perjantai 30. marraskuuta 2018

joulukalenteri

 En ollut vähääkään ajatellut joulukalenterin tekoa, mutta kun kaupassa oli puoleen hintaa oivallinen kalenterin runko, niin mikä ettei?


Töihin mennessä piipahdin yhtenä päivänä Granit-liikkeeseen ja näin siellä puisen lokerikon. Kysyin hintaa ja myyjä sanoi, että kun on enää muutama, niin ovat puoleen hintaan. Sopi minulle hyvin. Myyjä kysyi, tiedänkö jo mitä laitan latikoihin. Sanoin, että en, mutta tiedän mitä teen laatikoille.


Maalaan sen valkoiseksi ja laatikoiden etupaneelit päällystän kankailla.
No siitähän tuli ihan kelpo kalenteri kuitenkin. Laatikot toimivat luukkuina ja ne on täytetty kaikenlaisella ompeluun ja käsitöihin liittyvillä pienillä tarvikkeilla.
Näin syntyi Tilpehöörikalenteri.


Ensimmäinen luukku on sininen kukka. 
Laatikon koko on 7 x 7 cm ja syvyys 10 cm. Ei ihan suuria juttuja mahdu, mutta käsityötarvikkeissa löytyy paljon pientä ja tärkeää tilpehööriä.
Arvaatko, mitä ekassa laatikossa on?





perjantai 23. marraskuuta 2018

sshhh, täällä nukutaan vielä!

Syysväsymys on iskenyt Pinkku-pingviiniin ja hänen ystäväänsä Kalaan.


Hyvät on unenlahjat kaveruksilla; vaikka ompelukone hurisi ja neula taisi osua heihinkin, ei uni keskeytynyt. Miten olenkaan mieltynyt tällaisiin nukkuviin tyyppeihin. Jokunen aika sitten tein nukkuvan karhutyynyn ja nyt tämä. Voisiko se kuvastaa omaa väsymyksen tilaa? No en oikeesti ole noin poikki, vaikka välillä hieman väsyttää, yleensä aamuisin. Karhulle tein silmälasit, että sain sille avonaiset silmät, mutta Pinkku saa luvan nukkua.
Kaikenlaisia väsymyksiä niitä onkin. Kevätväsymys, syysväsymys ja kaamosväsymys. Välissä on kesä ja silloin ei kai ole mitään erityisväsymystä, ihan vaan tavallista perusväsymystä. Aika kamalaa. Koko vuosi pelkkää väsyä, jos huonosti sattuisi. 


Uusimmassa Love Patchwork & Quilting lehdessä oli ohjeet mm. tähän pieneen työhön. Lehdessä se oli seinävaate, minulta syntyi vauvanpeitto. Laitoin tilkkutäkkiin molempiin suuntiin yhden rivin lisää. Ja levitin myös lakanaa hieman. Työstä tuli tällä tavalla suurennettuna melkein 18" x 21" (46 x 53 cm). Lehden työn koko on 14" x 17". Ja nyt siellä jo jollain laskukone raksuttaa, että minkäs kokonen yksi neliö on? Kyllä, se on valmiina 3,5".



Laittelin kaikkia ihania kangaspaloja, omia ja saatuja tilkkutäkkiin. Taustakankaasi flanellia ja välissä puuvillavanu. 


Tikkasin peitto-osuuden ruutujen kulmasta kulmaan ja Piknkun aluslakanan vapaalla konetikkauksella. Sydämiä pyörittelin, kun kerran kangaskin on niin sydämellinen. Aika suoria noista tikkauksita tuli, vaikka en malttanut käyttää apuvälineitä enkä piirtää liidulla suoria.


Nyt on tämä hulpiopussukoiden teko tehty niin helpoksi! Ei tarvitse etsiä kankaista sopivia hulpioita, kun on keksitty valmistaa kangasta, joka on pelkkää hulpiota! Väripallukoiden väleihin on laitettu mukavia lauseita. Tykkään tästä kankaasta melkein yhtä paljon kuin tuosta Pinkusta.
Nyt on kello jo niin niin paljon, että pitäisi kömpiä itsekin peiton alle ja panna silmät kiinni.

Huomenna Kaapelitehtaalle Martin markkinoille. Tuossa peitossa on muuten nimenomaan Martinpäivän hanhi oikeassa alakulmassa. 

Iloista viikonloppua!


sunnuntai 18. marraskuuta 2018

ylle, alle ja viereen



Lumesta ei ole tietoakaan, mutta siitä huolimatta minä väsään lumiukkoja.
Tiedän hyvin, mitä puurolautaselle jouluaattona laitetaan, mutta mitä sen lautasen alle? Sitä mietin ja tässäpä ratkaisu. Lumiukko-aiheiset "mug rugit" tietenkin. Kivat ukkelit, koska eivät sula vaikka lautanen olisi miten kuuma.



Kolmea erilaista ja neljäskin tekeillä. Päälimmäisessä on keskellä printtikangas, keskimmäinen netistä ostettu Amanda Weatherillin malli ja alinna ihan kamalasta lumiukkokankaasta vuosien takaa. Yritin saada siitä siedettävän, mutta en onnistunut. Toisaalta, on hyvä olla yksi ruma. Se saa muut näyttämään oikein kauniilta.


Minulla on paha tapa innostua jostain ja tehdä niitä sitten kymmenen. Onneksi en ole tämän kanssa ainoa. Kehyskukkaroita on syksyn mittaan syntynyt iso pino, enkä kaikkia suinkaan ole täällä esitellyt! Nyt kuitenkin kaksi eri syistä kivaa yksilöä. Tämä on tehty naapurin artekin nojatuolien vanhoista kankaista. No ei mennyt koko nojatuolin kankaat tähän, ainoastaan pala niskatyynyn taustasta. Se oli kohtuullisen kulumatonta. Olin aiemmin ostanut muutamia mieleisiä hihamerkkejä Soma-putiikista ilman mitään kohdetta. Aina se kohde sitten putkahtaa ja tähän kukkaroon juuri tämä merkki sopi hyvin.


Kukkaron olisi merkillinen ilman merkkiäkin. Onnistuin ilman suurta mielenmasennusta tekemään kaksiosaisen kukkaron! Haastetta oli, mutta kasassa pysyy ja mekanismi toimii. Reissukukkaro tuon merkin tekstin vuoksi ja reissussa tarvitaan onnea. Sitä tuo vuoren hevosenkenkäkangas. 


Tämä pussukka syntyi, kun ystävälle väkersin kännykkäpussukkaa. Se meni ihan huonoksi, enkä ole sitä sen koommin edes katsonut. Kai sen voisi korjata, mutta helpompi on tehdä uusi. Kokeilumielessä tein kehyskukkaron, vaikka vetskarillista tilattiin. Olen yhä niin uskomaton, en meinaa uskoa mitä sanotaan. Minusta tästä tuli oikein söpö, jos hän ei olisi huolinut, olisin pitänyt mielihyvin itse. Toinen puoli on tuollaista viherruutua, välissä ohut laukkuhuopa.


Perjantaina olin muutamien kiltalaisten kanssa Tampereen kädentaitomessuilla. Ostetut kankaat on pestyt ja jotkut jo ompeluksessa. Ostin myös Ehta-kaavat, joilla eilen saunan jälkeen päräytin koti/yömekon. Siis ei mikään paituli, vaan mekko.  En tykkää tuosta paituli-sanasta yhtään, se on ällöttävä. Tämä kangas on ostettu jo marimekon ystävämyynnistä, mutta koska on hieman outoa minulle, siis tämä kangas, tein siitä kotikäyttöisen vaatteen. Kuvassa minulla on tavanomainen huoliteltu aamulook. Sehän on aika sekava tilanne, kun on just herännyt ja alkaa napsimaan kuvia ennen kuin on kunnolla tajuissaan.


Kaavassa oli kivat sivutaskut, joita harjoituksena tähänkin tein. Tikkasin kaksoisneulalla, tulee hieman huolitellumpi meiniki.


Miehelle ompelin t-paidan sillä aikaa, kun hän oli Sulo-koiran kanssa ulkona. Kangas on joskus kesällä ostettu ties mistä ja ties mitä varten.



Ei tullut lottovoitto ja sitä kautta makeaa elämää, joten oli ihan pakko imellyttää tätä päivää jätksi-t-paidalla. En voi millään voittaa lotossa, koska en sitä juuri koskaan pelaa, mutta silti. 


Kankaan ostin perjantaina messuilta. Vaikka tästä tuli t-paita, laitoin siihenkin taskut. Kesällä, kun on kovin kuuma, voin muina naisina tallustella viileät jätskit sulamattomina iholla. Nautin jo pelkästä ajatuksesta. Ja jos joku edes ajattelee, että nämä olisi mehujäitä, niin ei ole. Nämä ovat ihania italialaisia herkkujäätelöitä! Sitruunaa, kirsikkaa, mustaa viinimarjaa ja omenaa. Kaikki mielettömän hyviä.


Face Bookissa laitoin profiilikuvaksi yhdet kasvot ja tässä nyt toiset. Tilkkumaalausta, kivaa pitkästä aikaa. Minun oppilaat ei kyllä näistä innostunut, ei sitten yhtään.