Laukku sadepäivän varalle

Tää on mun laukkuni sadepäivän varalle

tiedän etten

yksin jää.

Jotain suurta puuttui

elämäni tuulen suunta muuttui

auringon mä 

nytkin nään!

Onko tuttu biisi?

Ai ei vai, no se on Leijonamielen Laulu sadepäivän varalle. Vaihdoin vain "laulun" sanaan laukku ; )  Hyvä biisi.

Ostin almandiinin nettikaupasta menneen viikonlopun sadepäiviä piristämään sateenvarjokangasta.

Kangas on puuvillaa, mutta hieman käsityöpuuvillaa paksumpaa. Oikein hyvää pieniin laukkuihin. 

Pohjakangas on jännän sävyistä sinistä, hieman petrooliin menevää. Olkahihnaa miettiessä pengoin nauhavarastoja ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi kankaan taustaväriin sopivaa laukun kantohihnaa. Se oli tietenkin liian leveää, mutta laitoin kaksinkerroin ja tikkasin molemmat reunat.  Vuori on pilkullista, kuten jotkut sateenvarjotkin. Yksi sisätasku saa riittää.

Nyt ei haittaa, vaikka loppukesän saisi kävellä sateenvarjon kanssa, kun on tyyliin sopiva pikkuveska. Vetoketjun availua helpottamaan laitoin vihreää nauhaa ja molempiin päihin puiset helmet.  Tikkasin hieman salmiakkimalliset ruudutukset ja käytin tukena ohutta laukkuhuopaa.  Niin, ja Sulo yritti jo olla ompeluhommissa mukana. Olin piirtänyt laukun toiseen kappaleeseen ristikkäiset apuviivat tikkausta varten ja heittänyt  sen huolettomasti koneelle, paininjalan alle. Aloin piirtämään toisen kappaleen apuviivoja, kun Sulo oli hiipannut työpöydän alle ja istahtanut polkimen päälle! Husqvarnassa ei tarvitse laskea ensin paininjalkaa alas, vaan painamalla poljinta se laskeutuu ja lähtee tikkaamaan. Niin se Sulo sitten tikkasi täydellä vauhdilla ihan hyvän suoran, mutta täysin väärään paikkaan. Harmi, että täytyi purkaa pois toisen ensimmäinen ompelutyö. Kesti hieman, ennen kuin tajusin mitä tapahtuu.  Täytyy kehitellä joku este, ettei enää pääse polkimen päälle istumaan.

Yhtenä päivänä, kun olin pyörällä liikkeellä tätini luona Munkkiniemessä, yhdistin reissuun kutsun käydä katsomassa kiltaystäväni tilkkulaatikkoa. Ei se pelkäksi katsomiseksi jäänyt! Eijalla oli "poistumassa" aivan ihania tilkkuja ja suikaleita! Joukossa oli joitain isompiakin kankaita. Olin aivan innoissani! Sain myös pientä "tilpehööriä" ja kahta väriä terenauhaa jotka eivät ole kuvassa. Samoin kuvasta puuttuu muutamat kankaat, joille löytyi jo käyttöä. Kotiin poljin valtava kassillinen kankasta tarakalla keikkuen. 

Samaiselta kiltaystävältä sain eilen kirjeen. Oikein käsikirjeen. Hän oli käynyt Kuopiossa Suomen ortodoksisessa kirkkomuseossa, Riisassa. Itse en ole siellä käynyt, vaikka ortodoksiseen seurakuntaan kuulun. Kirjeessä oli myös tämä pieni kuva ikonista ja kolme ihanaa kangaspäällysteistä nappia. Kankaat ovat kirkkotekstiileistä yli jääneitä palasia ja joku on oivaltanut palasille hyötykäyttöä! Käytän nämä koristeiksi johonkin tosi hienoon juttuun. Sitten kun sellainen syntyy. 

Kävin eilen viemässä Neulanviemää-blogin Minnalle Sulon nimen arvauskisan lohdutuspalkinnon. Samalla, kun kerran Tilkkutarhaan olin joutunut, hankin jo taustavanun Quilty 365- työhön!  Eihän tässä olla vielä puolivälissä vuotta,mutta täytyy olla hyvissä ajoin liikkeellä. Minulle tulee tuo 365, tai oikeasti 366 karkausvuoden takia, täyteen joulukuun viimeisenä päivänä. 

Minna esitteli heidän edesmenneen  Riku-koiran lelut ja sain ottaa siitä mitä halusin. Valitsin vinkuleluja ja yhden pehmon. Kotiin tultua annoin tuon kuvan vinkuvan ja moniulotteisen palluran Sulolle ja se vasta oli mieleinen! Yhtä innoissan kuin minä ihan pienistäkin kangastilkuista!

Ja Unelmaullakon Maaritin palkinto on laitettu eilen postitse matkaan, sinne kun matkaa olisi jotain 350 kilometriä suuntaansa.

Oikein hauskaa, sateetonta ja aurinkoista juhannusta teille kaikille ihanille ystäville! 

(Vaikka minulla onkin tuo sadepäivän laukku. Käytän sitä sitten joskus toiste, kyllähän niitä sateita riittänee pitkin kesää.)