ylle, alle ja viereen

Lumesta ei ole tietoakaan, mutta siitä huolimatta minä väsään lumiukkoja.

Tiedän hyvin, mitä puurolautaselle jouluaattona laitetaan, mutta mitä sen lautasen alle? Sitä mietin ja tässäpä ratkaisu. Lumiukko-aiheiset "mug rugit" tietenkin. Kivat ukkelit, koska eivät sula vaikka lautanen olisi miten kuuma.

Kolmea erilaista ja neljäskin tekeillä. Päälimmäisessä on keskellä printtikangas, keskimmäinen netistä ostettu Amanda Weatherillin malli ja alinna ihan kamalasta lumiukkokankaasta vuosien takaa. Yritin saada siitä siedettävän, mutta en onnistunut. Toisaalta, on hyvä olla yksi ruma. Se saa muut näyttämään oikein kauniilta.

Minulla on paha tapa innostua jostain ja tehdä niitä sitten kymmenen. Onneksi en ole tämän kanssa ainoa. Kehyskukkaroita on syksyn mittaan syntynyt iso pino, enkä kaikkia suinkaan ole täällä esitellyt! Nyt kuitenkin kaksi eri syistä kivaa yksilöä. Tämä on tehty naapurin artekin nojatuolien vanhoista kankaista. No ei mennyt koko nojatuolin kankaat tähän, ainoastaan pala niskatyynyn taustasta. Se oli kohtuullisen kulumatonta. Olin aiemmin ostanut muutamia mieleisiä hihamerkkejä Soma-putiikista ilman mitään kohdetta. Aina se kohde sitten putkahtaa ja tähän kukkaroon juuri tämä merkki sopi hyvin.

Kukkaron olisi merkillinen ilman merkkiäkin. Onnistuin ilman suurta mielenmasennusta tekemään kaksiosaisen kukkaron! Haastetta oli, mutta kasassa pysyy ja mekanismi toimii. Reissukukkaro tuon merkin tekstin vuoksi ja reissussa tarvitaan onnea. Sitä tuo vuoren hevosenkenkäkangas. 

Tämä pussukka syntyi, kun ystävälle väkersin kännykkäpussukkaa. Se meni ihan huonoksi, enkä ole sitä sen koommin edes katsonut. Kai sen voisi korjata, mutta helpompi on tehdä uusi. Kokeilumielessä tein kehyskukkaron, vaikka vetskarillista tilattiin. Olen yhä niin uskomaton, en meinaa uskoa mitä sanotaan. Minusta tästä tuli oikein söpö, jos hän ei olisi huolinut, olisin pitänyt mielihyvin itse. Toinen puoli on tuollaista viherruutua, välissä ohut laukkuhuopa.

Perjantaina olin muutamien kiltalaisten kanssa Tampereen kädentaitomessuilla. Ostetut kankaat on pestyt ja jotkut jo ompeluksessa. Ostin myös Ehta-kaavat, joilla eilen saunan jälkeen päräytin koti/yömekon. Siis ei mikään paituli, vaan mekko.  En tykkää tuosta paituli-sanasta yhtään, se on ällöttävä. Tämä kangas on ostettu jo marimekon ystävämyynnistä, mutta koska on hieman outoa minulle, siis tämä kangas, tein siitä kotikäyttöisen vaatteen. Kuvassa minulla on tavanomainen huoliteltu aamulook. Sehän on aika sekava tilanne, kun on just herännyt ja alkaa napsimaan kuvia ennen kuin on kunnolla tajuissaan.

Kaavassa oli kivat sivutaskut, joita harjoituksena tähänkin tein. Tikkasin kaksoisneulalla, tulee hieman huolitellumpi meiniki.

Miehelle ompelin t-paidan sillä aikaa, kun hän oli Sulo-koiran kanssa ulkona. Kangas on joskus kesällä ostettu ties mistä ja ties mitä varten.

Ei tullut lottovoitto ja sitä kautta makeaa elämää, joten oli ihan pakko imellyttää tätä päivää jätksi-t-paidalla. En voi millään voittaa lotossa, koska en sitä juuri koskaan pelaa, mutta silti. 

Kankaan ostin perjantaina messuilta. Vaikka tästä tuli t-paita, laitoin siihenkin taskut. Kesällä, kun on kovin kuuma, voin muina naisina tallustella viileät jätskit sulamattomina iholla. Nautin jo pelkästä ajatuksesta. Ja jos joku edes ajattelee, että nämä olisi mehujäitä, niin ei ole. Nämä ovat ihania italialaisia herkkujäätelöitä! Sitruunaa, kirsikkaa, mustaa viinimarjaa ja omenaa. Kaikki mielettömän hyviä.

Face Bookissa laitoin profiilikuvaksi yhdet kasvot ja tässä nyt toiset. Tilkkumaalausta, kivaa pitkästä aikaa. Minun oppilaat ei kyllä näistä innostunut, ei sitten yhtään.