osassa penkkejä istui kolmekin ihmistä kahden paikalla ja käytävällä seistiin vieri vieressä. Onneksi bussissa oli hyvä ilmastointi. Perillä oli myös ruuhkaa joihinkin putiikkeihin.

Tilkkutöitä oli jonkin verran esillä ja tietenkin niitä tutkailin tarkasti. 

Kiinnostavia, taitavasti tehtyjä vaatteita oli esillä. Tämän paidan keltainen helmaosa oli muodikkaasti tikattu!

Kaunista jälkeä.

Nämä kudotut huivit olivat erittäin kauniita. Nämä ovat ammattiopisto Tavastian  oppilastöitä.

Tämä farkkukankainen teos on takki.

Siinä on paljon erikoisia yksityiskohtia.

Espoon tilkkukilta ja samalla Finn Quilt oli paikalla toisessa kerroksessa ja Ihalaisen Pirjon ohjauksessa ryhdyin ompeluhommiin.

He olivat stanssanneet kirjastossa kasakaupalla kuvioita kankaista joissa oli liimaharso valmiiksi silitettynä. Näistä paloista sai koota mieleisensä työn. 

Otin tällaisen kirahvin työstettäväksi. Silitin ja ompelin farkun lahkeelle. Saa nähdä, mitä tästä syntyy. Tämä olikin ainoa työpaja, johon osallistuin. Työpajoja olisi ollut monenlaisia pientä maksua vastaan, jotkut taisi olla ilmaisia.

Kun yhtään tilkkukangaskauppiasta ei tielleni osunut (siis niitä ei ollut), ihastelin niin kovasti trikoita, että huomaamatta olin jo kassajonossa kangasnipun kanssa. Jonossa takanaolevalle naiselle sanoin, että palaan tähän kohtaan takaisin, käyn vaan vielä hakemassa tuon bambi-kankaan. Se on niin söpöä! Samoin tuo pupukangas. Näistä tulee joillekin pienille jotain. Mustavaloisesta teen puseron ja ihan reunimmaisesta mekon.

Illan aikana ompelin itselleni yhden tunikan, mutta en mistään näistä kankaista. 

Valmista syntyi tästä lakukankaasta. En jaksa enää kuvata mokomaa, ehkä joskus toiste. Vaikka yhteiskuva muiden valmistuneiden kanssa.

Aurinkoista viikonloppua!

Kevät kukkaroita

Olin luvannut kiltalaisille kertoa kuinka onnistutaan kehyskukkaron tekemisessä. Olin suunnitellut, että teen valmiiksi eri vaiheissa olevia kukkaroita, joiden avulla on helppo kertoa eri työvaiheista, mutta kuinkas sitten kävikään!

Ajatuksissani tein valmiiksi asti tuon vihreävalkoisen. Vasta, kun sain laitetuksi kukkaro-osan kehykseen hyvin, tajusin, että tämähän piti jättää vaiheeseen!

Olin leikannut valmiiksi tuon vihreän lisäksi ketun ja korkkiset. Seuraavaksi otin ommeltavaksi isomman korkkisen ja sitä tehdessä ajattelin vain, että miltähän tämä näyttää valmiina ja saanko kukkaron tungetuksi kehyksen väliin. Niissä aatoksissa sitten tuli sekin tehtyä valmiiksi saakka ja kyllä se sinne kehykseen mahtui. Siniraitainen, joka on tosi tukevaa marimekkoa,  saa vielä olkahihnan. Tuo nappi ja nauha on koristeita. Myös punaraita ja oikealla oleva "patalappu"-kankainen ovat marimekkoa. Vihreävaloista en muista, taisi sekin olla samaa porukkaa. Minusta nämä kaikki on tosi keväisiä. Raidalliset merellisiä ja muutkin tuo kevään ellei jopa kesän mieleen! 

Vahingossa valmiiksi tuli myös kettukukkaro.

Onneksi ei materiaalit tältä tytöltä lopu kesken! 

Leikkasin lisää eri kankaista ja nyt olin todella tarkkana, että valmista ei syntyisi vahingossakaan!

Onnistuin jättämään eri vaiheisiin neljä kukkaroa, joista yksi puuttuu kuvasta.

Minusta on kiva valita vuorikangas niin, että se sopii päällisen kanssa. Ja vuorin pitää ehdottomasti olla melko vaalea. Korkkisessa kukkarossa on hieman liian tumma vuori, mutta halusin laittaa juuri tuon kankaan vuoriksi, koska se sopii teemaan. Edellisestä kuvasta sen näkee paremmin eli se on kangasta, jossa on viinipullon korkkeja. Olen saanut sen yhdeltä ystävältäni.

Pieniä kolikko- tai korttikukkaroita on kiva tehdä. Ja jos onnistuu tekemään sellaisen jostain ihan vihin viimeisestä kangaspalasta, on fiilis tosi hyvä. Etenkin, jos kukkaro onnistuu. Päälimmäisenö oleva japanilaisesta hieman paksummasta puuvillasta tehty kaksiväriseen kukkaroon taisi mennä viimeinen pala tuota valeaa kangasta.

Seuravalla ostoslistalla, kun kunnon kaupoille pääsen, 

on metriketjua ja monissa väreissä!

Matkakortille oma pikkuinen kukkaro. Toisella puolella on junan kuva ja 

kaksi heijastinanuhaa. 

Nämä kukkarot lähtivät palkinnoiksi joulukalenteriarvonnoissa voittaneille. Kaikkia palkintoja en muistanut edes kuvata.

Näitä neulonta-aiheisia pussukoita tein kaksi ja ovat reilumman kokoisia, mahtuu joku pieni neuletyö vaikka neuletapamiseen. Tykkään kovasti tästä neuleaiheisesta kankaasta. Nämä olivat myös palkintoja.

Ja joskus on vaan tehtävä jotain ihan hömppää!

Iloinen ratsu.

Iloisia päivä!

Nasu ja se kaverit

Sain ystävältäni Kvilttaajalta paljon pieniä kangaspaloja ja lisääksi yhden ihanan Marimekon Nasu-kankaan. Tai Ihaa-kankaan. 

Aikaisemmin olen tehnyt siitä yhden pussukan, kukkaron ja aurinkolasikotelon.

Kankaasta riitti vielä pieneen olkalaukkuun

ja korttikukkaroon! Laukussa on etupuolella tasku ja olkahihna on kiinnitetty hakasilla purjerenkaisiin. 

Talvella kursseilla teimme kolmeosastoisen pussukan. Minulla oli tämä puolivalmiina mallina josta näki, miten vuoret ommellaan. Nyt ompelin sen valmiiksi.

Laukku on tosi ihana, koska tuo kangas on niin kivaa.

Minulla on mielenkiintoinen projektin yhden Ninnin kanssa ja sain häneltä pienen palasen tätä söpöä kangasta. Sain siitä juuri ja juuri pienen kukkaron, kun yhdistin kaksi palasta molemmilla puolilla yhteen.

Kukkaron toinen puoli on se metsä, minne tuo pupu on loikkimassa.

Sulo onkin parhaillaan mökillä ja siellä tämä kuva on otettu, mutta pari viikkoa sitten.

Kun vielä on kukkia raekuuron ja ukonilman jälkeen voimissaan, täytyy niitä kuvata. 

Läksiäislahja ts. rehtorille. Kassissa on vuori ja siinä tasku. Ihan on hänen toivomusten mukainen. Luulisin.

Kauppakassi, josta hänelle tulee me opiston kolme naista mieleen.

Varmaan sinun on vaikea arvata, mitä mikäkin oikein kuvaa ja miksi. Melkein jo laitoin arvauskilpailun pystyyn, mutta taidan nyt kuitenkin jättää arvuuttelematta.

Huomenna on vielä työpäivä, osittain virkistyksen merkeissä, sitten alkaa loma.

Muuten, ihan pakko kertoa, kun tuli tuosta Sulon kielestä mieleen. Yhtenä iltana Sulo oli omalla paikallaan ja katseli minua, kun olin keittiössä. Menin hänen luokseen ja sanoin, että onpas sinulla kieli söpösti. Suusta pilkotti hieman punaista ja koskin siihen. Tuntui oudon kuivalta. Otin ihan sormieni väliin ja aloin vetää. Sulo oli ihan paikallaan ja minä vedin hitaasti minun punaisen sukan esiin. Se oli kuin joku taikatemppu! Sukka oli Sulon kitalaessa, ei siis nieltynä. Vaikka sekin varmaan häneltä onnistuisi.

Toivottavasti on lämmintä muuallakin kuin kokon vieressä. Siinä saattaa heiluvat helmat kärventyä, jos liian lähelle menee. No joo, kyllä ne toppahousutkin voi kärtsätä!

Erittäin hauskaa ja lämmintä Juhannusta!