lauantai 19. tammikuuta 2013

pala palalta

 
Moni kyseli kaakelointitekniikkaani ja tein tänään pienen säilytysrasian ihan vaan tekniikkakuvia saadakseni. Päätin käyttää toisesta pussukasta ylijääneitä mosaiikkeja hyväkseni ja se määräsi värityksen ja mosaiikkien koon joka on 1,5 tuumaa x 1,5 tuumaa (3,8 cm) sisältäen saumavarat (1/4 "). Näiden palasten lisäksi leikkasin vaaleasta kankaasta 5/8 tuumaista nauhaa (noin 1,6 cm).
 
 
Näitä palasia ompelin tuohon nauhaan peräjälkeen.
 
 
Tämän jälkeen leikkasin palat irralleen ja mietin hieman järjestystä miten haluan ne liittää toisiinsa, siis värityksensä puolesta. Kun jonkunlainen mielikuva syntyi, aloin ommella lappusia toisiinsa. Olin aikeissa tehdä pintaa jossa on 4 x 4 palasta ja niinpä ompelin näitä paloja neljän setteihin. Huomaa, että reunimmaisissa paloissa näissä neljän seteissä, ei ole tuota valkoista nauhaa!
 
 
Saumavarat silitän, kuten yläpuolen kuvasta näkyy, värillisten palojen eli mosaiikkien puolelle. Näin ne nousevat taustasta ylös ja tulee enemmän kolmiulotteisuutta.
 
 
Seuraavaksi ompelin valkeaa nauhaa neljän mosaiikin jonon toiseen pitkään reunaan ja taas saumavarat silitetään mosaiikin puolelle.
 
 
Kun liitin neljän jonoja toisiinsa, olisin voinut olla tarkempi ja saada täydellisiä saumoja. En ollut, koska se on ihan hirveää ompele-pura puuhaa ja tyydyin hieman heilahteleviin saumoihin.
 
 
Silittämällä voi hieman venyttää, jos joku pala on jäänyt liian pieneksi, mutta ei raudallakaan voi ihan kaikkea korjata. Tässä minulla nyt on ne neljä tarvitsemaani 4 x 4 palan pintaa. Olisin tietysti voinut kuvata loppuun asti koko työn valmistumisen. Jotenkin vaan unohdin ja ompelin kipon valmiiksi. Lisää syvyyttä saumoihin eli noihin vaaleisiin nauhoihin saa tikkaamalla. Leikkasin tähän työhön saumavarojen verran pienemmät vanuneliöt, jotka tikkasin muutamaan kertaan vaaleita nauhoja pitkin. Paikoitellen tämä "saumausaine" oli niin kapeaa, että meinasi tikkaukset karata mosaiikin puolelle.
 
 
Tuolla hyllyssä tuo Kuutio nyt on.
 
 
 
Ylärivin yksi mosaiikki on rikki. Halusin kokeilla, näyttääkö se kivalta, mutta ei oikeastaan.
 
 
Pohjaa en jaksanut tehdä paloista, eihän se mihinkään edes näy.
 
Sitten haluan kiittää vinkeistä, joita sain metriketju- ja kangaskysymyksiini. Hannele oli oikeassa, Kangastukusta olisin saanut ainakin yhtä kaipaamaani kangasta. Minä tarvitsin kankaita vain vähän eli 20 cm kutakin olisi riittänyt. Kangastukun minimiostos on 30 euroa, joten se sai jäädä. Kävin kaupungilla ja Matan tekstiilissä. Yllätyksekseni sieltä löysin yhtä tasan oikeaa kangasta ja muutamaa muuta, jotka pistän sopimaan työhöni. Nämä on ne kankaat, joita metsästän. Otan ostovinkkejä vastaan mielelläni. Oikeanpuoleista vaaleaa kiemuraa en tarvitse, sitä onnistuin löytämään.
 
 
Sitten vielä tuosta metriketjusta. Sain monta hyvää vinkkiä ostopaikoista. Päädyin tilaamaan ketjua vetimineen Päivin vinkkaamasta Tampereen Vaahtomuovista enkä vain siksi, että pidän niin kovasti Tampereesta ; = )   Samalla tilasin myös kristallimuovia, jota en ole onnistunut aiemmin mistään ostamaan. Aina on ollut loppu, kun sitä olen kysellyt. Jossain paikassa oli ketjun hinta halvempaa ja jossain sitä piti ostaa kelakaupalla. Vaahtomuovissa oli ystävällistä palvelua ja he laittavat vetimet paikalleen valmiiksi. Tosin haluan käyttää niitä sikin sokin, joten osan vetimistä halusin irrallisina. Aion kyllä mennä kysymään Ohlssonilta semmoista Tilkkurepun mainitsemaan laitetta, jolla vetimet saa paikoilleen. Tampereen Vaahtomuovin nainen sanoi, että niitä on hankala laittaa ihan käsipelillä itse. Metriketjua myydään ainakin Helsingin Tikatassa ja sieltä sitä olisi saanut heti mukaansa. Värejä ei vaan juuri ollut ja siellä se maksoi yli puolet enemmän kuin missään muussa löytämässäni nettimyymälässä. Myös vetimet siellä maksoivat reilusti enemmän.
Rattoisaa lauantaiehtoota!
 


torstai 17. tammikuuta 2013

kaakelointia

 
Joskus aikaa sitten kirjoitin Tunisian matkan jälkihuumassa, että haluaisin tehdä kaakelipeiton. Joku kommentoi, että se olisi varmaan aika kova. No en tietenkään tekisi sitä kaakeleista, vain saman tyylisesti kuin kaakelit on seinälle laitettu. Olisi niitä kaakeleita ja niiden väleissä saumat. Nyt on tällainen peitto tekeillä. Oikeastaan pinta on melkolailla valmis. Paitsi että jos teen peitteen meidän sänkyä varten, se vaatisi muutaman rivin "kaakeleita" lisää. Ja ongelma on se, että ostin kankaat Tampereen kädentaito-messuilta, mutta en tiedä keneltä. Paikka oli sellainen, jossa ei voinut maksaa kortilla. Harmi, sillä muuten voisin katsoa tiliotteesta ketkä kaikki on tiliäni tuolloin veloittaneet ja sitä kautta ottaa sitten yhteyttä kauppaan ja hankkia puuttuvia kankaita. Mutta jos en pikapuoliin onnistu saamaan niitä kankaita, teen sen valmiiksi tuohon kokoon ja se menee osastolle "aika tavaran nauttii". En nyt sentään viitsi ostaa kapeampia sänkyjä yhden peiton takia.
Ison peiton kanssa menee aina paljon aikaa ja se vaatii välitöitä. Semmoiseksi muodostui mosaiikkikokeilu. Ensin tein vain pinkeistä, eri sävyisistä punaisista ja muutamasta oranssista neliöstä pelkkää pintaa. En ollut suunnitellut mikä olisi lopputulos. Ehkä tyyyny tai seinätekstiili. Ei tullut kumapaakaan vaan tuli pussukka. Työstä jäi jäljelle vielä hieman ylimääräistä pintaa johonkin toiseen pieneen työhön. Tämän työn nimi on Tuumailtu

Hieman on ollut laatoittajalla huono sihti paikoittain, kun saumat menee vinksin vonksin. Täytyy sanoa, että tämän tekeminen oli aikamoista nysväämistä. Jouduin purkamaan muutamaan kertaan pohjakulmien saumat ennen kuin sain ne osumaan kohdilleen. Eikä ne olleet ainoat puretut.
 

 
No voi, voi, kuvassahan näyttää, että kulman sauma on ihan kateissa! Oikeasti sauma näkyy hyvin tuossa alakulmassa. Meikkipussin koko on 22 x 12 cm. Yksi ruutu on noin tuuman kokoinen.
Tähän pussukkaan kokeilin MarLilta saamaani metrivetoketjua. Täytyy sanoa, että on kätevää! Nyt on otettava selvää mistä sitä saa hankittua ja tilata. Ruotsissa ainakin on ja monissa väreissä. Koska minua kiehtoi tuo kaakelointitekniikka ja ihastuttava vetoketju, tein toisenkin pinnan pussukkaa varten. Tähän pintaan "kaakelit" oli pitkulaisia. Aika hauskan näköistä niistäkin syntyi.
 
 
 
Tämä Kirkkaasti on oikeastaan kukkaro, kokoa vain 14 x 9 cm. Molemmissa töissä on vuoren ja päällisen välissä vanu ja ne on tikattu noita vaaleita saumoja pitkin. Auriko on haalistanut värejä jotka ovat oikeasti kirkkaat.
 
Tuosta meidän kirjastosta saa lainata kaikenlaisia urheiluvälineitä kävelysauvoista luistimiin ja tyttären kanssa lainasimme lumikengät. Aika rankkaa tarpomista se oli. En tullut katsoneeksi kauanko kuljimme, mutta alaselkä, pakarat ja takareidet ainakin tekivät kunnolla töitä, joten tänään on vielä syytä venytellä hyvin. Huomasimme, että lumikengät herättävät mielenkiintoa. Ihmiset kyselivät onko rankkaa kävellä ja muuta kenkiin liittyvää.  Ja selvitykseksi sanon, että vastaantulijat olivat hiihtäjiä eli ei me sentään kaduilla näillä kävelty.
 
 
Remmit tahtoivat löystyä ja niitä sitten kiristeltiin.
 
 
Kauniita jälkiä.
 


lauantai 12. tammikuuta 2013

Outo päärynä

 
Hello ystävät! Ja hyvää alkanutta vuotta.
Sain viime vuoden viimeisenä päivänä postipaketin ystävältäni Marlilta. Me tapasimme  Tampereen messuilla ja jo siellä Marli antoi minulle nyssäkän, joka sisälsi sadetakki kangasta, nyöriä ja ties mitä. Nyt tuli jatkolähetys tuohon edelliseen liittyen.
 


Tällaisia tarvikkeita paketeista löytyi. Nuo siniset sadetakkipalat ovat valmiiksi leikattuja rukkasen paloja. Nyöri on hyvää kassien sankoihin. Paketissa oli myös metriketjua, jollaista en ole ennen käyttänyt.
 
 
Paketista löytyi myös lasten sydvestin kupuja.  Kaikki on roskiskamaa, jota MarLi  on ystävällisesti dyykkaillut. Hän sanoi, että kyllä sinä jotain käyttöä näille keksit ja keksinhän minä.
Sadetakkikangas on oikein hyvä materiaali esimerkiksi uimahallipussukkaan. Tilkunviilaaja antaa aina kaikille töilleen nimen ja minä annan nyt tälle pussukalle nimeksi Outo päärynä.
 
 
Yläosan päällinen on Marimekon päärynäkangasta ja alaosana sadetakkikankainen sydvestin kupu. Vuori, josta en sitten ottanut kuvaa, on alaosastaan samanlainen kupu ja yläosa on tuota ensimmäinen kuvan etanakangasta, siis sadetakkia sekin. Tähän pussukkaan voi paiskata vaikka litimärät simpparit ja muut tarvikkeet, ei tule vesi läpi. Muuten, tuota mustaa nyöriä, jolla pussukka suljetaan, löytyi myös Marlin paketista ja vielä jotain muutakin, jota en nyt muista. Kiitos paljon, MarLi!
 
Nyt on jo kevättä ilmassa!
 
Sammakko se kurkistelee hangesta.