pussukoita, korjausompleua ja keskeneräisiä neuleita

Nyt olen ehtinyt ompelukoneellekin ja mitäpä sieltä muuta syntyi kuin pussukoita!

Aika tavanomaista, mutta kankaat on oikein hienoja. 

Tuo takana oleva ison pussukkan kankaan ostin Tampereen kädentaitomessuilta ja nyt se on jo päässyt käyttöön. 

Hupsis! Kuva on väärin päin, mutta nyt en jaksa sitä alkaa veivata. Kyllä kuvasta näkyy, että vuori on raidallinen ja siinä. on tasku. Oranssikankaisen pussukan olen nimennyt pullukaksi. Pinkin kangas on softshelliä ja siinäkin on vuori, koska kangas on nurjalta puolen ihanan pehmoinen, mutta musta.

Tein muutaman projektipussukan, niin voin aloittaa lisää neuleita!

Talokankaan olen joskus ihastuksissani ostanut Eurokankaasta ja se on hiaman paksumpaa canvasta. Kummassakaan pussissa ei ole vuoria, surautin ne saumurilla.

Tässäpä Milo-pojan toppaliivi, jolle kävi kalpaten, kun Veikko tarttui rinnuksiin. Ompelin muutaman paikan palkeenkielien päälle ja liivistä tuli ihan hyvä.

Keskeneräisiä neulomuksia. Kynsikkäistä pitäisi tehdä vielä lapaset eli neuloa sellaiset lapasosat, jotka saa tarvittaessa käännettyä pois ja pystyy vaikkapa  räpläämään kännykkää tai mitä nyyt sitten tekeekään.

Ja tässä on se raikulipoika, toppiksen repijä Veikko! Syötävän suloinen, mutta varustettu naskalihampailla, joiden käyttämisen kohteita hän ei oikein osaa vielä valita oikein. Tästä tapauksesta opittiin, että Veikko ei lähesty pukeutuneita kollegojaan, kunnes ei käy heti kiinni rinnuksiin. Milo on australian terrieri, söpö hänkin.

 

kolmas kerta toden sanoo!

 Elokuussa pidimme yhden tilkkuryhmän kanssa mukavan ompeluviikonlopun Vääksyssä. Minulla on tilkkuilussa ollut melko hyvä tauko, mutta nyt innostuin värkkäämään pussukoita useamman kappaleen verran.

Olen säilönyt näitä ihania Fassetin kankaanpalasia jo useamman vuoden. Nyt pistin elämän risaiseksi ja kankaanloput palasiksi! Tästä piti tulla pussukka, jossa on vetoketjun alapuolella tukiraudat. Ei tullut, kun pussukasta tuli liian pieni eikä tukiraudat mahtuneet niille tarkoitettuun uraan. Vaikka olin kovin tarkasti mitannut! Kaikenlaista voi tapahtua.

Heksagon pussukasta tein alun alkaen ihan tavallisen mallisen. Nämä heksat on ommeltu koneella puolikkaista heksoista. 

Lopultakin sain mittaukset osumaan sen verran hyvin, että sain tukiraudat paikoilleen! Hieman jouduin "säätämään" (=purkamaan ja ompelemaan uusiksi), mutta mahtuivat juuri ja juuri paikoilleen.

Harjoitus tekee mestarin! Ei nyt ihan mestarityötä syntynyt, vaikka tukiraudat hulahtivat kolmanteen pussukkaan paikoilleen näppärästi.

Minun pussuikoihin tulee aina vaalea vuori! Sen verran olen sisältä mustista laukuista ja pussukoista tavaroita kaivellut, että jos asialle voi jotain tehdä, niin tehdään!

Kuvasta näkee, miten kivan suuri suuaukko näillä tukirautapussukoilla on! Ja suuaukko pysyy auki, kun vetoketju on avattu kokonaan.

Muutenkin tukirautapussukat näyttävät ryhdikkiltä. Tuntuu hieman siltä näin viikon sairastettua, että kaipaisin itsellenikin jonkinlaiset tukiraudat.

Ja koko jengi koossa. Mikä on sinun suosikki?

Ompeluhuoneessa on huiskin haiskin uuden peiton aloitus.

Inspiraation sain Saijan Kesäpeitosta. Ehkä tästä tulee kevätpeitto. 

Hyvää alkavaa viikkoa!

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle... #kässäjoulukalenteri

Tämä on Käsityöblogit FB ryhmän joulukalenteriin liitetty postaus, luukku 17 ja edellisen luukun 16 postaus löytyy 

blogista Knitgrammer

ja luukku nro 18 

Jonnan koukkuja

Muut luukut ja paljon muuta löytyvät 

Käsityöblogit 

 Huomasin, että työkaverilla oli käsityöpussukkana muovipussi. Minua sellainen alkoi heti kauhistuttaa! Päätin, että teen hänelle joululahjaksi kankaisen kässäpussukan. Nautin aina, kun keksin jonkun kohteen, jolle voin tehdä tarpeellisen tavaran. Itsellä on yksi jos toinen pussukka ja aina on kiva kokeilla uutta mallia tai ideaa, mutta eihän yksi ihminen mahdottomia määriä kässäpussukoita tarvitse! Siksi on kiva saada kiinni jokui muovipussin käyttäjä ja saada hänestä kohde seuraavalle työlle.

Minulla oli viimeisellä kerralla tilkkukursin aiheena EPP eli English Paper Piecing ja samalla tekniikalla toteutin kässäpussin.

Perhosen siivet saa helposti salmiakin muotoisesta paperimallineesta leikkaamalla yhden terävän kulman pois. Näitä mallineita voi piirtää itse tai estiä netistä.

Kangas harsitaan  tai kiinnitetään kuvassa käytetyillä pistoilla paperimallineen ympärille. Kuvan pistoilla kun kiinnittää kankaan, pistot eivät mene paperin läpi, eikä niitä tarvitse poistaa saadakseen paperin pois. 

Pidä paperi paikoillaan, kun ompelet kaksi palaa yhteen aivan reunoista pienillä aivepistoilla. Ennen pohjakankaaseen kiinnittämistä ota paperit kuitenkin pois! 

Siipiosien väliin olen laittanut palan tummaa kangasta ilman mallinetta. Siipien terävät kulmat voivat jäädä kuvan mukaisesti, sillä vartalopala tulee niiden päälle. Ompele vielä tuntosarvet muliinilangan muutamalla säikellä ja perhonen on valmis!

Heksagoneista voisi tehdä kukkia perhosten joukkoon.

 Käsinompelu on hyvin rauhoittavaa. Jokaiseen pistoon täytyy keskittyä ja katsoa, että pistot ovat tarpeeksi sileitä, siistejä ja lähes näkymättömiä. 

Pidän tällaisesta hidasteluompeluista. Pisto pistolla eteenpäin sanoi o-pistosihteeri!

Toisella puolella perhoset jatkavat liitelyä. Jokainen on omanlainen. Lankavyyhdin alla on lahjan saajan nimikirjaimet. Pohjakangas on pellavaa ja nyörit pyörittelin puuvillalangoista. Pussissa ei ole vuorta ja se on ommeltu laakasaumoilla.

Jatkoin käsinompelua tehden mini-pienen joulusukan.

Hyvää Joulunaikaa satunnaisille vierailijoille!

puuta, betonia, tilkkuja ja mosaiikkia

 

Pitkästä aikaa pussukkahommia. Löytyi kivaa maatuska kangasta Marimekon Muija kankaan pariksi ja siitä syntyi Tosi muija -pussukka.

Takapuolella on vain yksi maatuska. Tästä kuvasta näkeekin tikkauksen hyvin.

Jaa, että mikä tuo mosaiikki pussukan alla on?

Kässäkoulussa oli vuorossa mosaiikki. Tämä on ollut semmoinen "olis joskus kiva kokeilla" -juttu ja nyt on kokeiltu. Ystävän kirppikseltä löytämä Ikean iso tarjotin oli juuri sopiva tähän. Halusin tehdä glögitarjoittimen ja siihen sommittelin sopivan kuvan. Tässä vaiheessa mosaiikit on liimattu paikoilleen ja saumausaine on levitetty työhön.

Ylimääräinen saumausaine on pyyhitty pois ja mosaiikit kiillotettu.

Maalasin tarjoitttimen valkoiseksi, tuli raikkaamman näköiseksi. Tervetuloa glögille, kun on sen aika. Tässä kuvassa tarjotin on pallin päällä ja hätätapauksessa sitä voi käyttää pikkupöytänä.

Päällystin myös kukkaruukun. Tilkkuilijana kuvioksi tuli perinteinen tilkkutyökuvio eli tähti. Kohtuullisen hyvin se onnistuin mosaiikeistakin.

Putsattuna ja kiillotettuna. Ei ehkä juuri kanervan väreihin sopiva, mutta en pelkkää ruukkua halunnut kuvaan.

Ennen mosaiikkihommia meillä oli betonitöitä. Tein betonilähiön. Viisi eri kokoista kerrostaloa muodostaa Lintulan. Ja nimen mukaisesti useimmissa taloissa on lintu-aiheinen muraali.

Talot on maalattu akryyliväreillä, ikkunan piirretty tussilla ja muraalit on serveteistä lakalla seinille kiinnitetty. Lopuksi koko talot on lakattu.

Talojen toisella kapealla seinällä on hieman erilaiset muraalit.

Tänään päästiin työstämään vanerille puupiirros laattaa.

Taltta ei ole ihan omin työkalu, kerran olen kokeillut mökillä ihan oikeita talttoja, kun yritin kaadetun koivun runkoon koristeita tehdä. Taltta hajosi melkein heti ja siihen se homma jäi. Vanerilevy oli huomattavasti pehmeämpää ja homma sujui halpistaltoillakin. Linolevylle tarkoitetun talttasarjan olin ostanut mökille, tarkoituksena, että olisin tehnyt jonkun linokuvion, mutta värjäsin vain niitä villalankoja ja linolevyt jäi kaivertamatta. Taloja syntyi jälleen. 

Kotona testasin eilen kaivertamalla tuon pienen puukuvioisen laatan. Koska siinä ei ollut pinnalla väriä, en osannut nähdä, että osa laatasta oli liian kohollaan ja niihin kohtiin tuli myös väriä näihin ensimmäisiin kokeiluihin.

Huomenna olisi sitten vuorossa itse painamistyö. Vähän kyllä jännittää, miten saan värit onnistumaan. Ehkä olisi pitänyt tehdä vähän yksinkertaisempi kaiverrus. Pelkkiä viivoja, vaikka # merkki.

kun kerran vauhtiin pääsee, ...

. ..niin kaikenlaista pussukkaa syntyy!

Pieniä kirjekuorien mallisia pussukoita.

Nämä suljetaan vain nyöriä napin ympäri kieputtaen.

Marimekkoa! Olen varmaan ihan syntymästä asti imenyt marimekkoa itseeni. Mummon sisko oli marimekon tehtaalla töissä ja sieltä he saivat ostaa edullisesti hieman epäkurantteja kankaita. Niistä mummo ompeli minulle ja siskolle mekkoja. Unikko on alunperin Maija Isolan vuonna 1965 suunnittelema, mutta Kristiina Isolan 2007 päivittämä printti ja nimikin uusiutui "mini-unikoksi". Aika söpö ja raikas.

Tämä pieni sinisävyinen on kasattu resursseista. Nämä molemmat lähtevät Japaniin ja siksi tähän pieneen laitoin keskelle japanilaisen Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa "lepo" kangasta. Ishimoto on suunnitellut marimekolle yli 300 eri kuosia!

Siinä molemmat odottavat matkaan pääsyä.

Aikaisemmin esittelin Kierrätyskeskuksesta ostamistani mattojen näytepaloista pehmusteen eteisen penkille. Samalla reissulla ostin pitkänukkaisia mattojen mallipaloja olevan kansion. Kovan kansiosta repimisen jälkeen kasasin niistä seinälle pienen ryijyn. Tämä on makkarissa ja katselen sitä usein. Pidän tuosta, miten olen nuo palat asetellut. Asettelussa ei ole mitään järkeä.

Tilasin alennusmyynnistä kasvivärjäyskirjan ja sitä noutaessani sattui silmiin erilainen marimekko-opus ja ostin senkin. 

Taito -lehti on ihan minun suosikki! Siinä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja eri kädentaitojen aloilta. Ja kivoja ohjeita. Ja olipas hauska huomata, että tytär oli kuvannut mm. nämä kolttien käsityöperinteestä kertovan jutun kuvat.

Jotenkin elämä muuttuu jännittävämmäksi, kun illat pimenee ja myrsky riuhtoo nurkissa. Kynttilät ovat syttyneet ja muitakin valoja olen jo viritellyt. 

Olen kyllä syksyn lapsi, vaikkakin aika vanha lapsi. Ehkä se on tuo hämäryys ja se, kun iänkaikkinen kesän kirkkaus vihdoinkin himmenee. Olin jo hieman kyllästynyt kesään. Syyssateita en kaipaa päiväsaikaan, mutta satakoon yöllä, jos on tarpeen. 

Lomatekemisiä

 Kesäloma meni ja hyvä niin. En olisi jaksanut yhtään enempää lomailla. Ompelurintamalla eikovin paljoa tapahtunut, paitsi vaateompelussa. Kolme mekkoa,  paitapusero ja hattuja/lippiksiä.

Meillä oli pienellä porukalla ompelupäivä ja siellä ompelin mekkoa, mutta kotiin tultua tuli tarve ommella pieni pussukka. Tähän innosti tilkkuystävien resurssilaatikoista löytyneet palat.

Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. Tikkaus on puoliympyrä, jonka tikkasin niin, että ensin ompelin pussukan etusaumat yhteen ja näin sain yhden kappaleen, jota tikata. Leveyttä löytyy pohjasta 18 sentin verran ja korkeutta 12 cm, pohjan leveys on 5 cm.

Pieni tasku pienille tavaroille.

Hellemekko siskon Intiasta tuomasta kankaasta. Näitä indigo-värjättyjä kankaita sain jo muutamia vuosia sitten, mutta vain yhden hihattoman paidan olin tätä ennen tehnyt. Huomaa mökkiläisen helle-look: villasukat ja crocsit!

Niin ikään intialaisesta puuvillasta paitapusero. Tämä on kyllä ollut napinläpiä vailla valmiina. Ompelukoneen ohjekirja oli hukassa enkä ollut tällä Pfaffin koneella aiemmin napinläpiä tehnyt ja tarvitsin ohjeet kummallista napinläpihärveliä varten. Sitten yhtenä yönä, en tiedä nukuinko vai olinko valveilla, tajuntaan kuitenkin tuli koordinaatit, mistä ohjekirjan löytäisin. Aamulla sitten kävelin ensimmäisenä työhuoneeseen ja siellähän se oli, työpöydän alla olevan tulostimen päällä. Taas yksi kotoinen "geokätkö" selvitetty. 

Pidän tästä kaulusmallista ja taidan tehdä toisenkin puseron samalla kaavalla, joka on Ottobre vuodelta 2016.

Tämä paitamekko on Suuri käsityölehden 4/2021 ja kaava on Lumoan kaava, kangas Sakapakasta ostettua Nuppua. Kuvaamattomat mekot ovat Salapakan trikoota ja toinen pellavaa, jonka ostin joskus Tampereen kädentaitomessuilta.

Innostuin lomalla lankojen värjäyksestä kasveilla. Ihan olin kuin ison talon emäntä porisevien patojen äärellä! Varmaan jotkut naapurit ajattelivat, että nyt se on alkanut laittaa ruokaa ulkona, kun heti aamusta seisoin tuntikaupalla pihalla kattilan äärellä. No etikkaa kun kävin lainaamassa, parissa mökissä rouvat kysyivät heti, että mitä väriä siitä saa? Kysyin toiselta, eikö tullut mieleen, että ruokaan sitä tarvitsisin, niin ei ollut käynytkään mielessä. Värjäyshommiin minä sitä tarvitsin, että oikeassa olivat. Kauniita värejä kaikki. Kuvasta puuttuu näköjään ainakin yksi vihreä. Liemiä keittelin koivun ja haavan lehdistä, puna- ja keltasipulin kuorista, jäviruo'on röyhyistä, lupiinin kukista, avokadon kuorista ja siemenistä sekä mustapavuista. Saattoi olla muutakin, jota en nyt muistanut.

Pitkästä aikaa tein kehyskukkaro laukun. Tämä meni naapurin rouvalle. 

Vuorina Marimekkoa.

Mökillä voi vain haaveilla jäätelöstä ja lähemmäs haavetta yritin päästä tekemällä tällaisia lankatötteröitä.

Aurinkoista elokuuta!