Villaa ja intian puuvillaa

 

Tervehdys!

Pieniä kukkaroita ihan tilaustyönä. Nämä ovat kooltaan sellaisia, joihin mahtuu useita kortteja. Tuo alemman kukkaron kangas on niin ihanaa ja sitä oli vain pieni pala. Olen sitä säilönyt johonkin tärkeään ja tässä se tärkeä nyt on.

Tämä Hailuotolainen Tikkurineule eli luotolainen on ollut ikuisuusprojekti, mutta vihdoin sain sen valmiiksi. 

Paidassa on kiinnostavia yksityiskohtia kuten selkäpuolen levennykset ja nämä kuvassa näkyvät hihojen kavennukset kyynärpäiden kohdilla.

Olalla on nappirivistö. Niiden alla olan kohdalla oli myös mielenkiintoisesti virkattava osuus. Se sujui helposti, jos osasi virkata myös vasemmalla kädellä. On todella lämmin paita, tein sen Pirtin kehrääämön karstalangasta.

Ja heti perään kesäkolttu! 

Kankaan, intianpuuvillaa,  ostin Tampereen reissulta Taitojamit nimisestä kaupasta. Olen tämän mekon myötä hieman ihastunut punaiseen, joten odotan innolla sopivia kelejä. Mekossa on taskut sivusaumoissa. Taskuton mekko on ihan turha vaate.

Malli on vuoden 2024 Suuresta Käsityölehdestä numerosta 6-7. Siinä on erikoisuutena tuo, että takakappale tulee sivuilta eteen ja vain takakappaleessa on rimpsuhelma. En ole koskaan ollut mikään rimpsumekkotyttö, mutta ajat muuttuvat ja nyt yritän olla kuin kotonani tuossa mekossa.

Hauskan mallinen pussukka vaati kyllä ajatustyötä! 

Kankaat ovat kaikki Marimekkoa. Tämä pussukka paljastuu todella suurisuiseksi! Yhdellä silmäyksellä näkee sisällön. Kiva pussukka pienien neule- tai kirjontatöiden säilyttämiseen.

Kissaihmiselle sopiva läpyskä vetoketjun päässä.

Myös tämä pussukka on tehty Marimekon kankaista.

Kesäinen pikkuliina vaikkapa pihapöydälle. Sitten, kun siellää tarkenee istua.

Serkkuni äidin edesmenneen siskon kansallipuvun hame oli jo melko kulunut, mutta serkkuni pyysi minua tekemään siitä äidilleen olkalaukun. Laukku on muisto rakkaasta siskosta. Tuin kangasta ohuella lakkuhuovalla, jota tikkasin pystyraitojen mukaisesti tukemaan vanhuskangasta.

 Asuun kuuluneista taskuista toinen pääsi laukun kylkeen.

Ompelin sen kiinni niin, että taskun tausta toimii taskuna.  Alkuperäinen tasku on niin matala, ettei siinä oikein voi nenäliinaa kummempaa säilyttää. 

Sisäpuolella on yksi sivutasku vaikka kukkarolle ja kännykälle. 

Ostin uudet farkut, vaikka ne olivat minulle lyhyet. Ajattelin, että kyllä minä jotain keksin. Ja keksinkin. Kotona leikkasin miehen farkkujen lahkeista sopivat pätkät ja ompelin ne jatkoiksi omiini. Selvennykseksi, mieheni ei nyt kulje pohjemittaisissa farkuissa, vaan olin saanut nämä häneltä "omiin hommiini".

Mukavaa kevään odotusta! Minä lähden huomenna hulmuttelemaan mekkojen helmoja Italiaan! Siellä on kuulemma ihan mekkokelit!

mitään ei kannata heittää pois!

Edellisessä postauksessa taisinkin vilauttaa, mitä kirjontapuolella on tekeillä.

 

Tätä työtä kirjoessa tapahtui oikea kunnon moka, jota ei ole mahdollista korjata. Hetken se harmitti, mutta mitäpä tuosta, tekevälle sattuu. PunaPaula blogissaan kertoi omasta mokastaan ja kaikillehan niitä sattuu.

Yläpuolisessa kuvassa näkyy kehyksessä oleva tukikangas, jonka oletin olevan veteen liukenevaa. Mutta olin epähuomiossa ottanut väärästä rullasta ja tämä ei todellakaan liuennut veteen. Tämä on pois revittävää tukimateriaalia. Käsin kirjonnassa se repiminen ei onnistu. 

Ja miten se ylimääräinen tukimateriaali lopputulokseen vaikuttaa?

Tukikankaan alla on erivärisiä kankaita, joiden päälle olen kirjonut eri väreillä. Nyt tukikangas haalentaa taustan värit. Lopputuloksesta ei välttämättä tiedä, että on tällainen moka sattunut.

 Arvaatko, mistä materiaalista nämä pussukat on tehty?

No et varmaankaan, siksipä kerronkin.

Kyseessä on yli 40 vuotta vanhat kurahousut, joita on käyttäneet serkukset. Ensin vanhempi ja nuorempi peri ne sen jälkeen. Kurahousut ovat oikein hyvää materiaalia vaikka pussukkaan. 

Sain ystävältä nämä kurahousut, joista lupasin tehdä hänelle pari pussukkaa. Toisen hän antaa serkulleen ja toinen jää hänelle itselleen. Kurahousuja jäi vielä sen verran, että sain pienen pussukan ylimääräisenä. Hauskat muistot lapsuudesta.

Halusin käyttää kurahousujen olkaimen jotenkin mukaan työhön ja toiseen pussukkaan tein ulkopuolelle pienen taskun ja olkain sulkee taskun.

Molemmissa isoissa pussukoissa on sivutaskut sisäpuolella. Toisessa on vuorena kivaa retkeilyyn liittyvää kangasta. Siinä on polkupyöriä, telttoja ja matkailuvaunu. Uskon, että serkukset ovat joskus retkeilleet yhdessä.

Toisessa pussukassa on taskussa kissakangasta, koska serkku pitää kissoista.

Viimeviikolla pidin Kädentaitomartoille Oodissa Hexagon illan. Ompelimme käsin mallineiden avulla näitä kuusikulmioita.

Lopputuloksena syntyi neulatyyny! Niitähän pitää olla monta joka naisella.

Tänään marttojen kanssa valmistauduttiin viikonlopun Wanhan Sataman Kädentaitomessuille. Marttojen pöydässä voi tutustua ryijyn solmimiseen ja esillä on pieniä ryijyjä sekä vuoden käsityötekniikalla eli tilkkutöinä tehtyjä töitä.

Tämä minun ryijy ei ole perinteinen kaunis ja harmonin teos. Tässä on käytetty monenlaisia materiaaleja aina mummoni suruadressien nauhoista alkaen.

Tervetuloa moikaaamaan, itse olen paikalla lauantaina puoli kahdesta alkaen. Messuilla on varmasti paljon kiinnostavaa nähtävää! 

Väreissä ei ole säästelty!

Käsinpistelytöitä olen tehnyt. Ensin syntyi pieni liina ja heti perään jonkinlainen säilytin. Eli tämä on Kawandi työ ja se tehdään käsinommellen pienistä tilkuista. Tässä työssä pohjakankaan ja päällisen välissä villavatiini.

 

Minulla on yhdestä lahjapeitosta jääneitä Kaffe Fassetin punavoittoisia kukkakankaita ja niistä syntyi pieni Kawandi liina. Kokoa on 28 x 23 cm. Tilkkuja jäi vielä, joten taidan jossain kohdassa tehdä toisenkin.

Farkkurouva on palannut!

Boro tyyliin tilkkua vieriviereen farkkukankaalle. Tässä kohtaa en ollut ihan varma, tuleeko peruspussukka vai pyöreäpohjainen pussukka.

Tuli pyöreäpohjainen säilytin. Ei oikeasti ole näin vino, mutta ei tuo Pisan tornin matkiminen paha juttu ole. 

Säilyttimen sisältä näyttäisi pursuavan mitä sattuu, mutta ei se sellaista ole, ei!

Sieltä tuleva kaksinkertainen kangas on ommeltu vuoriin kiinni ja näin siihen mahtuu enemmänkin tavaraa ja sen saa suljetuksi nauhoilla. Työn korkeus on 15 cm ja halkaisija 14 cm.

On ehkä hieman hankala saada tolkkua tästä kuvasta, mutta siinä onsäilyttimen sisus. Kiltailloissa meillä tulee olla omat kahvi/teemukit ja kaikilla on hienot kuljetuspussukat niitä varten. Minä olen aika vähän käynyt killassa ja nyt oli ensimmäinen kerta kun minullakin on kuljetuskalusto kahvimukille ja leipälautaselle.  Koska kilta on aika harvoin ja minä vielä harvemmin paikalla, tälle oli ensisijainen tehtävä olla kirjontatyön säilytyspaikka.

 Kiltalaisilta kuulin, että Martta lehdessä on samalla tekniikalle tehty samanlainen työ. Posti ei ole vielä tuonut meille tätä lehteä, joten odotan innolla! Olenkohan oikein tosi Martta, kun olen samanlaisen törpön osannut tehdä kuin lehdessä on! 

Pieni kurkistus valmistumassa olevaan kirjontatyöhön.

Sulon kanssa päiväkävelyllä jokirannassa. Joella oli porukkaa suksilla ja ilman. Yksi pikkukaveri makasi mahallaan jäällä ja isä otti kuvia. Kysyin, uitko sinä, kun poika ikään kuin polski. Hän vastasi uivansa, vaikka ei oikeasti osaakaan. Sanoin, että nyt voit kuitenkin kertoa, että olet uinut keskellä jokea. 

Ihan melkein liian kaunista, kun kaikenmaailman varvut ja talventörröttäjät ovat kepeän lumen peittäminä.

Aurinkoista tulevaa viikkoa!

Jouluisat kankaat ja sairastuvan porukkaa

 Aurinkoista alkanutta vuotta 2026!

Viimevuoden puolella tilasin PeeKaa sta kuvassa näkyvän hirsimökkiviivaimen. Se on tuo oikeanpuoleinen viivain. Idean viivaimen käyttöön hirsimökkejä rakentaessa sain Tilkkutie blogista. Todella hyvä ja näppärä viivain, helpottaa kummasti. Ei pahemmin tarvitse trimmailla! Viivaimen avulla leikataan ensin soiroja ja niistä tarvittava määrä tarvittavan kokoisia pötkylöitä.

En ole joulukangas(kaan) ihminen, mutta silti sellaisia löytyi kaapista. Pistin lähes kaikki kankaat mittojen mukaisesti viivottimen avulla suikaleiksi. Näistä oli tarkoitus tehdä pieni peitto eräälle jouluvauvalle.

Testasin tätä josjus aikoja sitten jostain ostamaani Miracle Marking Systemiä tikkauskuvion merkitsemiseksi. 

Toimi oikein hyvin noin pienen pinnan kanssa. Tosin aika paljon tuli hienon hienoa jauhetta pitkin pöytää, mutta saattoi jouhtua tekijän kokemattomuudesta.

Testasin ensin ihan muualle kuin varsinaiseen työhön. Kokeilusta syntyi pieni pussukka. Pituus noin 6", leveys 4" ja korkeus noin 2,5". 

Päädystä katsottuna pussukka näyttää tällaiselta. Täysin tarpeeton, mutta ei sitä tikattua kangasta voinut roskiinkaan laittaa! Osastolle aika tavaran nauttii.

Itse työn tikkauksen merkitsemiseen en sitten käyttänyt tuota jauhetta, vaikka ei se ollenkaan hassumpaa ollut. Työn tikkaukset merkitsin tuolla aiemmassa kuvassa näkyvillä kynillä. Erityisesti tuo hoikka turkoosin värinen kynä ohuella liidulla oli hyvä, mutta tarvitsin valkoisiin kohtiin värillistä liitua ja sitä löytyi vain paksusta kynästä. 

Olisin käyttänyt mielelläni vihreää enemmän, mutta sitäpä ei sitten ollutkaan. Peiton korkeus 31,5" (80 cm) ja leveys 27" (68 cm). Pesin peiton koneessa, jotta kaikki merkinnät lähtivät varmasti pois ja halusin nähdä, kuinka erityisesti valkoisessa kankaassa oleville kultaisille kohdille käy. Ei käynyt kuinkaan.

Peiton tausta on samaa kangasta kuin tuo pussukka. 

Peiton kulmaan laitoin vielä varmuudeksi tuollaisen Yuo are a star! merkin, jos se ei muuten olisi tullut selväksi! ; D

Olen joskus kauan sitten ommellut tuollaisia 4" x 4" (10 x 10 cm) raidallisia paloja ilman mitään järkeä. Olin ommellut ne vanulle ja kaikki 9 palaa lopuksi yhteen. Sitä olen sitten useamman kerran pyöritellyt käsissäni, että mikä tästäkin tulee. Kooltaan se ei oikein sopinut tyynyksi, ei myöskään pussukaksi. Nyt sitten välähti lopultakin, että patalappu!

Patalapuksi tämä oli juuri oikean kokoinen, kunhan taittoi kulmat kohti keskustaa ja surautti saumat kulmista keskustaan. Ripustuslenkki täytyi muistaa kiinnittää myös ja jättää kääntöaukko, jonka sitten ompelin käsin kiinni. Valmis työ on 8 x 8" (20 x 20 cm).

Sairastuvalla on jo pitempään kärsivällisesti istunut ja odottanut vuoroaan tämä porukka. Kaikilla on kovassa ja riehakkaassa menossa  syntyneitä vammoja, joita alan nyt hoitamaan. Alinna on rotta, jota ei ehkä enää rotunsa edustajaksi tunnista. Pesukarhulla on toinen jalka entuudestaan toista lyhyempi, sekin jonkin onnettomuuden jälkiä. Nyt ommellaan vain ihan pintahaavoja kasaan, ei amputaatioita eikä muitakaan isoja operaatioita.

ompelua, konitohtorin hommia ja lelun korjausta

 Marraskuun iloja on vuosikausia ollut Tampereen kädentaitomessut. Jo monen vuonna olen käynyt ystäväni Kikin kanssa perjantaisin. Silloin ei ole kovaa tungosta.  Ostokset olivat maltilliset, vaikka toinen toistaan ihanampia lankoja olisi ollut kasapäin.  Kangasostokset jäivät sashikokankaiden lisäksi vain yhteen ihanaan nallekankaan palaseen. Vaan eipäs! Ostin Hento Stylen laadukkaita t-paita trikoita valkoisen ja meleeratun beigen. 

Olin varannut pöydän Tapanilan kylätilan joulumyyjäisiin ja halusin tehdä sinne muiden juttujen lisäksi nallekankaasta pussukoita ja teinkin. Mutta jouduin pöydän perumaan, koska minulla onkin Espoon Omniassa kiinnostava kasvojen kirjontakurssi. Haluan kovasti kehittyä kirjonnassa ja siksi se kurssi on minulle tärkeä. Pois en halua jäädä.

Vuorikankaat ovat melko vaaleita, en voi sietää mustia vuoria.

Nallet ovat kovin lutusia <3

Ompelin kääntöpussin käsitöitä varten ja nallekangas pääsi tässä työssä nyörinkujaksi. Eipä sitä tainnut juuri enempää jäädäkään, ehkä pikkuinen pala.

Tuo ihanan pirteä lanka on Eldurin Raanu Sampoa. Siitä tulee jossain vaiheessa sukat. Vaaleahkon ruskehtava beige on Lumoavan Babyalpakkaa. Aivan mielettömän pehmeää! Näitä lankoja varten ostin Petit Knitin Cumulus tee paidan ohjeet. Että sellaista sitten, kun nyt keskeneräiset neuleet ovat valmiina. En edes keri näitä lankoja, ennen kuin voin alkaa tehdä niistä sitä mitä pitääkin.

Sulo aina tulee kurkistelemaan minun käsityöpajan ovelle. Hän viihtyy täällä erinomaisesti, vaikka tilaa on vähän. Hän kuuntelee myös maanantaisin minun vironkielen etätunnin! Voimme varmaan kohtapuoleen keskenämme jotain pientä puhetta pitää viroksi.

Heittäydyin tuossa jokunen aika sitten konitohtoriksi. Kävin Viikin ratsastustallilla paikkaamassa heidän tekohevosta, Flikkaa. Hepo sai uuden hännän, vanha oli jonnekin kadonnut. Ensin tosin piti täyttää takamus, sieltä oli lihat kadonnut kokonaan! Onneksi sain Etolasta hankittua uutta tilalle. Ompelin paikkoja takapuoleen, kylkiin ja korvatkin täytyi kiinnittää uusiksi. Siitä tuli ihan hyvä hepo, jota ratsastuskoululaiset satuloivat ja laittavat suitsia ja muuta sellaista.

En ole itse ratsastanut kuin kerran lapsena. Tälla reppanalla oli iho repeillyt kyljistäkin. En ollenkaan ymmärrä, onko ehkä tapahtunut eläinrääkkäystä.

Minulle on tullut paljon kokemusta erilaisten elikoiden korjaamisesta. Tämä tyttären koiran, Veikon, joulukoira on ollut useasti hoitopöydällä. Nyt oli nahka kärsinyt pahasti, täytyi suunnitella suurempi operaatio.

Päädyin tekemään koiralle villahousut, kun talvikin on tulossa. Sillä on poskessa punainen paikka, kirsua on korjattu, vihreä takki on saanut punaisen alaosan ja kaulurin allekin olen jonkinlaisen tähtikankaisen paikan laittanut. Korvat on aivan riekaleet, semmoiset typistetyt. 

Tässä tämä voimakashampainen Veikko katselee parvekkeella ohikulkijoita. Kuva on elokuulta. On aita vehreä ja kukkakin kauniina. 

Pojat ovat hyviä kavereita ja ottavat pieniä lepohetkiä riehunnan välissä näin sievästi. Veikko on napannut possun kainaloon, leikki varmaan jatkui possun retuutuksella, sillä se oli menettänyt saparonsa.