kissan palju ja muita tuikitärkeitä juttuja

Näinhän siinä kävi, että ei yhdet sukat ja uudet kantapäät riittänyt. Pitkästyin odottamaan seuraavaa ohjetta. Otin uudet värit ja samalla mallilla sitten uutta vartta ja kantapäätä tekemään. Tykkään noista tiimalasikantapäiden tekemisestä niin paljon, että ajattelin perustaa kantapääneulomon.

Siinä ne varret on suut auki. Huutavat siinä toisilleen.

Näistä väreistä en aikanaan tykännyt yhtään, olivat oikein inhokkeja. Ajat muuttuvat ja minun mielipiteet siinä mukana. Lempparivärejä nykyään. 

Nämä toisetkin sukat tuli määränpäähän ennen seuraavaa ohjeosaa ja marimekon kankaat oli sopivasti pöydän kulmalla, joten niistä sitten kippoa tekemään. Kissa on niin iloinen, kun sai oman paljun. Siellä saa kylpeä vaikka joka päivä.

Paljun tein jo aikaisemmin ja siinä on pystytikkaukset.

Kaikki kankaat vuoria myöten on marimekkoa. Omenakopan tikkaukset menikin sitten vaakaan. Ja ovat muuten väriävaihtavalla langalla tikattu, toinen ihan tavis valkealla.

Silloin, kun innostuin tekemään kehyskukkaroita, keskityin vain yksinkertaisiin. Olin kyllä hankkinut kaksisuisen kehyksen, mutta en sitä osannut tehdä.

Kun olin tarpeeksi opiskellut tekotapaa, syntyi tämmöinen kiva kukkaro. Kangas on artekin ja kukkaroon aatetta antava merkki on lempparini, Epäonnistunut tyttö-sarjasta. Vuoren hevoskenkäkangas tuo sitten sitä onnea, eli tasoissa ollaan!

Kävin tänään Tilkkutarhassa vanuostoksilla ja vihdoin viimein hankin tämän minun maailman hienoimman silitysraudan. Kantapäätehtaan lisäksi voin aloittaa myös silityspalvelun. Olen aina pitänyt silittämisestä ja nyt ihan erityisesti! Silitysstudiollani olisi jonotusnumerot ja ihmiset tulisi pyykkiensä kanssa ja joisivat kahvia tai jotain muuta sen aikaa, kun silittäisin heidän pyykit. Tunnelma olisi varmaan kuin höyrysaunassa, lämmin ja kostea. Rillit huurussa työntäisin rautaa edestakaisin. Se on ihanan painava ja osaa hypätä koivilleen, kun irrottaa otteen kahvasta. Mahtava peli.

Joissain asioissa toimin hyvissä ajoin. Ostin muutaman Aurifilin lankarullan myös. Valkoinen ompelulanka ihan akuuttiin tarpeeseen, mutta punaisen tikkauslangan ostin joulupeittoa varten. Siihen ei ole vielä leikattu ensimmäistäkään palaa, mutta minulla on ajatus. Kyseessä on siis ehkä jo vuoden 2020 joulupeitto. Voi mennä myöhemmäksikin.

Huomenna sukellan joulufiilikseen Weisteen Wanhassa Villassa joulukoristeiden ympäröimänä. Ehkä hankin jotain hurmaavaa uutta lasitettua parveketta koristamaan.

Anteeksi, taas tuli kamalan pitkä luritus.

Huomenna onkin jo 3 adventti, joten hyvää sellaista!

Tervehdys Kemistä!

Kemi on käyty ja arkea eletty jo hyvä tovi sen riemun jälkeen. Junalla Lean kanssa mentiin ja lentäen palattiin ja vielä jos laiska Finnair palauttaisi perutuista menomatkan lennoista rahat, olisi hyvä. Maksoinhan minäkin niille heti, joten voisivat olla yhtä ystävällisiä ja hoitaa asiat nopeasti selviksi.

Kemistä joskus toiste enemmän tai siis näyttelyiden töistä, mutta nämä kemiläiset on ihan pakko tässä näyttää! Ensin varovasti kurkin kirjastossa kirjojen välistä, mitä ihmeen porukkaa siellä seisoskelee.

Joitain kirjastotarkkailijoita kaiketi. Kovin olivat tyylikkäästi pukeutuneita, mutta kovin hiljaisia.

Sen sijaan tapasin useita upeita ihmisiä, jotka olivat ennestään "tuttuja" blogin kautta ja tulivat nyt esittäytymään. Yhdeltä tällaiselta sain aivan ihanan saksikorun! Kauniita pieniä pistoja ja kultahelmiä. En tiennyt tallaisia olevan olemassakaan. Jo korun rasia on tavattoman kaunis.

Minun pitää ostaa kultaiset sakset, että koru pääsee arvokkaaseen seuraan. Kiitos tuhannesti Marjoriitta! Kiitokset myös Sinikalle, Aulille, Päivikille ja teille kaikille muillekin uusille ystäville  mukavista juttutuokioista. Nyt on vieläkin mukavampi lukea kommenttejanne, kun on tavannut niiden kirjoittajan. 

Vähän ostin kankaita, kun kohdalle sattui.Vasemmalla ylimmät vaaleat on taustakankaita ja muut sitten varmaan johonkin suureen suunnitelmaan, joka on otsalohkossa pyörinyt, kun olen kankaita katsellut. Nyt ihan hämärää niiden kohtalo. Paitsi oranssi FQ-kangas. Siitä tulee pienen pieni olkalaukku, melkein valmis jo. Ostin vihdoinkin uuden terän leikkuriin! Nyt leikkaa, mutta toivottavasti myös päässäkin. Ja minipieniä magneettinaeppareita tärkeään tavaraan.

Tilkkupäivien tervetuliais-kuoressa oli muiden tärkeiden juttujen lisäksi pari nippua kankaita, nuo sinivoittoiset oikealla. Oikeasti nämä oli Lean kuoressa, mutta vaihdettiin, kun minulla oli niin punaista ja Lealla taas sinistä. Mihinkään pajaan en mennyt, mutta tuumaset-setin kävin ostamassa. Jos vaikka taiteilisi jotain. Ruotsalaisilta kauppiailta saatoin ostaa jonkin kankaan, mutta ainakin nuo kolme metriketjua. Kortteja hankin joitain ja huomaatko, moni on aika keltainen! Lean maripeiton kuvasta tehty kortti on kyllä aika punavoittoinen, semmoinen jouluinen, melkein. Ja Lealta sainkin jo ennen matkaa laatikollisen tilkkuilijan hakaneuloja! Ei minulla tuollaisia ole ollutkaan, mutta nyt on. Arpajaisvoittoni, neulatyyny, kököttää kuvan keskellä.

Uusimmassa Tilkkulehdessä oli juttu näistä blokeista ja siitä, miten niitä päädyin tekemään.

Kaikki alkoi värityskirjasta, jonka ostin viime vuonna Lahden Tilkkupäiviltä. Kirjan on piirrelleet Tilkkulehden entinen päätomittaja Maija Uusitalo ja hänen siskonsa Anni.  Näitä eläimiä väritellessä päätin kokeilla, onnistuisinko saamaan jonkin kivan blokin kuvien perusteella. ja onnistuihan se.

Minähän rakastan pilkkuja ja palloja ja tässä kaikki eläimet ovat pallollisia. Suurin osa kankaista on kotoisin toisten naisten varastoista. En ole niitä käynyt vohkimassa, vaan ihan olen saanut ja ilolla ottanut vastaan. Kvilttaajan jäännöspaloista synyi aika kirjavaa sakkia.

Peiton koko on 120 x 90 cm. 

Kylläpäs vasemmanpuoleisella kaverilla häntä heiluu korkealla!

Kissa on sipaissut oikein rusetin kaulaan ja yrittää hieman flirttailla koiralle.

Heppa on törmätä jättiläistipuun.

Tein vielä peiton lisäksi 40 x 40 senttisen tyynyn. 

Koiraihmisenä tietenkin iloisilla koiranpennuilla.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

Toivotaan, että siitä tulee ennätys aurinkoinen!

Laukku sadepäivän varalle

Tää on mun laukkuni sadepäivän varalle

tiedän etten

yksin jää.

Jotain suurta puuttui

elämäni tuulen suunta muuttui

auringon mä 

nytkin nään!

Onko tuttu biisi?

Ai ei vai, no se on Leijonamielen Laulu sadepäivän varalle. Vaihdoin vain "laulun" sanaan laukku ; )  Hyvä biisi.

Ostin almandiinin nettikaupasta menneen viikonlopun sadepäiviä piristämään sateenvarjokangasta.

Kangas on puuvillaa, mutta hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa. Oikein hyvää pieniin laukkuihin. 

Pohjakangas on jännän sävyistä sinistä, hieman petrooliin menevää. Olkahihnaa miettiessä pengoin nauhavarastoja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi kankaan taustaväriin sopivaa laukun kantohihnaa. Se oli tietenkin liian leveää, mutta laitoin kaksinkerroin ja tikkasin molemmat reunat.  Vuori on pilkullista, kuten jotkut sateenvarjotkin. Yksi sisätasku saa riittää.

Nyt ei haittaa, vaikka loppukesän saisi kävellä sateenvarjon kanssa, kun on tyyliin sopiva pikkuveska. Vetoketjun availua helpottamaan laitoin vihreää nauhaa ja molempiin päihin puiset helmet.  Tikkasin hieman salmiakkimalliset ruudutukset ja käytin tukena ohutta laukkuhuopaa.  Niin, ja Sulo yritti jo olla ompeluhommissa mukana. Olin piirtänyt laukun toiseen kappaleeseen ristikkäiset apuviivat tikkausta varten ja heittänyt  sen huolettomasti koneelle, paininjalan alle. Aloin piirtämään toisen kappaleen apuviivoja, kun Sulo oli hiipannut työpöydän alle ja istahtanut polkimen päälle! Husqvarnassa ei tarvitse laskea ensin paininjalkaa alas, vaan painamalla poljinta se laskeutuu ja lähtee tikkaamaan. Niin se Sulo sitten tikkasi täydellä vauhdilla ihan hyvän suoran, mutta täysin väärään paikkaan. Harmi, että täytyi purkaa pois toisen ensimmäinen ompelutyö. Kesti hieman, ennen kuin tajusin mitä tapahtuu.  Täytyy kehitellä joku este, ettei enää pääse polkimen päälle istumaan.

Yhtenä päivänä, kun olin pyörällä liikkeellä tätini luona Munkkiniemessä, yhdistin reissuun kutsun käydä katsomassa kiltaystäväni tilkkulaatikkoa. Ei se pelkäksi katsomiseksi jäänyt! Eijalla oli "poistumassa" aivan ihania tilkkuja ja suikaleita! Joukossa oli joitain isompiakin kankaita. Olin aivan innoissani! Sain myös pientä "tilpehööriä" ja kahta väriä terenauhaa jotka eivät ole kuvassa. Samoin kuvasta puuttuu muutamat kankaat, joille löytyi jo käyttöä. Kotiin poljin valtava kassillinen kankasta tarakalla keikkuen. 

Samaiselta kiltaystävältä sain eilen kirjeen. Oikein käsikirjeen. Hän oli käynyt Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, Riisassa. Itse en ole siellä käynyt, vaikka ortodoksiseen seurakuntaan kuulun. Kirjeessä oli myös tämä pieni kuva ikonista ja kolme ihanaa kangaspäällysteistä nappia. Kankaat ovat kirkkotekstiileistä yli jääneitä palasia ja joku on oivaltanut palasille hyötykäyttöä! Käytän nämä koristeiksi johonkin tosi hienoon juttuun. Sitten kun sellainen syntyy. 

Kävin eilen viemässä Neulanviemää-blogin Minnalle Sulon nimen arvauskisan lohdutuspalkinnon. Samalla, kun kerran Tilkkutarhaan olin joutunut, hankin jo taustavanun Quilty 365- työhön!  Eihän tässä olla vielä puolivälissä vuotta,mutta täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä. Minulle tulee tuo 365, tai oikeasti 366 karkausvuoden takia, täyteen joulukuun viimeisenä päivänä. 

Minna esitteli heidän edesmenneen  Riku-koiran lelut ja sain ottaa siitä mitä halusin. Valitsin vinkuleluja ja yhden pehmon. Kotiin tultua annoin tuon kuvan vinkuvan ja moniulotteisen palluran Sulolle ja se vasta oli mieleinen! Yhtä innoissan kuin minä ihan pienistäkin kangastilkuista!

Ja Unelmaullakon Maaritin palkinto on laitettu eilen postitse matkaan, sinne kun matkaa olisi jotain 350 kilometriä suuntaansa.

Oikein hauskaa, sateetonta ja aurinkoista juhannusta teille kaikille ihanille ystäville! 

(Vaikka minulla onkin tuo sadepäivän laukku. Käytän sitä sitten joskus toiste, kyllähän niitä sateita riittänee pitkin kesää.)

17. joulukuuta

Tallinnassa käydessä on useana kertana ollut tarkoitus hankkia virolaista kansallispukukangasta. Jotenkin se on aina unohtunut, mutta nyt muistin. Sitä kangasta, jota olisin halunnut ostaa liivihametta varten, ei ollut kuin mallinuken päällä ja eivät suostuneet sitä myymään. Edelleen jäin ilman liivihamekangasta, mutta ostin pussin, jossa oli pieniä paloja neljästä muusta kankaasta.

Yhdestä raitakankaasta tein jo pienen laukun. Korkeus 16 cm, leveys 21 cm ja pohja 5 cm. Tästä tuli aivan ihana villakangaslaukku! Muut kankaat näkyvät taustalla.

Kangaskaapistani löytyi tummansinistä kangasta juuri sen verran, että sain olkahihnan tehtyä. Tosin neljästä palasta, mutta eipä ne saumat juurikaan näy, kun jatkot tein kuten kuuluukin eli täysvino-jatkoilla. Eli ihan täyskenossa jatkoilla?

Vuori ei ole paras mahdollinen väreiltään, mutta ei vaan osunut silmiin parempaakaan. Laukussa on yksi tasku ja avainnauha. Taskukin piti tehdä eri kankaasta, kun vuorikangas loppui ja niin loppui taskukangaskin.

Löysin yhden pronssin värisen karbiinihakasen, mutta en sopivan väristä D-rengasta. Pyöreä saman värinen O-rengas on pyörinyt pöydällä pitkän aikaa. Olen sitä siirrellyt purkista toiseen. Nyt löytyi sillekin onnettomalle ja yksinäiselle hyvä tehtävä. Hän sai hakasesta itselleen puolison, onnea vaan teille molemmille. Uskon heidän pysyvän yhdessä todella pitkään <3 <3 Haka mahtuu juuri ja juuri renkaaseen.  Karnaluksista etsin noita pronssin värisä hakoja, mutta oli vain ihan kamalan suuria, eikä niille mitään vastakappaletta. 

Hyvää torstaita sinulle!

uusi kameralaukku!

mutta ei kameralle!

Näin Eurokankaassa kamera-aiheista sisustuskangasta ja siitä valmistui tyynynpääliset tyttärelle. Kangasta jäi, joten oli päivänselvää, että teen myös olkalaukun. 

Kameralaukku on n. 23 cm korkea ja 25 cm leveä. Päällisen ja vuoren välissä on ohut laukkuhuopa. Kiinnitin sen päälliseen hieman tikkaamalla. Hihna on kiinteä, mutta siinä on tuo metallinen solki, jonka avulla hihnan pituutta voi muuttaa. Ikivanha Prakticani  on kamalan sympaattinen. Sen vaatimaton Pentacon-objekti (1,8/50) on hyvin valovoimainen. Ostin sen noin 35 vuotta sitten käytettynä. Itäsaksalaista laatukamaa!

Laukku ei tosiaankaan sovi kameralle, ellei sitten sellaiselle pienelle käsilaukkumallille.  Sen sisuksissa on molemmin puolin taskut, toinen hieman pienempi vaikka kännykälle sopiva.

Koska kyseessä ei ole mikään ihana käsityöpuuvilla, halusin poistaa kankaan varastoistani  viimeistä suikaletta myöten. Jäännöspaloista syntyi vielä pussukka. Molemmilla puolilla on  saman vanhanaikaisen peilikameran kuva.

Pussukassa on hieman hempukkainen vuori ja toisella sivulla tasku. Kokoa 19 x 21 cm ja ohut vanu tikattuna päälliseen. On tosi kiva fiilis, kun kagas on loppuunkäsitelty. Siitä ei jäänyt enää mitään, kerrassaan ihanaa!

Älä kerro kenellekään, että meillä kissa laitetaan mikroon aika usein. Ei se pikkuinen joudu olemaan mikron pyörityksessä kuin muutaman minuutin. Täydellä teholla. Melkein voisi verrata kivaan karuselliin! Sitten se saakin lepuuttaa itseään minun harteilla. Ja kuuma kissa on kyllä super-rentouttava luovuttaessaan lämpöä ja pelkästään sen paino pitää hartiat alhaalla. Oikein hyvä kissa, joka elää ihan vaan sillä kiitoksella. Oliko joku sanonta, että kuuma kissa kiertää puuroa, vai söikö se kuumaa puuroa vai mitä tapahtui?

Tässä joku aika sitten Katinka esitteli blogissaan  veneilypiponsa. Hän oli tilannut ne ystävältään, joka tekee pipoja tilauksesta. Ihastuin oitis kuvan fillarikankaisiin ja 7.11. kysyin sähköpstitse, olisko hänellä fillarikangasta ja saisinko molemmista kankaista yhdet pipot. Kyllä vaan, homma onnistui ja jo 11.11 minulla oli uudet pipot kotona! Pyysin, että pipoista tulisi semmoiset korkeat, vaikka pääni ei ihan rouva Simpsonin mittoihin ylläkään.Haluan vetää piponi korville, tosi syvälle. Pienitehdas on nopea, pipot eivät olleet valmiina hyllyllä, vaan tilaamisen jälkeen Tampereella ommellut. Tuon kalapipon ostin kesäisellä Loviisan reissulla. Kuvan on piirtänyt lapsi, jonka bisnes nuo pipot ovat. Se oli minun virallinen veneilypipo. Veneessä aina viima viskoo tukkaa joka suuntaan, etenkin silmille ja sitten minun hartaudella laittama kampaus menee ihan sekamelskaksi. Pipo on kaiken pelastus.  Nyt minulla on niitä kolme ja olen onnellinen. Vene on nostettu ylös jo aikaa sitten, mutta nyt tarvitaan pyöräilykypärän alle hyvä pipo. Paras siihen hommaan on oikea fillaripipo. Pia Savela tekee pipoja tilauksesta. Kangasmalleja on esillä Katinkan blogissa ja Piaan saa yhtyden sähköpostitse etunimi.sukunimi@gmail.com 

Tämä tilaus meni niin loistavasti, että jotain kompensaatiota täytyy olla. No sitä tuli suomalaisesta nettikangaskaupasta Si...sta. Tein ja maksoin  tilauksen 2.11. enkä vieläkään ole saanut ko. kangasta. 11.11 kyselin toimitusaikaa ja sain vastuksen, jossa pahoiteltiin  sitä, että olen joutunut odottamaan ja luvattiin laittaa tilaukseni postiin! Siis yli viikko tilauksen tekemisen ja maksamisen jälkeen luvattiin laittaa postiin! Ja kyseessä on pelkkä kangas, ei mikään siitä valmistettava tuote.  En tiedä, olisiko kangasta postitettu ikinä, ellen olisi kysellyt. No ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Enhän minä vielä ole saanut kuin lupauksen, kangasta odottelen yhä. Amerikasta tilattuna olisi jo perillä.

Mukavaa loppuviikoloppua!

nyt olen vihdoinkin käynyt ...

 Karnaluksissa! Siellähän on käyneet ihan kaikki! 

Tilkkukilta Syyrinki teki viime lauantaina kevätretken Tallinnaan ja Vimsiin. Jos Karnaluksin vierailu ei olisi kuulunut retkeen, olisimme olleet jotenkin hulluja, koska sehän on jonkinlainen käsityöihmisten pyhiinvaelluspaikka. No onneksi se kuului ohjelmaamme, mutta siellähän vasta  sekopäisiksi tulinkin. Kaikkea oli niin valtavan paljon! Nekin, jotka sanoivat, etteivät osta yhtään kangasta, ostivat kuitenkin. Ja metritolkulla! 

Itse olin ajatellut ostaa vetoketjuja ja ehkä hieman jotain kangasta, rauhallisesti ja tarkasti harkittuja valintoja. Tavallaan pysyin hyvin kuosissa ja onnittelin itseäni siitä.

Siinä oli yksi useista vetskariseinistä. Lattiasta lähes kattoon asti hyllyjä, jotka oli täytetty kaiken maailman värisillä ja pituisilla vetskareilla. Metreittäin tai valiina pätkinä.

Nauhoja oli ihan liikaa, joten jätin koko homman väliin. Valinnan tekemiseen olisi mennyt puoli päivää.

Jotenkin kuvittelin itseni tekemään vanhoista farkuista kaikenlaisia uusia juttuja, joihin sitten kirjoisin koristeluja noilla helmilangoilla. Yksi väri näköjään puuttuu kuvasta, semmoinen syklaaminpunainen tai sinne päin. Vetoketjuista yritin tehdä sateenkaaren. 

 Tilkkutyökankaita oli paljon. Olin kuullut, että niitä ei olisi niin paljoa, mutta kyllä niitä oli ja aivot raksutti täysillä, kun yritin miettiä järkeviä valintoja. Kolmea ylintä sain vain jämäpalat, mutta kahta alempaa sitten reilummin.

Kettukangasta sain myös vain vähän. Keskimmäinen kangas toi minulle mieleen venäläiset kansansadut ja niihin kuuluu ehdottomasti kettu. Oikeanpuoleinen turkoosipohjainen kukkaketo on vaan niin ihana, etten tee siitä varmaan koskaan mitään. 

Minun oli ihan pakko tehdä kettumaiset pikkuveskat heti, kun vain kangas oli kuivunut.

Kansansatukankaasta ompelin myös pikkuveskaan. Näihin veskoihin laitoin ohuen laukkuhuovan tukemaan velttoa puuvillakangasta. Tikkasin huovan vinoruuduilla päälliseen ja vuori on ihan erikseen. 

Karnaluks ei ollut meidän ainoa vierailukohde. Kiltamme eestiläinen jäsen Elle oli järkännyt vierailun Viron kuuluisimman tilkkutaiteilijan Marja Matiisen luokse Vimsiin. Jos Karnaluks oli saanut ensikertalaisen pään pyörryksiin, sama meno jatkui Marjan luona. Vierailu oli todellinen elämys! Marja on aivan hurmaava daami. Joimme hänen valoisassa olohuoneessa kahvia ja maistelimme herkullista suklaakakkua samalla kun Marja nosteli vanhan arkun uumenista mitä upeampia töitään kertoen töihin liittyviä tarinoita. Taisi olla niin, että lähes kaikki työt oli tehty kierrättäen vanhoja vaatteita villakangastakeista aina ohuisiin puseroihin farkkuja unohtamatta. Moneen pieneen tilkkuun liittyi jokin hauska tarina ja muisto. Oli pala äidin mekkoa, isän villakangashousua, veljen koulupukua ja isoäidin juhlamekkoa. 

Suurin osa töistä oli farkkua ja kaikkea sai kuvata, mutta farkkutöissä oli joitakin, joita hän ei ole itse vielä julkaissut, joten jätän kaikki farkkutyökuvat omaan käyttööni. Marjalla on tämän Tilkkutalonsa alakerrassa työpaja, jossa on kuulkaan melko paljon kankaita, nappeja lankoja, vanhoja silitysrautoja ja ihan mitä vaan.

Näitä hyllyjä oli muutamat huoneet tupaten täynnä! Välissä vain kapea käytävä.

Napsupulloja!

Ja tällä masiinalla niitä töitä syntyy. Tai sitten sillä toisella, joka oli viereisellä pöydällä.

Jos suinkin on mahdollista, niin järjestä itsesi tänne vieraaksi. 

Talossa oli kaupan monenmoisia tuotteita; patalappuja, kasseja, koruja, neulatyynyjä ja tuunattuja vaatteita. Ostin itselleni tuon ihanan kukkas-neulatyynyn. Se on semmoinen ranteessa pidettävä. Otin sen heti käyttöön ja totuin niin hyvin sen käyttöön, että kerran ommellessani, kun neulatyyny ei ollut edes ranteessani, pistelin surutta muutaman kerran neulan suoraan ranteeseen. Se sattui ikävästi. Lisäksi ostin tuon kirjan, koska sen kansi on niin kaunis. Tosin taidan jatkaa tuunaamista ja siirtää tuon taideteoksen johonkin muualle.

Kiitos ihanille matkaseuralaisille ja matkan järjestäjille!

Todella hieno päivä ihan aamulaivasta ja aamiaisesta valokuvaporukan kanssa iltalaivan hytissä vietettyyn turinointiin ja lepäilyyn asti!

Nämä alla olevat farkkutuunaukset olen kuvannut Kässämarttojen kahvilassa. Olin siellä hieman oppia saamassa. Oikeasti en ole semmoinen tosi-Martta, mutta sinne sai mennä tutustumaan ja täytyy sanoa, että siellä oli ihan liian kivaa! Voi olla, että minusta tulee Martta, en tiedä vielä. Ja nimenomaan Kässämartta. Jos sinne olisi pääsykokeet, en minä pääsisi tavalliseksi Kotitalousmartaksi ikinä. Puurot palais pohjaan ja perunat keittäisin ilman vettä. Kesken soosin veivauksen atoaisin kangasvarastoilleni. 

Patalappuja, pannunalusia, essuja ja eikö ole ihana tuo vetskarista tehty pöllö!

Minulla on jo muutamat farkut ratkottuna, mutta nyt täytyy keskittyä karkkipapereihin. Onnistuin saamaan Pukinmäen kirjastoon toukokuuksi pienen, kierrätysaiheisen näyttelyn ja tässä näyttelyssä kaikissa tuotteissa päämateriaali on karkkipaperi. Kerron siitä hieman myöhemmin lisää. Tästä tuli nyt varmaan kaikkein pisin postaus, mutta paljon on sentään kuvia.