kun kerran vauhtiin pääsee, ...

. ..niin kaikenlaista pussukkaa syntyy!

Pieniä kirjekuorien mallisia pussukoita.

Nämä suljetaan vain nyöriä napin ympäri kieputtaen.

Marimekkoa! Olen varmaan ihan syntymästä asti imenyt marimekkoa itseeni. Mummon sisko oli marimekon tehtaalla töissä ja sieltä he saivat ostaa edullisesti hieman epäkurantteja kankaita. Niistä mummo ompeli minulle ja siskolle mekkoja. Unikko on alunperin Maija Isolan vuonna 1965 suunnittelema, mutta Kristiina Isolan 2007 päivittämä printti ja nimikin uusiutui "mini-unikoksi". Aika söpö ja raikas.

Tämä pieni sinisävyinen on kasattu resursseista. Nämä molemmat lähtevät Japaniin ja siksi tähän pieneen laitoin keskelle japanilaisen Fujiwo Ishimoton suunnittelemaa "lepo" kangasta. Ishimoto on suunnitellut marimekolle yli 300 eri kuosia!

Siinä molemmat odottavat matkaan pääsyä.

Aikaisemmin esittelin Kierrätyskeskuksesta ostamistani mattojen näytepaloista pehmusteen eteisen penkille. Samalla reissulla ostin pitkänukkaisia mattojen mallipaloja olevan kansion. Kovan kansiosta repimisen jälkeen kasasin niistä seinälle pienen ryijyn. Tämä on makkarissa ja katselen sitä usein. Pidän tuosta, miten olen nuo palat asetellut. Asettelussa ei ole mitään järkeä.

Tilasin alennusmyynnistä kasvivärjäyskirjan ja sitä noutaessani sattui silmiin erilainen marimekko-opus ja ostin senkin. 

Taito -lehti on ihan minun suosikki! Siinä on niin paljon mielenkiintoisia juttuja eri kädentaitojen aloilta. Ja kivoja ohjeita. Ja olipas hauska huomata, että tytär oli kuvannut mm. nämä kolttien käsityöperinteestä kertovan jutun kuvat.

Jotenkin elämä muuttuu jännittävämmäksi, kun illat pimenee ja myrsky riuhtoo nurkissa. Kynttilät ovat syttyneet ja muitakin valoja olen jo viritellyt. 

Olen kyllä syksyn lapsi, vaikkakin aika vanha lapsi. Ehkä se on tuo hämäryys ja se, kun iänkaikkinen kesän kirkkaus vihdoinkin himmenee. Olin jo hieman kyllästynyt kesään. Syyssateita en kaipaa päiväsaikaan, mutta satakoon yöllä, jos on tarpeen. 

Lomatekemisiä

 Kesäloma meni ja hyvä niin. En olisi jaksanut yhtään enempää lomailla. Ompelurintamalla eikovin paljoa tapahtunut, paitsi vaateompelussa. Kolme mekkoa,  paitapusero ja hattuja/lippiksiä.

Meillä oli pienellä porukalla ompelupäivä ja siellä ompelin mekkoa, mutta kotiin tultua tuli tarve ommella pieni pussukka. Tähän innosti tilkkuystävien resurssilaatikoista löytyneet palat.

Toiselta puolelta pussukka näyttää tältä. Tikkaus on puoliympyrä, jonka tikkasin niin, että ensin ompelin pussukan etusaumat yhteen ja näin sain yhden kappaleen, jota tikata. Leveyttä löytyy pohjasta 18 sentin verran ja korkeutta 12 cm, pohjan leveys on 5 cm.

Pieni tasku pienille tavaroille.

Hellemekko siskon Intiasta tuomasta kankaasta. Näitä indigo-värjättyjä kankaita sain jo muutamia vuosia sitten, mutta vain yhden hihattoman paidan olin tätä ennen tehnyt. Huomaa mökkiläisen helle-look: villasukat ja crocsit!

Niin ikään intialaisesta puuvillasta paitapusero. Tämä on kyllä ollut napinläpiä vailla valmiina. Ompelukoneen ohjekirja oli hukassa enkä ollut tällä Pfaffin koneella aiemmin napinläpiä tehnyt ja tarvitsin ohjeet kummallista napinläpihärveliä varten. Sitten yhtenä yönä, en tiedä nukuinko vai olinko valveilla, tajuntaan kuitenkin tuli koordinaatit, mistä ohjekirjan löytäisin. Aamulla sitten kävelin ensimmäisenä työhuoneeseen ja siellähän se oli, työpöydän alla olevan tulostimen päällä. Taas yksi kotoinen "geokätkö" selvitetty. 

Pidän tästä kaulusmallista ja taidan tehdä toisenkin puseron samalla kaavalla, joka on Ottobre vuodelta 2016.

Tämä paitamekko on Suuri käsityölehden 4/2021 ja kaava on Lumoan kaava, kangas Sakapakasta ostettua Nuppua. Kuvaamattomat mekot ovat Salapakan trikoota ja toinen pellavaa, jonka ostin joskus Tampereen kädentaitomessuilta.

Innostuin lomalla lankojen värjäyksestä kasveilla. Ihan olin kuin ison talon emäntä porisevien patojen äärellä! Varmaan jotkut naapurit ajattelivat, että nyt se on alkanut laittaa ruokaa ulkona, kun heti aamusta seisoin tuntikaupalla pihalla kattilan äärellä. No etikkaa kun kävin lainaamassa, parissa mökissä rouvat kysyivät heti, että mitä väriä siitä saa? Kysyin toiselta, eikö tullut mieleen, että ruokaan sitä tarvitsisin, niin ei ollut käynytkään mielessä. Värjäyshommiin minä sitä tarvitsin, että oikeassa olivat. Kauniita värejä kaikki. Kuvasta puuttuu näköjään ainakin yksi vihreä. Liemiä keittelin koivun ja haavan lehdistä, puna- ja keltasipulin kuorista, jäviruo'on röyhyistä, lupiinin kukista, avokadon kuorista ja siemenistä sekä mustapavuista. Saattoi olla muutakin, jota en nyt muistanut.

Pitkästä aikaa tein kehyskukkaro laukun. Tämä meni naapurin rouvalle. 

Vuorina Marimekkoa.

Mökillä voi vain haaveilla jäätelöstä ja lähemmäs haavetta yritin päästä tekemällä tällaisia lankatötteröitä.

Aurinkoista elokuuta!