tiistai 21. helmikuuta 2012

matkalle mukaan


Ostin vuosi sitten Espoon Tilkkuluolasta kaski brodeerattua blokkia. Mitään erityistä takoitusta varten en niitä ostanut, lähinnä halusin tukea etelä-afrikkalaisia naisia, jotka näitä brodeerattuja tilkkuja tekemällä ovat pystyneet kohentamaan elintasoaan. Nyt kun lomamatka lähestyy, keksin isommalle blokille tärkeän tehtävän. Tein siitä passipussukan. Nauhasta tein sen pituuisen, että se olan yli laitettuna osuu juuri sopivasti vastakkaisen puolen uumalle. Jakun alta sitä tuskin edes huomaa.



Kukkaro on kooltaan 18,5 x 21 cm. Sinne mahtuvat passi, liput, rahat ja muut tärkeät tavarat. Kuvan on brodeerannut Sani Mudau, etelä-Afrikan kuivalta pohjoisalueelta. Hänen mies otti ja lähti 2005 ja Sani jäi yksin pitämään huolta ja elättämään lapsiaan. Onnekseen hänet kutsuttiin mukaan Tambani-projektiin, jossa naiset brodeeraavat kangastilkkuja vanhojen Venda-tarinoiden mukasin kuvin. Naiset saavat tästä rahaa, mikä auttaa suunnattomasti köyhiä naisia saamaan leipää pöytään. Enemmän voit lukea tästä projektista www.tambani.co.za



Taakse ompelin vetoketjullisen taskun. En muista, koska viimeksi olen tehnyt napinläpitaskun vetoketjulla, mutta hyvin se onnistui.



Vuoriksi laitoin tavallista käsityöpuuvillaa tukevamman valkean kankaan. en voi sietää mustavuorisia laukkuja, kasseja, pussukoita. Ne on niin pimeitä, etten löydä niistä mitään. Olen ihan tosissani miettinyt semmoisa ledvaloja, jotka syttyisi itsestään, kun avaisi mustavuorisen laukun. Juu. Vuorissa on pohjaan asti ulottuva tasku ja tuommoinen renksu avaimia varten.



Pienempi kuva oli juuri sopivan kokoinen tähän kukkaroon. Kanaemon munineen on tehnyt Lea-niminen nainen. Näissä blokeissa oli mukana paperit, joissa kerrottiin tekijästä ja tästä Tambani-järjestöstä. Harmikseni Lean tarina on kadonnut, mutta onneksi tekijän nimi on kirjailtuna työhön. Pidän tästä kukkaromallista. Vetoketju sen verran pitkä, että se menee kaarevan kulman yli ja silloin kukkaro aukeaa niin hyvin, että sieltä saa helposti sen mitä haluaa. Huomaa, että kuvan musta tausta on koristeltu mustalla langalla tehdyin ranskalaisin solmuin. Minusta se on tosi hieno yksityiskohta.



Takapuolen mustaan kankaaseen tikkasin tuollaisia välimerellisiä laineita. Vuorina kepeää mintunvihreää ja helakkaa kevätvihreyttä. Tässä on välissä puuvillavanu, kun taas isommassa ei ole. Suurempi kukkaro on juuri sopivan taipuisa olematta lötkö. Brodeerattu kuva, vuori ja taskut tekevät siitä juuri sopivan tomakan, ei yhtään liian kankea.


Minulla on vielä kaksi työpäivää ja perjantaina aamupäivällä lähdemme tyttären kanssa Pariisin kautta Tunisiin. vien tuon kaulakukkaron kuvan katselemaan kotimantereensa pohjoista osaa.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

toiveissa oli...


... suuri lottovoitto ja niitä miljoonia varten tein muutaman kukkaron. No ei tullut voittoa. Onneksi tuli tehtyä kohtuullisen kokoiset näistä kukkaroista, ettei mitään liian suurta. Olisi noloa etsiä paria seteliä suuresta kukkarosta. Tosin eipä tuota oikeaa rahaa enää juuri kukkarosta löydy. Kaiken maailman kortteja on vinot pinot.



Pidän valtavasti näiden molempien kankaista. Tämä on kooltaan 9,5 x 12 cm.



Tämä on hieman eri muotoinen, siinä on syvyyttä noin 1,5 cm eli vetoketjun verran. Ja tietenkin kankaankin, siellä missä ei ole vetskaria. Koko 8 x 12 cm. Luulisin, että tänne mahtuisi Lumia, jos minulla olisi sellainen. Kuvan pienet valkoiset eivät ole pölyä tai hilsettä, vaan lunta. Sitähän on tänään täällä etelässä saatu aikas paljon. Kiitos vaan siitäkin.


Kuvat ovatkin nyt ihan oikein päin, koska heivasin uuden editorin mäkeen ja palasin vanhan käyttäjäksi. Kuvat siirtyivät mainiosti, eivätkä itsepäisesti asettuneet pokkiteloin. Toivottavasti ei ikinä ole pakko käyttää sitä uutta editoria. Jos on, niin menetän hermot ja käyn nukkumaan.


Mukavaa lomaviikkoa niille joilla se on ja muille muuten mukavaan oikein viikkoa!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Hyvää ystävänpäivää...



..huutaa naapurin mummo!



Ja naapurin mummo voisi laittaa päällensä tämän tilkkuliivin. Se kuuluu Maikin "pakko saada valmiiksi joka kuukausi"-hössötykseen. Siinähän tehdään kuukausittain joku keskeneräinen työ valmiiksi. Minä en muista koska olen tämän liivin aloittanut. Se sijoittuu kuitenkin aivan ensimmäisten tilkkutöiden joukkoon. En myöskään ymmärrä, miksi olen tämän(kin) aloittanut, en ole lainkaan liivi-ihminen. Ja tuo kirjavuus, jestas sentään. Eikä selitykseksi taida kelvata, että enoni on värisokea. Kuvat ovat poikittain, koska en kertakaikkiaan osaa käyttää tätä hiivatin uutta editoria. Oikeasti kuvat ovat minulla ihan hienosti, mutta en osannut niitä edes Picasasta ottaa tänne, tuli vain ruksi eli raksi. Sitten laitoin ne vuodatuksen omaan kuvaboksiin ja siellä ne sitten makaavat miten päin tahtovat. Raivostuttaa!








Palataanpa tähän työhön vielä. Olin saanut liivin melko valmiiksi. Reunahuolittelut ja jonkin verran tikkauksia puuttui. Koska olin tikannut työtä käsin, jatkoin samaan malliin. Mietin nappien laittamista, mutta jätin laittamatta.







Näihin kuviin ja tunnelmiin!