Minun nimi on....

Sulo!

..."hän hymyilee kuin lapsi ja hänen hampaansa helminauhan muodostaa"... (J. Leskinen)

Oikeasti hyvin viilatun pistinrivin.

Paljon hyviä nimiä oli tarjolla, mutta vain yksi osui oikeaan! Koska Unelmaullakko -blogin Maarit oli ainoa Suloa arvannut, ei tarvinnut sen kummenmmin voittajaa oikein arvanneiden joukosta arpoa. Joku kyllä sanoi suloiseksi, mutta se ei riittänyt.

Olin luvannut myös väärin arvanneiden keksen arpoa palkinnon ja värkkäsin pieniä lappusia nimineen ja taittelin ne. Sekoittelin ja levitin Sulon eteen lattialle. Aikansa niitä haisteltuaan, hän nappasi suuhunsa yhden. 

Kaivoin sen hammasviidakosta ja

hieman kostuneessa lapussa luki Neulanviemää ja nimiarvaus Aksu.

Parhaimmat onnittelut Maaritille ja Neulanviemää-blogin Minnalle. Laitattehan sähköpostitse nimi- ja osoitetiedot osoitteeseen marletekee @ gmail.com

Ei mitään paniikkia, palkinnot vielä leijuvat ajatuksen tasolla.

Jokunen aika sitten tein Sulolle pienen peiton. Joku blokkihan tämän pohjana on, mutta en muista mistä sen nappasin. Värit valkkaantui suikalekopasta onkimalla, joten ei mikään harmooninen kokonaisuus. Ehkä ei kovin pitkäikäinenkään. Jotenkin tuo Sulo on kamalan toiminnallinen hereillä ollessaan (= riiviö). Jos ei pure meidän nilkkoja, tuolin jalkoja tai omia jalkojaan, niin aina siellä hamapaiden välissä jotain on. No itsehän toivoin aktiivista koiraa, en mitään perässä hinattavaa.

Peiton tikkasin vapaalla konetikkauksella.

Jotenkin tuntuu, että oleko minä tämän peiton jo esitellyt? No jos olen, niin tämä on sitten toinen näyttö. Ei sen kummempaa.

Lauantaina mentiin mökille oikein vuorobaatilla, kun oli sen verran myrskyisää eikä haluttu Suloa heti ensimmäisellä venematkalla pelästyttää. Kasvimaa kukoistaa!

Salaatin lehtiä kerättiin tyttären kanssa jo kotiin vietäväksi. Ihan taimmaiset on perunoita ja seuraavana näkyy retiisit. Niiden väliin jää porkkanat. Ehkä kempit ei löydä porkkanoita, kun ovat hieman piilossa. Olen oikeasti jopa harventanut porkkanat. Vieläkin ne saattaa olla liian tiheässä eikä mahdu kasvamaan kuin hammastikkuporkkanoiksi. Ei haittaa, kunhan ovat oransseja.

Olen aika tuhma, kun annan näiden lupiinien rehottaa. Kaupungilta on jonain vuonna tullut kirje, että lupiinit ja kurtturuusut pitää koko saaresta poistaa. Naapurin Anni ei poista kurttujaan ja minä pidän nämä lupsut. Ollaan ihan pahiksia. Kuvan punainen tupa on tyttären ja ruskea meidän. 

Tuhannet kiitokset teille kaikille ihanaisille kivoista kommenteista ja erinomaisista arvauksista!